Kaksi raapaletta

Kuuluisi suljetulle osastolle   ''TEEMU MÄKI ON SAIRAS KISSANTAPPAJA'', Tero luki netistä. ''SULJETULLE OSASTOLLE HÄN KUULUISI.''   Tero itse oli aikoinaan ollut puoli vuotta suljetulla osastolla. Hänen todellisuudentajunsa oli heittänyt häränpyllyä, ja hän oli kuvitellut marsilaisten soluttautuneen Maapallolle. Todellisuudentaju oli pikku hiljaa palannut lääkityksen ansiosta. Missään vaiheessa hän ei kuitenkaan ollut halunnut tappaa kissanpoikasta kirveellä ja runkata raadon päälle.   Toisaalta kissan tappaminen taiteen vuoksi ei Teron mielestä vaatinut todellisuudentajun hämärtymistä, kuten Teron kaltaisille skitsofreenikoille tapahtui. Se vaati tavallisesta poikkeavia eettisiä ja taiteenfilosofisia käsityksiä, muttei tavallisesta poikkeavaa käsitystä kovista faktoista.   Tero mietti suljetulla osastolla tapaamiaan ihmisiä, ja he olivat olleet sekaisin tavalla, joka erosi kissantappovideon tekemisestä.

Boj   ''Palvojani ovat kovakalloisia tampioita'', Evhaj kirosi. ''Palvovat minua sokeasti, vaikka tekisin mitä.''   ''Ihminen on itsekäs'', vastasi Anataas. ''Anna minun koetella palvojaasi Bojia, niin hän tulee järkiinsä.''   Anataas lähetti tulipalon tuhoamaan Bojin omaisuuden ja hirmumyrskyn tappamaan hänen perheensä. Kaiken tämän hän naamioi Evhajin tekosiksi. Omaisuuden ja perheen menetyksestä huolimatta Boj palvoi Evhajia.   Seuraavaksi Anataas lähetti paiseita ja syyliä runtelemaan Bojia. Vaikka Bojin keho oli runneltu, yhä vain hän ylisti Evhajia.   ''Katso nyt, hän ei tullut järkiinsä'', Evhaj sanoi Anataasille. ''Vaikka hän luulee minun raunioittaneen itsensä, yhä hän palvoo minua.''   Anataas vastasi: ''Odotas vain. Seuraavaksi lähetän hänen riesakseen vitsauksista suurimman, teologisen väittelyn.''

Yksinhuoltajan ongelma   Liisan asunnossa kummitteli. Ovet narisivat yöllä, ja peileissä vilahteli varjoja. Liisa ja hänen kolme tytärtään olivat kauhuissaan.   Liisan naapurissa asui vanha mustalaisnainen, joka kutsuttiin katsomaan tilannetta. Hän sai yhteyden kummitukseen, mutta ei kuitenkaan osannut karkoittaa sitä. Onneksi kummitus kuitenkin paljastui hyvätapaiseksi, 1970-luvulla kuolleeksi mieheksi.   Aikaa myöten Liisa ja kummitus ystävystyivät. He juttelivat usein yömyöhään, ja kummitus kertoili tarinoitaan Liisan tyttärille. Ultra-lehtikin kutsuttiin tekemään omituisesta yhteiselosta artikkeli.   Vähän Ultra-lehden artikkelin ilmestymisen jälkeen Liisa sai Kelalta kirjeen. Kela katkaisi hänen lapsilisiensä yksinhuoltajakorotuksen, koska Kela tulkitsi Liisan olevan avoliitossa kummituksen kanssa. Koska Liisa oli muutenkin köyhä, sadanviidenkymmenen euron menetys kuukausituloista romutti hänen taloutensa.       Treffit   ''Kukkapuska leijaili minua kohti'', Kirsin ystävätär kertoi. ''Säikähdin ja juoksin karkuun.''   Kirsiä yliluonnollinen kiehtoi, joten hän päätti tutustua tilanteeseen.   Kirsin ollessa raunioissa ruusupuska leijaili häntä kohti. Kirsi otti kukat vastaan, ja hän kuuli kalsean äänen: ''Tulisitteko, viehättävä neiti, illalliselle kanssani?''   Pöydälle oli katettu kynttiläillallinen. Äänen ohjaamana Kirsi istuutui pöydän ääreen. Silloin Kirsi muisti, mistä kummittelussa on kyse: Jos ihminen on tavoitellut eläessään jotain, mutta tavoite on jäänyt saavuttamatta, ihminen ei saa kuoltuaan rauhaa, ennen kuin on saavuttanut tavoitteensa.   Kauhunaalto löi Kirsin yli, kun hän tajusi, mitä oli mennyt tekemään: Hän oli treffeillä olion kanssa, joka ei ollut saanut eläessään pillua!

