Uusimmat viestit
Dragonil avatar
Satama
Vastannut Mustelmann · 29.09.2026 · 167 viestiä · 28,4 t lukukertaa
Sivut: 1, 2, 3, 4 ... 7
Darkki avatar
Lukumaailma on täällä – näe, mitä kirjahyllysi kertoo sinusta
Tiedotteet
Vastannut Darkki · 28.09.2026 · 2 viestiä · 49 lukukertaa
LordStenhammar avatar
Leirinuotio
Vastannut LordStenhammar · 27.09.2026 · 264 viestiä · 112,2 t lukukertaa
Sivut: 1, 2, 3, 4 ... 11

J. K. Rowling *spoilereita!*

08.02.2014
Mab avatar
616 viestiä
Joo, eihän se kauhean romanttiselta kuulosta, mutta mua viehättää siinä sen konstailemattomuus. Etenkin fan fiktionissa termi on erittäin sopiva, mutta kyllä originaalikirjoissakin (/elokuvissa/tms.) näkee usein sitä, että hahmo X on periaatteessa luotu hahmolle Y heilaksi. Paremmissa teoksissa ei tällaista ongelmaa tietenkään ole, mutta ikävä kyllä turhan monessa muutoin ihan hyväksi tai hyväksi luokiteltavassa.

Minäkin kyllä eläydyn vahvasti kirjoihin ja saan niiden hahmoista hyvin selkeät mielikuvat. Siksi tulenkin jatkuvasti puolivahingossa miettineeksi, että millaisia luonne-eroja tai -yhtäläisyyksiä näillä-ja-näillä hahmoilla on, miten he tulevat/tulisivat toimeen keskenään, enkä aina saa samanlaista lopputulosta mutuilulleni kuin mitä kirjailija itse :huh:

Siitä suorastaan ärsyynnyn, jos mulle tulee sellainen tunne, että jotain tiettyä paritusta tuputetaan. Silloin kiinnitän tuhottomasti huomiota niihin seikkoihin, jotka puhuvat mielestäni sitä vastaan :cheesy:
08.02.2014
Dyn avatar
542 kirjaa, 51 kirja-arviota, 3978 viestiä
Paritus-termin käyttö vähän haiskahtaa kirjalta, jossa pääasiana (jopa yli muun juonen, vaikka sitäkin olisi) on pohtia, kuka päätyy yhteen kenenkin kanssa. Klassisemmassa romanttisessa romaanissa on ehkä ennemmänkin selkeä pääpari, jonka yhteen päätymistä kyllä seurataan ja siitä aiheutuvia kiemuroita ratkotaan, mutta kenellekään ei (oikeasti) ole epäselvää, ketkä lopulta päätyvät yhteen.
18.02.2014
Puolikuu avatar
191 kirjaa, 29 kirja-arviota, 586 viestiä
Hiistu Minä olen pitänyt Ron/Hermione -paria loistavana ratkaisuna, koska minusta on herttaista, että Ronin kaltainen ns. tavallinen jannu (siis päähenkilö Harryyn verrattuna) ja Hermionen kaltainen sarjan keskeisin sankaritar löysivät toisensa.
Olen tästä samaa mieltä. Minusta hahmojen keskeinen ero on Hermionen sosiaalinen älykkyys ja Ronin suoraviivaisuus sekä kömpelyys, ei niinkään luonteiden erilaisuus. Ei Harrykaan esiinny kirjoissa varsinaisesti tunnollisuuden, harkitsevaisuuden ja ahkeruuden perikuvana, joten miksi hän olisi Hermionelle sopivampi kuin Ron?

Sen sijaan Harry ja Ginny-paritus ei ole koskaan ollut oikein mieleeni. Heidän suhdettaan ei pohjusteta kirjassa juurikaan, joten ratkaisu tuntuu ihan hatusta vedetyltä. Eikö muuten olisi ollut hieno ja ennakkoluuloton loppuratkaisu kirjasarjaan, jos olisikin selvinyt, että Harry onkin kiinnostunut pojista? (Olen tosissani!)
18.02.2014
Tapsa avatar
155 kirjaa, 7 kirja-arviota, 252 viestiä
PuolikuuSen sijaan Harry ja Ginny-paritus ei ole koskaan ollut oikein mieleeni. Heidän suhdettaan ei pohjusteta kirjassa juurikaan, joten ratkaisu tuntuu ihan hatusta vedetyltä.
Onhan Ginny ihastunut Harryyn jo Salaisessa kammiossa, ja ihastus vähitellen kasvaa pakkomielteeksi, josta Harry itse ei kylläkään taida olla tietoinen mutta moni muu kyllä. Mielestäni kyllä Harryn olisi pitänyt mennä Lunan kanssa yhteen niin kuin selvästi oli tarkoitus, Luna esitellään Feeniksin killassa minusta Harryn tulevana rakkauskohteena.

PuolikuuEikö muuten olisi ollut hieno ja ennakkoluuloton loppuratkaisu kirjasarjaan, jos olisikin selvinyt, että Harry onkin kiinnostunut pojista? (Olen tosissani!)
Seurannut Dumbledoren jalanjäljissä? Hieno ja ennakkoluuloton ratkaisu ja varmasti moni olisi siitä vetänyt herneen nenään. En tiedä olisiko se sopinut kirjojen tyyliin ja teemaan.
18.02.2014
Hiistu avatar
685 kirjaa, 12 kirja-arviota, 3882 viestiä
En siitä haastattelupätkästä päässyt selvyyteen, kaduttiko Rowlingia nyt enemmän se, ettei hän kirjoittanut viimeiseen kirjaan erilaisia pariratkaisuja kuin mitä kirjoitti (huolimatta aiempien osien sisällöistä) vai olisiko hän halunnut kirjoittaa ihmissuhteet toisella tapaa useammankin kirjan osalta. Hänhän sanoi suunnitelleensa Ronin ja Hermionen suhdetta jo varhaisessa vaiheessa sarjaa... ja minusta sarjasta näkyy (ainakin näin jälkiviisaasti), että suhteita tosiaan kehitetään siihen suuntaan kuin kehitetään. Mielestäni Ronin ja Hermionen suhdetta on sen verran pohjustettu pitkin sarjaa, heidän tölviessä toisiaan, että ratkaisu tuntui lopussa minusta ihan luontevalta. Samoin tuo Tapsan mainitsema Ginnyn ihastus Harryä kohtaan heti tokassa kirjassa.


"Emelie"Ymmärrän hyvin Rowlingin ajatuksen, että Ron & Hermione olisivat tarvinneet terapiaa. Hermione tuntui olevan niin paljon parempi kaikessa, joten todennäköisyyksillä leikittäessä oli ollut mahdollisuus, että Ronia olisi se jossain välissä alkanut nyppiä.
Tuota en tullutkaan ajatelleeksi.. Että Ronilla olisi voinut mennä hermot Hermionen kanssa. :lol: Olen vain olettanut, että Hermionekin on kehittynyt sen verran, ettei ole enää yhtä ärsyttävällä tavalla paras kaikessa kuin sarjan alussa, jolloin hän muistaakseni joutui suremaan, ettei kukaan (mainitusta syystä) pidä hänestä.

