Mikä sinua potuttaa nyt?

Kerrankin potuttaa jokin. Tai on potuttanut mielen perukoilla jo vuosia, mutta tänään se kiteytyi omassa päässä siten, että sen voi jopa sanoa ääneen. Potuttaa ihmisten kykenemättömyys ns. normaaliin kanssakäymiseen. Potuttaa se, että mongutaan sitä, ettei ole tuttuja ja ettei ole kavereita ja ettei löydy naista tai miestä, mutta sitten kun voisi ihan konkreettisesti tapahtua tällainen "ihme", niin ei oteta tilaisuudesta vaaria. Ihmiset tahtovat vain valittaa. Piste. Ei monikaan tahdo muutosta omaan elämään tai ole valmis ottamaan itseään sen verran niskasta kiinni, että menisi ulos ja minglaisi. Taru on totuutta ihmeellisempää, eikä toisinpäin, vaikka yleensä niin sanotaan. Ihmislajin sukupuuttoa odotellessa.   Jossakin vaiheessa ajattelin optimistina, että ihmisyksilöiden keskimitan kasvaminen sukupolvesta toiseen johtaisi myös jonkinlaiseen "aivojen" ja ymmärryksen kasvuun, eli että ihmiset kiinnostuisivat muustakin kuin materialistisesta ja egosentrisestä p*skasta, mutta alkanut vähän tuntua, että juuri ego ja typeryys ne ovat kasvaneet ihmislajin koon mukana. Ei tänne mitään henkistä "haltijaluokkaa" koskaan saada, vaan jättiläisiä, jotka murskaavat lopunkin hyvän jalkoihinsa. Optimistina silti tahdon ajatella, että ehkä jotain voi olla pelastettavissa omien lasten kautta, mutta tähänastiset sukupolvet ovat kyllä vain kasvattaneet kärsimystä ja pahoinvointia, eivät mitään muuta.

Kun varattiin yhteishakuaikoja, opo vannotti meitä tulemaan ajoissa ja muistamaan ajan, koska "uusia on vaikea saada."   No milläs teet sen haun, kun se belgian opo on koulusta poissa? :evil: :evil: :evil:

Seikkailen nyt maailmanlaajuisverkossa kirjaston koneelta käsin. Käteltyäni virtuaalisesti tätä Piihemmoa (eli kirjauduttauni sisään) huomasin, että muistitikkuni ovat kotona! URRGH! Onneksi minun ei suoranaisesti tarvitse tehndä tikusta asiaa juuri nyt mutta silti tuntuu, että tulin koneelle turhaan. En näet muista ulkoa jok`ikistä salasanaani kaikkiin käyttämiini palveluihin. Yritin äsken kirjautua vanhasta muistista eräälle sivulle, jonka tunnuksia vaihdoin aika hiljan. Eipä huolinut ohjelmia virtuaali-minua sisään vaan ilkkui virheellisistä tunnuksista. Siispä minua rupesi potuttamaan se, että tunnuksia pitää niin usein vaihtaa. Juuri, kun saan tietojatorjuvaan mieleeni hinkattua tietyn tunnuksen, niin kyseinen ohjelma kehottaa vaihtamaan tunnuksia. Kuuliaisesti, tietoturvan nimeen, noudatan ohjetta. Ja taas sitä ollaan ulkoismuistin varassa! Niin, ja kerkisin busseilla kauppakeskuksessa joltisinkin ostoluetteloin. Hamusin huokeaa tavaraa ja kiiruhdin päätepysäkillä kököttävään bussiin, joka - HAA! - ei kerinnyt tuksuttaa tiehensä nenäni edestä. (Ihan kaikki tapahtunut ei siis potuta.) Mutta istuutuessani vielä staattiseen onnikkaan muistin erään tuotteen, joka minun piti myös muistaa ostaa - ihan eri kaupasta kuin niistä, joissa asioin. Enpä viitsinyt palata enää ostattalaan, jossa myös vaalimainostajat väijyivät jargoneineen.

Väsyttää ja päätä särkee. Niskat jumissa ja ihan tehoton olo. Jokavuotinen kevätangstaus yhdistettynä töiden aiheuttamaan stressiin. *huoh* Salilla käyntikään ei enää auta niskajumiin, pitäisi varmaan yrittää ostaa parempi tyyny.

Pitää istua ruotsintunnilla ja ihmiset huutaa. :evil: Onneksi on RS.

Ostin viime viikolla kirppikseltä termospullon. Unohdin sen ostopaikkaan, mistä kenties jo kirjoitin jonnekin, kenties Risingille :huh: . Pullo oli toki tallessa myymäläpöydän takana, kun kävin sitä kysymässä. Mutta kokeillessani sitä huomasin, että pullon korkin kierteet menevät sekaisin kaulan kierteitten kanssa. Nyt korkki juuttui paikalleen vinoon asentoon, enkä saa sitä irti. MUR! Taidanpa anella opastusta tiedepalstalta :grin: .

Kaikenlaista pikkupuukkoa on satanut rintaani aika tiheään viime aikoina, joten potuttaa miksi minun pitää ollakin aina niin sinisilmäinen ja hyväuskoinen. Pitäisi tähän ikään mennessä olla jo oppinut, että jos joku asia vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, niin se harvoin on totta.   Eli leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä vai miten se oli? :tongue:   Välillä positiivisia ajatuksia, hymyä ja huumoria, joutuu kaivamaan vähän syvemmältä, että saa ne taas esiin. Mutta kyllä ne sieltä aina lopulta tulee ja elämä voittaa! :cool: I hope.

[quote="Piru Naiseksi" post=29961]Nyt korkki juuttui paikalleen vinoon asentoon, enkä saa sitä irti. MUR! Taidanpa anella opastusta tiedepalstalta :grin: .[/quote]   Väkivalta on ratkaisu.

Termariongelmaan suosittelen minäkin säälimätöntä väkivaltaa. Siten ne jumiutuneet korkit ovat ennenkin irronneet.

Putin on ilmaantunut julkisuuteen (ilmeisesti) kaikissa sielun ja ruumin voimissa. Siinä meni murskaksi kauniit, joskin hyvin epärealistiset unelmani, joissa Putin on syösty vallasta ja Venäjää alkaa johtaa joku muu kuin Neuvostoliittoa ikävöivä sodanlietsoja. :roll:

Kuulin varmalta taholta että Putin vietti tämän ajan salaisella lemmenlomalla Kim Jong-unin kanssa. He olivat tutustuneet toisiinsa lähemmin kun Putin etsi Pohjois-Koreasta uusia markkinoita venäläisille tuotteille pakotteiden alkaessa purra, ja huomasivat olevansa hengenheimolaisia. Pieniä (joka suhteessa), heikkoitsetuntoisia miehiä, jotka sortavat kansaansa yrittäessään kompensoida itsetuntonsa puutetta vallan haalimisella.   Lempi roihahti siitä huolimatta että he ovat molemmat miehiä. Putinin homovainotkin ovat vain keino yrittää pitää omia taipumuksiaan salassa. Ehkä tuore rakkaus saa Putinin muuttumaan politiikassaankin lempeämmäksi, se jäänee vielä nähtäväksi. Joka tapauksessa Putinilla on Pohjois-Koreassa mieluinen pakopaikka luvassa, mikäli kansa alkaa mellakoimaan liiaksi tai poliittiset kilpailijat osoittautuvat pitelemättömiksi.

^ Heh, ylläolevan teorian tekee hieman epäuskottavaksi se, että on vaikea kuvitella kummallakaan olevan sellaisia inhimillisiä tunteita kuin rakkaus. :smile: Paljon yhteistä heillä kyllä on. Voivat vaikka keskustella mitkä ovat parhaita tapoja pelotella muuta maailmaa ydinaseilla tai rakentaa henkilökulttia.

Revontulet olisivat tänään mahdollisia etelässäkin, mutta tietenkin missasin ne. Ja minnekä olisin niitä mennytkään kyttäämään. Miksi oi miksi pitääkin asua paikassa jossa on näin paljon valosaastetta? :angry: No, ehkäpä niitä ei näkynyt ja taivaalla tuntuu olevan pientä pilviverhoa...     [quote="Puolikuu" post=30300]Putin on ilmaantunut julkisuuteen (ilmeisesti) kaikissa sielun ja ruumin voimissa. Siinä meni murskaksi kauniit, joskin hyvin epärealistiset unelmani, joissa Putin on syösty vallasta ja Venäjää alkaa johtaa joku muu kuin Neuvostoliittoa ikävöivä sodanlietsoja. :roll:[/quote]   Itseä taas vähän hirvittää sitä mitä tapahtuisi jos Putin syöstään vallasta, koska sitten ei taas tietäisi mitä tapahtuu seuraavaksi. Tilalle kun voi tulla joku vielä pahempi. Hah, nyt en kyllä saa mielestäni kuvaa Putinista seurustelemassa Kim Jong-unin kanssa. Ottakaa joku se pois! :lol:

