Mitä unta näit viime yönä?

Näin unta, että oli talvi ja Yhdysvaltain armeija oli hyökännyt Suomeen. Oltiin vajaa parinkymmenen sotilaan porukalla jossain metsän reunassa tulitaistelussa 50-60 USA:n sotilaan kanssa. Jäätiin sitten koko porukka vangeiksi. Jonkun aikaa vankeina oltuamme pääsimme pakenemaan leiristä metsän suojiin rynnäkkökivääreiden kanssa. Jouduimme kuitenkin jättämään takit ja talvivarusteet jälkeen, joten oltiin t-paidoissa ja tavallisissa puolustusvoimien kesähousuissa. Mutta eihän se suomalaista sotilasta haittaa, talvi oli meidän puolella: 20 astetta pakkasta ja hyökkääjät oli helisemässä sään kanssa.   Siitä sitten päätettiin jatkaa sissitaktiikalla ja sabotoitiin vihollisia minkä kerittiin. Lopulta jäätiin kuitenkin uudelleen kiinni, siitä meidät vietiin takaisin samaan leiriin silmällä pidettäviksi.   Ei kulunut kauaa kun pääsimme uudelleen pakoon, tälläkertaa taakse jäivät t-paidatkin. Jälleen jatkoimme sabotointia. Vihollissotilaiden tajutessa ketkä ovat jälleen asialla ihmettelivät miten selvisimme metsässä hengissä ilman talvivaatteita tai muita varusteita ja totesivat että: "Hulluja nuo suomalaiset" :lol: tämän jälkeen sitten heräsin.

näin unta että haastattelin Ian McKelleniä, paitti että se oli syntyjään Wienistä, eläny ekan ja tokan maailmansodan aikoihin ja nyt ohjas näytelmää wienin kansallisteatterissa asuttuaan englannissa siitä asti kun pakeni ekaa mailmansotaa. näytelmä oli modernisoitu teos roomalaisesta (eli nyt saksalaisesta) sotilaasta,joka näytteli koko legioonaa (komppaniaa) yhden yön ajan kun vihollinen vakoili sitä.

Alienit olivat tulleet maapallolle, tai tarkemmin sanottuna yksi ainoa lentävä lautanen, jonka miehistö oli salassa ottanut yhteyttä viranomaisiin. Tosin kyseinen taho oli jokin pikkuvirasto jonka tekemisiin muu hallinto ei juurikaan kiinnitä huomiota.   Viraston virkamiesten kanssa sitten pähkäilivät että kuinka saataisiin alieneiden ns. ensiesiintyminen maapallolla lavastettua niin että ihmiset ottaisivat sen hyvin vastaan. Keksivät idean että alienit (jotka olivat muuten täysin ihmisen kaltaisia, mitä nyt vähän pitempiä ja kaljuja) luovat geeniteknologiallaan Godzillan tyyppisen hirviön joka alkaa ahdistelemaan maapalloa ja alienit saapuvat sitten pelastajina.   Tuumasta toimeen. Ensimmäisenä alienit kehittävät kivikautisen Gal-ruokavalion (älkää kysykö mitä se sisältää) ja hautaavat sen telesiirtoteknologiallaan ikijäähän jääkerroksia häiritsemättä, ja jonka retkikunta "sattuu löytämään" mullistaen kaikki dieetit.   Seuraavaksi alienit kehittävät lumimiehen joka erittää voimakasta feromonia, mikä saa naiset hulluksi kiimasta. Eräs virkamiehistä testaa feromonia ja saa tunnetusti frigidin naiskollegansa hyökkäämään päälleen. Mietimme, että ehkei ole viisasta päästää näitä lumimiehiä kaupungeihin vaeltelemaan.   Herään... ennnenkuin itse hirviön kehittelemiseen päästään...

En muista viime öistä unta, mutta toissa öisen hyvinkin.   Olin äidin kanssa tekemässä jotain, kunnes tuli postista paketti. Paketissa oli jotain kiinalaisia kasetteja ja mukana lappu, jossa luki että kaikkien tulee käyttää kiinalaisia numeroita. Minä siihen, että en minä osaa käyttää niitä. Tähän väliin taisi tulla kiinalainen mies sanomaan jotain.   Ihan kummallista.

Minulle kelpaa ihan hyvin nähdä unta, jossa pakenen ihan melkein kaikkia jossain etäisesti Joensuuta muistuttavassa kaupungissa, koska olen suomalainen sotilas, ja jotakuta suomalaista syytetään jostain tosi ikävästä.   Ei haittaa, että minä olen juuri se suomalainen, jota tuosta sittemmin unhoon painuneesta ikävyydestä syytetään, koska tiedän, etten tehnyt sitä (muttei kyllä silti olisi pitänyt jättää sitä yhtä rassukkaa niiden armoille, ne varmaan hakkasivat sen pahasti koska eivät malttaneet jäädä selvittelemään, etten se ollutkaan minä).   Mutta miksi ihmeessä se, joka vääryydellä ja viekkaudella usutti kaikki minun perääni, oli Christopher Eccleston?   Ja minä kun yritin vain pelastaa sen jukkapalmun.

Näin (vaihteeksi) ihan hämärää unta viime yönä. Katsoin televisiosta laulukilpailua, jossa olin osallistujana. Siinä olin tosiaan huomattavasti pidempi, pitkät hiukset oli laitettu oudosti nutturalle (tai sitten se oli peruukki), mekko oli hyvin musta ja koristeellinen. Kyseessä oli live-esitys, jossa lauloin korkealta, ja silti olin TV:n toisella puolella katsojana. Jossain vaiheessa esittivät kysymyksen, mikä on ihanin eläin ja olin vastannut PANDA!, jonka jälkeen kaikki tunnistivat minut siitä.   Sitten yhtäkkiä oli ammuskelua ja pakenemista kahvilasta, jonka jälkeen heräsin.   Voihan tangomarkkinat ja perjantaina tapahtunut välikohtaus, jossa asekin lauloi... änkevät uniini, vaikken koko tapahtumasta pidä. Se mekko oli kyllä hieno.

Unessa tutustuin pariskuntaan, jonka kumpaankin osapuoleen olin ihastunut ja asuimme yhdessä. Mies oli minulle kuin veli ja nainen kuin sisar - tai ehkä jotakin enemmänkin, sillä se selittäisi sen mitä sitten tapahtui. Mies veti esiin aseen ja ampui ensin jonkun tuntemansa vähäpätöisen pikkurikollisen kuin harjoitukseksi ja sitten pahaa aavistamattoman naisensa. Häntä ei lainkaan haitannut, että minä olin paikalla todistamassa tapahtunutta, päinvastoin. Hän halusi, että minä näen. Minun tyrmistykseni huvitti häntä.   En tiedä oliko se pelkkä mielipuolen oikku vai oliko miehellä jotakin kaunaa minua kohtaan, mutta hymyillen kepeästi hän teki selväksi, että minä saisin kannettavakseni hänen tekonsa seuraukset. Hän yritti lavastaa minut syylliseksi naisen kuolemaan ja minä sain käyttää kaikkia keinoja, vähän epärehellisiäkin, pysyäkseni poissa pinteestä ja epäilyksen polttopisteestä. Vaikka olin syytön viattomuuteni alkoi karista minusta.   Kun epäsuora vaikuttaminen tapahtumiin ei enää riittänyt ystävälleni, vastustajalleni, hän usutti tappajansa perääni. Minä hoitelin heidät miekalla, kaikki. Hänetkin, lopulta. Totuus maistui katkeralta: Kerran olin ollut viaton. Nyt minunkin käteni olivat veressä. Mitä hyötyä oli ollut taistella tuulimyllyjä vastaan?

Olin koulussa. En löytänyt puhdasta paperia kirjoittaakseni luentomuistiinpanoja, koska kaikki vihkoni olivat täynnä, pääasiassa aivan muuta kuin koulujuttuja. Jos esoteriikasta, mystiikasta tai taikuudesta olisi pidetty kursseja, olisin loistanut kokeissa muistiinpanojeni avulla.   Ennen tunnin alkua juon siideriä tölkistä, mutta se jää kesken kun pitää käydä vessassa välillä. Laitan tölkin piiloon pulpettini alle, mutta kun tulen takaisin luokkaan he ovat muuttaneet luokan istumajärjestystä ja tölkki on kaatunut, muodostaen pienen lätäkön. Luokkakaverit hoputtavat minua nopeasti paikalleni etten ole taas, tapani mukaan, myöhässä. Kaikki tietävät että olen erilainen kuin he, yksinäinen susi, mutta monikaan ei tiedä koko totuutta.   Koulun jälkeen partioin pienen kotikaupunkini katuja. Hirviöt ovat valloittaneet maapallon. Eivät mitkään ulkoavaruuden hirviöt, vaan kansanperinteiden ja kauhutarinoiden vanhat legendat. Vampyyrit, ihmissudet, muumiot... mitä vain keksit, ne olivat siellä. Huomaan talojen välisellä joutomaalla romujen seassa hahmoja, tummia varjoja, osittain läpinäkyviä. Kirottuja sieluja, melko harmittomia. Nappaan tammipuisen nuijani ja marssin niiden keskelle, nuija heiluu puolelta toiselle ja varjo-olentoja kaatuu montakin kerralla. Osa yrittää taistella vastaan, mutta ei pääse maagisen puolustukseni läpi. Pienet naarmut mitkä saan, tulevat puiden oksien ja aluskasvuston raapiessa minua.   Varjo-olennot painuvat piiloon tontilla lojuneiden esineiden sisälle. En pelkällä nuijalla saa tuhottua niitä lopullisesti, eikä se ollut tarkoituskaan, vaan pidin tätä lähinnä harjoitusmatsina. Ilkamoin niille että ettekö uskalla tulla tappelemaan, kun kerrankin on kova vastus normien (normaaleiden ihmisten) sijaan. Niiden johtaja, vanha ja viisas, pitkäpartainen varjo-olento jonka tunnen ennestään ja on melkeinpä jopa ystäväni, tulee juttelemaan. Kertoo olevansa huolestunut siitä, että Rohto (kiitos Dyyni-maraton...) on lisääntynyt katukuvassa.   Palaan takaisin koululle. Jotkut luokkakaverini olivat nähneet tappelun. Tytöt ihailivat minua, mutta olin silti liian erilainen, että he olisivat lähestyneet. Enkä minäkään lähestynyt heitä koska tiesin, että kohtaloni oli toinen. Jossain tuolla oli vampyyriprinsessa, metsänjumalan tytär tai ihmispantteri odottamassa minua.