Jos toteutumattomia toivomuksia saa esittää, niin kaikkein mieluiten olisin nähnyt Ginnyn ja Dracon yhdessä. Ihan vain siksi, että minusta olisi herttaista kuvitella isäukot Lucius ja Arthur sopimassa erimielisyytensä ja viettämässä leppoisia eläkevelhopäiviä vaikkapa kaloja narraten. Se olisi ollut minun onnellinen loppuni, viis muista hahmoista.
18.02.2014
The Big Bad Wolf avatar
484 kirjaa, 79 kirja-arviota, 690 viestiä
^ Korjatkaa jos olen väärässä, mutta eikö Varjojen kaupungit perustunut Potter -ficciin, jossa Clary oli Ginny ja Jace Draco? :wink:
18.02.2014
Hiistu avatar
685 kirjaa, 12 kirja-arviota, 3882 viestiä
The Big Bad Wolf^ Korjatkaa jos olen väärässä, mutta eikö Varjojen kaupungit perustunut Potter -ficciin, jossa Clary oli Ginny ja Jace Draco? :wink:
Tuota en olekaan tiennyt! :smile: Olen toki päätellyt Dracon ja Ginnyn suhteen olevan melkoisen vakiintunut spekulaation kohde, sen perusteella mitä nettimaailmassa on vastaan tullut, ihan siis vaikka Googlen kuvahaulla. (Kuvahaku näyttää aina välillä outoja juttuja... varmaan ihan itsekseen niitä haeskelee.. tjuu.)
18.02.2014
Blackbird avatar
55 kirjaa, 94 viestiä
The Big Bad Wolf^ Korjatkaa jos olen väärässä, mutta eikö Varjojen kaupungit perustunut Potter -ficciin, jossa Clary oli Ginny ja Jace Draco? :wink:
Juu "perustuu" Draco-trilogiaan. Luin sen ensimmäisen osan joskus teininä, eikä ollut hääppönen. Ehkä sen takia en pahemmin välitä Cassandra Claren kirjoista. Lisäksi se koko plagiointi-kuvio. :roll:

Joku on kirjoittanut blogiinsa aika hyvän selityksen aiheesta: Linkki

Sori meni vähän off-topic. :cool:
18.02.2014
Iivari avatar
624 kirjaa, 1 kirja-arvio, 985 viestiä
Äää... Aihe sinänsä kiinnostaa jossain määrin, koska nuortenfantasia, mutta koska mulla on selaimessa auki noin 30 englanninkielistä kiinnostavaa tekstiä ja luen englanniksi mieluiten tosi vähän per päivä, enkä haluaisi tuon venyvän huhtikuulle, voisko jaksaisko joku tekstin lukenut tiivistää pääkohdat suomeksi vaikka ihan pariin lauseeseen?
18.02.2014
Blackbird avatar
55 kirjaa, 94 viestiä
IivariÄää... Aihe sinänsä kiinnostaa jossain määrin, koska nuortenfantasia, mutta koska mulla on selaimessa auki noin 30 englanninkielistä kiinnostavaa tekstiä ja luen englanniksi mieluiten tosi vähän per päivä, enkä haluaisi tuon venyvän huhtikuulle, voisko jaksaisko joku tekstin lukenut tiivistää pääkohdat suomeksi vaikka ihan pariin lauseeseen?
Cassandra Clare on lainannut suoraan muiden kirjoittajien tekstejä omiin tarinoihinsa. Clarea on näistä syytetty ja sen sijaan että olisi myöntänyt virheensä, hän on alkanut faneineen kiusata syyttelijöitä. Varjojen kaupungit-sarjassa taas on monia yhtäläisyyksiä Claren vanhoihin tarinoihin. Jace=Draco, Clary=Ginny, jne. Lisäksi linkin takana valitellaan kuinka Claren kaikissa kirjoissa on samat hahmot eri nimillä.

Sen mitä itse muistan Draco-trilogiasta niin pääjuoni ei kyllä vastannut oikeastaan Varjojen kaupungit-kirjaa (olen kyllä lukenut vain 1. kirjan). En tiedä aiheesta sen kummemmin, mutta olen jossain foorumeilla törmännyt näihin keskusteluihin. Aika vanhoja juttuja, jos kiinnostaa niin googlaa Claren nimen ja plagiarism. :smile:
19.02.2014
Niksu avatar
27 kirjaa, 13 kirja-arviota, 538 viestiä
Mielenkiintoista. En alunperin tykännyt Hermionesta ja Ronista parina enkä varsinkaan Harrysta ja Ginnystä, mutta ei kyllä Harry ja Hermionekaan yhteen sopisi... Mikseivät kaikki voi olla vain ystäviä? Romantiikka on turha höyste.
19.02.2014
Puolikuu avatar
191 kirjaa, 29 kirja-arviota, 586 viestiä
Salaisuuksien kammion viimelukemisesta on pari vuotta aikaa, mutta muistaisin Ginnyn olleen ihastunut Harryyn jo ennen tämän tapaamista. Joka tapauksessa ajattelin hänen ihastumisensa olevan enemmänkin pikkutyttömäistä kaukorakkautta/ fanittamista kuin mitään vakavaksi kehittyvää. Minulle ei ole tullut vaikutelmaa, että Rowling olisi sarjan alusta saakka suunnitellut heidän päätyvän yhteen.

Ylipäänsä, eikö kaksi lapsuudenystäväromanssia ole muutenkin vähän liikaa yhteen tarinaan? Etenkin kun ne ovat oikeassa elämässä kovin harvinaisia. Musta Harry olis voinut jäädä sinkuksikin.:tongue:
19.02.2014
Blackbird avatar
55 kirjaa, 94 viestiä
Minusta lopun parit Harry/Ginny ja Ron/Hermione olivat oikein sopivat. Pariskuntien lasten nimet ovatkin toinen juttu... Albus Severus...

Ron ja Hermione vaikuttivat mielestäni aina toisilleen läheisiltä. Hermione vietti paljon aikaa Weasleylla jos oikein muistan. Minusta oli muuten jännää miten kolmannessa elokuvassa vihjailtiin jo pariin, vaikka se ei kirjassa ollutkaan lukkoon lyötyä. Hermionen ja Ronin väliset sanailut taas olivat vain suloisia.

Harry ja Ginny paria en pistänyt myöskään pahakseni. Olihan se yllättävä, koska olin ymmärtänyt Ginnyn olleen vain ihastunut ja Harryn jättävän tämän huomiotta. Kuitenkin pari oli lopulta sopiva ja näin Harry saattoi kuulua "oikeasti" Weasleyn perheeseen. Harryn lapset olivat Ronin ja Hermionen lasten serkkuja. Lisäksi Ginny oli siitä hyvä valinta, että hän oli tuttu ja turvallinen hahmo, mutta kuitenkin sen verran sivullinen ettei romanssikuvio vienyt liikaa sivuja Potter-sarjasta.

Olen tyytyväinen, että kaikki päähenkilöt saivat onnellisen lopun. He ansaitsivat sen seitsemän kirjan jälkeen. :smile:
19.02.2014
Tapsa avatar
155 kirjaa, 7 kirja-arviota, 252 viestiä
BlackbirdOlen tyytyväinen, että kaikki päähenkilöt saivat onnellisen lopun. He ansaitsivat sen seitsemän kirjan jälkeen. :smile:
Minusta taas on aika absurdi ajatus että seitsemäntoistavuotiaat saavat "onnellisen lopun" ja Kuoleman varjeluksien epilogi oli typerä ratkaisu. Rowling tulee takuuvarmasti itsekin katumaan sitä. Kun hän kirjoitti epilogin, hän ajatteli olevan kivaa että fanit saavat tietää mitä rakkaille henkilöille sitten kävi, ja ehkä myös halusi sulkea itseltään polun jatko-osiin (jotta ei tulisi kiusausta jatkaa Potter-sarjaa...)

Mutta kun vuodet kuluvat ja Potterien menestys jää kauemmas ja kauemmas historiaan eivätkä hänen muut kirjalliset saavutuksensa hipaisekaan Potterien hurmoksellista suosiota, Rowlingia alkaa harmittaa tuo epilogi, ja hän alkaa miettiä, miten voisi kirjoittaa Harryn seikkailuille jatkoa ja tuoda nimensä jälleen parrasvaloihin.

Varmasti on jo paljon fanficciä joka tavalla tai toisella kiertää tuon epilogin. Itse keksin ainakin seuraavat keinot: 1) uusi kirjasarja kertoo Harryn pojan seikkailuista Tylypahkassa (huono vaihtoehto koska tyyppi on typerästi nimetty Albusiksi), 2) sijoittaa Harryn seikkailut aikaväliin ennen epilogia (huono vaihtoehto koska kaikki tietävät että Harry/Ginny ja Ron/Hermione pysyvät yhdessä) taikka 3) unohtaa epilogin olemassaolo kokonaan.
19.02.2014
Mab avatar
616 viestiä
Itsekin pidän epilogia epäonnistuneena ratkaisuna ja lisäksi vielä huonosti kirjoitettuna, mutta ilmeisesti sille kuitenkin oli jonkinlaista tilausta. Monet ovat ottaneet iloisesti vastaan selvityksen siitä, kuka meni kenenkin kanssa naimisiin ja minkä nimisiä lapsia he saivat.