MagicWizard   Päivin tytär oli saanut MagicWizard-toimintafiguurin joululahjaksi. Se oli ilmestynyt pukinkontista, eikä tiedetty, kuka sen oli antanut. Tiukkana kristittynä Päivi suhtautui magiaan viittaaviin leluihin varauksella, mutta antoi tyttären pitää lelun, koska tytär oli ihastunut siihen heti.   Tyttären läheisimmät ystävät olivat saaneet joululahjaksi samaan sarjaan kuuluvat figuurit. Aikaa myöten näistä figuureista tuli käytännössä ainoat lelut, joilla tytär ystävineen leikki. He olivat löytäneet figuurien valmistajan nettisivutkin ja lukivat sieltä MagicWizard-tarinoita.   Päivin mielestä lapset käyttivät liikaa aikaa MagicWizardeilla leikkimiseen, ja hän meni tyttären huoneeseen ilmoittaakseen kieltäneensä MagicWizardit. Kun Päivi avasi huoneen oven, hän näki pehmoeläimistä muodostetun pentagrammin, ja sen keskellä ihmisen kokoisen, elävän MagicWizardin.

En enää leikkiin kelvannut   Pikku-Maija oli saanut tädiltään syntymäpäivälahjaksi antiikkinuken. Pikku-Maija hoivasi sitä, leikki syöttävänsä sitä ja työnteli sitä pienissä lastenvaunuissa.   Maijan äiti oli hermoheikko, ja hän oli nähnyt kauhuelokuvan riivatusta nukesta. Kun antiikkinukke oli ollut Maijalla pari viikkoa, äiti sai päähänsä, että nukke liikkuu itsestään öisin. Äiti sai päähänsä, että nukke vielä tappaa Maijan. Äiti pelottelikin Maijaa nukesta pahanpäiväisesti.   Äiti retuutti nuken jalasta nuotiopaikalle halkojen kanssa ja heitti nuken ylösalaisin sytykkeiden ja halkojen päälle. Äiti alkoi viritellä tulia, ja savu alkoi kohota sytykkeistä.   ''Olin kerran mä Maijalle rakas'', nukke mietti nuotion päällä kasvot maahan päin, jalka halon alla. ''Jospa päivänkin taas saisin takas.''

Muna   Äiti: Mitä ihmettä! Haudot munaasi! Tiedät hyvin, että lisääntyminen kuuluu aikuisille, ja nuoruudenrakkauden hedelmänä syntyneet munat kuuluu heittää pois.   Tytär: Aion hautoa tämän munan. Pappini sanoo, että alkiosta tulee hmesarvoinen olio hedelmöityshetkellä.   Äiti: Voi ei, tyttäreni on hurahtanut degowlaisuuteen. Tiedät hyvin, että sikiö saa hmesarvonsa kolmannella kuulla aivojen alkaessa kehittyä.   Tytär: Jos asia on noin, niin miksi se, että hmes syö hmesmunan on tabu?   Äiti: Kyseessä on vanha uskomus. Nykyään tiedetään, että tuo uskomus esti lihreparasiitin leviämisen.   Tytär: Aion kuitenkin hautoa tämän munan.   Äiti: Hae sitten edes haudontakone varastosta. Et voi koko ajan hautoa sitä itse. Sinun on käytävä koulua.         Paholaisen pakka   ''Nyt jätkä tai hertta'', äiti sanoi.   ''Mä pelaan tän jätkän'', neljävuotias Suvi sanoi. ''Mikä tän maan nimi on?''   ''Se on pata'', viisivuotias Risto vastasi.   Uno-korttien kadottua äiti oli alkanut pelaamaan lastensa kanssa seiskaa. Se oli säännöiltään käytännössä sama peli kuin Uno, sitä vain pelattiin oikeilla pelikorteilla. Äiti ajatteli, että seuraavaksi hän opettaisi lapset pelaamaan katkoa.   * * *   Paholainen katsoi peliä mielissään. Hän oli nähnyt lasten tulevaisuuden. Kun lapset tottuivat oikeisiin pelikortteihin jo pieninä, he kasvettuaan siirtyisivät pelaamaan niillä uhkapelejä. Uhkapeliporukoissa he tutustuisivat väkijuomiin, ja hävittyään korttipelissä omaisuutensa he joisivat itsensä rappiolle. Ainoa tapa, jolla Paholaisen oli tarvinnut puuttua tilanteeseen oli Uno-pakan piilottaminen.       Suomalainen Miekkailija   Koska ilmastonmuutoksen myötä talvet olivat vähälumisia, erään suomalaisen peruskoulun liikunnanopettaja päätti hiihdon sijaan opettaa liikuntatunneilla harrastustaan, miekkailua. Varusteisiin ei ollut varaa, joten opettaja teki miekkoja puukepeistä.   Pari tuntia sujuikin hyvin. Oppilaat olivat innostuneita miekkailusta, ja liikunnanopettaja neuvoi oppilaille oikeaoppista miekkailuasentoa ja peruspistoja. Sitten koulun rehtori sai vihiä liikuntatuntien sisällöstä. Hän kielsi miekkailun, koska siinä oli riski, että oppilas tökkäisi toista silmään.   Lähistöllä asui rikas liikemies, joka harrasti miekkailua. Kun hän kuuli tapahtuneesta, hän lahjoitti koululle miekkailuvarusteita kasvosuojineen. Miekkailun kieltämisestä oli kuitenkin tullut rehtorille arvovaltakysymys, ja hän kielsi miekkailun suojien kanssakin sillä verukkeella, että se villitsisi oppilaita miekkailemaan ilman suojia vapaa-ajalla.       Maanviljelyksen jumala   Pokil oli Sinatin temppelissä tekemässä risteytyskokeita. Hän oli risteyttänyt sinisiä ja punaisia plomkukkia ja saanut violetteja plomkukkia. Annettaessa violettien plomkukkien tuottaa jälkeläisiä, neljännes jälkeläisistä oli sinisiä, neljännes punaisia ja puolet violetteja. Pokil ajatteli, että tämä oli merkittävä löytö.   Kymmenen sukupolvea aiemmin Sinatin temppelissä oltiin palvottu Sinatia maanviljelyksen jumalana. Vähitellen oltiin huomattu, että tutkimustieto edesautoi maanviljelystä enemmän kuin Sinatille annetut uhrilahjat. Temppeli oli muuttunut palvontapaikasta tutkimuslaitokseksi. Aluksi tutkimusta oltiin pidetty uutena palvontamuotona, ja uskonnollinen painolasti oli karissut vähitellen. Sinatin nimikin tarkoitti nykyään maanviljelyksen tutkimusta.   Pokil dokumentoi tutkimustuloksensa kirjakääröön, jonka hän sijoitti vanhan Sinatin patsaan jalkojen juureen. Sen verran perinteistä pidettiin kiinni.

Se näyttää tämä leirinuotio aika sammuneelta tänäpänä. Yksinäinen savu vaan ilmaan nousee...   Olen muistaakseni joskus kehunut jätkän ideoiden tasoa. Ei tarvitse kirjoittaa aina niitä kilometrin pituisia juttuja, jos koukku tulee esiin suppeammallakin kerronnalla. Itse suosin enemmän sitä monisanaisempaa tapaa, hyvässä ja pahassa. "Stoorista puuttuu jotain, jos se on alle neljä sivua." Mutta se on oma henkilökohtainen fiksaationi. Kukin taaplaa tavallaan, ja kaikenlaiselle ilmaisulle on paikkansa.   Noista viimeisistä lemppari oli tuo Paholaisen pakka. Kielestäkään ei voi valittaa - toimii tuollaisenaan, eikä mitään turhia kikkailuja sen vuoksi edes tarvita.

Talentti   ''Sun tunnen mä kuumentuneen Näin vallassas kaiken nyt mä teen''   Reiska lauloi Kikan biisiä ''Sukkula Venukseen'' Talent-ohjelman karsinnoissa. Reiska oli keski-ikäinen mies, puolikalju ja kaljamahainen. Hän oli pukeutunut Neste-rallia mainostavaan t-paitaan ja farkkuihin, ja laulaessaan hän hetkutteli ylipainoista vartaloaan.   Reiskan mielestä seksuaalisuus kuului kaikille. Hän oli kyllästynyt siihen, että naiset olivat omineet yksinoikeuden julkiseen puheeseen seksistä, ja seksisymbolin asema oli varattu nuorille. Reiska oli ottamassa seksuaalisuutta takaisin.   ''Pian teet se sinäkin kun tätä tahtoo kumpikin''   Tuomarit keskeyttivät esityksen ensimmäisen kertosäkeen jälkeen. Tuomari-Jone kommentoi: ''Mitä sä luulet tekeväs? Tossa esityksessä ei ole tippaakaan seksikkyyttä. Ja ton kropan vatkaamisen katseleminen lähinnä oksettaa.''     Painonnosto   Valtteri katseli naisten painonnostoa telkkarista, raskainta sarjaa, tottakai. Pulleita reisiä ja käsivarsia, leveitä hartioita ja perseita. Tissit olisivat saaneet olla isompia, mutta kaikkea ei voi saada, ajatteli Valtteri. Osa naisista oli ruumiinrakenteeltaan atleettisia, osa taas, kuten Tatjana - Valtterin suosikki - yksinkertaisesti valtavia.   Valtteri tykkäsi vahvoista, itsenäisistä naisista. Naisellisesta kieroilusta hän ei tykännyt yhtään, joten Valtterin mielestä miehinen, suoraviivainen voimailulaji oli naiselle ihanteellinen harraste. Kaipaamiaan vahvoja, suoraviivaisia naisia Valtteri ei ollut nähnyt tosielämässä, joten Valtteri joutui tyytymään heidän katselemiseensa telkkarista.   Tatjana tuli nostovuoroon. Hänen hiuksensa olivat nutturalla, ja hänellä oli viehkeä otsatukka. Kun Tatjana tempaisi painon ylös, hänen tissinsä hyllyivät.     Jumalainen keisari   Filosofioppilas Kosrates oli juuri uhrannut Rooman keisarille, kuten kunnon Rooman alamaisen itäisissä provinsseissa kuuluikin tehdä.   Kosrates pohti, oliko keisari todella jumala. Oliko jumalan käsite niin selkeä, että voitiin sanoa, että keisari ei kuulunut käsitteen alaan? Kosrates ajatteli, että keisari ei ollut kaikkea ohjaava Logos, joksi stoalaiset jumalan ajattelivat. Toisaalta monet jumalat eivät olleet sellaisia. Poseidon, Ares ja Athene tekivät taruissa toistensa suunnitelmia tyhjäksi. Olihan keisarikin voimakas. Keisari oli kuolevainen, mutta olihan egyptiläisten Osiriskin kuollut monia kertoja, joten kuolemattomuus ei ollut välttämätöntä jumalalle.   Kosrates ajatteli, että yksi asia oli varma: Toisin kuin Poseidon, Ares, Athene ja Osiris, keisari ainakin oli olemassa.

Ufoilija   Martta: Määräisit nyt meidän Reijolle jotain lääkettä, kun se juoksee päivät pitkät kylillä kertomassa ufojuttujaan.   Lääkäri: Reijolla on jo toimiva psykoosilääkitys, eivätkä ne ufojutut lääkkeillä lähde. Hän nyt on sellainen.   Martta: Arvaa saako kauppareissulla hävetä silmät päästään, kun on sellainen hullu perheessä. Ties mitä naapuritkin puhuu.   Lääkäri: Tuo nyt ei ole lääketieteellinen ongelma.   Martta: Anna sille vaikka samaa lääkettä, mitä pappa sai viimeisinä kuukausinaan. Sitten se pysyisi vuoteessa, eikä nolaisi koko perhettä ufojutuillaan.   Lääkäri: Se ei taitaisi olla Reijon etujen mukaista.   Martta: Minä pitäisin siitä hyvää huolta. Ajattelisit minuakin. Minusta olisi mukavampaa, jos kylillä puhuttaisiin, kuinka uhrautuva vuodepotilaan hoitaja olen.

