Foucaultin heiluri.

Kyllä, Foucaultin heilurion tässä kyseessä. Vuoro siis Skielle.

Yritän palailla vihjeen kanssa tämän päivän aikana.

Vaahteroiden äänettömät mustat rangat seisoivat rivissä hautausmaan sammaloituneella kivimuurilla, jonka takana pimeys oli kuin kiinteää ainetta. Hän tunsi, kuinka joutui ponnistelemaan pitääkseen itsensä koossa. Hän hämmästyi sisältään löytynyttä tunnetta, joka tuntui vain paisuvan, mitä enemmän sitä yritti tyynnytellä.

Hei eivät tiedä mitä tekevät

Sehän se.

Soihdut loistivat päälikön talon ulkopuolella. Harput ja huilut soittivat lauluja sodista,jumalista ja rakkaudesta. Kokonaiset lampaan ruhot pyörivät avotulella.

Ilta tuoksui lihalta,ouluelta ja mausteilta.

Saisiko uutta vihjettä?

Odotahan x tarttui hänen käsivarteensa, ei nyt. Ette voi tehdä mitään ennen kuin Riitti päättyy. Huhut eivät ole huhuja x ovat palanneet ja väki tarvitsee sen suojeluksen, minkä se voi saada.

Odininlapsi

Juuri se

Jei, mä tiesin! :cheesy: Tässäpä sitten:

"Onko tämä portviini sinusta hyvää? Jaa, jaa, onhan minulla monia taitoja monelta alalta, niin kuin tiedät, mutta olen alkanut ajatella, että oikein hienoa portviiniä saa vain ajan kanssa, ei millään taikuudella. Niin ainakin vanhat kirjat opettavat. Eikä minulla ole mitään syytä epäillä, etteivätkö esi-isämme olleet siinä asiassa oikeassa... vaikka muuten väärässä olivatkin. Jotakin tästä juomasta puuttuu, lämpöä, kypsyyttä joka syntyy vain ajan myötä. Tämä on liian raakaa, liian päällekäypää. Hienoja ominaisuuksia miehissä, mutta ei viinissä.
No, oletko valmis lähtemään matkalle? Jos tarvitse tai haluat jotakin, sano ja se järjestyy. Eikö mitään?
Jaa-a, oikein minä kadehdin sinua. Ajatukseni kulkevat mukanasi joka hetki, valveilla ja nukkuessasi. Otetaan toinen malja. Sinulle, X, salaiselle lähettiläälleni maailmassa joka ei osaa aavistaa mitään."

Kultainen kompassi?

Ei ole tämä.

Uutta vihjettä:

"Enpä tiedä", sanoi X. "Tiedän vain että armeija antautui--"
Järkyttyneenä Y kääntyi katsomaan häntä. "Siinä te olette varmasti väärässä, Sir X. Meidän armeijammehan voitti Seitsemän niityn taistelun!"
"Meidän armeijammeko voitti?" X:n kulmakarva kohosi. "Ei, ei se ollut armeija joka voitti. Eräs nainen se löi haltiat - eräs trubaduuri nimeltään Korppileivo. Sanotaan, että hänen ihonsa oli musta kuin korpin höyhenet ja ääni kuin leivon laulua aamunkoitossa. Hänen herransa oli kai tuonut hänet ylistämään herransa voittoa, mutta siitä tulikin kuolinlaulu. Nainen saatiin kiinni ja otettiin vangiksi niin kuin muutkin ihmiset. Heidät paimennettiin yhdessä tielle joka kulkee Seitsemän niityn läpi. Tiellä makasi kuolleiden ruumiita ja se oli heidän verestään märkä. He olivat säälittävää joukkoa, sillä he tiesivät kyllä mitä heillä oli edessään - orjuus. He olivat kateellisia niille jotka olivat kuolleet ja seisoivat pää painuksissa ja hartiat lysyssä.
Ja silloin trubaduuri alkoi laulaa. Se oli vanha laulu, jonka jokainen muistaa lapsuudestaan."

Jotenki tuli mieleen

Terry pratchett: Muks

Ei ole Pratchettia tämä

Lohikäärmeen siipi?

Sehän se! Kyseessä oli todellakin Weis/Hickman tuotannon Kuolemanportti 1, Lohikäärmeen siipi

Tässä seuraava vihje:

- Nyt on sitten vielä saatava tietää, mitä x:lle kuuluu y virkkoi hurjapäiselle z:lle, kun ensin oivallinen päivällinen oli saanut toisen unohtamaan latinansa, toisen väsymyksensä ja hän oli kertonut mitä pääkaupungissa oli tapahtunut heidän lähtönsä jälkeen.
- Luuletteko, että hänelle on voinut tapahtua jokin onnettomuus z kysyi. - x:han on mahdottoman kylmäverinen ja urhoollinen ja käyttelee miekkaa suurenmoisen taitavasti.
-Niin kieltämättä ja minähän jos kuka tunnen x:n urhoollisuuden ja taitavuuden. Mutta mieluummin minä puolestani torjun miekallani keihäänpistoja kuin kepiniskuja. Pelkään, että majatalon rengit ovat voineet piestä ja mukiloida x:n pahanpäiväisesti. Ne ovat sellaisia veitikoita, että iskevät lujasti eivätkä lakkaa ensi hädässä. Sen vuoksi totta puhuakseni tahtoisin lähteä jatkamaan matkaani mahdollisimman pian.

Laitan luultavasti huomenna uuden vihjeen, jos kukaan ei arvaa tätä ennen sitä. Vihjeenä kerron vielä, että kyseessä on eräs klassikkokirja.

Veikkaan Conan barbaaria.

Ei ole se.

Uusi vihje:

- No nyt. aloitti X, - kun ei enää tarvitse pelätä kutsumattomia kuuntelijoita, toivon sinun ilmoittavan meille salaisuutesi.
- Toivon voivani hankkia teille samalla kertaa sekä hieman huvia, että kunniaa, hyvät herrat, Y aloitti.
- Olen toimittanut teille miellyttävän käveyretken. Tässä on herkullinen aamiainen ja katselijoina - niin kuin voitte ampuma-aukoista nähdä viisisataa miestä, jotka pitävät meitä joko hulluina tai sankareina, mitkä tyhmyrien lajit muistuttavat toisiaan suuresti.
- Mutta entä salaisuus? X penäsi.
- Salaisuus on se, Y vastasi, - että minä tapasin eilen illalla A:n.
X oli juuri viemässä lasia huulilleen. mutta kuullessaan a:n nimen hänen kätensä rupesi vapisemaan niin ankarasti, että hänen täytyi laskea käsi maahan, jottei sen sisältö olisi läikkynyt yli reunojen.
- Sinä näit vai...
- Hiljaa! Y virkkoi äkkiä keskeyttäen. - Unohdatte, hyvä ystävä, että nämä herrat eivät ole niin perehtyneitä minun perheasioihini kuin te. Niin minä tapasin eilen illalla A:n
- Ja missä sitten? X kysyi.
-Parin peninkulman päässä täältä, Punaisen Kyyhkyslakan majatalossa.
- Siinä tapauksessa minä olen mennyttä miestä, X tuumi.

Avalonin usvat?

Ei ole sekään oikein.