Voi olla, että olen kauhean naiivi, mutta en ole pitänyt Rowlingia erityisen julkisuudenkipeänä ihmisenä. Vaikka onkin äärimmäisen epätodennäköistä, että mistään hänen tulevista kirjoistaan tulisi Potterien kaltaista ilmiötä (tai ylipäätään kenenkään kirjoista, ainakaan lähitulevaisuudessa), niin en usko, että Rowling menettää sen takia yöuniaan. Kyllähän sekin jotain kertoo, että hän aloitti dekkarien kirjoittamisen salanimellä.

Suurempi kiusaus hänellä varmaan on tarttua uudestaan Potter-maailmaan ihan sen itsensä takia kuin siitä seuraavan julkisuuden takia.

Ja jos Rowling haluaisikin Potter-maailman kautta takaisin parrasvaloihin, niin eihän Harryn tai Harry juniorin seikkailut ole siihen ainoa tapa. Luulisi esimerkiksi tekeillä olevan Ihmeotus-elokuvan aiheuttavan jonkinlaista pöhinää valmistuttuaan. Ja mä ainakin olen siitä paljon kiinnostuneempi nimenomaisesti sen takia, että siinä on eri aika, paikka ja henkilökaarti kuin jo tehdyissä Pottereissa.
19.02.2014
Dyn avatar
542 kirjaa, 51 kirja-arviota, 3978 viestiä
TapsaVarmasti on jo paljon fanficciä joka tavalla tai toisella kiertää tuon epilogin. Itse keksin ainakin seuraavat keinot: 1) uusi kirjasarja kertoo Harryn pojan seikkailuista Tylypahkassa (huono vaihtoehto koska tyyppi on typerästi nimetty Albusiksi), 2) sijoittaa Harryn seikkailut aikaväliin ennen epilogia (huono vaihtoehto koska kaikki tietävät että Harry/Ginny ja Ron/Hermione pysyvät yhdessä) taikka 3) unohtaa epilogin olemassaolo kokonaan.
Lisävaihtoehto: Aikuisille kirjoittamisesta nyt kovasti kiinnostunut Rowling hyödyntää uutta elämänvaihetta, jonka on edessä kun nämä muksujaan kouluun lähettävät, keski-ikäiset sankarimme nyt ovat. Asemalaiturilla Hermione tajuaa, ettei se Ron ehkä sittenkään ollut se elämänsä mies - tai ehkä Harryn silmät avautuvat Hermionen suuntaan, tai sinkku-Luna ilmestyy kuvoihin yhtä hemaisevana kuin aina. Joka tapauksessa seuraa mököttämistä parisuhteissa ja keski-ikäisiä, vähän nuhjuisia pettämiskiemuroita joiden seurauksena päästään elämään ristiriitaista uusperheonnea vähän yhdessä jos toisessakin perheessä.
19.02.2014
Blackbird avatar
55 kirjaa, 94 viestiä
MabItsekin pidän epilogia epäonnistuneena ratkaisuna ja lisäksi vielä huonosti kirjoitettuna, mutta ilmeisesti sille kuitenkin oli jonkinlaista tilausta. Monet ovat ottaneet iloisesti vastaan selvityksen siitä, kuka meni kenenkin kanssa naimisiin ja minkä nimisiä lapsia he saivat.
Olen aikalailla samaa mieltä kuin Mab ja Tapsa. Täytyy paikkailla vielä omia sanomisiani, eli pidin viimeisen kirjan jo sinänsä onnellisesta lopusta (Voldemort kuoli, kaikki rakastavat toisiaan jne), ja siten kirjan epilogi oli tarpeeton.