Iltaisin sisällä on kuuma, mutta ikkunan auki ollessa tulee kylmä. (aka first world problems... :roll: )

MOKAMOKAMOKA tuli tehdyksi töissä. Tuntuu, että olen möhlinyt viime viikkoina koko vuoden edestä. Sössittyäni toivon, että kukaan ei huomaa virheitäni tai voin vaivihkaa jopa korjata ne. En tiedä, onko hyväksi vai pahaksi, jos pääsen livahtamaan mokatilanteesta niin, ettei kontrollööri huomaa koko virhettä. En edes osaa suhtautua erehtyvyyteeni, haluanhan olla täydellinen. Ja ihan aidosti pelkään, ettei minulle enää anneta työtehtäviä, jos en suoriudu niistä ja teen typeriä virheitä. No jaa, kaikki tekevät virheitä mutta kuten jo kirjoitin, nyt olen tehnyt niitä aivan liikaa lyhyessä ajassa.

Voisiko joku tulla läimimään minua mädällä turskalla? Olen, kirous ja kuolema, onnistunut ihastumaan varattuun henkilöön tuttavapiirissäni. Seitan!

[quote="Formaldehyde" post=30554]Voisiko joku tulla läimimään minua mädällä turskalla? Olen, kirous ja kuolema, onnistunut ihastumaan varattuun henkilöön tuttavapiirissäni. Seitan![/quote]   Sitä sattuu. Tunteet ovat kuitenkin vahva ase ja niitä kannattaa käyttää ystävyydessä, vaikket niitä rakkaudessa voisikaan käyttää. Vielä.

[quote="Formaldehyde" post=30554]Voisiko joku tulla läimimään minua mädällä turskalla? Olen, kirous ja kuolema, onnistunut ihastumaan varattuun henkilöön tuttavapiirissäni. Seitan![/quote]   Minulle on pariin kertaan käynyt niin, että tuttavapiirissäni oleva varattu henkilö on ihastunut minuun. On lievästi sanottuna ahdistavaa, kun toinen yrittää tosissaan iskeä. Ensimmäisellä kerralla tyyppi oli menossa parin kuukauden päästä naimisiin, toisella kerralla tyyppi muutti kuukautta myöhemmin yhteen tyttöystävänsä kanssa. Olinko minä sitten joku, johon puretaan ahdistusta? En siis kyllä lähtenyt leikkiin mukaan, en todellakaan halua osaa kolmiodraamasta. Ehkä niistä vapaistakin miehistä voisi löytyä minulle joku.