Pääsin seuraamaan Megadethin keikkaa backstagelta ja Dave Mustaine itse piti minulle seuraa aina kun pystyi ja juttua riitti aivan mahdottomasti. Joviaalina miehenä Mustaine sitten vielä antoi nimmarit ja otti yhteiskuvan backstagelta, jotta kaverini oikeasti uskoisivat minun olleen siellä.   Tää uni varmaan johtui siitä, että lauantaina tuli oikeastikin nähtyä Megadeth Qstockissa. Jospa tuo oliskin enneuni yhtyeen seuraavaa Suomen keikkaa ajatellen :lol:

Matkustin bussissa ystäväni kanssa, söin mansikoita ja minulla oli oma kotitonttu.

Olin jossain Amerikan kaakkois-osavaltioissa, Arizona tms. eli kuivaa ja pölyistä autiomaata. Pikkukaupunki jonka läpi kulki rautatie. Seisoskelen pihalle jutellen kaverin kanssa kun alkaa tapahtua.   Meteoreja alkaa tippua maahan, mutta ne eivät näytä tulevan koko matkaa, vaan taivaalla tossahtaa mustia savuilviä ja niiden keskeltä lentää meteoriparvia vähän eri suuntiin. Lisää mustia savupilviä, täysin mustia ja läpinäkymättömiä. Muutaman sadan metrin päässä, alarinteellä, rautatie nousee maasta muutaman metrin, aivan kuin kyseessä olisi paikallinen painovoiman vääristymä. Me emme tunne mitään erikoista. Neljä Blue Angels taitolentoryhmän konetta lentää muodostelmassa. Ne ampuvat muutaman ohjuksen, mutta on epäselvää mihin, näyttää aivan kuin ne olisivat vain harjoittelemassa. Sitten ilmiö loppuu ja näyttää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, mitä nyt pieniä meteoriittikraattereita siellä sun täällä. Paitsi että tiedämme, että jotain suurta on tapahtunut, eikä mikään tule olemaan enää entisellään.   Kuivuus lisääntyy. Asun isossa rivitalokompleksissa autiomaan reunalla. Autiomaa ei ole täyttä hiekkadyyniä vaan sellaista kuivaa takamaata missä on paikoitellen pensaita ja kuivaa ruohoa. Seison vähässä matkaa asutuksesta ojan reunalla kun näen leopardin ojan toisella puolella. Se on kaiketi metsästämässä kotikissoja, ja nälkäiselle leopardille kelpaa näemmä isompikin riista koska se hyökkää kimppuuni.   Kaivan nopeasti taskustani pitkän lyijykynän ja isken sen syvälle leopardin kurkkuun sen hypätessä minua kohti. Saan vielä väistettyä kynnetkin ja se kuoleekin pian. Kaunis leopardin turkki houkuttaa ja otan sen kantoon harteilleni, pidän tiukasti kiinni kaikista sen tassuista koska se tuntuu edelleen nytkähtelevän vähän.   Kävelen asuintalolle ja kyselen pihalle olevilta osaisiko kukaan kenties nylkeä ja muokata leopardin nahan oikeaoppisesti. Kuulen samalla että moni on muuttamassa pois täältä, kolme intiaanimiestä oli kuulemma pakannut kamansa pick-uppiinsa ja jättäneet vaimonsa jälkeensä ja muitakin oli lähtenyt.   He ohjaavat minut viisikymppisen naisen luokse joka pitää juuri tanssiharjoituksia, jotain rauhallisempaa, rivitanssia kenties. Odottelen hetken kunnes tulee tauko ja kysyn onnistuisiko naiselta leopardinnahan muokkaaminen käyttökelpoiseksi. Nainen sanoo että onnistuu ja haluaa vain lihat palkkioksi, ruuasta kun alkaa olla pulaa meilläkin, huoltoketju ei pelaa. Yhdellä tanssijoista on leopardinkuvioinen hame ja toppi, ne tosin eivät ole oikeaa nahkaa, vain sen kuvioinen, ja kyselee myisinkö nahan hänelle. En suostu kauppoihin. Vetäjä tulee mallikuvien kanssa ja kyselee että minkälaiseksi nahka leikataan. Kaikki kuvat ovat jotain naisellisia asusteita. Sanon että ota vain koko nahka talteen ja muokkaa se, päätän myöhemmin mitä siitä tehdään.   Tapaan kaverini joka kertoo että hänen isänsä, pienikokoinen mies jolla ei ole mitään armeijataustaa, on valittu yhden komppanian everstiksi. Ihmettelen vähän hommaa, vaikka hän onkin fiksu mies. Mutta armeijalla on kuulemma kova pula miehistöstä. Kaveri kysyy kiinnostaisiko minuakin värväytyä ja sanon harkitsevani. Sitten istunkin koulun penkillä, jää vähän epäselväksi liittyykö se armeijaan vai ei, naisiakin näyttää olevan yhtä paljon kuin perinteisessäkin koululuokassa. Herään.

Taas vaihteeksi Rising-aiheinen uni. Oltiin jossain ihme paikassa isolla porukalla ja mua pyörrytti koko ajan, enkä siksi nähnyt kaikkia tai tajunnut, että ketkä olivat paikalla. Kaikilla oli nalle mukana ja kaikki olivat pukeutuneet makuupussiin. Olimme yhdessä pari tuntia ja sitten ajattelin lähteä kotiin, mutta poikkesin paluumatkalla kirkkoon. Siellä oli menossa joku posliininukkejen siunaustilaisuus, johon puolivahingossa osallistuin. Lähdin kuitenkin kesken kaiken pois ja menin parkkitaloon. Siellä oli joku paha kuningatar tms, jota mun piti sit paeta siellä kullanhohtoisessa parkkitalossa. Päättömän säntäilyn seurauksena eksyin.

Kesken oleva Hobbin [i]Fool's Assassin[/i] tulee uniin... :roll: Uni on sen verran sekava, että tuskin spoilaa ainakaan todellisia tapahtumia. (Mutta olen lukenut viisi ekaa lukua, joten omalla vastuulla.)   [spoiler]Oltiin mökillä ja näin ikkunasta, että rannassa käveli suuri ilves. Lähellä rantaa ui kaksi eläintä, joita luulin ensin suuriksi koiriksi, mutta olivatkin peuroja. Ilves loikkasi veteen peurojen kimppuun, yritti puremalla tukehduttaa toista ja kaikki kolme eläintä painuivat pinnan alle, eivätkä enää nousseet. Niiden sijasta pintaan nousi kirjava kukko, joka ui vedessä kuin mikä hyvänsä vesilintu.   Lähdin pois mökistä ja rannasta metsään. Metsässä oli polku, jota kuljin, ja olin joko Fitz tai seurasin häntä. Polun päässä odotti Narri. Hän selitti Fitzille, että hän halusi nähdä, että minulla/Fitzillä on kaikki kunnossa, ja siksi täytyi järjestää tapaaminen tällä tavalla vaihtoehtoisessa aikajatkumossa (öh). Olimme kovasti iloisia. Narri sanoi surevansa vain sitä, ettei hänellä ja Fitzillä ole yhteistä lasta. Kuten arvata saattaa, Fitz meni tästä pahasti paljon hämmennyksiin. :eek: Keskustelu vielä jonkin verran jatkui, mutten taida toistaa. :lol:   Seuraavaksi Fitz oli jossain muualla ja leikki pienten lasten kanssa nukeilla. Pienimmällä lapsella ei ollut vielä nimeä, mutta nimeksi päätettiin jostain selittämättä jääneestä syystä antaa "Deny". Sitten Fitz lähti kalastamaan lohta.   (Menin nukkumaan aika pahoilla mielin, joten unen oli varmaan tarkoitus piristää. Ihan hyvin onnistui.) [/spoiler]   Lisäksi uneksin, että paikallisessa Prismassa oli tarjouksessa HK:n lenkkimakkaraa, etikkakurkkuja ja jogurttia. Tämä ei oletettavasti enää liittynyt Fitzin seikkailuihin.

Muistan uniani harvoin enää aamulla, ainakaan kunnolla. Silti vieläkin päässä uni jostain kuukauden takaa. Siinä Suomi sai itsenäisyyden ja aika oli nykyisyys. Kaverin kanssa tuli tälle naurettua, oli vaan jotain niin outoa ^_^

Näin alkuviikosta unta ylioppilaskirjoituksista. Olin menossa kirjoittamaan biologiaa, vaikken oikeastaan osannut mitään. (Oikeassa elämässähän en kyseistä ainetta ole kirjoittamassa.) Paikkana oli yläasteen äikänluokka, ainoana valvojana yksi lukiomme äidinkielen opettajista ja kirjoittajina sekalainen valikoima kakkosia ja abeja. Kirjoitin kahden rivin mittaista vastausta ahdistuneena varmaan tunnin ajan, koska en osannut, minua pelotti muttei kuitenkaan edes kiinnostanut. Kesken kokeen jonkun puhelin soi, sille naureskeltiin ja vaikka monet olivat hiukan hermostuneita, ei aiheesta nostettu sen suurempaa älämölöä. Unessa kammosin myös jo seuraavana päivänä odottavia pitkän matikan kirjoituksia. En muista tarkalleen milloin heräsin, mutta olin erittäin helpottunut.   Tätä se koulun alku teettää. :lol: Ei kun vuoden päästä näillä ohjeilla kirjoittamaan, vastausten mitta, ajankäyttö ja muukin käyttäytyminen kun oli aivan reilassa :wink:

Uni oli mustavalkoinen ja osittain piirretty. Pääosaa esitti Audrey Hepburn. Tarinassa oli jonkinlainen Liisa Ihmemaassa-kuvio ja Audrey näytteli pääosaa.   Audrey matkusti junalla paikkaan X, jossa hänen isänsä asui. Häntä varoiteltiin isästä, joka oli ilmeisesti kuollut, vaikka olikin ihan ruumiillisessa muodossa ja hillui ympäriinsä. Audreylle annettiin hopeakoru, joka suojaisi häntä isältään, joka oli jonkinlainen paha velho. Audrey saapui perille ja häntä oli vastassa suuri joukko eläimiä, jotka veivät hänet isoon taloon. Eläimet esittelivät Audreylle talon ja hän tapasi isänsä. Isä ja eläimet veivät hänet mustaan, pieneen ja ahtaaseen kylpyhuoneeseen. Lavuaarin päällä oli kaksi hopeakolikkoa hanan molemmilla puolilla. Audreyta houkuteltiin ottamaan kolikot, mutta hän ei koskenutkaan niihin. Hän kääntyi, käveli pieneen makuuhuoneeseen ja käpertyi peiton alle nukkumaan. Eläimet ja isä ryhmittyivät sängyn ympärille. Tässä vaiheessa uneen ilmestyi kertojaääni, joka sanoi: "Hän nukkui niin pitkään, että kaikki eläimet ehtivät kuolla. Lopulta myös hänen isänsä luovutti." (Ja siis kuoli uudestaan?) Sitten tapahtui mystinen aikahyppäys ja Audrey istui kahvilassa/talon terassilla juomassa aamukahviaan isänsä haamun kanssa. Audreyn piti lähteä takaisin kotiin junalla. Junassa oli paksu, iso käärme, jolta joku löi pään poikki. Audrey näki tutun juna-aseman ja muisti silloin isänsä sanat: "Varo kosintaa."   Herätyskello soi. Ensimmäinen valveajatukseni oli: " Mitä ihmettä tuossa unessa tapahtui ?!"

Etsin omaan asuntoonsa hiljattain muuttaneen serkkuni kanssa hotellia Helsingin keskustasta, koska teatteriporukkani oli unohtanut minut pohjoiseen lähtiessään esittämään näytelmäämme. Löysin ohjaajani hotskun baarista ja hänen neuvostaan lähdin patikoimaan sorapolulle.   Sain seuraani muutaman biologin ja jotain virallista porukkaa, joka tiesi kertoa salaisuuksia valtiostamme ja Putin-juustosta. Äiti oli mukana ja tasoitti kiviä telttojemme alta. Minä vannoin valoja notskin äärellä ja lupasin pyhästi avustaa ihmisiä voittamaan Pahat Viholliset.   Soluttauduin avaruusalukseen, joka veti kivoja silmukoita ympäriinsä. Alkuperäinen suunnitelma oli ollut teeskennellä kutsuvierasta jonkun smokkiin pukeutuneen miehen samppanja-bileissä, mutta kierin pitkin seiniä ja kattoa, koska aluksen painovoimajärjestelmä ei toiminut minuun, koska olin divergetti.   Olin tarrautunut tiukasti nurkkaan ja vannoin pysyväni siinä, kunnes pääsisin livahtamaan huomaamatta pois, mutta vakoiltava mieheni ilmestyi nurkan takaa ilkkumaan. Hän painoi minut lattiaa vasten ja langetti Harry Potterin jähmetyskirouksen, jonka vankina kolisin loppu-unen pitkin seiniä.   Mä pidän nukkumisesta.

Hyvän aikaa yöstä ihan vain rapsuttelin koiria, yksinkertaisen onnellisena. :smile: Eivät olleet kyllä omat koirulat kyseessä, vieraita poropoikia olivat, toinen musta vähän pidempikarvainen ja toinen vaaleampi parkki, mutta oikein herttaisia... Jospa ne ovat niitä tulevaisuuden koiria? (Nykyisyyden koiria pääsen raapimaan taas tänään, joten ei tullut unesta ikävä fiilis kuten välillä vastaavista.)

Ei nyt ihan viime yönä, mutta toissayönä heräsin joskus neljän aikoihin unen herättämään epämiellyttävään ja jokseenkin häiritsevään tunteeseen. Ei siinä muuten, jos itse panikoi ja tuijottaa peloissaan muita ihmisiä, jotka eivät ole moksiskaan siitä, että suorastaan kuihtuvat silmieni edessä.   Oli kyllä ensimmäinen kerta, kun Lovecraftin novelli sai minut näkemään painajaisia. [i]The Colour Out of Space[/i] oli aika omituisen pelottava loppujen lopuksi.

Pakotin itseni heräämään todella ahdistavasta [i]Triffidien kapina [/i]-aiheisesta unesta. En yhtään ymmärrä mistä sekin tuli. Olin kyllä huolissani ja stressaantunut paristakin asiasta nukkumaan mennessä, joten ehkä siitä johtuen aivot kaivoivat kätköistään jotain aiheeseen sopivaa kuvastoa. Siinä oli jotain hirveän tutun tuntuista. Olen ennenkin nähnyt apokalyptisen kauhuelokuvan tyylisiä unia, joten ehkä tämänkertainen lainasi elementtejä niistä aiemmista.

Olin koulussa mafiatyyppien kanssa. Lähdimme pyöräilemään ja he saivat selville, että olin CIAn agentti. Pakenin kaverini kanssa ja asettauduimme randomin mummelin kotiin.   Sain selville jotain hyvin tärkeää ja sen vuoksi mafiatyypit alkoivat jahdata minua. Ystävällinen poliisi ajoi minut turvaan risteyksestä, jossa olisi voinut olla ratsia.   Pakenin monta kertaa. Vähältäpiti-tilanteita. Muutuin myös hetkellisesti mieheksi.   Löysin pikkupojan karkkihyllystä ja otin hänet huostaani. Löysin myös oikeaa itseäni hiukan nuoremman blonditytön, joka liittyi joukkoon. Toinen lapsista oli aina hiukan hukassa ja mafiatyyppien kourissa.   Kerran eräs pahis tuli suinpäin nurkan takaa ja esitti turistia. Blondityttö tunki hänet joulusukkaan, ja muu mafia sai tytön kiinni. Minä juoksin pojan kanssa karkuun.   Muutuin omaksi itsekseni ja söin lounasta serkkujeni kanssa. He antoivat hyvän idean, jonka voimin päätin harhauttaa porukoita. Laskimme pojanmuotoisen nuken lumipenkkaan ja minä lähdin K-markettiin hakemaan meille ruokaa. Mafia seurasi minua (luonnollisesti) hiukan jäljessä ja ehdin pujahtaa takaovesta ulos.   Oli erittäin joulukuinen ilta, pimeää ja paksuja lumikinoksia. Tein nopeasti lumiukon, jonka taakse mahduin piiloutumaan.   Mafia päästi vainusudet vapaaksi ja ne juoksivat kiivaasti muristen alas jäistä mäkeä. Yritin harhauttaa niitä heittämällä maiharini kauemmas, mutta ne eivät missään vaiheessa uskoneet sen olevan kokonainen minä.   "Vai niin, vai niin... Täällä sitä sitten ollaan piileskelty." "Niin olen." Ah uhmaani.   Mafialla oli blondityttö mukanaan. Hän istui maahan ja alkoi muovata lumilyhtyä. "Miksi me tappelemme? Olisi kaikkein parasta olla vain ystäviä."   Mafiamiehet myönsivät asian olevan näin ja sen jälkeen lähdimme yhdessä takaisin kouluun, jossa kerrottiin koko seikkailun olleen vain rinnakkaisluokkalaisten komediaelokuvatrilogia.

Toissa yönä näin unta, jossa ensin olin menossa kauppaan hankkimaan The Sims 3:seen sitä lemmikkilisäosaa, koska jostakin syystä olin vain saanut pääpelin jostakin. Jossakin vaiheessa uni muuttui siten, että olinkin rannalla. Aallot olivat valtavat ja polskuttelin hetken, kunnes menin kahvilaan kavereideni kanssa. Siellä ostin patongin, jonka päällä oli sulaa suklaata. Hintaa herkulla oli peräti 38 euroa. Istuttuani pöydän ääreen juttelemaan kavereideni kanssa tuosta patongista heräsin.   Saisi kyllä luvan olla aika älyttömän herkullinen patonki noilla hinnoilla ^^"

EI mitään hajua. Toissa yönä näin todella outoa unta, en siitäkään paljoa kyllä enää muista. Pitäis taas kirjoitella unia ylös. Joku pari vuotta sitten näin jännän unen. Unessa tiesin olevani unessa. Pystyin tekemään mitä tahansa. Tilanne oli muistaakseen sellainen että jotkut hirviöt jahtas mua, eli painajainen, sitten mä päätin vain että en juokse karkuun, ja muutin unta siten että mä jahtasin hirviötä. Olin siis unessa, ja olin tietoinen että olin unessa. Näin tälläsiä unia aika kauan, harjottelin näkee näitä iha tahallaan. Kerran muutin unta siten että olinkin moviestara englanninkielisessä leffassa ja näyttelin Bruce Willisin kanssa. Sit muut onkin k-18.

Aww, yksi hienoimmista, ellei peräti hienoin fantasiauni jonka olen nähnyt enkä muista enää kuin rippeitä.   Päähenkilö on jonkinlainen taistelija joka lähtee kostamaan vääryyttä. Kotikylän poltto ja vanhempiensa tappaminen tms. Mukaansa hän saa pari muuta kotikylänsä miestä ja törmää tappajia takaa-ajaessaan pian muutamaan paladiiniin ja maagiin jotka liittyvät joukkoon koska huomaavat että heillä on yhteinen vihollinen.   Jonkinlainen taistelu käydään pian, missä käytetään magiaa. Päähenkilö huomaa että mukaan tulleet ovat tehokkaita tyyppejä. Tästä en muista enempää. Ja tämä unohtunut pätkä on pidempi kuin loppu mistä kerron. Paljon dialogia on unohtunut ainakin ja muutaman mielenkiintoisen hahmon molemmilta puolilta. Mainitaan nyt vielä että paladiinit ja maagit eivät ole likimainkaan D&D tyylisiä. Paladiineilla on kevyemmät varusteet, ja loitsimis- sekä taistelukykyä on kummallakin.   Porukka tulee vuorilinnoitukselle (matala kivivalli hirsimuurilla) jonka ohitse polku menee (takaa-ajettujen kulkureitti), Tiedämme että heimo on vihamielinen ja koitamme mennä vain vauhdilla ohitse antautumatta suurempaan taisteluun. Toinen paladiineista juoksee ylimaallisella vauhdilla polun huipulle ja työntää polkua vartioivan pikkupäällikön jyrkkää rinnettä alas ennenkuin tämä ehtii valmistautua. Tapamme ohimennessämme pari muutakin heimolaista ja maagit ampuvat pari loitsua linnoitukseen. Tarkoituksenamme on näyttää voimamme etteivät hölmöt lähde perään, koska tietävät kuolevansa jos tekevät sen.   Pahaksi onneksi linnoituksen edessä vähän sivummalla on sini-ihoinen muukalaisjoukko joilla on kana kynittävänä paladiinien kanssa, ja he lähtevät takaa-ajoon. Vaarallisia taistelijoita ja kansansa ylhäimmistöä.   Pian saavumme korkealla kulkevalle vuoripolulle joka kulkee lumessa. Todella vaarallinen reitti joka sortuukin altamme. Menetämme yhden heimoni miehistä ja maagit. Yksi kolmesta viimeisestä heimomme miehestä meinaa tipahtaa, joutuu tiputtamaan miekkansa (lyhyt kelttiläismiekka lehden näköisellä terällä jossa kolme veriuraa, terä väriltään ruskeilla ja valkoisilla kaarevilla poikkiviivoilla) saadakseen otteen jäästä, meinaa tipahtaa uudestaan, mutta saa toistamiseen otteen ja selviää.   Paladiinitkin joutuvat tiputtamaan varustustaan koska reitistä selviää läpi vain kevyellä varustuksella. Loput takaa-ajavat heimolaiset menehtyvät, mutta sini-ihoiset tulevat jotenkin läpi ilman ongelmia vaikka reitti on sortunut takanamme. Osa meistä joutuu taisteluun heidän kanssaan luonnon muodostaman kivimuurin luona. Yksi heimolaisistamme (tummat kiharat hiukset ja alaspäin kaartuvat viikset, asu ruskeaa nahkaa ja vihreää kangasta kuten muillakin heimolaisillamme) haavoittuu vakavasti alavartaloon, mutta saa silti tapettua vastustajansa ampumalla lyhyellä puhallusputkella lamauttavan myrkkypiikin ja lopetettua hänet sitten tikarilla. Hän vetäytyy kivimuurin alla olevaan koloon, toivoen että takaa-ajajat juoksevat yli muurista, eivätkä huomaa katsoa taakseen.   Ensimmäinen sininen (Lihaksikas mies jolla on jalassaan tummansiniset lohikäärmesuomuiset housut ja torsossa kiiltävä lamellar metallihaarniska) hyppää muurilta ja juoksee ohitse, ei joko huomaa tai ei välitä haavoittuneesta vastustajasta. Seuraava sininen, tukeva mies jolla on hiukset sidottuna pään päälle kolmeen palmikkoon, kuin kolme keihäänkärkeä sojottamassa ylöspäin. Hän kurkistaa muurilta alas koloon ja ruiskuttaa suustaan sinistä nestettä heimolaisen päälle, mutta saa vastaansa myrkkynuolen puhallusputkesta. Molemmat ovat kuolemassa myrkkyyn ja sininen mainitseekin siitä irvistäen "molemmat myrkytetty". Sinisen hengitys lamautuu pian myrkkyyn kivimuurin päällä makaessaan, mutta ehtii vielä viime sanoikseen sanoa "onpa ironista". Ja heimolainenkin kuolee. Loputkin siniset (noin 4 kpl) juoksevat ohitse.   Edempänä paikalle saapuessani paladiinit ja miekkansa tiputtanut heimolaisemme tarkastelevat heimolaisen repusta kaivamiaan pieniä kirveitä, että minkä tämä valitsee uudeksi aseekseen. Mies kerää kirveitä ja repussa onkin kirjava kokoelma. Mutta kaikki viisi melko hyödyttömiä, ensinnäkin ne ovat kaikki eri kivilajeista tehtyjä ja tosi lyhyitä varsiltaan, hän valitsee niistä kirveen missä on pisin varsi (n. 20 cm) ja täysin valkoisesta piikivestä tehty lehtimäinen terä. Paladiini kommentoi että noiden painon kun olisi jättänyt pois niin olisi ehkä voinut pitää menettämänsä miekkansa. Paladiinilla on aseenaan keihäs missä komeasti kimalteleva terä (taikuutta) ja pitkä tikari ja toisella paladiinilla on miekka. Herään...

[quote="JPAP" post=20590]Joku pari vuotta sitten näin jännän unen. Unessa tiesin olevani unessa. Pystyin tekemään mitä tahansa. Tilanne oli muistaakseen sellainen että jotkut hirviöt jahtas mua, eli painajainen, sitten mä päätin vain että en juokse karkuun, ja muutin unta siten että mä jahtasin hirviötä. Olin siis unessa, ja olin tietoinen että olin unessa.[/quote]   Tommosia "painajaisia" olen itsekin nähnyt jo useamman vuoden ajan. Normiunissa en tiedosta olevani unessa, mutta ilmeisesti kaikki hirviöt on sen verran epäuskottavia, että tiedostan sen ja osaan ruveta metsästämään niitä :grin: vaikeinta on olla heräämättä kun tajuaa olevansa unessa...     Viime yönä näin aika kummaa unta. Olin isäni ja muutaman sukulaiseni kanssa jossain maalla. Siellä oli Puolustusvoimien järjestämä näytös mottitaktiikasta ja siitä kuinka ylivoimaisia suomalaiset ovat siinä. Tämän jälkeen siirryttiin vähän matkan päähän toisaalle, jossa oli todella iso (melkein itseni korkuinen), mutta ilmeisesti kesytetty tiikeri. Meikäläinenhän sitten kiipesi tiikerin selkään tarkoituksena ratsastaa sillä ja siitäkös se villiintyikin. Pysyin kuitenkin taitavasti selässä ja lopulta sain otuksen rauhoittumaan. Tiikerin lopulta asetuttua se alkoikin yhtäkkiä puhua ja pyysi minua rapsuttamaan paikkoja joihin se ei itse ylettynyt. Minähän sitten rapsuttelin ja tunsin, että välillemme on muodostumassa jonkinnäköinen side. Tämän havainnon jälkeen tiikeri muuttui karhuksi, jonka selässä edelleen olin rapsuttelemassa. Sitten heräsin.