Epilogi oli kuin jotain fanficciä olisi lukenut. Se oli huonosti kirjoitettu ja lasten nimet olivat ihan sinne päin. Rowling olisi hyvin voinut jättää fanien oman mielikuvituksen varaan "mitä tapahtui 19 vuotta myöhemmin". Hahmot olivat onnellisia jo ennen epilogia ja olisin ollut ihan tyytyväinen jo siihen onnelliseen loppuun. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin Rowling oli kirjoittanut viimeisen kirjan lopun jo ensimmäisen kirjan aikoihin ja sen huomasi.

DynAsemalaiturilla Hermione tajuaa, ettei se Ron ehkä sittenkään ollut se elämänsä mies - tai ehkä Harryn silmät avautuvat Hermionen suuntaan, tai sinkku-Luna ilmestyy kuvoihin yhtä hemaisevana kuin aina. Joka tapauksessa seuraa mököttämistä parisuhteissa ja keski-ikäisiä, vähän nuhjuisia pettämiskiemuroita joiden seurauksena päästään elämään ristiriitaista uusperheonnea vähän yhdessä jos toisessakin perheessä.
Hahaha, tuo olisi karmeaa. :lol: Omasta puolestani Rowlingin ei tarvitsisi Pottereiden maailmaan palata kuin ehkä lyhyitä novelleja kirjoittamalla.
20.02.2014
Iivari avatar
624 kirjaa, 1 kirja-arvio, 985 viestiä
Minua epilogi sinänsä ei hirveästi liikauttanut suuntaan tai toiseen. Ihan sama. Varsinainen lopetus oli hyvä, se riitti. Joskus joissakin kirjoissa epilogi tekee lopullisen maagisen silauksen ja saa aikaan vielä yhdet kyyneleet, mutta en usko, että Pottereihin sellaista olisi voinut kirjoittaa kukaan mitenkään.

Mutta se, miksi osallistun taas keskusteluun: saattaa olla, että Rowling kirjoitti epilogin vääristä syistä (esim. fanien kyselytulvan lopettaakseen tai ihan mitä vain), saattaa olla, että se oli teknisesti ja taiteellisesti huono (mutta toisaalta, eivät Potterit kauttaaltaankaan teknisesti ole loistava suoritus, tarinankerronta peittää aika paljon mokia ja loogisia ristiriitaisuuksia alleen), ja saattaa olla, että se on tylsä. Mutta se on sentään proosaa.

Eli toisin sanoen, Rowling sentään kirjoitti epilogin, ei hahmoluetteloa, johon selostetaan parilla lauseella kustakin hahmosta Kuka kukin on -tyyliin, mitä sitten tapahtui. Viitaten erääseen teknisesti paljon taidokkaampaan sarjaan :wink:
20.02.2014
Emelie avatar
729 kirjaa, 100 kirja-arviota, 2743 viestiä
Epilogi oli kyllä kauheinta ikinä. Siitä puuttui kokonaan se fiilis, mikä kirjoissa muuten oli. Mutta ....

IivariEli toisin sanoen, Rowling sentään kirjoitti epilogin, ei hahmoluetteloa, johon selostetaan parilla lauseella kustakin hahmosta Kuka kukin on -tyyliin, mitä sitten tapahtui. Viitaten erääseen teknisesti paljon taidokkaampaan sarjaan :wink:
:cheesy: Tämä kävi mielessä kanssa. On se parempi tehdä edes jonkunlainen epilogi, kuin puuduttava hahmolistaus.

BlackbirdOlen tyytyväinen, että kaikki päähenkilöt saivat onnellisen lopun. He ansaitsivat sen seitsemän kirjan jälkeen. :smile:
Minä puolestaan harmittelin tätä. Lopusta olisi saatu paljon mielekkäämpi ja traagisempi, jos vaikkapa Hermione tai Ron olisi kuollut. Tarinaan päätynyt julmetullinen body count, joka lopputappelussa tuli, jätti vaan kylmäksi. En oikein tiedä.... Tavallaan pidän Potteireista todella paljon, mutta nyt olen alkanut kaivata brutaaliutta kirjoissa. Tälläinen Martin-efekti näemmä.
20.02.2014
Dyn avatar
542 kirjaa, 51 kirja-arviota, 3978 viestiä
EmelieMinä puolestaan harmittelin tätä. Lopusta olisi saatu paljon mielekkäämpi ja traagisempi, jos vaikkapa Hermione tai Ron olisi kuollut. Tarinaan päätynyt julmetullinen body count, joka lopputappelussa tuli, jätti vaan kylmäksi.
Kyllähän siellä lopputappelussa kuolee porukkaa ja ihan kohtuukeskeisiäkin sivuhenkilöitä. Päähenkilön (ja lasken koko kolmikon nyt sellaisiksi) tappaminen olisi ehkä vähän turhan karu veto nuortenkirjasarjassa kuitenkin. Martin on vähän vanhemmalle yleisölle suunnattu alunperinkin. :)
20.02.2014
Emelie avatar
729 kirjaa, 100 kirja-arviota, 2743 viestiä
^ Mutta se loppu oli joku ihmeen massamurha. Ymmärrän kyllä, että kirjailijalle, tässä tapauksessa Rowlingille, oli vaikeaa tappaa hahmoja, mutta oikeasti... Ei. Oli lähinnä tällaiset ajatukset: "Ai kappas, nyt tuokin kuoli. Ja tuo. Oho, niin teki tuokin." Se ei vaan herättänyt mitään tunteita. Siksi mietin sitä jonkun päähenkilö kuolemista, se olisi tuntunut jo jossain. Kuten 6. kirjassa se teki (vaikkein päähahmo sinänsä ollutkaan, mutta silti todella tärkeä).

Mutta joo, nuortenkirjasarja on hitusen erityyppinen kuin vähän vanhemmalle yleisölle suunnattu.
20.02.2014
Dyn avatar
542 kirjaa, 51 kirja-arviota, 3978 viestiä
No, musta olisi ollut tyylikkäintä (myös juonen kannalta) että Harry itse olisi lopulta kuollut. Itsensä uhraaminen ois sopinut siihen itsekorostukselliseen jalouteen ihan hyvin. Okei, tavallaan se itsensä sitten uhrasikin, mutta ihme homma tuollainen kuolleista palaaminen.

Ron ja Hermione olisivat hyvinkin voineet tämän jälkeen löytää lohtua suruun toisistaan ainakin joksikin aikaa.
10.08.2014
Jukuke avatar
48 kirjaa, 23 viestiä
Olen salaa mielessäni toivonut viimeisen kuukauden, että aktiiviset Potter fanit olisivat lukeneet hieman enemmän uutisia tässä kesän aikana. Yle ja moni muu sivusto uutisoi 8.7. Rowlingin palanneen Potter sarjan pariin ja julkaissut pienen kurkistuksen Potterin elämään 34-vuotiaana. Tarinan pituus on 1500 sivua kyseinen uutinen löytyy tuolta: http://yle.fi/uutiset/harry_potter_palaa_seitseman_vuoden_tauon_jalkeen/7344597

Tarina puolestaan on julkaistu https://www.pottermore.com/ sivustolla.

Pitää kyllä loppuun myöntää, etten itsekään kyseistä tarinaa ole vielä saanut luettua tai kirjauduttua kyseiselle sivulle.

Kysymys kuuluukin vieläkö Pottereihin palaaminen kiinnostaa tai on sinusta viisasta?
11.08.2014
Skie avatar
475 kirjaa, 952 viestiä
Jukuke Tarinan pituus on 1500 sivua kyseinen uutinen löytyy tuolta: http://yle.fi/uutiset/harry_potter_palaa_seitseman_vuoden_tauon_jalkeen/7344597

Tarina puolestaan on julkaistu https://www.pottermore.com/ sivustolla.

Pitää kyllä loppuun myöntää, etten itsekään kyseistä tarinaa ole vielä saanut luettua tai kirjauduttua kyseiselle sivulle.
En tiedä, tapahtuiko tuossa lipsahdus, mutta pituus on 1500 sanaa, ei sivua. Tarina pyöri ainakin jossain vaiheessa avoimesti netissä luettavana, josta sen sitten lukaisin.

Mitään erityisen uutta ja ihmeellistä se ei mielestäni tarjonnut, toki ihan kivan pienen nostalgiahetken Potterin maailmasta. Vähän epäselväksi jäi, miksi Rowling päätti tällaisen "artikkelin" julkaista, mutta mikäpä siinä.
28.08.2014
Celestine avatar
234 kirjaa, 50 kirja-arviota, 430 viestiä
Miksen mä ole vielä kirjoittanut tänne? :shock:

Olipa kerran eräs pieni Celestine, joka kävi kolmatta luokkaa. Häneltä kysyttiin kerran iltapalapöydässä seuraava kysymys: "Haluaisitko lukea Harry Potterita?" Näitä "paksuja" Celestine piti isojen kirjoina (muisti kun oli katsellut n. viisivuotiaana jotain kirjakaupan mainoksesta Potterien kansia ja hänelle oli sanottu, että ne olivat isommille kuin hän), mutta myöntyi. Viisasten kivi saapui kirjastosta. Celestine aloitti kirjaa ja kyllästyi kolmen/kahden ja puolen sivun kuluttua. Missä se Potter oli? Celestine pyysi isäänsä lukemaan kirjaa ääneen. Ja johan alkoi luistaa! Celestine oli myyty. Hän luki Salaisuuksien kammion, Azkabanin vangin, Liekehtivän pikarin ja Feeniksen killan. Feeniksen killan aikana vanhemmat alkoivat miettiä, mitä he olivatkaan tehneet, lapsi kun ei puhunut mistään muusta kuin Potterista.

Feeniksin killan luettuaan Celestinen koko maailma romahti. Vanhemmat kielsivät häntä lukemasta yhtäkään Potteria vähään aikaan, että tulisi muitakin puheenaiheita. Celestine itki pitkään ja hartaasti. Hänelle tuotiin "Potterin korvikkeita", muita fantasiakirjoja, mutta ne eivät auttaneet. Celestinen ystävä Astarte tahtoi auttaa surevaa ystäväänsä ja spoilasi kirjoista kaikki kuolleet. (Tätä tapahtui kylläkin jo ennen taukoa.)

Voi sitä ilon määrää, kun Celestine sai pääsiäisen aikoihin Puoliverisen prinssin kirjastosta! Ja Kuoleman varjelukset! Eräänä aamuna Celestine tuli kouluun ja ilmoitti viileänä: "Mä luin kaikki Harry Potterit."

Tämä liikuttava ( :roll: ) tarina on ihan tosi. Harry Potterit oli mulle käännekohta monella eri tavalla. En esimerkiksi muista, mitä kirjoja olen lukenut ennen Potterita, vaikka olen aina lukenut paljon. Pottereiden jälkeen mikään ei oikein tuntunut miltään. (Onneksi löysin Montgomeryn :smile: ) Potterit olivat ensimmäinen sarja, jonka luin. (Ei lasketa Myyrää, Viirua ja Pesosta, Onnelia ja Annelia jne.)

Sain neljä ekaa kirjaa kummitätini ystävältä, vitosen joululahjaksi, kutosen kirjaston poistona ja viimeisen synttärilahjaksi. Lempikirjani ovat Azkabanin vanki (koska Sirius ja Lupin) ja Kuoleman varjelukset. Olen lukenut koko sarjan kaksi kertaa, Kuoleman varjelukset vissiin kolmesti, ja useita otteita useista kirjoista monta kertaa.

Paritukset:
[Spoileri - klikkaa]

[Spoileri - klikkaa]

Pikkusisaruksille luetaan tällä hetkellä Azkabania ja olen ottanut tavaksi tulla aina kuuntelemaan. On mahtavaa kuulla, miten ne huutavat äidille: "Ei! Ei! Vielä yksi luku, jooko?!" Ja sitä itse virnuilee, että "minäpäs tiedän, miten tässä käy..."

Yhteenvetona: Potterit ovat loistavia.