Mikä sinua potuttaa nyt?

Laskuja piti maksamani, kuunvaihteisrutiineja noudattamani. Vuokran onnistuinkin maksamaan mutta TV- ja tietoliikenneoperaattorin uutta laskua ei löytynyt mistään. Virtuaalisormin pengoin joka loukon, jonne tuo asiakirjabittistö olisi voinut sujahtaa - turhaan. Sitä ei löydy. Joko on niin, että olen vahingossa heivannut sen postilaatikosta, tai sitä ei ole vielä lähetetty. (Nyt juutuin lisäksi pohtimaan, tuleeko edelliseen lauseeseen pilkku tai-sanan eteen...)   Laskuasia varmasti selviää, eikä pilkku väärässä paikassa ole maankaatoihme saati -synti, mutta haluan niin kovasti asioitten sujuvan. Tiedän, että ongelmien ratkaiseminen opettaa, mutta kehnoa keskusyksikkökapasiteettiani ajatellen on parasta, että edes rutiiniaskareet hoituvat hankaluuksitta. :huh:

Ompelukone on rikki ja joudun odottamaan viikon verran, kunnes saan sen huollosta takaisin. Auto ei mennyt katsastuksesta läpi. Ja lisäksi joukko miehiä näyttivät tänään illalla ällöttäviä käsi ja suumerkkejä parkkipaikalla ja yrittivät estää mun peruutuksen. Kun mainitsen heidän olleen ulkomaalaisia se tekee musta sitten taas rasistin...huoh.

Matikantentti on viikon päästä, olen viikon verran jo siihen lukenut. Eli toisinsanoen en ole viikkoon nukkunut kunnolla, kun stressitaso huitelee missä sattuu ja öisin näen unta matikasta. Vielä pitäisi viikko jaksaa päntätä ja yrittää pysyä hereillä. Tosi kivaa..

[quote="Xerion" post=38286]Neliödraamat. Uskokaa pois vaan, se on mahdollista.[/quote]   Oih odotahan vain, parhaimmillaan ne kasvavat viisiö- tai kuusiodraamoiksi. :cheesy: Mutta otan osaa.   Itseäni ärsyttää oma huomionkipeyteni, olotilana tämä on lievästi epämukava.   Ja lisäksi pitäisi siivota ihan hirmuisesti ennen perjantaita ja tahtoisin vain nukkua. >_> Miksei ikinä ole tarpeeksi aikaa nukkua.

Järjestin itselleni toisen työdediksen heti edellisen perään. Äh. Luulin, että voisi jo ottaa rennommin. Mutta oma vika, vaikka toki oli siinä vähän työkavereitakin painostamassa, että tämä olisi hyvä paikka artikkelille...

Työ ei suju, ja sen pitäisi valmistua tänään...Jätin hyödykkään ja aika harvinaisen urheiluharjoitustilaisuudenkin eilen käyttämättä vain saadakseni homman ajoissa valmiiksi. Turhaa, niin turhaa kaikki!

Tulipa eillen taas mieleen kun yritin saada unenpäästä kiinni, kuinka mukavaa se olisi jos olisi löytänyt itselleen puolison..   loppu yö menikin sitten sitä tyhjyyttä miettiessä kunnes piti aamulla nousta töihin..

Vietin aamun ja aamupäivän kivalla ja hyödykkäällä kurssilla, joka järjestettiin eräässä kaupunkimme nuorisotaloista. Sieltä lähdin lähikirjastooni naputtelemaan viestejä keskusteluihin ja varmistamaan, että katsottavaksi kaavailemani leffa esitetään juuri muistamaani aikaan. Kirjastosta tuli sitten pikku hoppu kotiin, sillä piti etsiä lämmin takki ensi viikon keikkaa varten. (Eräs aamupäivän kurssilaisista oli jo osallistunut kuvauksiin, jotka minulla on vasta edessäni, ja hän sanoi, että lämpimästi pitää pukeutua...) Otin vinkistä vaarin, etsin ja LÖYSIN takin. Sitten tulikin jo kiire elokuviin. Katsoin Vierailu-nimisen mukadokkarin. Kun istuin odottamassa kuvan alkamista, ajattelin kuluttaa aikaa tutkien kännykkään kenties tulleita viestejä. MUTTA KÄNNYKKÄÄ EI LÖYTYNYT. Pengoin, minkä kehtasin mutta mustapintaisesta repusta ei tunnustelevaan käteenkään tullut puhelinta, jota pidän mustassa ja pitkähihnaisessa kotelossa. Muista repun taskuista ei löytynyt niinkäänikään. Aloin panikoida: missä luuri, elämänlankani? Toivoin, että se olisi kotona eikä pudonnut ainakaan samassa rakennuksessa kuin teatteri sijaitsevaan kauppaan, jossa kävin ostoksilla ennen leffaa. Ajattelin silti elokuvan jälkeen käydä katsomassa kyseisestä kaupasta mutta ... en löytänyt takaisin kauppaan. (Niin käy minulle aika usein: vieraahko paikka, jossa asioin, häviää kummallisesti, jos yritän löytää sen toiste. Järkevä selityskin ilmiöön saattaa löytyä, mutta itse ajattelen, että kauppa tms. livahtaa löytymättömiin rinnakkaistodellisuuteen.) Kiinni kauppa olisi joka tapauksessa jo nyt, ajattelin, kello 18:n jälkeen lauantai-iltana, ja toivoin, että puhelin olisi unohtunut sittenkin kotiin. Mutta ei ollut luuria kotona, ei tutussa telineessään eikä hätäisesti etsien missään muuallakaan. Todellisuus on se, että puhelin unohtui, luultavimmin kirjaston tietokoneluokkaan - tai jäi jo aamupäivällä nuorisotaloon. En näet varsinaisesti muista ottaneeni luuria repusta kirjastossa, mutta teen niin yleensä koneen ääreen istuessani, automaattisesti. Minulla on siis syy olettaa, että kaivoin luurin repusta kirjastossa tänäänkin, ja unohdin ottaa viestimen mukaan, kun pikku kiireessä lähdin ATK-luokasta. Asia selviää vasta maanantaina. Vilkaisin näet meilini: olisiko kirjastosta viestitty jotain. (Kun unohdin kalenterini koneen viereen, sain kirjastosta tekstiviestin.) Tällä kertaa minulle ei ollut viestitty mitään, vaikka sähköpostiosoitteeni on käyttäjätiedoissani. Haluan uskoa, ettei viestinnän puuttuminen kieli siitä, ettei puhelin jäänyt kirjastoon vaan siitä, että puhelimessani ei ole yhtä helposti vieraan saatavilla yhteystietojani kuin kalenterissa... Ja herra Murphyn täytyy inhalakeineen riehua todella kiukkuisesti, jos puhelimeni on varastettu paikasta, jonne sen unohdin. Luokassa oli näet vain pari käyttäjää lisäkseni, eikä kirjaston sulkemiseen ollut enää kuin runsas tunti. Mutta tästä taas oppii sen, että kannattaa harkita, kuinka paljon ja mitä tietojaan kukin syöttää mobiililaitteisiin.   Maanantaina asia vasta selviää...

Kysyin kännyä kirjaston väeltä: ei ollut tuotu löytötavaraksi, ja tietokoneluokka oli katsottu. "Mutta voit katsoa vielä itse", työntekijä sanoi. Menin luokkaan, jossa puhelimeni köllötteli keskusyksikön päällä. Se on siis nyt varmasti muuttunut tavallisesta luurista älykännykäksi, imihän se tietoa keskusyksiköstä nelisenkymmenen tunnin ajan. Luuripotutus vaihtui siis helpotukseksi. Mutta jotteivat harmit tykkänään haihtuisi, sain taas tietoa päällekkäin ajoittuvista, kiinnostavista tilaisuuksista.

Kämppään ei tuu kuuma vettä. V-käyrä nous aika paljon jo kylmästä aamu suihkusta. Nyt vaan arvailemaan, et mitä sieltä kellarista on paukahtanu rikki.

Ostin eilen tanssilipun. Sain istumapaikan. GRRRR!

Läksin tähän päivään pirteällä mielin ja sillä asenteella, että kyllä tästä selvitään taas ja hyvin se menee. - Ja kyllä vain, pari ihmistä onnistui kyllä torpedoimaan hyvän mieleni syvempiin vesiin... :huh:

Huomasin, etteivät vain työ- vaan myös harrastustilaisuudet ajoittuvat päällekkäin. Eli tarvitsisin vähintään tuplaolemuksen hyödyntääkseni sekä kaikki mieluisat työ- että vapaa-ajan mahdollisuudet.   Juolahti mieleeni: kannattaisiko järjestäjien pohtia, olisiko mahdollista järjestää tapahtumaa muulloinkin kuin ns. parhaana mahdollisena aikana (siis viikonloppuisin ja iltaisin)? Nykyisin ihmiset työskentelevät ja opiskelevat hyvinkin väljin aikatauluin. Ja vaikka vapaa-aikaa olisi, niin aina sitä ei ole mahdollista jakaa usean samanaikaisen tapahtuman kesken, vaan osallistuja joutuu valitsemaan. Kaikkiin tapahtumiin ei yleisöä edes riittäne.

[quote="Piru Naiseksi" post=39061]Huomasin, etteivät vain työ- vaan myös harrastustilaisuudet ajoittuvat päällekkäin. Eli tarvitsisin vähintään tuplaolemuksen hyödyntääkseni sekä kaikki mieluisat työ- että vapaa-ajan mahdollisuudet.[/quote]   Kuulostaa tutulta. Pikkujoulut on tässä pahimpia, sillä ne sijoittuvat yleensä juuri sille yhdelle tietylle lauantaille. Monta kertaa on myös niin, että yhdelle päivälle olisi kolmekin juttua, joissa kaikissa olisi kiva käydä, mutta vasta yhdessä ehtii.   Mua ketuttaa englanninkieliset tenttikirjat. Luen kaunokirjallisuutta aika nopeasti, mutta muuten en. Ja vielä tietenkin hitaammin, jos kirja ei ole suomeksi. :sad:

Kohta kaksi viikkoa kestänyt flunssa. Aaargh, nenäni ei kohta enää kestä niistämistä.. :sad:

Normaalisti depressiiviset ja maaniset jaksot noin kolmen viikon välein. Nyt on ollut kolme jaksoa yhdeksän päivän sisään. Mitä v*****. Illalla meet nukkumaan ku on maaninen ja heräät depressiivisenä.

suolakurkut.. miksi nuota märkiä läpysköitä pitää tunkea joka paikkaan?

Minua potuttaa se, että koulussa on jo toista vuotta putkeen pelkkiä 8.15 aamuja. Ne tappaa mut! Olen iltavirkku ja aamutorkku... Että potuttaa se että opettajien ja rehtorien sun muiden pitääkin keksiä jostain niin typerät lukujärjestykset!!!

Flunssaa pukkaa. Tuntuu että kaikki ovat nyt kipeänä.     [quote="Warghast" post=39199]suolakurkut.. miksi nuota märkiä läpysköitä pitää tunkea joka paikkaan?[/quote]   Itsellä on kestopotutuksen aiheena se, että maustekurkkuja kutsutaan aina suolakurkuiksi. Itse pidän suolakurkuista mutta inhoan maustekurkkuja, ja kun jossain lukee että suolakurkku niin ei koskaan tiedä kumpi se on. D:

Minusta taas suolakurkut ovat pahoja (usein ihan liian tönkkösuolaisia), mutta maustekurkut menee. :tongue:

Itse yhä edelleen noukin kurkut pois esimerkiksi hampurilaisen välistä. Suolakurkusta (tai maustekurkusta...) kyllä paljaalteen ihan pidän, mutta jonkin muun ruoan sekaan viipaloituina luonnottomia.

Juu, se on kyllä ihan totta että kummatkaan kurkut eivät ole parhaimmillaan jos ne sotkee ruuan sekaan.   Valkosipulisuolakurkku on ihan parasta, mutta kyllä niin suolaista ettei sitä voi syödä kerralla kuin pari viipaletta. Kerran joku porukoista osti tonkan "suolakurkkuja", ja etikkakurkkujahan siinä oikeasti oli. Kyllä vähän potutti.

Sellainen pitkittäin (ei suomalaisittain poikittain) viipaloitu, kunnon maustekurkku sopii kyllä hyvin lihaisan hampurilaisen täytteeksi, mutta mäkkärihampparien kurkkuja vierastan minäkin. Sen kurkun ei kuulu olla ainoa maistuva asia... ja liian etikkainen kurkku on hyi yäk.

Pikkasen potuttaa, etten jaksanutkaan vielä tänään kirjamessuille. Sen verran flunssa ja yleinen väsymys päällä. Mutta ehkä sit sunnuntaina...

Ärsyttää, kun olisi niin paljon eri tekemistä ja luettavaa, mutta aikaa on vaan niin hirveän vähän :sad: