Mitä unta näit viime yönä?

Mitä unta siis näit viime yönä? Tai viime aikoina? Vai näetkö unia ollenkaan? Tähän aiheeseen voit kertoa villeimmät mielikuvituksesi tuotteet! Tai mitä ikinä näitkään. :smile:   Itse näin unta, että olin yhden meidän luokkalaisen pojan tyttöystävä. Se oli [i]erittäin[/i] kriipiä.

Murehdin jo nukkumaan mennessä sitä, että tänään piti soittaa työkkäriin (en tajua miksi, ne on aina ihan mukavia) ja sen seurauksena nukuin levottomasti ja näin [i]todella[/i] sekopäisiä unia. Mm. teeskentelin nukkuvaa sohvalla ja ympärilläni hääri Niina Lahtinen, ajelin pyörällä jossain sisätiloissa semmoisessa ostoskeskus-henkisessä paikassa ja käytävät oli täynnä paikallisen kirjastomme poistokirjoja (siellä on niitä oikastikin tuhatmäärin), järjestelin Madonnan taloon kasaantunutta tavaraa säästettäviin ja poisheitettäviin ex-kollegani kanssa.   Oudoin hetki taisi olla se kun istahdin lounastamaan kojulle, jossa tehtiin jotain paellan tyylistä sotkua, mutta siinä oli mukana eläviä lintuja. Näytti sen verran etovalta että hilpaisin tieheni. Hetken aikaa olin myös Bilbo ja joku vaati minua ottamaan Sormuksen huostaani (katselin kylläkin eilen illalla vanhoja [i]Buzzcocksin[/i] jaksoja ja parissa oli Martin Freeman, joten se varmaan tuli siitä).

[quote="Pisania" post=3214]--- (katselin kylläkin eilen illalla vanhoja [i]Buzzcocksin[/i] jaksoja ja parissa oli Martin Freeman, joten se varmaan tuli siitä).[/quote] Näin kerran unta jossa olin Noel Fielding. Se oli suunnilleen paras uni ikinä siinä kuussa.

Viime yön unessa olin muuttanut jostain hämärästä syystä uuteen kerrostaloasuntoon, johonkin ihan vieraaseen kaupunkiin. Kävi ilmi, että asunto kuului pojalle/miehelle, johon olin aikoinaan päiväkerhossa samaan aikaan ollessamme ollut ihastunut.. ja vähän sen jälkeenkin (ja viimeiset 20 vuotta aina välillä nähnyt hänestä unta). Myös hänen perheensä (siis vanhemmat ja sisarukset) asui siinä samassa talossa, mistä olin iloinen, koska pidän heistä. Nyt olin asunnossa kuitenkin yksin ja kiertelin katsomassa sitä. Oli hieno kuin mikä. Saunan lauteissa tosin oli jokin naula vähän pystyssä, ja ajattelin, että minun pitää etsiä vasara ja hakata naula matalaksi, ettei kukaan satuta siihen itseään. Sitten kuitenkin ajattelin, etten heti muutettuani kehtaa sitä tehdä, vaan pitää odotella seuraavaan päivään. Suunnittelin myös, että pitäisi ottaa mitat asunnon ikkunoista ja hankkia niihin sälekaihtimet tai rullaverhot. Ne olivat valtavat ikkunat, lattiasta korkeaan kattoon asti. Asunto itsekin oli korkealla ja maisema huikea. Koko muu kaupunki näkyi alapuolella, punaisia ja vihertäviä vanhojen kivitalojen kattoja, valtavasti lintuja. Ensin oli todella valoisaa, sitten tuli yö. Minulla oli sänky aivan ikkunaseinien kohdalla ja minua väsytti, joten kävin nukkumaan. Ajattelin, että siellä on hyvä nukkua ja mieskin ehkä tulee nukkuessani kotiin ja kaikki on kerrassaan kohdillaan. Sitten näin unta, että nukuin todella hyvin.   Kun oikein moni asia huolestuttaa, näen oikein kauniita unia.. Outoa, mutta saapahan paremmalle mielelle. Etenkin tuon kyseisen henkilön näkeminen saa minut unessa aina onnelliseksi. Outoa? Kyllä. Ja väsyneenä näen tietty unta nukkumisesta.

Viime öinen uni on hämäryydessään jopa minun unieni mittakaavalla varsin outo.   Olin jostain syystä bensa-asemalla. Istuin autossa ns. pelkääjän paikalla ja katsoin tuulilasin läpi, kun kuski meni laittamaan kahden euron kolikon toisen, edessämme olevan auton konepellille. Toisen auton kuljettaja tuli varsin aggressiivisena ulos autostaan ja kuskit aloittivat nyrkkitappelun. Juokin pakoon metsään. Yläpuolellani olevan puun oksalta tipahti päälleni Bill Murray, joka suuteli minua. Totesin tuohtuneena hänelle, että hän voisi oll ikänsä puolesta isäni.   Herättyäni olo oli äärmmäisen hämmästynyt. Bill Murray ei todellakaan ole sellanen mies, josta toivoisin näkeväni kiihkeitä unia.

Olen kai jotenkin vinksahtanut ihminen, kun minulle on tosi harvinaista, että olen unissa ihan vain oma itseni. Yleensä uneni ovat jonkinmoisia tarinoita, joita sitten elän milloin minkäkinlaisen ihmisen (joskus eläimenkin) roolissa. Myös ajattelutapani ja persoonani saattavat muuttua.   Joka tapauksessa, viime yönä sain taas sellaisen hienoakin hienomma unen. Tällä kertaa olin jonkun etsintäkuulutetun piraatin aikuinen poika.(Mikä saattaisi tuntua hämmentävältä, koska todellisuudessa olen teini-ikäinen ujo tyttö, jos ei tietäisi millaisia uneni ovat.) Uni sijoittui ihan nykyaikaan, eli rakas isäpappani ei ollut mikään Jack Sparrow vaan moderni rikollinen. Minäkin olin keikoilla mukana ollut vaikka kuinka monesti, aina yhtä hauskaa oli. :grin: Unen aikana siis taisin muistaakseni kähveltää jotain arvopapereita jonkun pohatan kalastusmajasta, kuokkia superbileissä ja uhkailla ihmisiä. Olinhan pitkä ja kovannäköinen mies. :roll: Yksi selvimmistä muistikuvista on, kun istun rennosti tuolilla jalat pöydällä ja kädet niskan takana. Pöydän ympärillä istuu kymmenisen nuorta tyttöä ja naista, jotka puhkeavat kikatukseen sanottuani jotain ah-niin-fiksua. :blush:   Uneni minä taisi olla aika lailla oma vastakohtani.

[quote="LunaJei" post=3834]Tällä kertaa olin jonkun etsintäkuulutetun piraatin aikuinen poika. -- Uni sijoittui ihan nykyaikaan, eli rakas isäpappani ei ollut mikään Jack Sparrow vaan moderni rikollinen[/quote]   Tuosta tuli mieleeni, olen kerran muutama vuosi sitten nähnyt unta, että olin jonkin rikkaan plantaasin omistajan tytär. Menimme isäni kanssa valitsemaan minulle uutta orjaa merirosvolaivalta. Valitsemani orja sattui olemaan Antonio Banderas (nuorempana). Uni päättyi siihen, että karkasin kotoa Antonion kanssa, koska olimme rakastuneet tulisesti.   Minulla on vissiin huono karma miesten suhteen unissa, sillä en koskaan hereillä ollessani ymmärrä unieni miestähdityksiä.

Heräsin viime yönä kolmen aikaan, kun näin unta, että olin nukkunut pommiin ja myöhästynyt tämän aamun labrakurssilta, jossa on 100% läsnäolopakko. Sen jälkeen nukuinkin loppuyön aika katkonaisesti, kun olin koko ajan varma, että olin todellakin myöhästymässä koulusta.   Loppujen lopuksi kello pärähti soimaan ihan oikeaan aikaan enkä myöhästynyt koulusta.

Näin unta, että päädyin naapurustoon jossa oli paljon vanhoja taloja. Osa upeita, kartanomaisia ja hyvässä kunnossa. Osa vaatimattomampia ja ränsistyneitä. Ja sinne päästessä selvisi, että suurin osa taloista oli myytävänä ja nyt oli alkamassa myytävien talojen yhteisnäyttö. Kiertelin sitten paljon erilaisia upeita rakennuksia läpi.   Sillä, että katsoin dokumentteja vanhoista kartanoista ei varmaan ole mitään tekemistä unen sisällön kanssa.   Loppuvaiheessa sitten kiinnostuin kahdesta korkeasta puutalosta jotka muuten olivat identtisiä paitsi väriltään. Jostain syystä omistaja olikin tuttu ja se suostui vastenhakoisesti päästämään sisälle ihastelemaan taloa jossa sitten olikin vähän synkempi tarina takana...

Unessa knallini katosi enkä enää saanut sitä takaisin.   Olin läpikulkumatkalla jonkin kaupungin halki ja pistäydyin käymään jossakin antikvariaatissa, jossa uniminäni muistikuvien mukaan minulla on ollut tapana käydä. Hartaasta selailusta huolimatta mitään mielenkiintoista ei löytynyt. Yhtäkkiä huomasin liikettä pitävän vanhan naisen vieneen hattuni, jonka olin laskenut pöydälle. Tämä esitti puhdistavansa sitä kun käsitti minun tuijottavan itseään. Hän antoi sen minulle takaisin ja lieneekö ollut kiitollisuuden velkaa vai mitä lie, mutta siivosin paikkoja hänen puolestaan ennen lähtöäni vaikka minulla olisi ollut jo kiire jatkaa matkaa. Astuttuani ulos ehdin kävellä vähän matkaa kun huomasin, että hattuni oli sittenkin jäänyt antikvariaattiin. Kun kävin kysymässä sitä sain takaisin knallin joka näytti hetken minun knalliltani, mutta muuttui sitten toiseksi, isoksi ja rähjäiseksi. Vein sen takaisin ja sain taas käsiini uuden knallin. Jälleen olin hetken onnellinen siitä, että sain hattuni takaisin, mutta tämäkin muutti muotoaan. Siitä tuli litteä ja linjakas, ei minun hattuni. Vein senkin pois ja sain käsiini hatun, josta en voinut kuin todeta, että "Ei tämä ole minun knallini. Itseasiassa, tämä [i]ei ole[/i] knalli ollenkaan..."   Ihan kuin jostain lastenkirjasta. "Hyeenan ilmapallo on kadonnut. Onko se teltassa? Ei, se on tiikeri. Onko se puussa? Ei, se on banaani.Onko se...?" Mutta oli helpottavaa herätä ja huomata, että mikään vanha noita ei ole vienyt hattuani.   Myös pari viikkoa sitten herääminen todellisuuteen oli kerrankin mukavaa. Olin nähnyt unta, että Iggy Pop oli kuollut.   Chris Hemsworth Thorina kävi näytillä tuossa ensin mainitussa unessa. Lensi ja leveili taidoillaan. Perussettiä pitkätukkaiselle ystävällemme.

Yksityiskohdat hämärtyneet, mutta jotakuinkin tällaista katselin viime yönä:   Albus Dumbledore oli ennen kuolemaansa kirjoittanut kuusisivuisen muistelman, jossa kertoi voittaneensa kaiken. Muistelma oli käsittämättömän varma peruste Dumbledoren voitolle, joten Voldemort totta kai etsi sitä käsiinsä. Harry Potter lomaili ahkerasti, joten mun oli etsittävä kirjoitus ensin ja toimitettava Päivän Profeetalle.   Luonnollisesti etsin kirjastoista, rippijuhlista, retkeilymajoista ja Tom Valedron orpokodista. Vihdoin onnistuin Volden hirnyrkkisaarella. Loppuyö kului sitten Pimeyden Lordia pakoillessa.   Mitä?   Ja samassa unessa random koira kuolasi farkuilleni. Voldemortit voin jotenkin selittää, mutta... Kai koirankuolalla on jokin mystinen merkitys.

Paras uni pitkään aikaan!   Asuin jossain zombieapokalypsin jälkeisessä yhteisössä (miljöö oli täynnä huonokuntoisia taloja ja ruosteisia autoja). Olin jossakin tapahtumassa ns. keskusaukiolla, kun sinne tuli porukkaa huutaen, että jostain on päässyt zombeja leiriimme. Alkaa kauhea paniikki ja ihmiset juoksevat kuka minnekin.   Itse lähden uimalla pakoon. Päädyn pienelle lähisaarelle tai niemeen. Rannan tuntumassa on talo. Asukkaat ovat juuri lähdössä tandempyörällään liikkeelle, piiloudun puun taakse. Kun perhe on lähtenyt, menen heidän taloonsa etsimään asetta. Sisällä onkin vielä lisää ihmisiä, kyseessä on siis isompikin kommuuni.   Jossain vaiheessa tajuan, että sisällä on zombie, jonka käyn hoitelemassa iskemällä lihaveitsen leuasta läpi aivoihin. Tässä vaiheessa hukkaan veitsen. Menen talon yläkertaan ja sieltä ikkunan kautta katolle (miksi, se ei aivan selvinnyt). Kierrän talon etupuolelle ja pudottaudun maahan. Pyydän ikkunan kautta jotain uutta asetta sisälle jääneiltä ihmisiltä, saan käteeni pienen lastan, jota käytetään öljyvärimaalauksessa värien kaapimiseen.   Pihaan ajaa poiliisiauto. Kaksi miestä tarttuu yksi kummastakin kädestäni ja minua ryhdytään raahaamaan kohti läheistä pientä metsikköä. Miehet aikovat kaataa säkillisen muurahaisia päälleni (kenties paikallinen rangaistussysteemi, mutta en tiedä mistä minua rangaistaan), pakenen ja kaadan säkin miesten päälle.   Juoksen tietä eteenpäin ja metsä molemmilla puolillani alkaa muistuttaa autoromuttamoa. Vanhoja autoja on kasattu tienposkille ja metsään. Tässä vaiheessa tajuan, että mukanani on Walking Dead-sarjan Daryl. Menemme yhdessä erikoisen näköisen katoksen luokse. Kyseessä on prosessointi keskus, joka muuttaa meriveden makeaksi vedeksi (tai puhdistaa järvivettä juomakelpoiseksi). Katoksen ohi ajaa jeeppi, jonka kattoikkunasta huutelee ilmeisen humalainen tai muutoin anarkistinen ihminen. Osa tiestä on veden pinnan alla. Auto roiskauttaa vettä prosessointikeskuksen koneistoon, joka räjähtää.   Vesiastioihin ilmestyy mustia pisteitä. Daryl kertoo niiden olevan ei-materiaa. Siis jotain muuta kuin materia tai anti-materia. Katson taakseni ja seinään on jäänyt varjokuva minusta. Menemme johonkin varastoon ja seuraamme liittyy Walking Dead-sarjan Carol (jolla on ollut omat hetkensä Darylin kanssa). Tajuan, että olen kauhean ihastunut Daryliin ja Carolin läsnäolo tekee minut mustasukkaiseksi.   Etsimme varastosta jotain hyödyllistä. Daryl pyytää Carolin ulos. Olemme juuri aikaisessa suudella, kun ulkoa kuuluu hitaasti lähestyvän auton ääni. Piiloudumme ja... tässä vaiheessa herään.   Miksi unen piti päättyä juuri, kun alkoi olla kiinnostavaa?

Näin vime yönä taas vaihteeksi painajaista. Ei se aluksi ollut sellainen, mutta jotain vain kävi... Joka tapauksessa unen alussa riitelen keittiön pöydän ääressä jonkun n. 17-vuotiaan tytön kanssa, jonka isoveli nähtävästi olen. Saamme kai asiat sitten sovittua ja lähdemme ajelemaan kivalla, kaksikerroksisella bussilla. Sisareni Silja ajaa, ratti on jostain syystä toisessa kerroksessa ja siellä siis istumme. Näen ikkunasta kapean, mutkittelevan kadun, joka tuntuu olevan aivan liian kapea jättibussillemme. Silja yritti väistellä ympärillä kuhisevia ihmisiä, mutta pari jäi alle. Minä kihertelin itsekseni : "Läpi vain, keilat lakoon!" En tiedä, mistä moinen repliikki tuli.   Tulimme ulos kujalta. Olimme melko korkealla, jotain kuutisen metriä rauhallisen näköisen, aurinkoisen sisäpihan yllä. Maavallin, jolla seisoimme, (bussi katosi jonnekin) reunalla kasvoi hullun käkkyräinen, valtava puu, jonka juuret ja/tai oksat sojottivat kohti maata. Korkeammalla oli ihan normaaleja oksia. Ja, todellakin, sisäpihalla skeittasi jotain teinipoikia.   Silja oli sitä mientä, että meidän pitää päästä alas. Lähdemme kiipeämään alas sojottavia oksia pitkin alemmas ja alemmas. Lopulta Silja oli perillä ja minulla jäljellä viimeinen oksanhaara, josta pääsisin alas. Kohta oli melko laakea, ja alas sojotti viisi melko tylppää, lehdetöntä oksaa. Liuùin laakean alueen päälle, ja katseeni osuivat skeittareihin, joiden kasvot vääntyivät kauhusta. Tummasävyinen kertojaääni huokaisi: "Eikä kukaan häntä ehtinyt estää."   Silloin koko puu tärähti. Hullu nauru halkoi ilmaa. puun osa, jolla olin, syöksähti eteenpäin ja kaatoi pojat maahan. Kauhuissani yritin kiivetä takaisin, mutta laakea osa kääntyi minuun päin. se oli kuin puinen, pari metriä leveä kämmen. Sen keskeltä työntyi pitkä kaula, jonka päässä oli hullusti virnistelevä naisen pää. "Kukas se täällä on," hirviö kirskui ja kurottui kohti minua. "Kuti kuti..!" R.I.P, minä. Sitten heräsin.

Hyvin sekalaista unta... Ainakin siinä oli nunnaluostari, ja nunnilla kamalimmat aerobic-asut ikinä, ja kesken jumppatunnin puistosta löytyi lyhtypylvääseen hirttäytynyt nainen. Tai siltä sen oli tarkoitus näyttää. Hercule Poirot ei tietenkään uskonut moista. Unessa muistin, että aiheesta olisi muka tehty elokuva, ja ajattelin käydä Wikipediasta lukemassa arvoituksen ratkaisun.   Ja en ole aivan varma, mutta minulla taisi olla unessa jotain romanttisia intentioita isoa vihreää koristepörrötyynyäni kohtaan. Tyyny oli luonnollisesti elävä olento ja luonteeltaan kiehtovan salamyhkäinen. Kiva herätä ja avata silmät ja nähdä tyyny nojatuolissa ja muistaa että mitä ***...

Omassani oli ainakin sissipiirretty, jossa sotilas sai huomata joutuvansa tappamaan sekä lapsia että koiria.. sitten yhtäkkiä olikin joku sairaalatukikohta, jossa jotain tyyppiä jahdattiin ja pantiin istumaan sähkötuoliin, jolloin sitä kidutettiin. Siltä leikattiin silmäluomet ja keskelle rintaa tehtiin mätänevä reikä..   Sitten heräsin ja käperryin poikaystävän kainaloon.

[quote="Hiistu" post=5919] Ja en ole aivan varma, mutta minulla taisi olla unessa jotain romanttisia intentioita isoa vihreää koristepörrötyynyäni kohtaan. [/quote]   :lol:   Iso, vihreä ja karvainen. Hulk, beware!       Romanttisista intresseistä kun tässä ketjussa on ollut puhe, niin täytyy mainita, että en voinut olla nauramatta ääneen kun ystävä eilen kertoi nähneensä unta, jossa Alice Cooper oli mieltynyt minuun hänen kustannuksellaan ja päädyimme treffeille. Alicen kanssa ihmemaassa, joo.   Aiemmista tuttujen kertomista unista, joissa minä olen päässyt statistin rooliin muistuu mieleen vain sellainen, että olimme kuulemma kaverini kanssa laivalla, kun jotakin uhkaavaa tapahtui. Minä jätin ystävän selviytymään tilanteesta yksin ja pakenin vessanpytyn kautta. Ah. Tyylikästä. :cool: Eikä kyseinen henkilö ole edes nähnyt Trainspottingia!

Viimeöinen uni oli erittäin sekava, joten en muista siitä juuri mitään, mutta se liittyi jotenkin Risingiin. Hmhjaaha, te tulette jo allekirjoittaneen alitajuntaakin. Pelottavaa. Unikirja ei kerro mitään siitä, että mitä on odotettavissa, kun näkee unta nettisivuista.   Varjo nousee, kjeh,kjeh,kjeh. :grin:

Harvoin muistan uniani, mutta tämän aiheen nähtyäni muistuu viime yöstä mieleen mainio Donkey Kong uni: Pelasin DK Country II:sta ja löysin yhden ylimääräisen DK rahan bonuskentästä, joka jatkui aina vaan.   Super Nintendo on totisesti ollut viime aikoina käytössä!

Osan viime yöstä näin unta entisistä koulukavereista, käytiin suklaakaupassa ja jotain muuta mukavaa.   Yhdessä vaiheessa yötä Viikatemies tuli noutamaan Eric Northmania. Herra vampyyri itse valkoisissa kalsareissaan makasi sängyssä ihan liikkumattomana, Viikatemies yritti jaloista kiskomalla saada häntä raahattua mukaansa ja minä yritin estää vetämällä kainaloiden alta toiseen suuntaan. Lisäksi huusin ja kirosin, ettei vampyyri niin vain voi kuolla, ja jos vaikka kuolisikin, pitäisi Ericin päästä Valhallaan eli Viikatemies on ihan väärä henkilö häntä hakemaan. En tiedä, väsyikö Viikatemies kiskomaan vai vakuuttuiko vastaväitteistäni, mutta hän ei saanut Ericiä putoamaan lattialle ja lopulta häipyi. Herra vampyyri täten jäi yhtä epäkuolleeksi kuin ennenkin. Ööh.. jee.

Minä olen aina kaljaostoksilla unissani. Yleensä kalja jää kuitenkin hankkimatta. Joko olen niin päissäni, etten selviä kassalle asti, vaan kaadun aina maahan enkä pääse ylös. Tai sitten pankkikortti tai rahat ovat hukassa. Usein käy myös niin, että kaljat hukkuvat kesken kauppamatkan.   Aika useasti olen myös hautausmaalla tai jossain kirkon vintillä, missä tapaan vanhoja tuttuja. Viimeksi tapasin Frasier Cranen kun harhailin kalmistoilla.

En muista viime öiden unia mutta kun luin viime vuoden lopusta tämän vuoden tokalle viikolle Justin Cronin [i]Ensimmäinen siirtokunta[/i] ja [i]Linnake[/i] siten että useita tunteja aina ennen nukkumaan menoa, niin näin usein unta paikasta joka mielestäni muistutti siirtokuntaa josta Peter oli kotoisin, en ole varma mitä siellä puuhasin mutta herätessä oli usein hadistunut olo.

Sellainen uni, että siitä kertominen lienee täällä paikallaan:   Näin unta, että minulta oli evätty lainaamisoikeus kaikista kirjastoista eikä se palautuisi koskaan. Tämä johtui siitä, että minulla oli 98 euron myöhästymismaksu johonkin kirjastoon, mitä en tiennyt, enkä voinut palauttaa opuksiani sinne. Jouduin selvittämään palautuksen myöhästymisen syytä kirjastovirkailijoiden ristikuulustelussa.   Aamulla huvitti.

Näin viime yönä unta, että olin parhaan kaverini kanssa kirjastossa. Katselin oudon tyhjiä hyllyjä, kunnes huomasin siellä erään hyvin kiinnostavan kirjan: Magdalena Hain Susikuningattaren!! Unessa huusin onnellisena ja tanssin kirjan kanssa ympäri kirjastoa ja kaveri kipitti perässä kainalossaan Gigi ja Henry-yhteisnide, jonka olin pakottanut hänet lainaamaan.   Kun heräsin, ärsytti aika paljon.

Näin viime yönä unta, että seisoin peilin edessä ja maalasin kasvoilleni karmiinin värisiä kiemuroita. Hitaasti ja huolellisesti, aina vain lisää väriä, erityisesti silmien ympärille. En tiedä olisinko osannut lopettaa, ellei kysyvä miehen ääni olisi keskeyttänyt. "Why are you painting your face like that?" Rehelliseen kysymykseen rehellinen vastaus. Takeltelin ainoastaan hiukan. "Well, you see, there are two things. Firstly, I want to look good..." Huvittunut kulmien nosto muukalaiselta. Asian toiseen puoleen ei koskaan päästy. Säpsähdin kun tajusin, että hiuksenikin ovat punaiset. Sitten peilikuva sumeni enkä nähnyt enää kuin usvaisia varjoja piirteistä, jotka olivat minun.     Tuli katsottua [i]Viikingit[/i]. Kiitti, Floki.

^ Monenlaista omituista harmia on noista Skarsgårdeista... :tongue: