Luoja
Kafil katsoi luomustaan huvittuneena. Hänen luomansa olennot olivat vuosituhansien uskonsotien jälkeen saaneet päähänsä, että jokainen voi omalta osaltaan päättää, mikä on totuus jumalten olemassaolon suhteen.
Osa luoduista kuvittelikin, että jumala nimeltä Jumala oli lähettänyt poikansa kuolemaan. Osa taas kuvitteli, että jumala nimeltä Allah oli kirjoittanut Koraanin. Löytyi niitäkin, jotka uskoivat vielä kummallisempiin jumaliin.
Se, että jotkut uskoivat jumalaan nimeltä Jumala ei tehnyt tätä yhtään todellisemmaksi, eivätkä Allahiin uskovat antaneet jumalalleen olemassaoloa. Todellisuudessa jumalista oli olemassa vain Kafil, eikä kaikkien uskontojensa keskelläkään yksikään Kafilin luomista olennoista pystynyt arvaamaan totuutta.
Kafil oli tyytyväinen, että oli mennyt luomaan maailmankaikkeuden. Sen seuraamisessa riitti hupia.
Jumalan tuomio
''Jumala tuomitsee homouden, esiaviollisen seksin ja eläimiinsekaantumisen'', yksinäinen mies huusi megafoniin torilla. ''Jos jatkatte näitä syntisiä tapoja, Jumalan tuomio teidät kohtaa.''
Ohikulkijat pudistelivat surullisina päätään. Heidän mielestään megafonimies käytti uskontoa väärin, vihan ja suvaitsemattomuuden levittämiseen. Ohikulkijat olivat varmoja, että uskonnon tuli olla elämää rikastuttava tekijä ja sen sanoman tuli olla rakkaus.
Kafil, ainoa olemassaoleva jumala, tarkkaili tilannetta hiljaa myhäillen. Olihan hän luonut kaikki tilanteeseen osallistujat. Kafilia huvitti, että sen paremmin ohikulkijat kuin megafonimieskään eivät tunteneet Kafilia tai tämän todellisia aivotuksia.
''Pitäisiköhän alkaa oikeasti tuomitsemaan homous, esiaviollinen seksi ja eläimiinsekaantuminen'', ajatus kävi Kafilin mielessä. ''Silloin nuo ohikulkijat varmoine mielipiteineen olisivat väärässä.''
He eivät tiedä, mitä he tekevät
Kerran Kafil, ainoa olemassaoleva jumala, valitsi Hakaniemestä pultsarin. Hän kertoi pultsarille olevansa Kafil, ainoa olemassaoleva jumala, ja että hän oli ottanut pultsarin adoptoiduksi pojakseen.
Pultsari meni Kallion kirkkoon, jossa oli menossa jumalanpalvelus. Kolmen promillen humalassa hän julisti olevansa jumalan adoptoitu poika, ja että kristinuskon Jumalaa ei ole olemassa, on vain Kafil. Poliisi tuli pidättämään pultsarin, ja tätä syytettiin uskonrauhan rikkomisesta. Syyntakeettomana hänet kuitenkin jätettiin tuomitsematta ja passitettiin mielisairaalaan.
Kafililla ei ollut tapana puuttua maailman kulkuun. Tällä kertaa hän oli tehnyt poikkeuksen, ja totuus oli ollut tarjolla ihmisille. Kafil huvittui ajatellessaan, että saadakseen tietää totuuden ihmisten olisi vain tarvinnut uskoa pultsaria.
Ramadan
Ahmed istui työpaikkansa taukohuoneessa yksin. Nälkä kurni hänen vatsassaan. Ahmed ajatteli vesi kielellä rapeita kalapuikkoja ja herkullista perunamuusia, joita hänen työtoverinsa olivat menneet syömään. Ahmed oli muslimi ja oli ramadan, joten Ahmed ei voinut syödä ennen auringonlaskua.
Ahmed ajatteli kauhulla iltapäivää, jonka hän joutuisi olemaan töissä. Nälkä vain kasvaisi koko ajan, ja nälän heikentämänä työssä alkaisi tulla virheitä. Parina edellisenä päivänä hänen pomonsa olikin huomauttanut hänelle huonosta hitsausjäljestä iltapäivällä.
* * *
Kafil, ainoa olemassaoleva jumala, katsoi Ahmedia. Kafil ajatteli huvittuneena, kuinka turhaa Ahmedin kärsimys oli. Eihän Kafil vaatinut keneltäkään mitään, hän pelkästään tarkkaili ihmisiä. Allah vaatimuksineen oli vain ihmisten itsensä keksimä kuvitelma.
Rikas perinne
''Pidän hindulaisuudesta, koska hinduilla on niin rikas perinne'', Risto julisti. ''Satoja ellei tuhansia jumalia, ja perinne on jatkunut katkeamatta tuhansia vuosia. Kirjallisia lähteitä on aina Veda-kirjoista lähtien. Hindujen elämänasenne on henkinen, ja materialismin hapattamilla länsimailla olisi oppimista siitä.''
Kafil, ainoa olemassaoleva jumala, kuunteli purkausta huvittuneena. Kafilia huvitti, että tuhansien vuosien rikas perinne oli rakentunut hindujumalien ympärille, joista yksikään ei edes ollut olemassa.
Kafilin mielestä ihmiset saivat olla niin materialistisia tai henkisiä kuin halusivat. Kafil kuitenkin huvittui ajatellessaan, että muodostaessaan henkisiä maailmankuvia ihmiset postuloivat jumalia, joita ei ollut olemassa. Kafil mietti, että milloinkahan ihmiset oppivat muodostamaan henkisen maailmankuvan ilman valheen painolastia.