Mikä sinua potuttaa nyt?

Asuinkerrostaloni rapussa rempataan kahta asuntoa, ja maalinkäry on aivan kauhea. Minulla on vain yksinkertaiset ovet (talon vanhuus taitaa olla syynä), ja siinäkin tiivisteet ovat aivan onnettomat, joten käry tunkee asuntoon. Onneksi pääsen muualle viettämään aikaa ja nukkumaan. Tuleepa taas kiva loma, jeij....

Aika usein mietin miettimistäni, viitsinkö mennä johonkin tilaisuuteen (tai raatsinko uhrata vähistä varoistani pääsylippuun). En pysty päättämään, ja sitten aika tekee päätöksen puolestani. Tilaisuus on jo ohi. Niin käy mm. juuri nyt. Perintötekijäarpajaisissa olen siis jäänyt paitsi myös hyvästä päättämiskyvystä - sen lisäksi, ettei minulle suotu tuolloin mm. rytmitajua tai järjestelmällisyyttä. Onneksi en taida olla helposti vietävissäkään. Mutta toisaalta tähänkin ominaisuuteen liittyvä seikka harmittaa, sillä niin useasti minua reippaasti lähestyvät virkut ihmiset eivät tarjoa mitään iloksi mieltämääni vaan tuputtavat tuotetta tai aatetta, joka ei innosta. Mutta pettymyksen rippusta en pysty itseltäni peittämään: hienoisesti silti odotin, että kontaktoija tarjoaisi jotain edes hieman kivaa, kiinnostavaa - vaan ei: myyntitykki se taas minuun suuntautui. En pysty ilahtumaan siitäkään, että tunnen itseni kriittiseksi kuluttajaksi, jonka päätöksiä kauppa-Lopot eivät hetkauta.

Viimeisestä paikasta josta olisi ollut mahdollisuus saada kesätöitä tuli ilmoitus: "Valintamme ei kohdistunut sinuun". Eli ei kesätöitä tänä vuonna, ellei jostain mystisesti ilmaannu jotain hommia, mitä vähän epäilen.   Järkevin vaihtoehto taitaa olla kesäopintojen suorittaminen, saisi sentään opintotuet kesältäkin hommattua, muuten meinaa tehdä hieman tiukkaa.

Strato, ehkä kesätöistä kannattaa pysyä kuulolla. Joskus työtilaisuus ilmaantuu yllättäen kesäsesongin jo alettua. Onneksi Sinulla on vaihtoehto tahattomalle joutenololle eli opiskelu!   Minua vähän kismittää se, että kevään lukuisat pyhärupeamat syövät tehokasta työaikaani. (Isoa osaa hommistani voin näet hoidella vain arkisin.) Eihän pääsiäis- ja vappunakertelu ole mitään jouluntienoon aika-ahmattiin verrattuna mutta pieniä huolen taimia töitten valmistumisesta määräajassa versoo silti siellä täällä elimellisessä keskusyksikössäni.

Tämä on vähän tämmöistä tämä työkyvyttömyyseläkeläisen elämä. Hyvä puoli tässä on se, että varma raha tulee käteen aina, tekipä sitten mitä tahansa "pisniksiä". Mutta vähän köyhää tämä arki on, kun ei ole mitään niitä tavallisen työssäkävijän/opiskelijan velvollisuuksia.   Oli mulla tuossa semmoinen luovan kirjoittamisen kurssi, mutta sekin päättyi nyt keväällä. Jos jotain samantapaista tulee ensi syksynä, niin varmaan menen uudestaan. Olen myös noissa mieleterveyskuntoutujien aktiviteeteissa välillä käynyt, mutta sekin on alkanut jo vähän kyllästyttää. Toisaalta ei mulla ole psyykkinen kunto (ainakaan vielä) sellainen, että pystyisin käymään päivätöissä, tuskin osa-aikaisissakaan. Mutta joo, tämä tällä kertaa pienenä potutuksena.

