Eli joku lintu on ollut asunnon sisällä ja napannut nektariinin ruokapöydältä ja tryffelin suoraan rasiasta joka oli sohvalla.
Orava on toinen vaihtoehto. Olen tuntenut yhden, joka kävi 8. kerroksen asunnossa syömässä omenoita pöydältä. Kipusi kiviseinän rappausta pitkin.
Juu, tuli myöhemmin mieleen että saattoi olla orava kun tuskimpa pikku lintu jaksaa roudata nektariinin pöydältä ikkunalle... Vaikka mulla on ollut suurimman osan elämästä lemmikkejä, on epähygieeninen olo kun joku eläin on käynyt asunnolla.
Lievästi sanoen ärsyttävää..puhelin oli huollossa..piti mennä 1-2 viikkoa. Tänään huomasin tarkistaa mikä huollon tilanne on kun kulunut melki 3 viikkoa.. luki siellä että valmis ja noudettavissa 26.6!!! hemmetin elisa liike ei ollut sit viittinyt ilmottaa että vois hakea pois..kiva että tänään vast huomasin et sitä huoltoo voi seurata -_-" kituuttanut ihan turhaan vanhan hajoomis pistees olevan puhelimen kans..
Mulla on tällainen yleisesti osaamaton ja aikaansanomaton olo Kyllä se tästä taas kirkastuu, elämänkokemuskin sen kertoo, mutta tuntuu vaan haljulta. On sellainen olo, että kannattaako kirjoittamista, ainakaan fantasian kirjoittamista, jatkaa ollenkaan. No, tiedän, että jatkan, mutta sallin itselleni nyt notkonpohjan. Valmistelenpa tässä välissä realisminovellin Joenpolven novellikisaan. Aina pitää olla jotain, jota odottaa! :)
Nylkky, pesitkö ne kengännauhat ihan itse tuottamallasi (hmmm.) pesunesteellä vai hulahtiko koko annos ADT:lle? ;-) Vai olenko minä nyt ymmärtänyt koko viestin lyhenteineen väärin? Itse kiukkuan niinniinniin samoille asioille kuin ennenkin, että ... huokaus ... parasta on kirjoittaa: kts. edelliset pottuiluni.
Liittyen edelliseen orava potutukseen. Heräsin aamulla rapinaan ja peltilaatikon tippumiseen. Ikkuna oli jäänyt vahingossa auki ja orava istui sohvalla ja söi samoja suklaatryffeleitä! (ja oli tiputtanut tyhjän peltilaatikon sohvalta). Jouduin taputtamaan pitkään ja kovaa käsiä kunnes kurre pakeni ulos ikkunasta ja äkkiä ikkunan ovi kiinni! Taputus jutun opin viime viikon Metro lehdestä jossa oli juttu asunnon sisällä olleesta oravasta. En uskalla varmaan pitää ollenkaan ikkunoita auki ja lisäksi tällä kertaa jouduin pesemään ikkunalaudalta oravan papanat ja virtsan.
^ Jupe, saako ikkunaan asennettua hyttysverkkoa? En tosin osaa arvata, pidätteleekö tavallinen versio oravaa, mutta eiköhän jonkinlainen verkko pidättelisi.
Tulipas valittua loma-aika huonosti. Ajattelin fiksusti jakaa lomani kahteen kahden viikon pätkään, joista ensimmäisen pidin heti juhannuksesta alkaen.
Eipä tullut ajatelleeksi tarkistaa kollegoiden lomia.
Nyt olen siitä erikoisessa tilanteessa, että istun melkein täysin autiossa kerroksessa. Jos oikein päätä kurotan, taidan nähdä jossain kaukaisessa kubiikkelissa vähän liikettä.
Se potutusosa? On tuskastuttavaa tehdä - tai pikemminkin olla tekemättä - normityöpäivää vuoden hiljaisimpana aikana. On ollut niitä hetkiä, jolloin hommia on tuntunut olevan aivan liikaa, mutta ei tämäkään mitään hauskaa ole.
No, ainakin nyt voisi alkaa pistää paukkuja henk. koht. projekteille ja opiskeluille firman koulutusjärjestelmässä.
Tänä vuonna joku muu on hoitanut kasvimaan istutuksen. Rivit ei ole suoria, joten riviharalla ei pääse väleihin ja koska rikkaruohoja ei ole nypitty koko vuonna kertaakaan (koska en ole ollut kotona, eikä muut jaksa) niitä on niin paljon, että nyppimiseen menisi vähintää päivä.
Apuva! päässä soi Avril Lavigne eikä mee pois vaikka oon yrittäny hukuttaa sitä Metallicaan ja ACDC:hen.. pitänee pian ottaa kovat keinot käyttöön ja floodata aivot irkkufolkilla..
Lomat on lomailtu tältä vuodelta ja huomenna alkaa taas työmiehen karu mutta ankea arki. Eikä luvassa ole edes pehmeää laskua, vaan aamuvuoron ja aikaisin heräämisen märkä rätti lyödään kasvoihin saman tien.
Etsin Book Collectorziin taustakuvaa Ajan pyörän kirjoille ja luonnollisesti muokkasin kerralla kaikkia kyseisiä kirjoja. Kun löysin sopivan taustan ja otin sen käyttöön, niin huomasin muokanneeni kirjojen kansikuvia enkä taustoja (backdrop). Eli koko Ajan pyörä -sarjan kansikuvat pitää etsiä uudelleen... Turhauttavaa!
miten ihmisen saa pois suihkusta..sanonut ja välil huutanutkin ettei siel tarvii seistä koko hemmetin päivää ku koko kämpäst tulee kuuma ja kostee.. idiootti
Joku polttaa tupakkaa joko ikkunasta tai vessassa, haju tulee joka tapauksessa asuntooni. Ikävintä että makuuhuoneessakin haisee. Monta kertaa on käynyt niin että kkunasta leijailee sisään savua. Yritä siinä sitten pitää ikkunaa auki kun on kuuma.
(Nimimerkki Kyty: Koskahan joku foliohattumuotiin mieltynyt lähimmäinen keksii keinon eli laitteen, jonka avuin ikkunetuuletuksinkin saatava sisääntuloilma puhdistettaisiin haitta-aineista...) Nyt kiukkupatani porisee vähän tavallista kiivaammin, koska unohdin taas taannoin yhden uimalakeistani Uimastadionille. Näin lämpimähköinä päivinä alueella on ollut väkeä ja työntekijöillä siis yllin kyllin puuhastettavaa. En siis ole muistaessani halunnut heitä vaivata asiaisineni, ja kun on iltaa kohti väljentynyt, en ole enää muistanut poiketa kysymään. Eilen kysyin. No, nykyään ei asiakkaita päästetä penkomaan löytötavaraläjiä, vaan jokaisen tulee kuvailla kadottamansa, ja kassahenkilö etsii sitä tuntomerkkien avuin. Olen niin huono kuvailemaan, että omaisuuteni löytyminen kaltaistensa joukosta vaatii hyvää onnea. Lisäksi ajantajuni on niin merkillinen, etten muista esimerkiksi kadottamisajankohtaa kovinkaan hyvin. Nämä kaksi sumeutta, ja kassahenkilö on jo valmiiksi näreissään pyyntöäni noudattaessaan! Eilen näkyvilleni tuotiin uimalakki, joka muistutti kadottamaani vain sen verran, että oli kesäinen, kypärämallinen päähine. Huokaus! Eivät nuo uimalakit kaavi hintoineen edes minun anorektista kukkaroani pohjaa myöten mutta silti suututtaa, kun käyttötavara katoaa kuin kelvoton teksti bittiavaruuteen. Entä opinko tästä - toivon niin, mutta epäilen.
Kesäkuukausiksi varasin itselleni suhteellisen helppoja työnakkeja, joiden piti olla hieman haastavia, mutta sellaisia, että ongelmat ratkeavat viikossa hyvien dokumentaatioiden kanssa. Kaikki menikin hyvin siihen asti kun pääsin toteamaan, että dokumentaatiot ovat kuin ovatkin odotetun hyviä, mutta auttamattomasti vanhentuneille ohjemistoille. Ts. yli 4 vuotta vanhoille kokonaisuuksile, joiden jälkeen työkaluni ovat muuttuneet käytännössä täysin. Kaunis kesä kuluu ikkunani takana ja täällä minä siirtelen logiikkatäppiä erimoisiin järjestyksiin :P Olisi edes joku ohjelmointipähkinä, mutta ei! Animaatiologiikka on muuttunut ja tämä on pelkkää nodejen arpomista.
Ei potuta, vaan vähän nolottaa ja ennen kaikkea huvittaa: se kateissa ollut uimaräysä löytyi WC-altaan mahan vierestä lattialle sikistyneenä, kääriytyneenä muovipussiin kuin jotkin ns. karmeat löydöt rikostarinoissa. Onneksi lakki ei ollut kerinnyt ummehtua, olihan sen katoamisesta vasta vajaa viikko. Mutta se, että en viitsi etsiä kotoa vaan ennemmin kyselen löytötavaroiden joukosta, nolottaa. Enkä ole taaskaan kerinnyt valokuvaliikkeseen hakemaan sinne käsittelyyn jäänyttä kameraani, jonka jo kerran unohdin hakea valokuvia noutaessani. Onneksi liike on matkani varrella. Minun pitää vain muistaa kulkea sen kautta silloin, kun se on auki JA JOS muistan. Mihin aika kuluu?
Tsemppiä, Morgan Blood, ehkä vanhanaikaistuneesta kaaoksesta löytyy jokin logiikka, joka nopeuttaa työtä. Niiden, jotka suunnittelevat vanhenevuuttaan yhteensopimattomia ohjelmistoja ja laitteita, täytyy olla ahneita sadisteja!
Armaat naapurit. Mikään ei raivostuta niin paljon kuin tyhjänpäiväisistä asioista kitiseminen. Kyttääminen, valitus ja muiden asioihin puuttuminen - niitä en voi sietää. Yleinen olotilani on varsin rauhallinen ja tyyni, mutta tuollaiset ihmiset saavat minut näkemään punaista. Tähän asti naapurusto, jossa asun on ollut varsin rauhaisa, joten toivon, että kyse on vain muutamasta mätämunasta. Tämän pienen epämieluisan konfliktin jälkeen aion jatkaa entiseen tapaan ja toivoa, että vastaisuudessa vanhukset pysyvät poissa tieltäni, jotta kaikilla olisi mukavampaa.
Tää viikko vain ei ole mennyt niin kuin Strömsössä... Loma loppui ja heti alkoi hyvät kelit, työnteko tökkii ja tänään kävi vielä röyhkeä varas Reppulikin... (Me vihataan sitä Aarre! klunk klunk!) Ei vain jaksaisi...
Joo, mä olen antanut itseni kertoa, että se on kieltä nimeltä byroslavia (tai sen läntistä haaraa byroslatina), ja että suomennos kuluu näin Liiku emme virattomat što ja merkitys on lähinnä se, että emme me mitään tee, mutta kuulostamme hienoilta ja tuhlaamme rahaa.
(Ja minä siis noin muutoin tapaan olla sitä mieltä, että turhia virkamiehiä ei ole. Mutta...)
Sivustomme käyttää evästeitä takaaksemme parhaimman käyttökokemuksen.