Mitä unta näit viime yönä?
08.06.2023
Hiistu
649 kirjaa, 12 kirja-arviota, 3706 viestiä
Viime yönä olin pankkiautomaatilla nostamassa rahaa. Sain pyytämäni summan, mutta laitteeseen tuli ilmeisesti jokin häiriö ja se vain jatkoi ja jatkoi seteleiden syöttämistä ulos. Olin ihan että voi ei ja elämän kevät, nyt joudun soittamaan jonnekin ottoautomaatin asiakaspalveluun ja alkamaan selvittää, minne ja miten saan palautettua kaiken sen rahan, mikä varmasti hyvin hankalaa. 
Siinä kun setelit käsissä ihmettelin, tuli paikalle neljän hengen porukka, joka käski antaa rahat heille. Kieltäydyin. Yksi heistä otti esille käsiaseen ja uhkasi sillä. Tunnistin yhden toisen heistä, oltiin oltu samaan aikaan koulussa ja tiesin ihan hyväksi tyypiksi. Mitä nyt siis sillä hetkellä oli osallisena aseellisessa ryöstössä, mutta muutoin. Ehdotin, josko saisin pitää sen alkujaan nostamani rahan, koska tarvitsin sitä johonkin, jos antaisin kaiken ylimääräisen heille. Koska kyseessä oli minun uneni, olivat ryöstäjätkin tietenkin niin kilttejä, että tämä järjestely sopi heille. Kaikki olivat tyytyväisiä paitsi minä miettiessäni, että nyt täytyisi vielä rikosilmoituskin tehdä (lisää paperitöitä!) ja pyytää valvontakameroista tallenteita, jotta pystyn selittämään ottoautomaattifirmalle, miksen pystykään palauttamaan niitä laitteen syytämiä ylimääräisiä rahoja. 
En valveilla ollessa ramboile ympäriinsä, mutta tunnistan kyllä sisäisen vastenmielisyyteni kirjallisia töitä kohtaan. Uni juontui todennäköisesti siitä, että tämän vuoden tulorajani on verottajalla ihan päin honkia, pitäisi korjata ja sitten toimittaa tietoa työpaikan palkkoihin ja ääh... Mutta ehkä sitten nukun yöni levollisemmin.
Siinä kun setelit käsissä ihmettelin, tuli paikalle neljän hengen porukka, joka käski antaa rahat heille. Kieltäydyin. Yksi heistä otti esille käsiaseen ja uhkasi sillä. Tunnistin yhden toisen heistä, oltiin oltu samaan aikaan koulussa ja tiesin ihan hyväksi tyypiksi. Mitä nyt siis sillä hetkellä oli osallisena aseellisessa ryöstössä, mutta muutoin. Ehdotin, josko saisin pitää sen alkujaan nostamani rahan, koska tarvitsin sitä johonkin, jos antaisin kaiken ylimääräisen heille. Koska kyseessä oli minun uneni, olivat ryöstäjätkin tietenkin niin kilttejä, että tämä järjestely sopi heille. Kaikki olivat tyytyväisiä paitsi minä miettiessäni, että nyt täytyisi vielä rikosilmoituskin tehdä (lisää paperitöitä!) ja pyytää valvontakameroista tallenteita, jotta pystyn selittämään ottoautomaattifirmalle, miksen pystykään palauttamaan niitä laitteen syytämiä ylimääräisiä rahoja. En valveilla ollessa ramboile ympäriinsä, mutta tunnistan kyllä sisäisen vastenmielisyyteni kirjallisia töitä kohtaan. Uni juontui todennäköisesti siitä, että tämän vuoden tulorajani on verottajalla ihan päin honkia, pitäisi korjata ja sitten toimittaa tietoa työpaikan palkkoihin ja ääh... Mutta ehkä sitten nukun yöni levollisemmin.
11.09.2023
Hiistu
649 kirjaa, 12 kirja-arviota, 3706 viestiä
Rising-uni!
Viime yön unessa tuskailin, että pitäisi keksiä sisältöä Risingin joulukalenteriin (jollainen täällä joskus oli, kun oli innokkaita tonttuja tekemässä luukkuja). Päädyin sepittämään jouluisia arvoituksia. Ennätin saada kaksi keksittyä ennen heräämistä:
Kerran huusin, nyt murenen. Mikä minä olen?
Vetisessä vankilassa vanki syö itseään ulos.
Että hyvää joulua vaan kaikille.
Vastaukset: [Spoileri - klikkaa]
Viime yön unessa tuskailin, että pitäisi keksiä sisältöä Risingin joulukalenteriin (jollainen täällä joskus oli, kun oli innokkaita tonttuja tekemässä luukkuja). Päädyin sepittämään jouluisia arvoituksia. Ennätin saada kaksi keksittyä ennen heräämistä:
Kerran huusin, nyt murenen. Mikä minä olen?