Olen tekemässä rengashaarniskaa itselleni. Homma on (oli) jo kohtuupitkällä eli hiattoman t-paidan kokoinen versio oli jo valmiina. Sitten aloin kiinnittämään hihoja siihen ja aloin katselemaan että mitäs se nyt tässä kohdassa ei yhdistykkään kivan näköisesti. Huomasin että olen tehnyt paitani laskokset väärinpäin. Oikeaoppisesti juovien pitäisi kulkea paidassa sivuttain kun ne minulla menevät ylös-alas suunnassa. Eli edessä taitaa olla muutaman tunnin verran purkamista ja uudelleen kasaamista. :huh:

Mun lomailu on vähän surullista puuhaa.   Pääsin eroon kämppääni tunkeutuvasta maalinkärystä, mutta sitten jouduin käymään lääkärin luona, koska minulla oli leukalukko ja muutenkin kipeä leukanivel. Lääkärisedän mukaan minun mahdollinen yöllinen hampaiden narskuttelu (stressistä johtuva) on aiheuttanut jännitystilan leukalihaksissa ja jonkinlaisen tulehduksen leukaniveleen. Tulehduskipu- ja kolmiolääkereseptit lyötiin käteen, sekä kehoitus käydä sellaisella hammaslääkärillä, joka on erikoistunut purentaongelmiin. Onneksi huoleni nivelrikosta ohitettiin aika nopeasti, se tästä olisikin vielä puuttunut....

Siskollani on parin viikon päästä polttarit. Ja koska kyse on naisista, mikään ei tietenkään suju helposti. Tällä hetkellä keskustellaan vaatetuksesta, ja voi että kun ottaa päähän. Ensin haluttiin pukeutua kukin omalla tavallaan teeman mukaan, mutta se saatiin onneksi torpattua. Eihän se näytä miltään polttariporukalta, jos kaikilla on mitä sattuu päällä. Sitten, kun saatiin sovittua, miten pukeudutaan, tämä yksi ihminen ilmoittaa, että hän pääsee niin harvoin baariin, että haluaa laittaa sinne sitten taas juhlavaatteet.   1) Miten se on meidän ongelma jos hän käy liian harvoin baarissa? 2) Polttareissa on kyse morsiammesta, ei vieraista 3) Miten me näytetään polttariporukalta baarissa, jos kaikki vaihtaa normibaarivaatteet sinne?   Nyt saatiin onneksi sovittua, että mennään niissä teemavaatteissa baariin, koska ei siinä pukeutumisessa olisi muuten mitään ideaa, jos julkisilla paikoilla on ihan eri vaatteet. Nyt täytyisi enää saada paidan väri sovittua, koska tämä samainen yksilö ei mitä tahansa väriä (esim. valkoista) laita päälle. Että osaa ottaa tuollainen päähän. Tekisi mieli sanoa tuolle ihmiselle suoraan, että koko jutussa on kyse siitä, onko siskollani hauskaa, ei siitä, näyttääkö hän hyvältä teeman mukaisissa vaatteissa.

Taas sain aiheen kiukutella moternille informatsiooni-teknoloogialle: sain työnantajaltani yksisivuisen asiakirjan tulostettavaksi paperimuotoon. Mutta .docx-muotoinen liite kieltäytyi avautumasta työkoneen ohjelmin! Siitä en vielä suivaantunut, enhän olisi voinut sitä kotoa tulostaakaan vaan vasta täältä kirjastosta. Mutta liite,pahus, pysyi salattuna kirjastonkin koneella! Sain kirjaston työntekijöiltä vinkkejä siitä, minkämuotoiset tiedostot aukeavat lähes ohjelmin kuin ohjelmin. (Suurimman osan näistä jo tiesin.) Ihmettelen, miksi sitä .docx -tiedostomuotoa niin hanakasti viljellään, kun se ei idä katsottavaksi joka Piihemmoin... :sad: :evil: Luotan toki siihen, että pomo löytää ratkaisun ongelmaan. Mutta kun sitä on oppinut luottamaan siihen, että moternein konein ennen päiviä nielaisseet viestinnän sujuvat sekunneissa, niin ärsyyntyy, kun niin ei käykään.

Älytön, loputon, hermojaraastava kiire.

Olen vuoden tauon jälkeen aloittanut taas urheilun harrastamisen (aloitin jo vuoden alussa) ja nyt potuttaa ihan älyttömästi, kun harrastuksessani käytetään paljon reisilihaksia ja kovan treenin seurauksena ovat myös vuosi sitten hävinneet lihaksenikin kasvaneet ja sen seurauksena vielä viime vuonna sopivat sortsit ovat nyt minulle liian kireät. Ja sen seurauksena täytyy nyt ostaa uudet. Huoh, minä kun luulin, että tänä kesänä ei tarviste ostaa taas isoa kasaa uusia vaatteita.

Polttareiden järjestäminen on infernaalista. Kamalaa. Tuskallista. Raivistuttavaa, koska kaikki naiset viivyttelevät vastauksiaan, vaikeilevat ruuan ja vaatteiden kanssa, peruvat viime tingassa, inisevät rahasta, valittavat ohjelmasta, ehdottavat loistavia ideoita kun suunnitelmat on jo lyöty lukkoon ja suuttuvat sitten älynväläystensä ignoroinnista, vaikeilevat ja vaikeilevat vaikka kyseessä on kuitenkin niinkin ykinkertainen asia kuin mukavan päivän viettäminen yhdessä. Muutamat polttarit olen järjestänyt, mutta enää en lähde moiseen rääkkiin.

Potuttaa joutua olemaan vappuaattona töissä seitsemään asti. Jos olisin ollut normaalissa päivävuorossa, olisin voinut vielä lähteä vapun viettoon opiskelupaikkakunnalleni. Nyt olen jumissa työskentelypaikkakunnalla, jossa en tiedä vappumeiningeistä mitään, ja lisäksi olen kai tulossa kipeäksi.   Toisaalta olen ollut muutenkin yliopisto-opiskelijaksi vähän epäaktiivinen vappuilija, eli olen usein osallistunut vain joko vappuaaton tai vappupäivän rientoihin, jos kumpaankaan, joten tyhmää on sekin, että asia nyt ärsyttää. :D Mutta kai se on se, että tänä vuonna kyse ei ollut omasta valinnasta.

Tietokone maailmanlaajuisine verkkoineen ei hereä olemasta aikavaras. Tänäänkin kuvittelin kerkiäväni käydä virtuaalisesti siellä ja täällä sekä suorittaa monta tärkeää askarta näiden visiittieni yhteydessä. Juutuin arvioimaan muiden ns. naamakirjaan lähettämiä kuvia. Kuvitteellisesti viherryin tietystä värjäritunteesta, kirjoittelin palautteita otoksista, klikkailin linkkejä - ja hups, siihen hurahti parituntinen. Asiat olivat jäädä hoitamatta mutta väliäkös hällä, sillä loppujen lopuksi en edes muista kuin yhden pikku jutun, joka minun piti tänään hoitaman. Se hoitui mutta silti ajattelen, että on aikavaa löytää Internetin infotulvasta juuri se asiat, joita kulloinkin haluaa ja joista hyötyy. Hakutoiminnoissa on kehittämistä m.o.t. Ken ryhtyisi virtuaalipoliisiksi pidättämään tätä aikavarasta ja sosiaalistamaan sen?