Lauantai 21.3.2015   Laitoin näin tiivistettynä ettei vie kovin paljoa tilaa.   [spoiler]Lähden klo.10 edustamaan Rovaniemennuoria nuorisotila Mondella järjestettävään vaalipaneeliin. Matkaa sinne n.5 km ja olen pyörällä liikenteessä. Istun siellä tylsistymässä kolme tuntia, kunnes lähden kotiin syömään.   Syötyäni lähden takaisin nuorisotilalle, koska lupasin kavereilleni tavata heidät siellä. Puolentoista tunnin kuluttua kyllästymme ja lähdemme toiselle nuorisotilalle kahden kilometrin päähän. Ne kaksi kaveriani (tyttöjä) mopoautolla ja minä pyörällä. En meinaa löytää perille. Kun olen melkein perillä tytöt soittavat ja kertovat, että tila on kiinni.   Emme lannistu vaan lähdemme toiselle puolelle kaupunkia katsomaan olisiko siellä nuorisotila auki. Minä taas pyörällä. Kun olen puolessamatkaa saan taas puhelun. Sekin tila on kiinni. Huoh...   Vielä yksi yritys. Olisi vielä yksi mahdollinen paikka minne mennä, Nuorisotila, jonne on kotoani matkaa ainoastaan 10 km. Sinne siis. Ja pyörällä. Taas on vaikeuksia löytää perille. Kun saavun määränpäähäni tytöt istuvat ulkoportailla hieman masentuneen näköisinä. He käskevät jättää pyörän lukitsematta. Lukitsen sen silti ja menen heidän luo. He kertovat, että tila on auki, mutta siellä on poikienilta. Eli minä kyllä pääsisin sisään, mutta he eivät.   Menemme kaverini autoon istumaan ja mietimme mitä tehdä. Hänen poikakaverinsa pyytää meidät toisellepuolelle kaupunkia, että oltaisiin porukalla jossakin. Päätetään lähteä sinne. Matkaa kahdeksan kilometriä.   En pääse pitkällekään kun huomaan karanneen koiran. Musta sekarotuinen narttu. Kutsun sitä. Se juoksee innoissan luokseni ja otan sen kiinni. Sillä on kolmemetrinen pinkki hihna laahaamassa perässä. Käärin sen käteni ympärille. Alan etsiä kaulapannasta puhelinnumerolaattaa, joka puuttuu.   Soitan kaverilleni ja kysyn mitä tehdä. Saan ohjeen soittaa lemmikkieläinhoitolaan. Soitan, mutta kukaan ei vastaa. En keksi mitä tehdä, joten soitan 112:hteen. He sanovat, että he eivät voi tehdä mitään, jos koira ei ole agressiivinen. Katson vieressäni istuvaa koiraa. Rapsutan sitä vähän ja huokaisen syvään. Niin. Pienen neuvonpidon jälkeen lopetan puhelun ja soitan uudestaa löytöeläinhoitolaan. Nyt saan vastauksen. Puolentunnin päästä koira päästisiin hakemaan.   Lähden polkemaan hakijaa vastaan. Tuntematon koira juoksee nätisti vierelläni. Pysähdyn huoltoasemalle ja jään odottamaan. En ehdi kauaa odottaa kun kennelin harmaa pakettiauto kaartaa eteeni ja ottaa koiran. Pääsen vihdoinkin polkemaan kavereideni luo.   Viimeisessä ylämäessä reiteni huutavat apua. Pääsen silti perille. Siellä odottaa toinen tytöistä ja sen toisen poikakaveri. Toinen on hakemassa yhtä kavereistani mautollansa. Ehdimme odottaa n.10 minuuttia. Kohta he tulevat kaupan pihalle. Me kolme olemme jo aivan jäässä. Ahtaudumme kaikki mautoon. Kaksi penkeille, yksi jalkatilaan ja kaksi peräkonttiin.   Lämmiteltyämme lähdemme ulos ja mietimme mitä tehdä. Lähdemme kaverini poikakaverin luo. Istuttiin siellä vähänaikaa ja pelattiin huojuvaatornia. Pian minun pitää jo lähteä kotiin. Kaverini neuvoo reitin ja lähden ajamaan. Tie on aivan jäässä, kaadun ja liu'un 10 mteriä pyöräni kanssa. Kohta kaksi jänistä juoksee tien yli ja ajan melkein niiden päältä, koska niillä ei ole heiastimia. :roll:   Lopulta pääsen turvallisesti kotiin. Katson mapsista paljonko olen pyöräillyt. Ainoastaa 38,5 km. Voisi melkein ottaa tavaksi.   Tässä normaalin 15-vuotiaan pojan päivä täällä lapissa. [/spoiler]

^ Koirasta huolehtiminen oli päivän hyvä työ. :smile:

En ole nukkunut kunnon yöunia lähes viikkoon, koska miulla on ikävänpuoleinen lenssu taas vaihteeksi päällä.

Tuli taas kulutettua tuhottomasti aikaa ns. naamakirjaa selaillen. Ahmii se tovin tyttärineen silloinkin, kun käyttää kirjaston nopsakoneita.   Paranemisia, Knox Gargol!

[quote="Piru Naiseksi" post=30586]Paranemisia, Knox Gargol![/quote]   Kitos. Ja nyt tämä takatalven poikanen tuntuu imevän viimeisetkin mehut ihmisestä. Toisinaan tuntuu kuin olisin syntynyt väärään valtioon.

Potuttaa kaupan viinirypälepaketit missä osa on syömäkelvottomia. Joistain näkee päällepäin, että ne ovat menneet huonoksi, mutta ei kaikista. Ei pääse suuremmin nautiskelemaan, kun miltei jokaisen kohdalla saa arvuutella onko se taas niin kitkerä tai muuten pahanmakuinen, että sen joutuu sylkäisemään pois suusta.

Käykö teille koskaan niin, että sovitte jonkun jutun, joka ei sitten myöhemmin huvittakaan? Kuten vaikka peli-illan järjestäminen ja juhliin meneminen... On niin kovasti opiskelujuttuja tehtävänä, että ahdistaa käyttää koko ilta poissa niiden parista. :neutral: