Mikä sinua potuttaa nyt?

Sain eilen sähköpostin, että Lontoon-pomoni oli kuollut. Toki mies oli jo vanha ja näköjään sairastanut jo vuosia syöpää, mutta silti asia oli pieni shokki. Tosiaan tunsin hänet henkilökohtaisesti, mutta hän oli tuttu nimi minulle jo ennen Lontooseen lähtöä, ja olin useasti puhunut hänen kanssaan puhelimessa ja lähetellyt sähköposteja, kun kesätöissä möin hänelle tuotteita. Hän oli myös ensimmäinen ihminen, jolle jouduin 17-vuotiaana sönköttämään töissä englantia puhelimen välityksellä. Mukava mies. Tippa tuli linssiin, kun kirjoitin firmaan surunvalitteluja. Tuo ihminen mahdollisti sen, että pääsin asumaan Lontooseen, ilman töitä en olisi sinne koskaan lähtenyt.

Meinasin sitten polttaa talon perkele. Laitoin perunat keittymään liedelle ja uunin päälle. En sitten tajunnut, että uunissa oli joku vanha leivinpaperin riekale ylähyllyllä. Se oli täysissä liekeissä kun kurkkasin uuniin. Ei onneksi päässyt leviämään, kun lappasin vettä päälle raanasta kauheassa paniikissa. Mitä jos olisin tsekannut uunin vasta myöhemmin?   Jumalauta, minä syön tänään pelkkää leipää. En lämmitä mitään. Kävelevä katastrofi.

Hui, onneksi huomasit sentään tuossa vaiheessa! :eek:

Olo on kuin kolmasti katujyrän alle jääneellä Marvinilla.

[quote="MannhaiKotka" post=13532]Ei onneksi päässyt leviämään, kun lappasin vettä päälle raanasta kauheassa paniikissa. Mitä jos olisin tsekannut uunin vasta myöhemmin?[/quote]   Itse asiassa luulen, että paperi olisi palanut ja siitä olisi tullut savua ja sitten sieltä olisi loppunut palava asia. Tulipalohan toimii siten että kuumuus leviää niin vastaantuleva muu palava aines syttyy myös palavaan ja uunit ovat ymmärrettävistä syistä aika huonoja huonoja ympäristöjä tälle.

Potutusta potuttunenkin: käytin aimo ajan aamupäivästäni juoruten palvelulinjan pysäkillä ja odotellen pikkubussia, vaikka olisin kävellen kerinnyt nopsasti kirjastoon Piihemmoa tapaamaan. Tulipahan onnikkainen testattua taas kerran ja omin osasin kasvatettua sen käyttäjämäärää. (Ehkä linja pelastuu ansiostani, vaikkei se nyt varsinaisesti uhanalainen lienekään ... eihän kaupunginisien säästö-lakkautus -vimmasta koskaan etukäteen tiedä.) Kun pääsin tietokoneen ääreen huomasin unohtaneeni muistitikut kotiin. Niitähän useimmiten tarvitsen työskennellessäni. Huomasin jo, että joudun hakemaan unohtamani aineiston kotoa. Nyt ei edes palvelubussi taida palvella vaan omat jalat on otettava käyttöön. MUR! Onneksi töihin ei nyt liene hoppu.

[img]http://sarjakuvakeskus.fi/wp-content/uploads/2011/02/leppiz350.jpg[/img]   Raumalaissyntyinen – sittemmin Turkuun muuttanut – Toni Tirri on kuollut. Minä en häntä tuntenut loppunen lopuksi järin hyvin – jää vähän epäselväksi, tapasimmeko montaakaan kertaa niin, että molemmat olivat selvinpäin – mutta suomalainen sarjakuvayhteisö tuntuu kerta kaikkiaan tyhjemmältä.   Juice Leskinen – Juuret albumilta Yölento   [video width=425 height=344 type=youtube]e7frHew-3WY[/video]

Huokaus: taas sain tietää henkilön olemassaolosta ja luovuudesta vasta, kun hän on jättänyt tämän elämän. Tosin en paljonkaan seuraa sarjakuvia. Luin kuolinuutisen - ja unohdin, mitä pikku potutusta minun piti tähän nyt naputella. Ei kai se ollut kovin tärkeätä.

Potuttaa se, että pitäisi olla koulussa, mutta ei ole mitään tekemistä. Muut oppilaat etenevät niin hitaasti... (kiitos facebook) :grin:

On niin aikavaa löytää Internetin verkoista juuri sitä juttua tai kommenttia tai tietoa, jota haen. Vaikkapa naamakirjassa eteen pläjähtää ryöppy sivuja ja kommentteja, joista Sen Oikean perkaaminen esiin vie joskus minuutin tytärpuolineen. Linkitkin osoittautuvat toisinaan epätarkoiksi. Mainokset suorahtaan pompahtavat silmille ja tuhkahduttavat varsinaisen asia-aineiston. (Huokaus: tämähän lienee tarkoituskin ja hinta siitä, ettei käyttäjä joudu erikseen maksamaan sivuston tutkimisesta.) Lisäksi vaikkapa naamakirja lataa sivujaan niin hitaasti, että käyttäjä joutuu joko valitsemaan linkkinsä liikkuvasta kohteesta tai ottamaan riskin siitä, että linkkiä joutuu myöhemmin todella etsimään. Onneksi olen viimein oppinut käyttämään naamakirjan toimintoa, jonka avuin saan omiin viesteihini liitetyt kommentit nopeasti näytille myös sen jälkeen, kun pikailmoitus uudesta kommentista on hävinnyt näytöltä. Tämä helpottaa etsijän puuhastelua mutta vain hitusen verran :sad: . Ja näyttää siltä, että ulkoilman kosteusprosentti pian saavuttaa kolminumeroisen luvun. Niin käy juuri, kun minun on aika lähteä ulos keikalle.

Vaatekaappi on täynnä vaatteita, joihin en enää mahdu. Olen parin vuoden aikana selvästi lihonnut niin paljon, että ne vaatekappaleet, joita useimmiten pidin päällä ihan vain siksi, että ne tuntuivat hyvältä, eivät enää nousekaan lantion yläpuolelle. Sekin vielä, että lihominen on tapahtunut ainoastaan takapuolen, reisien ja vatsan kohdalla... ja arvaa, onko sitä jaksanut yhtään panostaa liikkumiseen?   Olen laiska ihminen ja useimmiten käyttänyt hyödykseni vain koulu/työmatkoja siihen, että liikun ne pyörällä tai kävellen. Nyt kun sitä on työttömänä ollut pitkään niin eipä ole tullut liikuttua tarpeeksi. Pitäisi jaksaa ottaa niskasta kiinni ja ruveta hommiin, että sais tuota möhömahaa pienennettyä, mutta se on aina mennyt siihen puhumiseen ja "ehkä huomenna"-toteamuksiin kuin siihen, että sitä oikeasti tekisi jotain asian eteen.

Koko viikko on ollut ihanan lämmin ja aurinkoinen ja keväinen.. Ennen tätä päivää. Aamulla ikkunasta ulos katsoessani näin valkoisen maan, ja nyt loskaa on satanut jo monta tuntia putkeen. :sad:

Tällä hetkellä ärsyttää polveni, joka taittui pahasti viikonloppuna. Nyt joudun sitten kävelemään kyynärsauvoilla. Asiaa vielä mutkistaa se, että olen nyt armeijassa, ja minua uhkaa e-paperit, eli armeijan väliaikainen keskeyttäminen. Huomenna lääkäriin katsomaan jäänkö palvelukseen, vai joudunko kotiin parantelemaan :( Veikkaavat, että polvesta olisi mennyt rikki kierukka tai ristiside.

