Pikkusisaruksille luetaan tällä hetkellä Azkabania ja olen ottanut tavaksi tulla aina kuuntelemaan. On mahtavaa kuulla, miten ne huutavat äidille: "Ei! Ei! Vielä yksi luku, jooko?!" Ja sitä itse virnuilee, että "minäpäs tiedän, miten tässä käy..."
:cheesy: Itse en ole koskaan Pottereista välittänyt, vaikka kaikki ne olen lukenut ja osa sukulaisista niitä hehkutti (yllättäen _anoppi_ ja siskoni, joka muuten lukee vähän). Aloin kuitenkin lukea niitä pojalleni hänen ollessaan 5-vuotias. Ja sehän naksahti! Nyt poika on 6v ja olemme lukeneet Liekehtivän Pikarin alkuvuodesta. En ihan vielä ole varma, luetaanko pidemmälle, kun menevät niin synkiksi ja raskaiksi, mutta on ollut huvittavaa seurata, miten kirjasarja selvästi on törmännyt kohdeyleisöön.
Nyt on pojalla huoneessa kirpparilta ostettu potterkello ja hyllyllä komeilee kaksi "hedwigiä". Yhtäkkiä minut myös saatetaan yllättää ja kysyä, mitkä ne anteeksiantamattomat kiroukset olivatkaan...
Potterithan siis on sama kun mun lapsuus. Koko ala-aste ajan luin niitä, aina ilmestyi uusi ja sitten kiersin kenttää parhaan kamuni kanssa ja puhuttiin silmät suut täyteetn Pottereista;suunniteltiin omat Tylypahkavuodet ja intoiltiin mihin tupiin päästäisiin. Tietysti se katkera totuus iski 11-vuotiaana, me ollaan jästejä!
Rakastan yhä Pottereita, aina ja ikuisesti! En kuitenkaan lue niitä kovinkaan usein, parin vuoden välein nykyään. Ihan vaan koska osaan ne jo ulkoa ja haluan ehtiä "unohtaa" edes jotain ennen kuin luen ne taas uudestaan.
Lempihahmoja on ehdottomasti Hermione, Luna, Tonks, Fred ja George, Sirius, Kalkaros, McGarmiwa.. Listaa vois jatkaa hyyyvin pitkään :cheesy:
Leffoistakin tykkään, ei ne kirjoja päihitä, mutta ihana miten hyvin niissäkin on pystytty toteuttamaan kirjojen henkeä. Lempparini on varmaan molemmissa, sekä kirjana että leffana, Liekehtivä pikari ja heti perään Puoliverinen prinssi.
No, musta olisi ollut tyylikkäintä (myös juonen kannalta) että Harry itse olisi lopulta kuollut. Itsensä uhraaminen ois sopinut siihen itsekorostukselliseen jalouteen ihan hyvin. Okei, tavallaan se itsensä sitten uhrasikin, mutta ihme homma tuollainen kuolleista palaaminen.
Joskus eloonjääminen on traagisempaa kuin kuoleminen. Vaikeampaa ainakin ja siispä todellisempaa. Itse olen yksi harvoista, joka oli ihan tyytyväinen Potterien lopetukseen yleisesti (yksityiskohtien hienosäätöä olisin itsekin käyttänyt runsaasti, mutta silloin se olisi ollut minun eikä Rowlingin kirja). Rowlingin sarjassa säilyi alusta loppuun asti se tunnelma, joka teki siitä niin omaperäisen ja erikoisen.
Harry Potter on kirjasarja, josta voi valita mistä tahansa osasta melkein minkä tahansa sivun ja alkaa lueskelemaan. Ne kohtaukset, joissa ei tapahdu mitään jännittävää, ovat oikeastaan kaikkein mukavinta luettavaa jälkikäteen. Tylsiä vaiheita ei ole juurikaan. Olen tajunnut tämän viime päivinä lueskellessani Puoliveristä prinssiä ja Kuoleman varjeluksia, jotka ovat ehkä sarjan parhaat kirjat. Niissä on paljon kevyempää materiaalia merkittävien kohtauksien välissä, toisin kuin ensimmäisissä osissa, joissa juoni etenee aika tiiviiseen tahtiin. Olen myös tajunnut Dumbledoren olevan suosikkihahmoni.