Millennium!   [i]Make kertoo:[/i]   Mä kerroin, miten mä olin juhlinu, kun vuosituhat vaihtu 1.1.2000 vastaisena yönä. Sit joku nörtti mun vieressä rupes urputtaa, että mun mielestä varmaan ensimmäisessä vuosituhannessa oli 999 vuotta. Mä sanoin, että tokihan jokaisessa vuosituhannessa on tuhat vuotta. Sit se nörtti vittuili, et mun väitteet on ristiriidassa keskenään. Se sönkötti jotain siitä, et vuotta nolla ei ole.   Mullehan ei vittuilla. Mä vedin sitä nörttiä turpaan. Arvatkaa vaan, miten hyvältä tuntu vetää lättyyn sellasta vittuilijaa. Ihan helpouksen tunne tuli sen sönkötyksen jälkeen.   * * *   Vaikka Make saikin tyydytystä turpaanvetämisestä, se ei muuttanut miksikään sitä tosiasia, että hänen väitteensä olivat olleet keskenään ristiriidassa.         Ravintolassa   Janne: Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: Joko tilaan yhden pihvin ja syömme sen puoliksi, tai sitten tilaan kaksi pihviä, ja syön molemmat itse.   Jonna: Minähän olen vegaani. Miksi teet tämän minulle?   Janne: Testaan, kumpi on sinulle tärkeämpää: Olla syömättä lihaa vai vähentää eläinten kärsimystä. Jos sinulle on tärkeämpää olla syömättä lihaa, minä syön kaksi pihviä. Jos taas sinulle on tärkeämpää vähentää eläinten kärsimystä, syömme yhden puoliksi.   Jonnan aivot työskentelivät kuumeisesti. Hänen päämääränsä ja keinonsa vaikuttivat olevan ristiriidassa, ja hän halusi palauttaa harmonian niiden välille. Lopulta hän keksi:   Jonna: Syö vain kaksi pihviä. Se toinen olisi varmaan mennyt joka tapauksessa ravintolalta hävikkiin.

Eipä mulla ole oikein lisättävää noihin vanhempiin kommentteihini. Aika lailla samasta puustahan nämä stoorit on, mutta siinä ei ole sinänsä mitään pahaa. Olet ainakin löytänyt tyylisi.   Näistä myöhemmistä etenkin tuo Ufoilija lämmitti kieroa mieltäni kovasti. Siinä on semmoista huumoria, joka varmasti toimii jollain tasolla jokaiseen lukijaan. Tai niin ainakin subjektiivisesti kuvittelisin.

[quote="MannhaiKotka" post=45430]Eipä mulla ole oikein lisättävää noihin vanhempiin kommentteihini. Aika lailla samasta puustahan nämä stoorit on, mutta siinä ei ole sinänsä mitään pahaa. Olet ainakin löytänyt tyylisi. [/quote]   Arvostelua, ettästoorini ovat samasta puusta en ymmärrä. Olen pitänyt tiukkâna sääntönä, että en koskaan kirjoita kahta stooria, joissa on sama pointti.   [quote] Näistä myöhemmistä etenkin tuo Ufoilija lämmitti kieroa mieltäni kovasti. Siinä on semmoista huumoria, joka varmasti toimii jollain tasolla jokaiseen lukijaan. Tai niin ainakin subjektiivisesti kuvittelisin.[/quote]   Ufoilija käsittelee myös ihan todellista ongelmaa:   http://katijuva.turanko.net/wordpress/blog/2015/05/16/kemiallisesta-sitomisesta/

Tarkoitin siis nimenomaan tuota kirjoitustyyliä, en sinänsä tarinoiden plotteja. Sisältö noissa kaikissa tulee hyvin esille, ja niin sen pitää ollakin.

Seitsemän hengen auto   Pirkka oli suurperheen isä. Hän oli juuri saanut vaimonsa kanssa neljännen lapsensa, joten koko perhe ei enää mahtunut tavalliseen henkilöautoon. Pirkka oli ostanut huuto.netistä seitsemän hengen auton ja noutanut sen juuri rähjäisen huoltoaseman pihasta.   Yhtäkkiä auton mittaristo sekosi täysin, ja auton takaosasta alkoi kuulua surullinen ujellus, ikään kuin ihmisääni.   ''Kuka siellä?'' Pirkka kysyi. Ei vastausta, ujellus jatkui. ''Kuka siellä?'' Pirkka kysyi uudestaan.   ''Olen henki'', ääni auton takaosasta sanoi. ''Tämä auto ajoi vuosi sitten ylitseni, joten kummittelen täällä.''   ''Kyllä yhden hengen kanssa aina tullaan toimeen'', Pirkka mutisi itsekseen.   ''Kuka yhdestä hengestä puhui?'' ääni auton takaosasta vastasi. ''Tämä on seitsemän hengen auto.''

Lyhyeen tekstiin lyhyt kommentti: loppukäänne oli hyvä ja nauratti. Vielä vähän tiivistettynä selvää Seiska-lehden vitsipalsta-kamaa. Vaan liekö aihepiiriiltään liian absurdi sellaiseksi...

Luoja   Kafil katsoi luomustaan huvittuneena. Hänen luomansa olennot olivat vuosituhansien uskonsotien jälkeen saaneet päähänsä, että jokainen voi omalta osaltaan päättää, mikä on totuus jumalten olemassaolon suhteen.   Osa luoduista kuvittelikin, että jumala nimeltä Jumala oli lähettänyt poikansa kuolemaan. Osa taas kuvitteli, että jumala nimeltä Allah oli kirjoittanut Koraanin. Löytyi niitäkin, jotka uskoivat vielä kummallisempiin jumaliin.   Se, että jotkut uskoivat jumalaan nimeltä Jumala ei tehnyt tätä yhtään todellisemmaksi, eivätkä Allahiin uskovat antaneet jumalalleen olemassaoloa. Todellisuudessa jumalista oli olemassa vain Kafil, eikä kaikkien uskontojensa keskelläkään yksikään Kafilin luomista olennoista pystynyt arvaamaan totuutta.   Kafil oli tyytyväinen, että oli mennyt luomaan maailmankaikkeuden. Sen seuraamisessa riitti hupia.     Jumalan tuomio   ''Jumala tuomitsee homouden, esiaviollisen seksin ja eläimiinsekaantumisen'', yksinäinen mies huusi megafoniin torilla. ''Jos jatkatte näitä syntisiä tapoja, Jumalan tuomio teidät kohtaa.''   Ohikulkijat pudistelivat surullisina päätään. Heidän mielestään megafonimies käytti uskontoa väärin, vihan ja suvaitsemattomuuden levittämiseen. Ohikulkijat olivat varmoja, että uskonnon tuli olla elämää rikastuttava tekijä ja sen sanoman tuli olla rakkaus.   Kafil, ainoa olemassaoleva jumala, tarkkaili tilannetta hiljaa myhäillen. Olihan hän luonut kaikki tilanteeseen osallistujat. Kafilia huvitti, että sen paremmin ohikulkijat kuin megafonimieskään eivät tunteneet Kafilia tai tämän todellisia aivotuksia.   ''Pitäisiköhän alkaa oikeasti tuomitsemaan homous, esiaviollinen seksi ja eläimiinsekaantuminen'', ajatus kävi Kafilin mielessä. ''Silloin nuo ohikulkijat varmoine mielipiteineen olisivat väärässä.''     He eivät tiedä, mitä he tekevät   Kerran Kafil, ainoa olemassaoleva jumala, valitsi Hakaniemestä pultsarin. Hän kertoi pultsarille olevansa Kafil, ainoa olemassaoleva jumala, ja että hän oli ottanut pultsarin adoptoiduksi pojakseen.   Pultsari meni Kallion kirkkoon, jossa oli menossa jumalanpalvelus. Kolmen promillen humalassa hän julisti olevansa jumalan adoptoitu poika, ja että kristinuskon Jumalaa ei ole olemassa, on vain Kafil. Poliisi tuli pidättämään pultsarin, ja tätä syytettiin uskonrauhan rikkomisesta. Syyntakeettomana hänet kuitenkin jätettiin tuomitsematta ja passitettiin mielisairaalaan.   Kafililla ei ollut tapana puuttua maailman kulkuun. Tällä kertaa hän oli tehnyt poikkeuksen, ja totuus oli ollut tarjolla ihmisille. Kafil huvittui ajatellessaan, että saadakseen tietää totuuden ihmisten olisi vain tarvinnut uskoa pultsaria.     Ramadan   Ahmed istui työpaikkansa taukohuoneessa yksin. Nälkä kurni hänen vatsassaan. Ahmed ajatteli vesi kielellä rapeita kalapuikkoja ja herkullista perunamuusia, joita hänen työtoverinsa olivat menneet syömään. Ahmed oli muslimi ja oli ramadan, joten Ahmed ei voinut syödä ennen auringonlaskua.   Ahmed ajatteli kauhulla iltapäivää, jonka hän joutuisi olemaan töissä. Nälkä vain kasvaisi koko ajan, ja nälän heikentämänä työssä alkaisi tulla virheitä. Parina edellisenä päivänä hänen pomonsa olikin huomauttanut hänelle huonosta hitsausjäljestä iltapäivällä.   * * *   Kafil, ainoa olemassaoleva jumala, katsoi Ahmedia. Kafil ajatteli huvittuneena, kuinka turhaa Ahmedin kärsimys oli. Eihän Kafil vaatinut keneltäkään mitään, hän pelkästään tarkkaili ihmisiä. Allah vaatimuksineen oli vain ihmisten itsensä keksimä kuvitelma.     Rikas perinne   ''Pidän hindulaisuudesta, koska hinduilla on niin rikas perinne'', Risto julisti. ''Satoja ellei tuhansia jumalia, ja perinne on jatkunut katkeamatta tuhansia vuosia. Kirjallisia lähteitä on aina Veda-kirjoista lähtien. Hindujen elämänasenne on henkinen, ja materialismin hapattamilla länsimailla olisi oppimista siitä.''   Kafil, ainoa olemassaoleva jumala, kuunteli purkausta huvittuneena. Kafilia huvitti, että tuhansien vuosien rikas perinne oli rakentunut hindujumalien ympärille, joista yksikään ei edes ollut olemassa.   Kafilin mielestä ihmiset saivat olla niin materialistisia tai henkisiä kuin halusivat. Kafil kuitenkin huvittui ajatellessaan, että muodostaessaan henkisiä maailmankuvia ihmiset postuloivat jumalia, joita ei ollut olemassa. Kafil mietti, että milloinkahan ihmiset oppivat muodostamaan henkisen maailmankuvan ilman valheen painolastia.

Kukat ja mehiläiset   ''Poikani, olet nyt niin vanha, että sinun on aika kuulla kukista ja mehiläisistä. Olet ehkä kuullut kavereiltasi juttuja siitä, kuinka ihmiset lisääntyvät.''   ''Joo. Aikuiset työntävät pippelin pimppiin, ja pippelistä tulee vauvasiemeniä!''   ''Aivan. Kasvit lisääntyvät vähän samoin. Perintötekijät täytyy kuljettaa kasvista toiseen. Aiemmin kasveissa oli kukkia. Ne olivat värikkäitä ja kauniita. Ne houkuttelivat pieniä lentäviä eläimiä, joita kutsuttiin mehiläisiksi. Mehiläiset lensivät kukasta kukkaan ja siirsivät perintötekijöitä kasvista toiseen. Sitten ihmisten myrkyt tappoivat mehiläiset, ja mehiläisistä riippuvaiset kasvit kuolivat. Siksi ravinto on nykyään niin niukkaa, kun jäljellä ovat enää ne kasvit, joiden perintötekijöitä kuljettaa tuuli.''   ''Kuinka... Kuinka ihminen voi olla noin paha?''

Loukkaantumisen kulttuuri   Kerran eräs persupoliitikko kirjoitti blogiinsa tekstin, jossa hän vertasi maahanmuuttajia vieraine kulttuureineen mielisairaisiin. Maahanmuuttajien asemaa ajava järjestö kirjoitti vastineen, jossa se kertoi maahanmuuttajien olevan ihan tavallisia ihmisiä, joiden joukossa mielenterveysongelmat eivät ole sen yleisempiä kuin kantaväestönkään keskuudessa. Järjestö jatkoi vastineessaan, että on loukkaavaa maahanmuuttajia kohtaan verrata heitä mielenterveysongelmaisiin.   Mielenterveysongelmaisten asemaa ajava järjestö kirjoitti vastineeseen vastineen, jossa se totesi mielenterveysongelmaisten olevan ihan tavallisia ja arvostettavia ihmisiä, joilla sattuu olemaan tiettyjä sairauksia. Järjestö jatkoi vastineessaan, että on loukkaavaa mielenterveysongelmaisia kohtaan loukkaantua minkään ihmisryhmän vertaamisesta mielenterveysongelmaisiin, ja että tällaiset mielenterveysongelmaisiin vertaamisesta loukkaantumiset ovat juuri niitä yhteiskunnan rakenteita, joilla mielenterveysongelmaisia halveksuvia asenteita pideään yllä.

Lyhyesti kertovia tarinoita ovat nämä raapaleet. Tuo Loukkaantumisen kulttuuri -juttu on hauska myös siksi, että asiat ilmaistaan lyhyessä tarinassa pitkin lausein.

Tuota viimeisintä (Loukkaantumisen kulttuuri) lukiessa seurasi itsellä pieni hekotushetki. Pisti kyllä tosissaan miettimään asioita.

Kiitos, Mannhaikotka. Tuollaisen palautteen jälkeen tuntee onnistuneensa kirjoittajana.

Penis   Kerran eräs pariskunta alkoi riidellä vuoteessa. Nainen väitti, että mies ei huolehtinut hänen nautinnostaan, ja mies puolustautui, ettei rakastelu rakettitiedettä ole. Riita eteni käsikähmäksi, ja pariskunta päätyi parvekkeelle tappelemaan alasti. Nainen tönäisi miestä niin, että tämä putosi parvekkeelta, kuudennesta kerroksesta, ja kuoli. Siinä mies sitten makasi selällään pihalla, henkensä menettäneenä.   Kukkahattupäinen täti saapui pihalle ja ajatteli: ''Kuollut mies… ja siltä näkyy pe… pe… penis!'' Lähiön kerrostaloidylli oli saanut ikävän särön. Täti otti taskustaan nenäliinan ja asetteli sen kuolleen peniksen päälle. Täti varoi tarkoin koskemasta käsillään tuohon elimeen asetellessaan nenäliinaa. Niin julkea penis saatiin pois näyvistä, ja harmoninen idylli palasi kerrostalolähiöön.

Piikki tanttamoraaliin on tämä tarina - lähimmäisen kuolema järkytyttää vähemmän kuin vainajan näkyvissä oleva sukupuolielin. Vainajahan on tapana peittää, mutta tässä tarinassa peittäminen saa aivan uuden ulottuvuuden.

Aterialla   Oli sunnuntain lounas. Äiti toi pöytään höyryävän vuoan, jossa oli porsaanpaisti. Tällöin nuorin lapsista, ei enempää kuin kolmevuotias, sanoi:   ''Miks pitää syödä lihaa? Minä en halua syödä lihaa, minä haluan syödä karkkia.''   Vastaväitteestä huolimatta lapset saivat siivut porsaanpaistia lautasilleen. Kun ruokailu oltiin aloitetu, vanhin lapsista, ehkä jo kaksitoistavuotias, sanoi:   ''Tää liha on ihan sitkeää.''   Lapsista keskimmäinen sanoi: ''Hyi kun tää liha on ihan hirveen rasvaista.''   Vanhin lapsi sanoi: ''Mä en tykkää näistä yrteistä, joilla liha on maustettu.''   Nuorin komppasi: ''Tää liha on pahaa.''   Vanhemmat kuuntelivat lapsia aikansa, ja lopulta perheen isä sanoi: ''Nyt tämä liha on ainakin todella hyvin marinoitua.''

Pakko sanoa, että kekseliäitä ovat nämä kirjoittamasi raapaleet. Varsinkin tuo [i]loukkaantumisen kulttuuri[/i] oli sellainen, joka aiheutti itsellänikin tyrskähtelyä :smile:. Myös sanoilla leikittely on näissä tarinoissa onnistunutta ja hauskaa, kuten tämä viimeinen hyvin osoittaa :smile:.