Minua suututtaa jatkuva taistelu moternin teknoloogian kanssa. Usein tarvitsen neuvoja käyttääkseni jotain jipposta mutta opastusta löytyy pirstaleisesti, kehnosti tai molemmanlaatuisesti. Kuvaviestien lähettäminen naamakirjan kautta on verkkaisempaa kuin valon eteneminen scifi-super-hidasteessa eikä ohjelma, mokoma, edelleenkään informoi, mikä mättää ja kauanko prosessi vielä kestää. Eihän aikani aina lopu kesken mutta olisi ylen kivaa tietää, pitkäänkö joudun odottelemaan ja saamaan vartoilun palkaksi viestin: valitettavasti toiminto epäonnistui. Onhan teknologia muuttunut huimasti käytettävämmäksi sitten alkioaikojensa mutta kehityskohteita löytynee yhä googolplexian`in verran! Paranemisia, lexei_ ! Onneksi nykyään polvivammat yleensä hoituvat. (Kuinkahan monella jalkapalloijalla on yhä polvissaan alkuperäiset kierukat???)

Luin viikonloppuna tenttiin, joka ei sitten mennyt kovin hyvin. Panostin mielestäni aika paljon kokeeseen, mutta kysymykset ei nyt ihan sattuneet kohdilleen. Voi olla tosi tiukassa ne 5 pistettä, jotka tarvitsen läpipääsyyn. Onneksi opettaja on tehokas kokeiden tarkastaja, joten varmaankin jo ensi viikolla saan tulokset. Osaa sitten valmistautua uusintaan, jos on tarve.

Huomenna ruotsin valtakunnallinen. Olen lukenut koko illan sanastoa ja yrittänyt virittyä pois saksaenglannista... Kielioppi menee siinä jotenkin, ei vain ole aikaa kerrata.   Vaan kulttuuri. Jee. Jätin "fiksuna" tyttönä lukemisen vikaan iltaan, pitäisi sitten nyt opetella Norjan tulivuorien nimiä tai jotain. Koska ihan mitä tahansa voidaan kysyä, oli koulussa käyty läpi tai ei. Jee.

Ai että miten sen asunnon löytäminen voi olla vaikeaa..Täydellisen asunnon suhteen olen antanut periksi mutta kuin sitä hyvää tai ok asuntoa ei edes löydy. Sitten kun löytyy hyvällä tai ok alueella oleva asunto, jossa on neliöitä riittävästi ja on varaa vuokraan niin sitten EI LEMMIKKIELÄIMIÄ. :angry: Olen etsinyt asunto 1,5kk en tiedä onko se normaali vai pitkä aika, mutta kun olen aikaisemmin löytänyt ja saanut asunnon viikossa.

Ainakin nuo ei lemmikkejä -säännöt tuntuvat yleistyneen viime vuosina, mikä varmaan vaikuttaa. Toki myös hintataso on monissa paikoissa noussut paljon, mikä voi karsia muuten hyviä vaihtoehtoja.   Mutta onnea etsintään! Jospa se täydellinen sieltä vielä putkahtaa vastaan. :)

Ruotisn epäsäännölliset verbit, jotka pitää opetella ulkoa huomiseen kokeeseen, varoitusaikana tämä ilta. Ja minä en osaa! :angry:

Sitä puhutaan monta kertaa yhdestä asiasta, ettei niitä oteta käyttöön ennen kuin vanhat on käytetty loppuun. Ihan selvä asia on ollut pitkään, melkein kuukauden, ja sitten toinen menee ja käyttää niitä uusia juttuja, kun vanhojakin oli vielä jäljellä. Suututtaa, kun ei toinen muista asioita, joista on sovittu jo aikaa sitten. :angry:

Sosiaalisen median kautta tiedottaminen. Tuntuu olevan ihan yhtä tyhjän kanssa, mutta samalla ainoa ilmoituskanava jota ihmiset seuraavat. Pitäisi kai lyödä hanskat tiskiin sen osalta, mutta ei vielä voi.   Toinen asia mikä potuttaa on yleinen stressi kaikesta, ja se ei meinaa lähteä pois kun tilanne on mikä on. Onneksi alkaa olla kesä ja voi mennä ulos rentoutumaan, mutta ei sekään kai ole ilonaihe koska kevään ei olisi oikeasti pitänyt alkaa niin aikaisin.

Keikkakalenterini jurppii. Välillä se näet huutaa tyhjyyttään, välillä taas ähkyy päällekkäisiä menoja, mikä tietää hankalia valintoja. Näinä päivinä olen kovasti odottanut viestiä tämänpäiväisestä keikasta. Sitä luvattiin ... luvattiin ... mutta mitään ei näkynyt eilisehtooseen klo 22:15:een mennessä. Tänä huomenena poimin kello 23:45 lähetetyn viestin, jossa lupailtiin keikkarupeamaa noin parin tunnin päähän nyky- eli tämän kirjoitushetkestäni. Olisinhan ehtinyt, jos tieto olisi ollut varma ja ohjeistus jo selkeästi annettu mutta - tuon tiedon saan vasta vahvistettuani tuloni. Näpyttelin kolme minuuttia sitten Facebookin kautta yksityisviestin tälle keikantarjoajalle mutta saattaa olla, etten enää kerkiä - eli se siitä. Onneksi on muutakin menoa täksi päiväksi mutta rahankulukasta eikä -hankinnakasta!   Sen sijaan se ei potuta, että saan toivotella kaikille HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Sain juuri kuulla, että ratsastuskoulu jossa käyn on mennyt konkurssiin. Aavistuksen ärsyttää, kun on siellä on jo pitkään käynyt. Hyvät ja tutut hevoset ja ihanat tallikaverit jää enenmmän tai vähemmän taakse. Yritän tässä nyt miettiä pitäisikö mennä toiselle tallille, kun en lopettaakkaan haluaisi. Opetus ei vaan ole mielestäni samaa tasoa, ja ilmapiiri huonompi :huh: Enkä muuten päässyt kesätöihin kunnalle, vaan pitää mennä puutarhalle, missä olin jo viime kesän. Vihaan paikkaa kaikin puolin, mutta kyllä se raha kelpaisi, niin ei auta.

Niinpä niin ... liian usein huomaan, että luottokauppani tmv. -toimija on häipynyt tietymättömiin ja tilalle on tullut ihan muu yritys,usein vieläpä sellainen, jollaisen palveluja en tarvitse. Toisinaan yritykset kertovat liikkeen oveen kiinnitetyin ilmoituksin muuttoaikeistaan ja ilmoittavat uuden osoitteensa. Kaikki eivät kuitenkaan niin tee. Yrityksen nettisivutkin saattavat suorastaan huutaa päivitystä. Tällaisissa tilanteissa päättelen, että kyseinen firma on tykkänään lopettanut toimintansa. Mutta kertokoon yrittäjät suoraan sekä liikkeen ovella että nettisivuillaan luopumissuunnitelmistaan! Vai eivätkö yrittäjät kehtaa - poistuvatko he kuvitteellinen häntä koipien välissä?

[quote="Kitten" post=14168]Sain juuri kuulla, että ratsastuskoulu jossa käyn on mennyt konkurssiin. Aavistuksen ärsyttää, kun on siellä on jo pitkään käynyt. Hyvät ja tutut hevoset ja ihanat tallikaverit jää enenmmän tai vähemmän taakse. Yritän tässä nyt miettiä pitäisikö mennä toiselle tallille, kun en lopettaakkaan haluaisi. Opetus ei vaan ole mielestäni samaa tasoa, ja ilmapiiri huonompi :huh: [/quote]   Tuo on vaan niin hirveää! Omasta kokemuksesta voin tosin sanoa, että kaikkeen oppii tottumaan, (jopa huonompaan talliin, opetukseen yms.) kunhan vaan ei tarvitse ratsastusta lopettaa.