Mikä sinua potuttaa nyt?

Wilma ei toimi. Tänään pitäisi saada oppimispäiväkirja valmiiksi, ja wilmassa olisi ilmeisesti jotain lisäohjeita. Nyt on vähän paha niitä mennä etsimään sieltä, joten täytyy vaan toivoa että on kaikki tarpeellinen tehtynä. Ja koko oppimispäiväkirja muutenkin oli aika kettumaista, kun ei ole edes oppinut mitään...   Ja vieläkin ärsyttää kun tiistaina matikankoe meni niin huonosti. Ahdistavaa kun voi vaan toivoa että tulisi vitosta parempi. Tai menisi edes läpi.

Nyt se flunssa iski tännekin, veto on täysin poissa. Tosin siinä mielessä on hyvä ajoitus, että vielä ei ole tenttejä joista tarvitsisi huolehtia. Eilen illalla join varmaan 2 litraa teetä ja mustaherukkamehua, täytyy tänään pyörähtää apteekissa.

Mua potuttaa se, että mulla taitaa olla masennusta. Jotenkin koen itseni huonoksi ja että en oikein osaa mitään. Kirjoittaminen ei ota sujuakseen, samoin ei soittelu ja noin yleensäkin mistään ei tunnu oikein tulevan mitään. No, tämä on taas näitä päiviä, ei voi mitään. :neutral:

LadyChi:n bänni on taas päättynyt deviantART:ssa... Ugh :shock:

Mua pännii se, että olen säästänyt monta kuukautta rahaa tällaiseen ja multa nyt puuttuu enää vain muutama huntti, että saisin kuvassa olevan kitaran, mutta homma vaan venyy ja venyy:   http://www.thomann.de/gb/fender_am_standard_2012_strat_mn_bk.htm   No, ei vaineskaan, olen oikeasti ihan tyytyväinen, että saan toivottavasti lähitulevaisuudessa vihdoinkin kyseisen kitaran joka on mulle tällainen: :heart:

Vaihteeksi - tarkemmin ilmaisten ´salaivaisen vaihteeksi`- pottuilen maksulliselle sähköpostiohjelmalleni. Kiukun aiheenikin näyttää vakioituneen: linkit toimivat ja sivut latautuvat nopeasti kuin laiskiaisen liike oksilla!

Tartuin illalla yhteen tenttikirjoistani tarkoituksena lukaista se aamun tenttiä varten (näin yötä myöten, niin kuin mulla tapana on). Selattuani kirjaa sisällysluettelon kohdalle, karmiva epäilys alkoi hiipiä mieleen... Kyllä, onnistuin lainaamaan epähuomiossa väärän osan, kun ulkonäöltään olivat niin samanlaisia. Olisi tietysti ollut näppärä vilkaista kirjaa aiemmin päivällä, niin sen olisi ehtinyt käydä vaihtamassa oikeaan, mutta näin viime tipan opiskelijallehan tuo olisi aivan liian aikaista.   Huoh. Olen kyllä jälleen ylittänyt itseni. Tuo alkaa mennä jopa minun onnistumisissa semmosille sijoille, että ainoa reaktio tässä tilanteessa on vain nauraa.

Pitäisi olla kiva ilta tulossa. Kavereiden kanssa valvotaan koko yö ja riehutaan kirjastossa. Syödään karkkia.   JÄÄTÄVÄT vatsakrampit. Au helvetti. Eikä lääkkeet auta.

Kävin aamulla pitkästä aikaa salilla (syynä taukoon viimeisen parin-kolmen viikon ajan ollut pieni ja välillä vähän suurempikin kuumeilu..) ja sitten innoissani hajotin jotain selästäni. Vasemmalla puolella, lapaluun alla/vieressä tuntuu ikävä kipu, kun liikuttaa selkää hitusen väärin. Olisi varmaan pitänyt lämmitellä hetki, ennen kuin aloitti....

Olen luullut itseäni kielemme opin suurelta osin hallitsevaksi, kirjoitusvirheitä karttelevaksi kirjoittajaksi.   Mutta hiljalleen olen havahtunut siihen, että ´Luulo ei ole tiedon väärti`-sananlasku ei ole silkka klisee. Ehkä en tee yhtä räikeitä virheitä kuin vaikkapa koettaessani askeltaa rytmin ja kuvioitten mukaan tanssilattialla mutta silti mokia pulpahtelee tuotoksiini. Toki olen napsinut netistä kieli- ja kirjoitusopillisia ohjeita ja vinkkejä ja imaissut ne ulkoiseen (USB-) muistiini. Aika paljon apua on tallenteistani koitunutkin. Mutta kirjoitusprosessin sujuvuutta häiritsee se, että tuottaessani tekstiä joudun miettimään paitsi sitä, mitä sanon myös sitä, miten sanon. Olen jättänyt monta mielestäni nasevaa ilmaisua elimelliseen keskusyksikkööni vain siksi, etten ole löytänyt keinoa kirjoittaa niitä kieliopillisesti oikein.   Lyöntivihreitä teen aika usein. Onneksi ne voi sentään yleensä korjata mutta pianovihrepelsepuupi istuu kirjoittavilla sormillani silloin, kun puuhastan kiireisenä. Eikä kiireisellä olisi aikaa uhrata virheiden korjailuun!   Mutta miksi en iloitse mahdollisuudesta oppia yhä vain uutta, vaan annan itseni virheitä tehtyäni tuntea itseni kurjaksi!

Kuulokkeet rikki. Toiset vuoden sisään. Pikkuveljet, argh.

Voihan lätäköt ja autoilijat, jotka ajavat niihin suoraan niin, että se vesi roiskuu suoraan meikäläisen päälle. Sain itseni kokoisen aallokon, joka sopivasti ylsi tieltä jalkakäytävän toiselle reunalle, päälleni ja kaikki vaatteet ihan märkinä nyt. Ärh.   Ei vesisateessa muuten mitään ärsyttävää ole, mutta tuo lätäköihin ajaminen niin, että kastelee jalankulkijat ja pyöräilijät potuttaa sen verran.

Bipo II. Koska ajattelin että no, eihän se nyt mihinkään vaikuta näihin kaikkiin muihin juttuihin verrattuna kun jos se on niin se on varmasti lievä.   Jonka johdosta juuri kun kuvittelin hallitsevani käytöstäni enemmän ja paremmin, illuusio murtuu koska en hallinnut mielihyväimpulssiani. Tai impulssejani. Kun en ajatellut että minulle sellaisia tulisi, ja sitten kun tuli en ollut valmistautunut enkä enää ajatellut.   Ennätysmäärä asioita kustu verrattain lyhyen ajan sisällä nyt.

Syysloma peruttu, tiistaina ja torstaina ohjelmaa. :huh: No periaatteessa myös maanantaina ja keskiviikkona, mutta etenkin tiistai oleellista... Mutta ainakin saa nukkua tavallista pidempään, lomaa sekin.

Koska tänään on sellainen väsynyt zombi-päivä jolloin tekisi mieli vain hautautua sängynpohjalle suklaalevyn ja hyvän kirjan kanssa. Mutta ei. Ruotsin kuuntelu meni aivan metsään, maantiedosta tuli läjällinen läksyjä, matikka on vielä laskematta, äikän novellianalyysi kirjoittamatta ja illalla vielä orkesterin stemmikset. Olen niin väsynyt, että tehokas puoleni joka toimii paineen alla hyvin on kuollut kasa jossain komeron perällä ja kaikki tekemättömät asiat stressaavat niin, että itkettää. (Sivuhuomautus: olen aina väsyneenä ja stressaantuneena järjettömän tunteellinen, kaikki pienetkin vastoinkäymiset tyyliin kotona ei ole ruokaa saavat minut kyynelten partaalle...)   Lisäksi en tykkää potutusketjuun kirjoittamisesta, koska Elämä on ihanaa -ketju kärsii, mutta tällä hetkellä kaikki on vaan niin sanonko mistä, etten jaksa edes yrittää olla positiivinen. No, syysloma alkaa huomenna. Jos selviäisi sinne asti.

Potuttaa, koska eräs ihminen on minulle 40€ velkaa eikä näköjään ole maksamassa takaisin, vaikka kovasti lainatessa oli sitä mieltä, että maksaa tämän kuun alussa velkansa minulle. Ärsyttää vielä entisestään se, että olen kovin huono karhuamaan rahojani takaisin, joten luultavasti ne jäävät sille tielleen :evil:   Jos jotain positiivista etsii niin tiedänpähän kenelle en enää tule lainaamaan mitään.

Ihmiset, jotka tekee muiden elämästä hankalaa.. mä en jaksa. Se, että mun sanomiset dissataan, koska olen nuorempi ja näin on aina tehty

"Potuttaa" on ehkä vähän väärä sana mutta syysloma harmittaa.

Samat kivut ja säryt mitä oli jo eilenkin. Burana auttoi eilen, mutta ei sitäkään viitsisi kovin paljon vedellä. Helpottaisi, jos tietäisi varmasti mistä nämä johtuu, mutta todennäkisyydet sille, että johtuu viisaudenhampaista on jotakuinkin samat kuin että olisi poskiontelotulehdus, koska on vielä joitakin flunssan oireita, yskää sekä se poskipäiden kipuilu joka voi johtua kummasta tahansa. Hammaslääkäriin on 2 viikon päästä aika, joten hampaat pääsee vasta silloin tarkistamaan.   Myöskin se harmittaa, etten viitsisi leikkiä terveydelläni. Jos on poskiontelotulehdus päällä, niin liikunta on todennäköisesti erittäin huono ratkaisu. En siis osaa sanoa onko järkevää meikäläisen mennä tänään (ja myös lähipäivinä) treenaamaan vaiko huilailla kotona. Varsinkin kun ei ole aikaa olla kipeänä ja poissa luennoilta.

Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että jos tilaat tuotteen, niin [u][i][b]kyllä [/b][/i][/u]sinun odotetaan myös noutavan ja maksavan sen?? Ei se ilmaista ole niitä tuotteita liikutella edestakaisin tai pitää varastossa sellaista jolle on vain harvakseltaan/ei lainkaan kysyntää....   *vetää syvään happea* No niin, jatketaas taas! :cool:

Ihmiset, jotka kuvittelevat tietävänsä asioista enemmän kuin ihmiset joita asia oikeasti koskee.   Se, miten huonosti sosiaalitoimi voi ihmisiä kohdella ilman että asialle voidaan tehdä mitään.   Ihmiset, jotka satuttavat ihmisiä joilla on minulle väliä.   Ei, et sano transsukupuoliselle ihmiselle jolla on jo valmiiksi ahdistus sen takia että sitä ei oteta vakavasti oikean sukupuolensa (eli ei-biologisen sukupuolen) suhteen että sori muru mutta mulle oot aina nainen. Argh nostaa harvinaisen rajun vihan tällainen pissapäisyys. Tekisin aiheesta keskustelun Risingiin mutta aggressiivisesti asiaan "se on mies jos sillä on vehje jalkojen välissä/nainen jos sillä ei ole" -tyylillä suhtautuvat ja sitten yleisesti vain tietämättömyyttään asiattomia sanovat sattuisivat juuri nyt liikaa. Tuota tuntemani ihmisen kohtaamaa käytöstä tekee jo valmiiksi kipeää seurata sivusta, en halua edes tietää onko täällä ihmisiä jotka toimisivat samoin. Olen onnellisempi jos en tiedä. Ehkä jossain vaiheessa tosin teenkin sen keskustelun kunhan jaksan taas kohdatakin maailman.

Olen tismalleen samaa mieltä kanssasi, Ageha. Hyvä, että joku jossain kirjoittaa julki asian, josta itse saan mielessäni niin haperon otteen, että en pysty asiaa sujuvasti teonsanaistamaan. Sinä pystyt.   [quote="Ageha" post=22413]Ihmiset, jotka kuvittelevat tietävänsä asioista enemmän kuin ihmiset joita asia oikeasti koskee.   [/quote]   Aika usein tulen keskustelleeksi ihmisen kanssa, joka ei vain tyrmää mielipiteitäni tai mikä pahempaa, tuntojani ja tunteitani, omalta kannaltaan mahdottomina vaan tyrmää ne myös [i]minun kannaltani[/i] mahdottomina. Tässä on iso ero! Ei ole lainkaan sama, ilmaiseeko eriävän mielipiteen toiselle aloittaen "minä en ajattele noin/en voisi kuvitellakaan ajattelevani noin.." vai "sinä ET voi ajatella noin!" Kunpa ihmiset rupeaisivat jopa väittelemään niin, etteivät mitätöntäisi keskustelukumppanin ajatuksia. Ja jos keskustelukumppanin ajatukset tuntuvat huolestuttavilta esimerkiksi niiden väkivaltaisuuden takia, niin niitä voi kai kommentoida esimerkiksi: "...mutta tuota ei voi kuitenkaan missään tapauksessa [i]tehdä[/i]".   Kohtaankohan seuraavaksi irse tyrmäävän virtuaaliporukan, kun ilmaisen arkisen ikipotutuksen aiheeni: sääennusteen. Luvassa on kosteata ja tuulistakin ulkoympäristöä ensi viikolle, jolloin minulle on luvassa odottamaani keikkatyötä. Mutta säitä ei voi tilata, niinin voi vain varautua. (Syvä huokaus)

No ei varsinaisesti ketuta, koska asialle ei voi mitään, niin iha turha antaa ketuttaa. Mutta kirjoitetaan kirjoitttamisen vuoksi. Selkä pamahti taas. Vanha vika, mutta en tajua miten se on voinut mennä taas. No ok, on pari teoriaa, mutta so what. Selkä jumissa, voi voi.

Oikea asenne, JPAP: miksi antaa itsensä ketuttautua asiasta, jollei ei ketutuksin mitään voi. Mutta harmitus on harmitusta, syntyy se miten tahansa. Ja harmitus väljähtyy, kun sitä purkaa vaikkapa kirjoittaen. Nyt minua potuttaa se, että minun piti kirjoittaa tähän jostain, joka potuttaa mutta olen unohtanut, mikä minua potutti äsken. Asia taisi liittyä oivallukseeni: huomasin taas miten vähän tiedän asioista, joista luulen jotain omaksuneeni.

[quote="Piru Naiseksi" post=22434]Oikea asenne, JPAP: miksi antaa itsensä ketuttautua asiasta, jollei ei ketutuksin mitään voi. Mutta harmitus on harmitusta, syntyy se miten tahansa. Ja harmitus väljähtyy, kun sitä purkaa vaikkapa kirjoittaen. [/quote]   Totta. Kyllähän se helpottaa. Mutta miehet kun ei valita! Eks se niin mee? :cheesy: No oli tosta valituksesta jotai hyötyä, lähdin polkee pyörää, se autto ku sai noi lihakset auki.