Miksi näprätä älylaitteita, kun hyllyssä on Harry Potterit? Ne viihdyttävät yhtä tehokkaasti ja paljon terveellisemmin.
Muistan kun Potteri hypetys alkoi... En ymmärtänyt sitä ollenkaan! Luin silloinkin paljon, mutta minulla taisi olla menossa vahvana King/Koontz/Cook kausi ja naiivisti ajattelin, että Potterit eivät ole "tarpeeksi aikuismaisia" minulle. Onneksi tulin myöhemmin järkiini - tosin se kesti siihen asti, kun kaikki kirjat olivat jo ilmestyneet suomeksi. Onni onnettomuudessa; eipähän tarvinnut odottaa seuraavia osia kieli pitkällä!
Sittemmin olen lukenut koko sarjan muutaman kerran lävitse. Seuraavaa läpilukukertaa varten olen hankkinut englanninkieliset versiot suomenkielisten rinnalle.
Myönnän: Olisin jäänyt paljosta paitsi, jos tämän olisin väliin jättänyt. Harry kumppaneineen on saanut monet naurut - ja kyyneleetkin - kumpuamaan esiin!
Kun luin Harry Potterit, en ollut lukenut paljoa aikaisemmin, enkä sen puoleen ollut edes käynyt täällä :) Myöhemmin, kun olin lukenut noin 50 kirjaa lisää (eli vuosi, pari sitten?), pidin niitä vähän tyhminä, ja ei niin hyvinä kirjoina.
Olin täysin väärässä, kun oletin, että ne olisivat olleet samanlaisia, kuin muut silloiset lukemiseni. Uudestaan lukeminen ei tuntunut ollenkaan puisevalta, ja ajattelin tehdä niin vielä kerran. Vaikka vaan, että saan päivitettyä Risingin arvosanat, jos ei muuten.
Itse aloitin Potterien lukemisen suunnilleen samoihin aikoihin kun Kuoleman varjelukset ilmestyi suomeksi. Ne olivat -ja ovat edelleen- tosi tärkeä osa lukuharrastustani, ja olenkin sitten lukenut ne seitsemisen kertaa läpi. (kröhöm )
Potterit kannattaa ehdottomasti lukea, eikä vain siksi että ne ovat maailmalla niin suosittuja, vaan siksi että ne herättävät monia tunteita ja henkilökohtaisia tarinoita. Ne antavat aivan ainutlaatuisen lukukokemuksen:)
Luinpa vasta Kuoleman varjelukset ekaa kertaa englanniksi. Joo siis en yhtään itkenyt tai mitään... Ja se tunne kun ainoa lähipiirini Potter-fani on rakas äitimuorini. Arvostaisin kovasti jos joku kiltti sielu ilmiintyisi tänne höpötyskaveriksi.
Siitä on aikaa kun luin Potterit, mutta juttelen kyllä mielellään heidän kanssa joilla on tuoreemmassa muistissa. Vaikken fanficeistä kummemmin välitäkään (suurin osa keskittyy laadultaan surkeaan ihmissuhdenysväykseen), niin viime aikoina on välillä on tullut lueskeltua Yudkowskyn Harry Potter and Methods of Rationalitya, joka on jännä filosofinen twistaus alkuperäisestä.
Luen nyt Harry Potter ja tarkade kivi -kirjaa, eli viisasten kiven vironnosta. Alan muistaa tarinan vähitellen niin sanasta sanaan ulkoa, ja nimenomaan Jaana Kaparin loistavana suomennoksena, että vaikka virontaitoni on varsin rajallinen, en voi olla tuskastumatta aika kehnoon käännökseen lähes aukeamittain. Lisäksi päätös jättää kääntämättä kaikki englanninkieliset nimet Likusteritietä myöten jättää lähes joka sivulle jonkin nimen, jonka taivuttamisessa on käytettävä heittomerkkiä - Privet Drive'i lõpus. Ja jotenkin koko maailma saadaan kuulostamaan harmaammalta ja pikemminkin neuvostolaiselta kuin englantilaiselta sisäoppilaitokselta. Mutta nämä voivat tietysti olla vahvasti subjektiivisia mielikuvia, ja osittain johtua vironymmärryksestäni. Silti minusta tuntuu aina näihin erikielisiin käännöksiin tutustuessa, että olemme kyllä hämmentävän onnekkaita siinä, että suomennos on niin loistava.
Lisäksi päätös jättää kääntämättä kaikki englanninkieliset nimet Likusteritietä myöten jättää lähes joka sivulle jonkin nimen, jonka taivuttamisessa on käytettävä heittomerkkiä - Privet Drive'i lõpus.
Voi ei, kuulostaapa älyttömältä. :lol:
Jäin miettimään kommenttia, jonka mukaan Harry Potterit olisivat olleet paljon mielenkiintoisempia, jos Harry olisikin lajiteltu Luihuisiin Rohkelikon sijaan. Harry Pottereissa varmaan ainoa mukava Luihuinen on professori Kuhnusarvio. Muuten tupa on täynnä koulukiusaajia, tulevia kuolonsyöjiä ja muita epäilyttäviä henkilöitä. Itsessäni herättää kummastusta se, että Tylypahkassa suvaitaan tällaista tupaa, joka kirjoissa niin selvästi tekee kasvateistaan pahiksia.
En tiedä olisiko ollut hyvä, jos Harry olisi sijoitettu Luihuisiin. Jos hän ei olisi saanut Luihuisista ystäviä ja elänyt suurimman osan kouluvuodestaan kiusaajien kanssa samassa tuvassa, olisi se varmasti ollut pidemmän päälle aika masentavaa luettavaa. Tosin tämä lähtökohta olisi voinut olla kiinnostavampi: Luihuisiin olisi voitu saada enemmän harmaan sävyjä pelkän pahuuden sijaan, nyt asetelma on hirveän mustavalkoinen.
Rohkelikot on niitä " hyviksiä" ja Luihuiset "pahiksia". Korpinkynnet ja Puuskupuhit neutraaleja. (itseasiassa Korpinkynnet ehkä vähän enemmän "hyviä") Kirjasta olisi ehkä saanut mielenkiintoisemman, jos Harry olisi sijoitettu toiseen noista neutraaleista. Silloin tuvassa olisi myös niitä potentiaalisia kuolonsyöjiäkin.
Kääntelin maitokaupassa käydessäni uutta kuvitettua Viisasten kiveä käsissäni, ja pahus, kyllähän se on kiva. :eek: Ilmeisesti kaikki seitsemän osaa ovat ilmestymässä kuvitettuina, vuosittain aina yksi osa.
Omistan koko sarjan kuvittamattomia suomennoksia, mutta pidän kovasti kuvitetuista kirjoista. (Jokaisessa kirjassa pitäisi olla kuvitus! ) Joten tulee varmasti hankittua. Harmittaa kyllä hieman, ettei noilla vanhoilla kirjoillani ole juurikaan jälleenmyyntiarvoa, Pottereita kun luulisi löytyvän joka pirtistä...
Tänään tulleessa mainospostissa Suomalainen kirjakauppa lupaa myymälästä julisteen ekoille kirjan ostajille:
Myymälästä 50 ensimmäiselle kirjanostajalle mukaan Jim Kayn kuvittama Harry Potter -juliste!
(Jollei juliste kiinnosta, voi kirjan saada halvemmalla nettikirjakaupoista. Ja muistutuksena, että jos kuljette ostoksille Risingin kirjasivuilla olevien tilauslinkkien kautta, saa Darkki pientä provikkaa sivuston ylläpitokuluihin.)
Kansi:
Nostetaas myös Hesarin aiempaa artikkelia taas näkyville:
"Darkki" post=33708
^ tuosta on tänään Hesarissa julkaistu myös artikkeli: http://www.hs.fi/kulttuuri/a1433900943867
Luin juuri kaikki seitsemän kirjaa pitkästä aikaa, ja Iivarin aikaisemmin sanoin: suomeksi on aivan upeat käännökset! Maailma on tunnelmallinen ja nimistön kääntämiseen on käytetty viehättävää oivaltavuutta. Jos osaan lukea teosta alkukielellä, luen yleensä sillä, mutta Pottereita en ole ikinä lukenut englanniksi. En ole kokenut tarvetta. Luultavimmin käännöksen tasosta johtuen.
Minuun eivät tulevat, kuvitetut painokset uppoa. Minulle syntyy vahvat mielikuvat aina kaikesta, mitä luen, enkä oikein välitä korvata niitä toisten piirtämillä kuvituksilla. Tosin jossain kohtaa minun pitäisi ostaa Potterit omaan hyllyyni. Jätin vanhan kirjakokonaisuuden sisarrusteni iloksi lähtiessäni kotoa. Hankinnan aika ei ole kuitenkaan nyt sillä viimeistelen viimein opintoni ja käytettävä rahasto on taas sen mukaista.
Minuun eivät tulevat, kuvitetut painokset uppoa. Minulle syntyy vahvat mielikuvat aina kaikesta, mitä luen, enkä oikein välitä korvata niitä toisten piirtämillä kuvituksilla.
Vähän sama juttu. Katselin tuota kuvitettua laitosta kaupassa ja kuvat kyllä olivat kauniita. Itselläni vain on jo omat mielikuvani siitä, miltä asiat näyttävät. Mietin myös, kuinka hyvin tyyli sopii teoksen muihin osiin, jotka ovat vähemmän satumaisia. Ainakin joihinkin synkkiin jaksoihin sopisi paremmin kuvittajaksi joku Gustave Doré.
Bloomsbury UK on viime kesänä julkaissut uudet kovakantiset "aikuisten" laitokset, joissa on minusta oikein hienot mustavalkoiset kannet: linkki kuviin. Jos harkitsisin englanninkielisten laitosten ostamista, valitsisin ulkonäön puolesta nämä. Pidin myös vanhoista adult-kansista, mutta nämä uppoavat vielä paremmin synkähköstä tunnelmasta huolimatta tai ehkä juuri sen ansiosta.
Hankin itselleni myöhästyneenä joululahjana tuon kuvitetun version Yleensäkin rakastan kuvitettuja laitoksia kunhan ne on tyylikkäästi tehty, vaikkeivat kuvat aina vastaisikaan omia mielikuviani. On aina kiva nähdä erilaisia tulkintoja, ja jos kirjasta sattuu olemaan leffa/tv-sarjaversio olemassa (kuten tietysti Pottereista on), niin tällaiset kuvat toimivat mukavana vastapainona leffojen visuaaliselle ilmeelle.
Bloomsbury UK on viime kesänä julkaissut uudet kovakantiset "aikuisten" laitokset, joissa on minusta oikein hienot mustavalkoiset kannet: linkki kuviin.
Nuo ovat kyllä hirmu nätit. Mitä mieltä muuten olette Mika Launiksen kansikuvista? Muistan lapsena inhonneeni hänen kuvittamiaan kansia (ne nenät!) mutta vähitellen olen alkanut pitää niiden harmonisesta värimaailmasta ja omaperäisyydestä. Nykyään ne tuntuvat mulle niiltä "oikeilta" kansilta.
edit: Pakko muuten vielä todeta, että nämäkin kannet ovat upeat. Pöllö!
Mitä mieltä muuten olette Mika Launiksen kansikuvista?
Ei ole koskaan sytyttänyt. Tyyli ei iske, ja monet hahmoista on kuvattu ihan eri tavalla kuin ne itse kuvittelin. Tosin olen muutenkin vähän sitä mieltä, ettei kirjojen kansitaide saisi olla liian esittävää.
Puolikuu
Pakko muuten vielä todeta, että nämäkin kannet ovat upeat. Pöllö!
Ovatko nuo varsinaiset kannet vai kansilehdellisen kirjan kova kansi kansilehden alla?
Ovatko nuo varsinaiset kannet vai kansilehdellisen kirjan kova kansi kansilehden alla?
Nuo ovatkin itse asiassa jonkun e-kirjan "kannet": http://www.creativebloq.com/computer-arts/these-digital-harry-potter-covers-are-spellbinding-121518334
Sivustomme käyttää evästeitä takaaksemme parhaimman käyttökokemuksen.
)
eipä oo hesaria ikinä kotio tullu niin en ajatellu kattoa.
Yleensäkin rakastan kuvitettuja laitoksia kunhan ne on tyylikkäästi tehty, vaikkeivat kuvat aina vastaisikaan omia mielikuviani. On aina kiva nähdä erilaisia tulkintoja, ja jos kirjasta sattuu olemaan leffa/tv-sarjaversio olemassa (kuten tietysti Pottereista on), niin tällaiset kuvat toimivat mukavana vastapainona leffojen visuaaliselle ilmeelle.