Firefoxin päivitys. :evil: Väittävät että se on muokattavampi kuin ennen. Muokattavampi? Niin millä tavalla? Ennen välilehdet sai joko osoiterivin ala- tai yläpuolelle. Nyt ne on ja pysyy yläpuolella (ja minusta sen kuuluu olla alla). Ennen tossa palkissa jossa on myös osoiterivi (mikä sen nimi on? :D ) olevia työkaluja pystyi liikuttelemaan ihan miten haluaa. Nykyisin päivitä nappula on liimattu itse osoiteriviin ja pakotettu yhdistymään pysäytänappulaan. Nii-in, minä kun olen pitänyt yleensä niitä keskenään eripuolilla osoiteriviä ja päivitänappula (joka on se eniten käytetty kaikista noista nappuloista) oli ihan koko palkin toisessa päässä. Samoin edellinen nappula on liimattu osoiterivin toiseen päähän ja seuraava nappulaa ei edes ole jos sitä ei tarvita. Näyttää ja tuntuu todella tyhmältä kun se hyppii näkyviin ja pois. Lisää kirjanmerkki taas on liimattu kirjanmerkkivalikko nappulaan (josta jälkimmäisestä avautuu aika täsmälleen sama näkymä kuin Kirjanmerkit valikosta). Ensimmäistä tarvitsen, jälkimmäistä en, mutta se on sitten kaikki tai ei mitään. Ja muutenkin sen lisää kirjanmerkki naviskan kuuluu olla itse osoiterivillä. Kiitos vaan kun saan etsiä kissojen ja koirien kanssa tarvittavia nappuloita ja yritän aina päivittää väärästä päästä näyttöä. Muutenkin tämä näyttää nyt äärettömän typerältä. Ja pahimpana kaikista, multilinksin asetuksia säätääkseen pitää tehdä ties kuinka monta mutkaa (kun ensin saa selville miten se tapahtuu) kun ennen sen pääsi tekemään yhdellä tai kahdella hiiren painannuksella. Ymmärrän että halutaan päivittää, mutta onko pakko päivittää niin että menee huonompaan suuntaan eikä käyttäjä pysty vaikuttamaan mihinkään senkään vertaa kuin ennen. :(

Kulutin kaksi tuntia arvokkaasta vapaa-ajastani terveystiedon lopputyön kirjoittamiseen. (Deadline oli tänään.) Nyt pitäisi lukea vielä yhteiskuntaopin kokeisiin, myöhästyä harkoista, jaksaa eläytyä roolihahmon niin raivostuttavaan bimboiluun, lukea kokeisiin lisää ja nukahtaa taas kirja tyynylle. Mantsankoe meni huonommin kuin luulin. Yhteiskuntaopin lisäksi tällä viikolla on enkunkoe ja torstaiksi palautettava idioottireportointityökuvausjuttu fysiikkaan.   En ole kirjoittanut Pääprojektiin riviäkään kolmeen päivään ja blogin ulkoasu ärsyttää.   Ansatsen sen Johnny Depp -leffan huomenna. Halkean tästä kohta.

Veronica Rossin Yhä sinisen taivaan ilmestymispäivä lykkääntyi. (Okei, kokonaiset kaksi viikkoa... :roll:) Mutta. Mutta. Olen odottanut tätä kirjaa. Olen odottanut tätä kirjaa vuoden.   Tajusin viikko sitten, että herranjumalaenääseitsemänpäivää ja tanssipaardit pystyyn. Tänään (tai huomenna koska tänään ei ollut rahaa, hehe) minun piti kiikuttaa kotiin trilogian viimeinen osa. Viikonlopusta piti tulla Suuri Arian ja Perryn Tarinan Päätös. Minun piti lukea se, kärsiä kun joku kuitenkin kuolee, kuolla onnesta kun on ihania kohtia ja käyttäytyä kaikin puolin sopimattomasti. Sitten minun piti kärsiä lisää koska vieroitusoireet kun se sarja oli sitten siinä, eli lukea edelliset osat uudestaan. Kaiken kaikkiaan minin piti viettää mainio viikonloppu.   Mutta ei. Toukokuun 22. päivä. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Luulin, että voisin edes hipelöidä tuota kirjaa kaupassa tänään mutta ei. Ei sitten.

Miksi meidän ilmastossamme lämpötila putoaa heti rajusti silloin, kun rupeaa satamaan????? Tänään sataa, ja lähimenneisyydessä vallinnut siedettävä kohtuukoleus on vaihtunut kosteaan hyytävyyteen. :angry: Tuulikin tekee parhaansa riipiäkseen joko vain sateenvarjon kulkijan kädestä tai peräti suistaakseen sontikankantajan turvattomalle tielle. Luonto suorastaan huusi vettä, joka lisäksi tuntuu vieneen ilmasta silmiinkäyneen pölyn. Sade sinänsä siis ei ... hmmm, no jaa... harmita mutta se kiukuttaa, että meidän ilmastossamme sateen aikana lämpötila putoaa miellyttävästä hyytävään.

pitäisköhän hommata kissa tai koira.. tai tyttöystävä.. täälä on niin pirun hiljaasta ja yksinäistä että oikeen seinätki humajaa...

Yritin jäljentää liikennelaitoksemme nettisivuilta tiettyjen linjojen aikatauluja tietyllä pysäkillä. Sivustoa uudistettiin hiljattain, joten vanha muistamani aikataulujen hakemisesta ja poimimisesta ei enää tarkalleen toiminut. Ja Internetin ihmemaassa suurinpiirtein toimiminen ei riitä! Toki minun onnistui löytää aikataulut ja vieläpä poimia oikeat linjat mutta yksilöllisen aikatauluston jäljentäminen ja siirtäminen järkevänmuotoisena kirjoitusohjelmaan ei luonnistu. (Kirjaston työntekijät sanovat, että nettisivuston kopioimisesta syntyy usein juuri tämäntyyppisiä pulmia.) Tiedot jäljentyivät mutta niin pitkänä pötkönä, että niiden tulostaminen paperille olisi tuottanut lunastettaessa kalliin :roll: ja käytössä hankalan, monisivuisen luettelon. Tuhnasin tuhnaamistani siirteen kimpussa mutta vailla tyydyttävää lopputulosta.   Kummastelen, miksi pysäkkikohtaisia aikatauluja laaditaan näin hankalasti tulostettaviksi. Kai nykyäänkin sentään parin paperiliuskan selailu on helpompaa kuin toistuvat haut mobiililaittein ja sen näytön tihrusteleminen säässä kuin säässä!

Nukahdin likimain kolmeksi tunniksi sohvalle ihan kelvottomaan asentoon, enkä edes nukkunut hyvin, vaan oli useita unihalvauksia. Pölhö olo, kun esim. tuntee liikuttavansa kättään, ja samaan aikaan näkee, että ei se pahus liiku. Söin ja kävin lenkillä, mutta edelleen ihan pökkyräinen olo.

NIIIIIIIIIIIN kiire!!!! Huomenna koe, esitelmä ja vielä muutaman muun rästiesitelmän teko eikä voisi vähempää kiinnostaaa.... -.-" Pöydällä vino pino kirjoja muttei vaan voi koskea, ei :sad:

Selkä tuppaa taas vaihteeksi reistailemaan, mikä vähän haittaa menoa. Ehkä ergonomisempi tuoli...

Viimeinen rutistus menossa Dostojevskin Karamazovin veljesten kanssa - Kirja on ollut venäläiseksi klassikoksi yllättävän mielenkiintoinen, mutta nämä viimeiset pari sataa sivua tuntuu olevan niiiiiin kuivaa tekstiä, että pitänee kaivaa pesusieni suihkukaapista ja imeskellä sitä loppuun asti... Mutta 900 sivua takana, ei tätä ny enää voi kesken jättää! :evil:

Kesäsääjää joutuu yhä odottamaan. Pelkäänpä pahoin, että lämmin ilmamassa vyöryy yllemme juuri niiksi päiviksi, jotka vietän enimmäkseen sisällä - mukavasti harrastaen, toki.