Vetisessä vankilassa vanki syö itseään ulos.
Että hyvää joulua vaan kaikille.
Vastaukset: [Spoileri - klikkaa]
)11.04.2024
Hiistu
649 kirjaa, 12 kirja-arviota, 3706 viestiä
Alitajunta sepitti alkuviikosta kasaan oikein kelpo b-luokan toimintapätkän psykologisella twistillä ja taiteellisella höysteellä. 
Minä ja joukko muita henkilöitä olimme jossain kerrostalohuoneistossa. Äkisti sinne lensi (oven läpi? jostain?) lennokki. Alkuun, ennen kuin tajuttiin, mitä oikein tapahtui, heittäydyimme vain jonnekin pöytien alle ja koetin suojata henkilöä, joka ehkä oli meidän johtajamme tai muutoin joku tärkeä. Sitten ymmärsimme, että huoneesta ja rakennuksesta oli päästävä välittömästi ulos, koska muutoin kuolisimme. Ulos pääsi vain hyppäämällä ikkunasta, eivätkä kaikki ehtisi tehdä sitäkään. Pudotusta oli jonkin verran, alla jotain pensaikkoa. Huolehdin, että se suojaamani henkilö pääsi edelläni ulos ja hyppäsin itse perään. Sitten juoksimme pakoon jonnekin maastoon.
Pakenin ja piileksin edelleen jossain, mutta seurassani olikin joku ihan muu henkilö. Ihmettelin, minne se ensiksi mainittu oli kadonnut. Tämä toinen kertoi, että se henkilö, jonka silloin paetessamme työnsin edelläni ulos ikkunasta, ei oikeasti ollutkaan selviytynyt pudotuksesta vaan oli kuollut. Oivalsin, että minun oli täytynyt myöhemmin vain kuvitella, että onnistuimme kumpikin pakenemaan, koska en ollut halunnut uskoa enkä muistaa hänen kuolleen.
Tapahtuneesta oli todellisuudessa myös kulunut jo pidempi aika.
Kuljin seuraavaksi jonnekin taloon, josta tiesin, että meidän (kerrostalossa olleiden henkilöiden) oli ollut tarkoitus asua siellä. Sisällä kaikki pinnat oli maalattu valkoisiksi. Suuressa muutoin tyhjässä huoneessa oli pienehkö pyöreä pöytä (valkoinen sekin), jolle oli aseteltu valkokantinen valokuva-albumi. Aloin selata albumia. Se sisälsi mustavalkoisia valokuvia, joita oli käsitelty niin, että näyttäisi ikään kuin minä ja se menehtynyt henkilö ja muut olisimmekin jatkaneet elämäämme yhdessä. Muokkaukset olivat niin karkeasti tehtyjä, että kuvat tunnisti helposti epäaidoiksi, esim. liitetty yhteen puolikas yhdestä ja toinen toisesta kuvasta. Oli murheellista katsoa niitä onnellisiksi tarkoitettuja kuvia tietäen, etteivät ne olleet totta. Oli myös aavemaista tajuta, että joku (ilmeisesti minä itse, vaikken sitä muistanutkaan) oli valmistanut albumin voidakseen katsella sitä yksin siellä kolkossa valkeassa talossa ja elää kuvitelmassa, jossa aiemmin menehtynyt henkilö olikin yhä elossa. Että kuinka pahasti sillä ressulla oli silloin täytynyt jokin iso pyörä vipata päässä...
Unessa esiintyneet henkilöt eivät ulkoisesti muistuttaneet keitään oikeasti tuntemiani, mutta uni liittynee siihen, että töissä taas vaihteeksi noussut ilmoille ajatusta organisaatiomuutoksesta. Meiltä tiimi hajoaisi. Unesta voinee tulkita, etten suhtaudu asiaan kovin positiivisesti. Että ihmekös tuo, jos touhussa järkikin lähtee.
Viime yön uni sijoittui työpaikalle, mutta siinä oli ihan positiivinen tunnelma, lopulta. Unessa saavuin työhuoneelleni ja huomasin, että siellä olikin jotain muuta väkeä. He kertoivat, että tarvitsisivat huonetta seuraavat kolme tuntia, koska toteuttivat sinne halloween-kuvaelmaa/kammotushuonetta. Ja huone tosiaan olikin jo varsin täynnä kaikenlaista aiheeseen liittyvää koristusta. Tarjouduin auttamaan heitä. Kaivoin kaapistani valoprojektorin ja virittelin heille kauhuteemaiset valo- ja äänitehosteet, jotain muutakin lisärekvisiittaa vielä löysin ripusteltavaksi. Huoneesta tuli mielestäni oikein hieno.
Jätin heidät hyvillä mielin sinne, kun lähdin etsimään itselleni jotain muuta työskentelytilaa.
Minä ja joukko muita henkilöitä olimme jossain kerrostalohuoneistossa. Äkisti sinne lensi (oven läpi? jostain?) lennokki. Alkuun, ennen kuin tajuttiin, mitä oikein tapahtui, heittäydyimme vain jonnekin pöytien alle ja koetin suojata henkilöä, joka ehkä oli meidän johtajamme tai muutoin joku tärkeä. Sitten ymmärsimme, että huoneesta ja rakennuksesta oli päästävä välittömästi ulos, koska muutoin kuolisimme. Ulos pääsi vain hyppäämällä ikkunasta, eivätkä kaikki ehtisi tehdä sitäkään. Pudotusta oli jonkin verran, alla jotain pensaikkoa. Huolehdin, että se suojaamani henkilö pääsi edelläni ulos ja hyppäsin itse perään. Sitten juoksimme pakoon jonnekin maastoon.
Pakenin ja piileksin edelleen jossain, mutta seurassani olikin joku ihan muu henkilö. Ihmettelin, minne se ensiksi mainittu oli kadonnut. Tämä toinen kertoi, että se henkilö, jonka silloin paetessamme työnsin edelläni ulos ikkunasta, ei oikeasti ollutkaan selviytynyt pudotuksesta vaan oli kuollut. Oivalsin, että minun oli täytynyt myöhemmin vain kuvitella, että onnistuimme kumpikin pakenemaan, koska en ollut halunnut uskoa enkä muistaa hänen kuolleen.
Tapahtuneesta oli todellisuudessa myös kulunut jo pidempi aika.Kuljin seuraavaksi jonnekin taloon, josta tiesin, että meidän (kerrostalossa olleiden henkilöiden) oli ollut tarkoitus asua siellä. Sisällä kaikki pinnat oli maalattu valkoisiksi. Suuressa muutoin tyhjässä huoneessa oli pienehkö pyöreä pöytä (valkoinen sekin), jolle oli aseteltu valkokantinen valokuva-albumi. Aloin selata albumia. Se sisälsi mustavalkoisia valokuvia, joita oli käsitelty niin, että näyttäisi ikään kuin minä ja se menehtynyt henkilö ja muut olisimmekin jatkaneet elämäämme yhdessä. Muokkaukset olivat niin karkeasti tehtyjä, että kuvat tunnisti helposti epäaidoiksi, esim. liitetty yhteen puolikas yhdestä ja toinen toisesta kuvasta. Oli murheellista katsoa niitä onnellisiksi tarkoitettuja kuvia tietäen, etteivät ne olleet totta. Oli myös aavemaista tajuta, että joku (ilmeisesti minä itse, vaikken sitä muistanutkaan) oli valmistanut albumin voidakseen katsella sitä yksin siellä kolkossa valkeassa talossa ja elää kuvitelmassa, jossa aiemmin menehtynyt henkilö olikin yhä elossa. Että kuinka pahasti sillä ressulla oli silloin täytynyt jokin iso pyörä vipata päässä...
Unessa esiintyneet henkilöt eivät ulkoisesti muistuttaneet keitään oikeasti tuntemiani, mutta uni liittynee siihen, että töissä taas vaihteeksi noussut ilmoille ajatusta organisaatiomuutoksesta. Meiltä tiimi hajoaisi. Unesta voinee tulkita, etten suhtaudu asiaan kovin positiivisesti. Että ihmekös tuo, jos touhussa järkikin lähtee.
Viime yön uni sijoittui työpaikalle, mutta siinä oli ihan positiivinen tunnelma, lopulta. Unessa saavuin työhuoneelleni ja huomasin, että siellä olikin jotain muuta väkeä. He kertoivat, että tarvitsisivat huonetta seuraavat kolme tuntia, koska toteuttivat sinne halloween-kuvaelmaa/kammotushuonetta. Ja huone tosiaan olikin jo varsin täynnä kaikenlaista aiheeseen liittyvää koristusta. Tarjouduin auttamaan heitä. Kaivoin kaapistani valoprojektorin ja virittelin heille kauhuteemaiset valo- ja äänitehosteet, jotain muutakin lisärekvisiittaa vielä löysin ripusteltavaksi. Huoneesta tuli mielestäni oikein hieno.
Jätin heidät hyvillä mielin sinne, kun lähdin etsimään itselleni jotain muuta työskentelytilaa. 