Mikä sinua potuttaa nyt?

Törmäsin tuohon: http://www.hs.fi/tiede/a1424148430367?ref=hs-art-luetuimmat-#8 Kuinkahan moni liittyi natseihin tehdäkseen elämästään merkityksellisen ja maailmasta paremman paikan?   Toinen asia mikä pännii on some. (Taas.) Hirvittävän vaikea osata postata oikeita asioita. Mitä vähemmän postaa, sitä paremmin menee, mutta ei kai se ole somen idea?

[quote="kyty" post=29095]Toinen asia mikä pännii on some. (Taas.) Hirvittävän vaikea osata postata oikeita asioita. Mitä vähemmän postaa, sitä paremmin menee, mutta ei kai se ole somen idea?[/quote]   No siis, somessahan ei kannata ottaa kantaa päivänpolitiikkaan tai moraalifilosofisiin kysymyksiin (paitsi ehkä jos elää täysin samaamieltäolevien kuplassa.) Tai jos haluaa saada aikaan turhauttavan väittelyn. :roll:   Tosin, kaikissa ilapäivälehdistön "Ärsyttävimmät Facebook-käyttäjät"-listausten mukaan ärsyttävimpiä käyttäjiä ovat ne, jotka postaavat lemmikkiensä/lastensa kuvia, valittavat koko ajan tai kertovat siitä, miten olivat juuri salilla ja juovat nyt proteiinipirtelöä.

Joo, helposti tulee olo, että jos ei halua ärsyttää ketään somessa ei saa puhua mistään aiheesta mistä joku voi olla eri mieltä, ei saa valittaa eikä kertoa mikä on kivaa, ei saa postata kuvia omasta elämästään eikä kertoa mitä on tehnyt. Myös uutisten, kuvien ja artikkeleiden eteenpäin jakaminen on äärimmäisen riskaabelia, koska joku voi olla niistäkin eri mieltä tai ärsyyntyä aihepiiristä. Eipä siinä paljoa jää jäljelle. :huh:

[quote=kyty]Toinen asia mikä pännii on some. (Taas.) Hirvittävän vaikea osata postata oikeita asioita. Mitä vähemmän postaa, sitä paremmin menee, mutta ei kai se ole somen idea? [/quote]   Minulle on jaettu tällainen "ohje": jos tulet itse jostain asiasta hyvälle tuulelle ja kuvittelet, että joku toinenkin saattaa saada siitä piristystä päivään, voi harkita postausta. Minun kohdallani tämä on toiminut, toki olen alkanut lipumaan siihen suuntaan, että postaan kuvia omasta kissastani. :tongue:     Mutta, oma ärsytyksen aiheeni:   Olen kuvitellut, että kun joku poimii käteensä Fifty Shades of Grey -kirjan, henkilö tasan tarkkaan tietää, mistä kirja kertoo. Siitä on kuitenkin sen verran vohkattu tässä muutaman vuoden ajan. Ja siitä huolimatta usea hämmästyy, että kirja sisältää asioita, joista ei itse pidä (määräävä mies makuuhuoneessa, rajoitukset ym). Minä ainakin luin kirjat sellaisina kuin ne olivat eli BDSM-teemaisina, romantiikkavireen omaavina teoksina, en lämpimänä rakkautarinana, jota ilmeisesti jotkut odottivat. Ärsyttää se, että ihmiset eivät osaa nähdä kirjaa sellaisena kuin se on, vaan valittavat sen piirteistä, jotka ovat ominaisia BDSM-genren kirjoille.

Kissoista voi aina postata kuvia. :cheesy:     [quote=Emelie]Ärsyttää se, että ihmiset eivät osaa nähdä kirjaa sellaisena kuin se on, vaan valittavat sen piirteistä, jotka ovat ominaisia BDSM-genren kirjoille.[/quote]   Siihenkin ne ovat aika kevyitä...   Mua potuttaa tänään se, että olen tässä juomassa toista kuppia kahvia mutta pää ei tunnu heräävän, ei niin millään. Ollapa työhuoneella edes sohva niin ottaisin vaikka nokoset... mutta ei. :sad:

[quote="Emelie" post=29125] Minulle on jaettu tällainen "ohje": jos tulet itse jostain asiasta hyvälle tuulelle ja kuvittelet, että joku toinenkin saattaa saada siitä piristystä päivään, voi harkita postausta. Minun kohdallani tämä on toiminut, toki olen alkanut lipumaan siihen suuntaan, että postaan kuvia omasta kissastani. :tongue:[/quote]   Mutta jos kissat ovat lemmikkeinä juuri tuolla ärsytyslistalla? D: (Itse kyllä tykkään katsella kissakuvia...)   Sinänsä jännä että netti menee vähän siihen suuntaan ettei mitään negatiivista saa sanoa, ja ihmiset joutuvat pitämään jatkuvasti maskia yllä ja tekemään itsestään jonkinlaisia idoleita. Itse seuraan somessa myös uutisia ja siinä menee vähän idea jos ajattelee että somen idea olisi olla pelkkä feel good-paikka... kun sekin ärsyttää joitakuita että on positiivinen. :huh: Ehkä opetus on se että pysy pois netistä...

Koska olin kiltti poika, kuuntelin äitiä, joka ehdottomasti vaati, että mun on laitettava eräs matto keittiöön. Nyt sitten tuli käytännössä todistettua miksi se oli äärimmäisen huono ajatus...   Pudotin raa-an kananmunan siihen matolle, joten yksinkertaisen lattianpuhdistusoperaation sijasta pitää alkaa selvittämään missä on lähin matonpesupaikka. Enpä taida laittaa sitä mattoa enää takaisin kun se on saatu puhtaaksi, ihan liikaa vaivaa.

Arvatkaa kuka heräsi juuri 39 asteen kuumeessa keskellä yötä.

Itsellänikään ei ole mattoa keittiöön juuri tuosta syystä. Se likaantuu kuitenkin, kun siellä tehdään ruokaa ja aina jotain tippuu lattialle.   Itseäni potuttaa oma huonounisuuteni. Mahdollisesti saattaa johtua siitä, että nukun poikaystäväni kanssa hyvin epämukavassa sohvasängyssä, joka on matala. On se muuten ihan ok, mutta itse kaipaisin pehmeämpää sänkyä jotten pyörisi montaa tuntia yössä siksi etten saa unta. Ja ei, jenkkisängyn tuominen takaisin tähän nyt jo sopivasti sisustettuun yksiöön ei ole mahdollista. Ei se mahdu...

[quote="Echramath" post=29145]Arvatkaa kuka heräsi juuri 39 asteen kuumeessa keskellä yötä.[/quote]   Paranemista, Echramath!   Itse raivoan hiljaisesti omalle elimelliselle keskusyksikölleni, joka itsepintaisesti kieltäytyy ohjaamasta kehoani niihin yksinkertaisiin liikkeisiin, jotka vaaditaan tiettyyn urheilusuoritukseen. [i]Tiedän[/i] liikkeet mutta en [i]taida[/i] niitä! Olen miettimistäni miettinyt, miksen saa pakotettua esimerkiksi päätäni vaadittuun asentoon liikesarjan aikana!   Toki olen jo vähintään varhaisnuoruudestani asti tiennyt, että keskusyksikköni kontrolloi kehoani sangen puutteellisesti ja pätkien. Mutta tätä en en jaksa ymmärtää: Pääni pysyy ylväästi pystyssä silloin, kun leuan pitäisi hipoa rintaa. Kun pään pitäisi olla suorassa, niin se roikkuu. :sad: :roll:

Nilkka sanoi poks kesken treenien, kun tulin hypystä suoraan ulkosyrjälle alas... Nyt pystyn hädin tuskin kävelemään (tai mieluummin oikeastaan hypin yhdellä jalalla). Toivottavasti se pelkästään venähti eikä nyrjähtänyt tai mennyt nivelsiteet (saati murtunut), vaikka miua vähän epäilyttääkin. Se naksahdus ei kuulostanut kovin terveeltä.   Niin, ja huomenna olisi tosiaan ollut kisat.

Tässä nyt tälläinen ihana flunssa ja alaselän kipuun särkylääkekuuri. Sitten vielä näärännäppy silmässä, niin kaikki on hyvin. Paitsi että en saanut syötyä taaskaan, kun ahdistuin ihmisten huutamisesta. Haluan oman kämpän >3<

Klo 15:06: Tuli taas kulutettua niinniin paljon aikaa tämän tietokoneen ääressä! Internet on tosi aikarosvo ja ns. naamakirja sen mitä pisin kynsi. Vapaaehtoistahan maailmanlaajuisverkossa seikkaileminen on mutta ... kun kerran on ruvennut vierailemaan ryhmissä, niin tulee petturiolo, jos ei niihin aina kerkiä heittämään kommenttioutokaisia tai edes tökkäämään tykkäyksiä. Ajattelin, että ryhmiin liittyttyäni saan jonkinlaista järjestystä vierailuihini eli näen nopeasti vinkit uudesta sisällöstä. Näin onkin, mutta vihejä tulee niin runsaasti, että aikaa kuluu seulontaan. Kuka keksisi ratkaisun siihen, miten poimia informaatiotulvasta nopeasti ajantasaisesti tarpeellinen tieto? Klo 20:00: Kirjoittelin kommenttini kirjastossa, sillä tämä kotikonevanhukseni on perin juurin hidas ja valikoiva... Ennen kirjastoon päätymistäni seikkailin kirpputoreilla ja ostelin muutaman asusteen sekä toimivannäköisen, valkoisen termospullokannun. Kanniskelin ostosomaisuuttani varoen, jottei pullo rikkoontuisi. Kotona tutkin hankintojani mutta huomasin, että termoskannusta oli mukana vain ostokuitti! Itse tavara jäi ilmeisesti kirpputorin kassapöydälle! Talletin kuitin mutta nyt en löydä sitäkään. Olisinpa samanlainen mestari vaikkapa urheilussa tai kirjoittamisessa kuin tavaroitten hukkaamisessa! Laiha lohtu: kadonnut omaisuus pulpahtelee toisinaan ehoon eloon tarinoissani.

Tämän kerrostalon asukkaat eivät näköjään osaa lukea pyykkituvan ajanvarauslistojen päivämääriä kunnolla, kun olivat merkinneet vuoronsa ensi maanantaille ja kuitenkin ovat pesemässä pyykkiä. Todennäköisesti myös laittamassa ne kuivumaan minun vuorollani kuivaushuoneeseen... toivottavasti eivät valita, ken ikinä siellä nyt on pyykkejänsä pesemässä.

Netissä tosiaan kuluu liian suuri osa ajasta siihen että etsii jotain. Ja niitä tärkeitä juttuja ei sitten kuitenkaan huomaa kun ne hukkuvat jonnekin.   Nyt potuttaa hieman kun väsyneenä ja nälkäisenä muutaman ikävähkön sattumuksen jälkeen olin menossa kadun yli ja huomasin että joka suunnasta tulee autoja ja ajattelin että annan niiden mennä ensin, ja samassa luulin että puhelin soi (odotan tärkeää puhelua). Yritin astua kauemmas tiestä ja sain haukut. Eikä se hemmetin puhelin edes soinut.   Olen ennenkin saanut haukkuja virhearviointeni takia, mutta en ole onnistunut tähän asti saamaan niitä siksi että annan autojen tai muiden ihmisten mennä ensin. Yleensä se on ollut juuri toisin päin, olen epähuomiossa mennyt tai ollut tiellä. Toisaalta jos jalankulkija ei selvästi ole syöksymässä tielle, eikö voi vain ajaa eteenpäin? Välillä on olo etten mitään muuta osaakaan kuin törttöillä...   Kerran jäin jopa ruuhkassa jumiin liikenteen keskelle kun yritin ylittää tietä autoilijan pysähdyttyä, ja kerran auto kiihdytti minua kohti (ehkä ärsyyntyneenä siitä etten jäänyt kiltisti odottamaan tien sivuun vaan lähdin ylittämään koska se oli niin kaukana).

Moterni informatsiooni-teknoloogia maailmanlaajuisverkkoineen näyttää toisinaan paviaaninahteriakin: 1) Yritin riipiä ystävänpäivänsydäntä Rising-avatareni rinnasta mutta en onnistunut kuvankäsittelyohjelmin. Alkuperäinen sydämetön versio on, kuinkas muuten, kadonnut ulkoismuistieni uumeniin. Tein uuden. Mutta haluaisin ennallistaa vanhankin. 2) En löydä yhtä kommenttiani, jonka olin lähettävinäni Risingille viime viikolla. Tein uuden. Siis usein voi korvata kadotetun materiaalin mutta silloin herää epäily: Postaanko saman kahdesti? Onko minulla yhdessä ketjussa yksi, toisessa toinen tunnushahmo?

Koeviikot ja kännykän vaihdos Applesta Samsungiin... Samsungeis ei tietenkää oo mitää pahaa, mutta siihen Appleen ehittiin jo rakastua, kun veli menee ja rikkoo... :evil: :sad:

Voi ei, nousin Risingillä tasolle Ratsumestari... Mitä hienoa hevosissa muka on?   Pienet on potut.

Näillä näkymin ruotsia pitänee opiskella jatkossaki :roll: Ei kai siinä, mut tällä kielipäällä ei opiskella kahta vierasta kieltä ilman, että niitä sekottaa toisiinsa jätte nice vaimitesenyoli. Kaikista eniten tässä potuttaa se, lukiostaki hyvillä papereilla päässeenä (KA 8.4), että mua pietää silti "keskivertoa huonompana" juurikin ruotsin kielen taidon puutteen vuoksi. :sad: Käsittämätöntä ettei tätä kielissä huonompaa "kastia" huomioida ja anneta niitten käyttää nuo tunnit mitä ruotsiin pitää tuhlata, vaikkapa englannin parantamiseen, kuten oisin ite teheny. Nykylogiikalla pitäs kaikkien opiskella ja puhua useita kieliä, ja ne jotka ei osaa on vaan laiskoja ja huonoja ja epäonnistuneit ihmisiä. Samaan aikaan "matikkaheikkoja" taputellaan päähän ja sanotaan ettei akaikkea voi osata...

En sitten tullut valituksi työpaikkaan, jota olisin halunnut suurinpiirtein enemmän kuin mitään muuta ikinä. Jos sitä olisi etukäteen tiennyt että heillä oli jo henkilö valmiiksi katsottuna kyseiselle paikalle ja koko hakuprosessi suoritettiin vain koska oli pakko, niin olisin voinut säästää kaikilta aikaa ja vaivaa (ja särkyneitä toiveita) ja jättää hakemati. V***u.

[quote="Pisania" post=29321]heillä oli jo henkilö valmiiksi katsottuna kyseiselle paikalle ja koko hakuprosessi suoritettiin vain koska oli pakko[/quote]   Otan osaa pettymykseesi. Tuntuu että tuo on tosi yleistä nykyään. Mullakin lähipiirissä muutamia, jolle käynyt samoin kuin sinulle. Todellakin hanurista. En tykkää yhtään. :angry:

Sain äsken kutsun koekuvaukseen. Mutta itse kuvausajankohtana tiedossani on jo muuta hommaketta. Vaihteeksiko, ei vaan vaihteluksi tuntuisi nyt käyvän se, että ehdotettu ajankohta sopisi mitä parhaimmin. Kokemani perusteella tiedän, ettei koekuvaukseen pääsy tarkoita varmaa keikkaa. Silti suututtaa ja tuntuu tältä: Näinkö mulle täällä aina käy käy käy käy?

Mummini joutui tänään sairaalaan, sydän reistaili vähän normaalia enemmän, epäiltiin jopa sydänkohtausta. Loppujen lopuksi kaikki päätyi ihan hyvin, tuntien odottelun jälkeen Mummi pääsi yöksi kotiin. Niiden tuntien aikana, kun odottelin uutisia, ehdin käydä melkoisen tunneryöpyn läpi aina itkusta syyllisyyteen, etten ole käynyt hetkeen häntä katsomassa. Mummi asuu lapsuuden kotikaupungissani, mutta nytkään en käynyt häntä tapaamassa, kun olin vanhempieni luona. Tunnen oloni pahaksi, etten ole käynyt. Toivottavasti muistan tämän tunteen vielä pitkään, että tulee mentyä Mummin luokse useammin vielä, kun hän on täällä.

Posti- ym. ohjelmat patistelevat tavan takaa vaihtamaan salasanoja. Juuri, kun olen kerinnyt painaa lahoon keskusyksikkööni koodit tiettyihin paikkoihin, minua koneellisesti komennetaan vaihtamaan salasana. Onneksi voin ja uskallan taltioida salasanat paikkaan, josta voin ne kopioi + liitä -toiminnoin yleensä siirtää kirjautumislaatikkoon, eikä minun tarvitse liiaksi vaivata muistiani - tai kokeilemistani kokeilla, kunnes tunnukseni lukitaan! Silti usein toistutettava prosessi harmittaa. Sanovat, että tämä järjestelmä on kehitetty käyttäjän turvaksi. Mutta miten paljon se todellisuudessa turvaa?

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARRRRRRRRGGGGGGGGGGGGH!!!!!! **TTU... TAHTOO TÖIHIN!!!! HETI!!! PER***E!!!!   pardon my french. mutta alkaa pikkuhiljaa jurppimaan tämä työttömyys ja taloudellinen stressi.. pankki kinuaa lainojaan.. velkojat omiaan ja IT alan töissä pitäisi olla joku koodijumala tai sitten erittäin motivoitunut jokaisen pienen ihmisen ongelmiin..   työn saamiseksi ei riitä että on hyvä asiakaspalvelussa ja motivoituu palkan saamisesta, vaan yksinkertaisimman servicedesk keikan saaminen vaatisi sen että elät ja hengität ainoastaan asiakkaan ongelmista...