Mitä unta näit viime yönä?

Piti lähteä sovittuun työtapaamiseen. Mutta olin muualla, kotikaupunkini lähiössä. Röhnötin kyljelläni jalkakäytävän ja ajotien välimaastossa jonkin muun tyypin kanssa. Odotin siinä bussia, joka vie työtapaamiseen. Taisin huolestua siitä, ehtisinkö ajoissa. Sitten bussi tuli mutta ihan kallellaan kulkien, tai oikeastaan kylki maata viistäen. Ja se tuli suoraan meitä kohti. Huudahdin jotain vieressäni makaavalle, ja kohotimme alaraajojamme, siirsimme niitä pois lähestyvän bussin alta. Jokin taisi kuitenkin ottaa vastaan. Bussi hipoi meitä mutta se oli keveä ja pehmeä kuin vaahdosta tehty tai hologrammi. Siihen uni päättyi. Hassua, että muistellessani unta kykenen tunnistamaan kadun, jonka varrelle unen tapahtumat sijoittuivat. Todellismaailmassa ohitin paikan jalan muutama päivä sitten. Mutta mitään erityistä ei tuohon kolkkaan mielessäni liity.

Tuntematon ihminen tuli juttelemaan. "Moi, Susi, sä oot nii hyvä fysiikassa. Kiinnostaisko ryhtyä astronautiksi?" Totta kai kiinnosti. Sovimme, että lähtisin käymään avaruudessa heti seuraavana päivänä.   Halusin tietenkin hyvästellä kaverini, joten menin ruokakauppaan. Näin yhden heistä, mutta kuuntelin jotain laulua, josta hän ei pitänyt ja lähdin loogisesti pakoon. Pihalla (kesällä) näin Dragonilin ja kiipesin hänen autoonsa. "Moi, me ei nähdä ikuisuuteen!" Dragonil vastasi "Siistiä!" ja hänen isoveljensä heitti mut ulos autosta, sillä näimme kaverimme, joka nauroi.   Kolme kaveriani seisoivat tiellä. Käskin heidän soittaa kaupassa näkemälleni kaverille ja pyytää häntä tulemaan paikalle. Sitten kerroin heille uudesta työstäni ja sain kuulla käymisen arvoisista lomakohteista, sillä he olivat viikko sitten käyneet Pariisissa, joka sijaitsee avaruudessa.   "Kauanko sä oot siellä?" Selitin, että vaikka maan päällä kuluu ehkä vuosi, minulle se tuntuu vain viikolta, sillä matkustamme niin nopeasti.   Sitten aloin miettiä, ettei olisi kivaa lähteä pois niin pitkäksi aikaa kertomatta koululle mitään, joten kävin lukiollani ja kerroin matikanparilleni. "Okei, pidä hauskaa."   Kasvoin parissa minuutissa aikuiseksi, about 28v. Menin rakettiin ja asettauduin istumaan pöydän ääreen. Toinen astronautti oli 55v mies. Päätin, että koska me olimme viimeiset ihmiset olemassa, meidän täytyi järjestää työpaikkaromanssi. Mies katosi ja tiesin hänen tehneen itsemurhan. Mietin hetken, kuinka voisimme toteuttaa ideaa "tasa-arvo avaruudessa" jos jäljellä oli vain nainen, mutta unohdin jutun nopeasti.   Loppuyön otin kuvia maapallosta, mutta niistä tuli tosi epätarkkoja, koska planeetta pyöri niin lujaa.

Mistä näitä uskonnollisia hahmoja oikein tulee?   Näin unta, että ensin hengailtuani Jeesuksen kanssa tämä oli jättänyt minulle narikkaan leikkisän viestin, jossa oli jokin kuva ja teksti [i]"Formaldehyde roikkuu lehmän sarvista..." [/i] lennokaalla kaunokäsialalla saksaksi kirjoitettuna. Se jotenkin huvitti häntä suuresti. Outo mies tuo Jesse.   Lisäksi menin katsomaan The 69 Eyesin keikkaa, mutta Bazien tilalla lavalla oli kaksi rennosti soittavaa Sami Yaffaa. Keikan loputtua ja jonkun äärimmäisen hilpeän ja oletettavasti myöskin erittäin juopuneen miehen (ja vähän tämän jälkeen myöskin yhtä hilpeän, alastoman naisen) viuhahdettua lavan editse järjestysmiesten yrittämättä estää Jarkko Ahola jakoi yleisölle vakava ilmeisenä revittäviä purkkapalasia. Kun kätemme koskettivat hänen ihonsa tuntui kylmältä.   Sitten istuskelin bändin roudarien tai muun läheisen porukan kanssa ja ihmettelin maassa makaavaa vihreää, selkeästi elollista kettupuuhkaa. :tongue:

Olen nähnyt nyt useampana yönä unta, että työkaverini/ystäväni/tuttuni ovat jollain tapaa kääntyneet minua vastaan, joko henkisesti tai suorastaan väkivalloin. Syytä ei joko ole tai se on täysin järjetön, kuten viimeksi se, etten ollut kasannut jääkaappia oikein (kyllä, näen unta jääkaappien kasaamisesta). Tämä alkaa olla jo snadisti ahdistavaa, kun teema jatkuu useampana yönä... stressiä ilmassa, eh. :huh:

Viime yönä opin, että totalitaarisessa valtiossa voi keskusvaltaa pakoillessaan huijata valvontakameroiden kasvontunnistusjärjestelmää piirtämällä kasvonpiirteensä uusiksi fluoresoivalla meikillä.   Unimaailma on jännä paikka.

No niin, näinpäs sitten homoeroottissävytteistä unta jostain alienista. :tongue: (Ei pelkoa, unen kuvaus ei sisällä mitään lapsille sopimatonta materiaalia...)   Olin huoneessa, josta oli löytynyt jonkinlainen peili, jossa oli sana-arvoitus. Kun sanaa yritti katsoa, kuva vääristyi ja muuttui epäselväksi. Muut ihmiset olivat tulleet siihen tulokseen, että arvoituksen voi ratkaista vain ylösalaisin katsoen. Turhien päänkääntämisyritysten jälkeen keksittiin, että minun pitää roikkua katosta voidakseni ratkaista arvoituksen.   Tässä kohtaa alien astui kuvaan. Hän vaikutti välillä sukupuolettomalta, mutta välillä taas oli selkeästi naishahmoinen. Jostain syystä hän oli kovin innokas kietoutumaan ympärilleni. No alien nosti minut sitten katonrajassa olevalle parvelle ja siellä punottiin taktiikkaa. Alienilla oli "taikajalkapohjat", joista se kiinnitti itsensä minun omiin jalkapohjiini ja sitten heilautti minut pää alaspäin peilin eteen. Peilin kuva alkoi selkiytymään ja sain the Sanan lopulta näkyviin. (Mutta voih, herätessä en enää muistanut mikä se sana oli. Olisi ollut todella mielenkiintoista tietää!)   Sitten alien veti minut takaisin katonrajaan ja kietoutui taas ympärilleni kuin joku käärme, eikä halunnut päästää mua pois. Se ei kuitenkaan tuntunut aihdistavalta vaan kivalta. Tässä vaiheessa tunsin alienia kohtaan jonkinlaista ihastusta ja tilanne oli jotenkin eroottinen. Mutta sitten heräsin, joten en saanut tietää saiko universaali rakkautemme jonkinlaisen täyttymyksen vai ei. :wink: Mutta uni erottui kyllä erikoisuudellaan tavallisemmista mitä yl. näen.

Punaiseen mekkoon pukeutunut Mikko Kuustonen virnuili minulle kuinka olivat tehneet porukalla hyvän pilan kustannuksellani. Jahtasin nauravaa Kuustosta ja yritin osua häneen nahkasalkullani (huumorilla kuitenkin) , mutta hän pääsi vessan lukitun oven taaksen piiloon...

Siskoni ja veljeni yrittivät sahata sahalla kaulaani poikki, mutta eivät onnistuneet saamaan kuin kolme haavaa. Tarkoitus oli kuitenkin katkaista koko pää. Sitten menin kouluun. Harhailin pitkin tyhjiä käytäviä ja lukemattomia portaita. Koulu oli erittäin sokkeloinen ja eksyin heti. Jostain ilmestyi pikkupoika joka osasi suunnistaa koulussa paremmin kuin minä, joten seurasin häntä ja etsimme muita ihmisiä. Kävimme yhdessä vessassa jossa oli yhtä kylmä kuin pakastimessa. Arvelin siellä olevan henkiä ja lähdimme nopeasti pois. Kauan harhailtuani näin isän ja äitipuolen ja seurasin heitä. Aivan koulun vieressä oli meri ja näin edessäni koulun ruokalan täynnä ihmisiä. Heräsin.

Viime yön unet jäivät pari tuntia vajaaksi ja väsymyskohtauksen tullessa käperryin peiton alle lepäämään hetkeksi. Pääsin tilaan missä olin hereillä, mutta aivot assosioivat vapaasti, eli näin unta hereillä ollessani. Periaatteessa ns. valveuni, mutta en muuttanut unen tapahtumia tässä. Joskus aikaisemminkin olin kokenut melkein vastaavan, mutta silloin syynä oli parin vuorokauden valvomisen aiheuttama väsymys, jolloin näin tokana yönä unia silmät auki (nyt oli kiinni).   Olin maanalaisen retkikunnan ainoa selvinnyt. Rakastamani nainen oli ansassa lasioven takana, kuolemaa odottamassa (jokin säteilyjuttu). Olin menossa suutelemaan häntä viimeisen kerran (lasi välissä ei olisi haitannut...), kun yhtäkkiä maailma lasin takana tummeni, hänen piirteensä muuttuivat synkiksi ja hänestä tuli jokin bansheen tapainen varjo-olento. Hiukseni nousivat pystyyn (eivät unessa, vaan oikeasti). Efekti mikä sai minut palaamaan täysin valvemaailmaan.   Mutta jatkoa seurasi. Olin jostain syystä poliisin takaa-ajama. Olimme pysähdyksissä maaseututiellä missä minä ja kaverini olimme tyrmänneet kahden poliisiauton miehistön ja napanneet aseet heiltä. Mäen päällä oli lisää poliiseja tehokkaampien sarjatuliaseiden kanssa ja koitimme vaivihkaa napata toisen poliisiauton ja ajaa sillä pois, kuin olisimme olleet auton alkuperäinen miehistö. Peruutin ja lähdin ajamaan poispäin mutta ajauduin vähän ojan puolelle. Ajattelin että hivutetaan auto pikkuhiljaa takaisin tielle mutta oja vain syveni syvenemistään ja pian ajoimme pitkin rotkoa ja poliisit olivat perässämme. Näytti olevan vain ajan kysymys koska joutuisimme tulitaisteluun, ajoreitti kun oli muuttumassa kulkukelvottomaksi. Vavahduin hereille...

Ei mikään unenkuvaus, mutta aamulla herätessäni mielessä pyöri tällainen: "Mistä on pienet pojat tehty? No tietysti ketun kuolasta ja valkoisesta maalista." Mitä ihmettä? :shock:

Näin hämärää unta maailmasta, missä raja ihmisten ja eläinten, sekä elämän ja kuoleman välillä oli häilyvä. Suurella osalla ihmisistä oli eläinten ominaisuuksia. Juoksukisoja hallitsivat ihmiset joissa oli gepardin geenejä.   Mies kuuli, että hänen vaimonsa oli zombie ja hänen suurin huolenaiheensa asiantilan kuultuaan oli, että mikähän dieetti vaimolle sopisi parhaiten. Pohdittiin että oliko murha rangaistava teko, jos uhri jatkoi elämäänsä luurankona.

Olisi varmaan pitänyt kirjoittaa uni ylös heti herättyä, näin nimittäin jotain tosi eeppistä ja monivaiheista unta, enkä nyt tietenkään muista sitä tarkemmin. :tongue: Minusta siinä oli joku ihan toimiva juoni, joka jatkui koko unen läpi. Olennaisessa osassa oli jokin pelastustehtävä ja uni vilisi örkkejä ja peikkoja ja kaikkea kiinnostavaa. Melko varmasti oli myös jokin fantasiametsä, joka mahdollisesti sijaitsi sisätiloissa.

Olin iltamyöhällä veljen kanssa pihalla kun taivaalla näkyi iso valopallo. Se tuli lähemmäksi ja tajusimme että siinä oli nyt se paljon puhuttu Suomen toinen avaruuslento. Ensimmäinen oli ollut vain kierros maapallon ympäri mutta se oli onnistunut hyvin. Raketti lensi ylitsemme mutta kääntyi sitten jyrkästi, nousi ylöspäin vähän ja muutti suuntaansa vielä toisen kerran syöksyen vajaan kilometrin päässä olevaan sänkipeltoon.   Kuului valtava räjähdys ja meidänkin ohitsemme lensi metallinpala. Pelto oli niin kuumana että normaalin tulipalon sijaan sinne syntyi laavakentän tapainen. Tuli ei kuitenkaan jostain syystä levinnyt naapuripelloille. Teki mieli mennä katsomaan mutta ajattelimme että armeija kuitenkin eristää alueen nopeasti ja ei parane olla silloin siellä. Ihmettelimme kuitenkin kun vielä muutaman tunninkaan kuluessa ei paikalla näkynyt minkäänlaista liikennettä.   Seuraavana aamuna kun katsoimme pellolle, siellä ei näkynyt jälkeäkään että jotain olisi tapahtunut. Kyselimme naapureiltamme mitä he osasivat kertoa yön tapahtumista ja he olivat aivan ihmeissään kun kyselimme tulipalosta. Jos meillä ei olisi ollut tallessa metallinpalaa jonka poimimme talteen ja suljimme muovikelmuun, olisimme mekin voineet laittaa vain ilmiön uneksi tms.   Päivällä luoksemme tuli kaksi miestä mustissa ja he kyselivät että onko alueella jotain tapahtunut viime aikoina. Veli aikoi vastata "joo, voi.." mutta keskeytti kun potkaisin häntä salaa jalkaan. Jatkoin "voimakkaasti tuoksuvat syreenipuskat ihmetyttivät, haju tuli ihan sisälle asti". Minulla kun olivat epäluulot heränneet, että nyt oli jotain kummaa tekeillä. Jostain syystä en enää muistanut avaruuslentäjän nimeäkään enää, vaikka hän oli ihan paikkakuntalaisia, Alasaari tai Alakoskela. Tuli mieleen että kyseessä oli jokin aikakikkailu, oli palattu takaisin aikaan jolloin räjähdystä ei ollut tapahtunut tai sitten olimme siirtyneet rinnakkaistodellisuuteen ja me muistimme asian vain koska meillä oli tallessa tuo avaruusraketin pala.

Olen keskellä hyvin tapahtumaköyhää sosiaalista tilannetta, käymässä ystävän kanssa puolitutulla, joka silittää sylissään olevaa kirjavaa kania kun yhtäkkiä tajuan, että olen paikalla puutteellisesti pukeutuneena. Jalassani on reikäiset pitkät kalsarit eikä mitään muuta. [i]Crapcrapcrapcrap[/i], ehdin sisäisesti henkäistä kunnes toinen oivallus täyttää mieleni: [i]Hetkinen, minä en tosiaankaan menisi tällä tavalla pukeutuneena ihmisten ilmoille. Tämän täytyy siis olla unta![/i] Nostan käteni ilmaan ja ehkä totean jotain ääneen, en kuitenkaan nimeä mitään tiettyä mitä tahtoisin tapahtuvaksi, joten mitään ei tapahdu. Ainoastaan jotakin sähkön sinistä näkyy kämmenieni tuntumassa, mutta koska näköni on yhtäkkiä sumentunut en voi olla varma tuleeko sininen valo sormistani vai jostakin toisaalta. Näköni palauduttua olen pettynyt, että mikään ympäristössä, tilanteessa tai minussa ei muuttunut. Katson ulos ikkunasta ja totean kuivasti, että järjetön paikka raviradalle tuo tuossa ja outo näky nuo kohti juoksevat hevoset, joten kyllä vain, tämä on unta. Tämän jälkeen menetän ainakin osittain tietoisuuteni unitilasta ja jatkan unta tavalliseen tapaan. Yhtäkkiä ilman täyttää kaunis ja jotakin synkkää enteilevä musiikki ja minua alkaa ahdistaa. Jotakin pahaa on kohta tulossa, mutta mitä? Maailmaa alkaa vavahdella, mihin herään.   Erittäin epätyydyttävä uni kaikin puolin, mutta Mozart oli kaunista.

Jokin sota oli alkamassa Suomessa ja vaelsimme pienehkössä evakkojoukossa poispäin lähenevästä tykkitulesta. Joukossa oli kaksi nuorta lasta, tyttö ja poika, jotka päätimme yrittää adoptoida, koska tiesimme heidän vanhempansa kuolleiksi. Viettäessä taukoa pakokävelyssämme pysähdyimme seuraamaan erästä taistelua läheisessä notkelmassa, miljöössä joka muistutti pitkälti lapsuudenkotiani ja sen pihapiiriä, kun yhtäkkiä Chuck Norris nousee taistelun tuoksinnasta ja tulee viereeni istumaan taskujaan taputellen. Norris sytyttää sikarin, mutisee kirouksia ja tuumaa sitten meikälle, että menisin hakemaan hänelle lisää sikareita. Hiukan närkästyneenä siitä, että Norris puhuu minulle kuin jollekin palvelijalle (Olkoonkin Chuck Norris!) tuumaan, etten tiedä mitä merkkiä herra mahtaa haluta. Norris näyttää jo ruttaamaansa pakettia ja selittää mikä merkki on kyseessä (en enää muista mikä se oli...). Kohautan lopulta olkiani, kai se on toisaalta ihan hienoa käydä ostamassa Chuckille sikareita ja lähden tallaamaan tien toisella puolella olevaan olevaan lähikauppaan. Ja tässä vaiheessa sitten heräsin... :cheesy:

Unessa oli ystäväjoukkoja, kaikki kolmikkoja. Ensimmäisessä oli kaveripari jotka olivat nuoria aikuisia, kaksi naista ja mies. Mies oli tarinan päähenkilö, nuori arkeologi joka oli saanut hommakseen kaivaa auki valtavan maakummun ja katsoa mitä sen sisältä paljastuu. Tyttöjen tarinan ja hahmojen välisen dynamiikan olin jo unohtanut heräämishetkellä, vaikka sitä oli enemmänkin. Mies uurasti työntekijöidensä kanssa repien auki noin kuudenkymmenen metrin korkeudessa olevaa jyrkkää rinnettä ja sieltä alkoi paljastua jotain purppuraista. Alhaalla oli uteliaita katsojia, joiden joukossa oli pari muuta kolmikkoa temmeltämässä nurmikolla.   Toisessa kolmikossa oli pari noin 7-vuotiasta poikaa, Aki ja Turo (hahhaa, joku lukijoista saattaa muistaa mistä moinen on tuttu) ja tyttö, Liisa. Pojat miekkailevat kepeillä ja julistavat että se josta tulee parempi sotilas aikuisena, saa tytön itselleen. Tyttö hymyilee ylpeänä ja onnellisena kun katselee poikien touhuja.   Kolmannessa kolmikossa henkilöt ovat vähän yli 10-vuotiaita. Pojat Vesa ja Ari ja tyttö, Tiina. Pojat juttelevat keskenään ja sopivat juhlallisesti, että se poika joka saa paremman yo-todistuksen saa tytön itselleen. Tyttö kuuntelee poikia hymyillen ja sanoo pojille, en minä pojat teille noin vain lupaudu. Minä tulen itse valitsemaan kenet otan.   Kaivuutyö on edistynyt ja valtavasta maakummun alle kätkeytyneestä patsaasta on jo näkyvissä valtavan kokoinen pää, halkaisijaltaan ainakin seitsemän metrinen, purppuran värinen ja ilkeän näköinen villisian pää (Disney-tyyliin). Patsas näytti siltä, kuin se voisi herätä henkiin minä hetkenä hyvänsä. Vesa joka on vähän villi raisuliluonne eikä niinkään tiedoistaan tunnettu, yllättää ja sanoo että tietää tarinan pään taustalla, isäni on kertonut sen minulle ja alkoi kertoa.   "Aikoinaan maassa oli kuningas joka halusi toteuttaa tyttärensä toiveen utopistisestä ja rauhallisesta valtakunnasta. Tätä varten hän teki valtavan patsaan suojelemaan valtakuntaa. patsas oli valmis mutta siltä puuttui sydän. Kuningas mietti tarkkaan, että millaisen sydämen hän patsaalleen halusi. Valtakunnassa oli vanha mummo, joka oli saanut kuuluisuutta siitä, että oli kilttiäkin kiltimpi ja epäitsekkäästi auttoi kaikkia apua tarvitsevia, vaikka itsekin eli köyhyydessä ja kurjuudessa. Kuningas käski tappaa hänet ja asentaa hänen sydämensä patsaalle, että saataisiin patsaasta auttamishaluinen. Oli tosin pieni pelko siitä että tuo julma teko olisi korruptoinut sydämen...."   Tässä vaiheessa kaivajien keskuuteen nousi pelko, mitä tapahtuisi kun koko patsas olisi kaivettu esiin. Olisiko se maan loppu, kun se herätessään alkaisi kostamaan kohtaloaan.   Heräsin..

Viime yönä tuli oltua sodassa. Joku taho oli hyökännyt Suomeen ja kaikki kynnelle kykenevät oli kutsuttu puolustamaan maatamme näitä hyökkääjiä vastaan. Kaikille ei tietenkään riittänyt aseita ja kalustoa, joten piti olla kekseliäs jos halusi tehdä oman osuutensa ja selvitä hengissä. Ryhmä johon minä kuuluin oli käsketty suojelemaan erästä tienpätkää ja pysäyttämään vihollisen eteneminen siihen. Meillä ei ollut aseita eikä mitään muuta kuin päällämme olevat vaatteet ja hieman elektroniikkaa ym. Onneksi oli talvi, joten rakensimme lumesta panssarivaunun ja naamioimme sen näyttämään oikealta tankilta. Elektroniikan avulla saimme joitain osia vaunusta liikkumaan, mikä lisäsi uskottavuutta. Vaunun ympärille rakensimme lumesta muurin, joka jatkui tien reunoihin ja takasi sen, että edetäkseen vihollisten tulisi tuhota meidän asemamme.   Makasimme muurin ja tankin päällä. Olimme katkoneet puista sopivan näköisiä oksia, jotka sijoitimme niin, että näytti kuin ne olisivat olleet aseiden piippuja. Muutamia vihollisen tiedustelijoita kävi katselemassa meitä, mutta he säikähtivät tankkiamme ja aseitamme ja pakenivat ennen kuin ehdimme ampua heidät (huijauksemme meni siis täydestä). Jonkin ajan kuluttua omat tiedustelijamme toivat tiedon, että vihollisen pääjoukko on valmistautumassa hyökkäykseen asemaamme vastaan. Menimme siis kaikki piiloon ja odottamaan hyökkäystä...

Näin toissa yönä unta, että sain kortin, jossa luki: [i]"I have always loved you and will always do."[/i]   Herättyäni mietin, että lauseen on oltava jokin mieleeni jäänyt sitaatti jostain. En yleensä näe englanninkielisiä unia. Googlasin lausetta ja löysin uskoakseni syyllisen:   [spoiler] [img ]https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/c2/89/a2/c289a2e1e50436a33073074818f06ebd.jpg[/img]     Postia Edwardilta! Voi elämä. :lol: Alitajuntani vain editoinut vähän. Olen selaillut sellaisia Twilight-muistikirjoja, joihin on painettu otteita kirjasarjasta, tuokin lausahdus taisi olla niissä.   [/spoiler]

Olin unessani Mary Jane Watson ja olin ihan badass. Taltutin vaarallisen pahiksen ja pitelin sitä maassa ikuisuuden kunnes poliisi saatiin paikalle.   Jännästi olin sitä ennen Hämähäkkimies, joka jotenkin nyt vain ei päässyt sitten huoneen etuosaan auttamaan. Pyysin apua Chekovilta, mutta se ei suostunut. (Johtuu varmaan siitä, että oli Yelchin. Koenigin Chekov on aina ollut unissani hyvin ystävällinen ja auttavainen. On tarkemmin ajatellen ehkä johtunut siitä, että olen ollut esim. Sulu sairasvuoteella.)   Sääli, että ne poliisit olivatkin vaihtaneet puolta ja koko homma meni sotkuun. Sitten minua piti Mary Janena pitää jossain pidätyssellipaikassa oman turvallisuuteni vuoksi. Hämis kävi kattoikkunalla pahoittelemassa, kun ei onnistu missään. Kuunteli valitustani ruoan huonosta laadusta ja liian suuresta määrästä.   Uni taisi mennä oudoksi siinä vaiheessa, kun aurorit toivat Deadpoolin ruumiin eristyshuoneeseeni ja jättivät jonkin suuren kissapedon sitä vahtimaan. (Eivät onneksi olleet niin ulalla että olisivat luulleet Deadpoolin kuolleen tai mitään.)   Siinä sitten piti alkaa etsiä jotain penkkien alla piilottelevia lapualaisia* sarjamurhaajia, missä vaiheessa salaliittovibat ja yleinen ahdistavuus saivat minut heräämään.   Ei pitäisi valittaa kun vaihteen vuoksi näkee jänniä unia, mutta jos pääsee olemaan Hämähäkkimies, onko ihan pakko olla Tobey Maguire kun ei Mary Janenakaan tarvinnut olla Kirsten Dunst?   * Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että saattoivat olla myös esim. nurmolaisia tai laihialaisia, mutta jotenkin luulen, että lapualaisia kuitenkin.

Mielikuvitusystävän paluu.   Näin unta että istun lapsuudenkotini (mistä olen muuttanut pois 20v sitten) takapihalla puukasan päällä. Vieressä kulkevalla tiellä on kova liikenne, pääasiassa lapsia, parissa joukossa lapsien vanhemmat ovat mukana. Koitan arvuutella mistä lähialueen talosta kukin on. Unen alkupuolella juttelen jonkun kanssa, mutta en herättyäni enää muista mitä tai kenen kanssa.   Sitten viereeni kävelee noin nelikymppinen nainen joka istuu viereeni ja alkaa tuttavallisesti juttelemaan. Tiedän että minun pitäisi tuntea hänet ja yritän epätoivoisesti muistaa hänen nimeään. Tämän on pakko olla naapurissa asunut lapsuudenystäväni. Edelleen hoikka, mitä nyt kasvot ovat jo uurteiset. Pitkät tummat paksut hiukset. Omalaatuinen persoona, voimakasluonteinen ja vähän itsepäinen ovat mielikuvat jotka hänestä tulevat heti mieleen, positiiviisina asioina. Mieleeni tulee, että olisiko tässä nyt mahdollisuuksia romanssiin, kun olemme nyt vähän kypsempiä ja jää mielikuva että nainen olisi nyt kiinnostunut kun aiemmin oltiin ihan vaan kavereita.   Herään ja jään ihmettelemään unta. Minulla on hämärä muistikuva siitä, että olen joskus 20v sitten nähnyt unta, että minulla olisi ollut naapurissa moinen ystävä. Olen joskus nähnyt unelle jatkoa 10v alkuperäisen unen jälkeen niin ettei tämä nyt aivan ainutlaatuinen kokemus ole, mutta ihmeellinen ja harvinainen tapaus.

Minullakin on joskus jatko-unia, mutta eivät ne kovin yleisiä ole, enkä muista että välissä olisi ollut kymmenen vuoden taukoa. Harmi, etten ole tavannut ketään unihenkilöä uudestaan. Yleensä vierailen paikoissa, joissa olen ollut jossain toisessa unessa, mutta joita ei oikeasti ole. Unimaailma sen sijaan on välillä yllättävänkin samanlainen unesta toiseen. Välillä tosin alan itse epäillä että olenko tosiaan nähnyt samoja juttuja aiemmin - siitä huolimatta, että osa tapauksista on ihan varmoja - vai "muistanko" sen vain unessa niin että valveillakin "muistan" niin käyneen.   Itse asiassa näin sellaisen unen juuri viime yönä. Olin jälleen kerran muka asumassa jossain uudessa asunnossa, ja yhtäkkiä muistin parvekkeen, jossa olin ollut jossain toisessa unessa, ja menin sinne esittelemään sitä mukanani olleelle perheenjäsenelle. Se onkin kunnon terassi, olisikin sellainen oikeasti... vaikka naapureiden parvekkeille näkyy hieman liikaa ja ne ovat liian lähellä. Tällä kertaa en nähnyt naapurin mummoa, onkohan kuollut kun ei hänkään tehnyt comebackia.

(Mietiskelin, perustaisiko aiheesta uuden ketjun vai nostaisiko tämän vanhan... Päädyin nostamaan tätä vanhaa, koska hauska noita menneiden vuosienkin unia lueskella.)   Näin viikonloppuna unta, jossa jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen jossain urheilukatsomossa lähestyi toista henkilöä ja jotenkin hellästi tätä kosketti. Kerroin unesta kaverilleni, joka sitten pohdiskeli unen symboliikkaa, mitä mahtaa merkitä sillä tavoin uneksia vanhemmasta herrasmiehestä. Itselleni unen tulkinta hyvin selkeä: Jalonen lähestyy kultaa. Jääkiekon MM-kisojahan se merkitsee! [img]/media/kunena/emoticons/rs_grin.png[/img]

[quote]Hiistu post=3361Viime yön unessa olin muuttanut jostain hämärästä syystä uuteen kerrostaloasuntoon, johonkin ihan vieraaseen kaupunkiin. Kävi ilmi, että asunto kuului pojalle/miehelle, johon olin aikoinaan päiväkerhossa samaan aikaan ollessamme ollut ihastunut.. ja vähän sen jälkeenkin (ja viimeiset 20 vuotta aina välillä nähnyt hänestä unta). --   Kun oikein moni asia huolestuttaa, näen oikein kauniita unia...[/quote] Yllä oleva lainaus vuodelta 2013. Edelleen on jatkunut sama tapa, että stressaantuneena näen erityisen onnellisia unia. Kuten nyt viime aikoina.   Yhtenä yönä vietin aikaa kotona koirieni kanssa. Kesken kaiken tuli mieleen kuin hämäränä muistona, että aivan kuin olisin joskus ajatellut koirien kuolleen. Kuittasin sen sitten vain lievellä ihmetyksellä, että miksiköhän minä niin olen ajatellut, koska tässähän nämä ovat. Herättyäni muistin tietenkin paremmin.    Toisena yönä näin unta, jollaisia varten olen nimennyt ihan oman sisältökategorian: Tulevaisuuden koirat. Unessa oli sellainen kokovaalea pentu, ehkä kermanvärinen lapinkoira. Se oli vielä ihan pikkuinen, etusormella silittelin pieniä tassuja. [img]/media/kunena/emoticons/rs_wub.png[/img]    Viime yönä olin vieraana jossain häissä. Siellä kohtasin tuon samaisen lapsuuden suuren ihastukseni, toki jo aikaihmisenä. Kävi ilmi, että hänkin oli aina ollut ihastunut minuun. Kuinka ollakaan! Hääbändi soitti taustalla My heart will go onia, miessolisti säesti itseään haitarilla, oli kesä ja kaunista. Olin aivan valtavan onnellinen. Mikä on nyt tänään kostautunut, ollut surkea olo. Mutta hyvää minun nukkumattini minulle tahtoo, kun koettaa ilahduttaa ja kaikenlaiset hahmot ja haitarinsoittajat kaivaa jostain alitajunnan komerosta sitä varten estradille. Sillä vain lyö välillä vähän yli. [img]/media/kunena/emoticons/rs_thinking.png[/img]

Ihanaa, voi kun itsekin näkisi stressaantuneena mukavia unia! Unimaailma tuntuu kyllä usein pakopaikalta, jossa ei mukavasti muista arjen ongelmia. Vähän kuin pääsisi matkalle, mutta niin että kärsii samalla jonkinlaisesta muistinmenetyksestä. Kaikenlaisia stressiunia on kyllä tullut nähtyä, sekä pandemia- että sota-aiheisia tai muuten sellaisia joissa pitää lähteä evakkoon jonnekin ja miettiä mitä pakkaa mukaan. Ja myös painajaisia missä vanhat lemmikit ovat hukkuneet tai karanneet, vaikka muuten näen menneistä eläimistä unia aivan liian harvoin. Onneksi mukaan on mahtunut mukaviakin unia.   Yhtenä aamuna tällä viikolla säikähdin hereille kun näin unta miten äitini käveli liukkaalla pihalla ja liukastui yhtäkkiä jäähän, parhaaseen vanhoista animaatioista tai sarjakuvista tuttuun "liukastuu banaaninkuoreen"-tyyliin. Olin ihan varma että nyt tulee sairaalareissu, mutta heräsin ennen kuin hänen takaraivonsa olisi kolahtanut maahan. Ehkä moiset unet sitten auttavat selviämään hengissä hereillä, sillä ulkona oli kieltämättä aika liukasta...

Kun nyt noista stressiunista puhuin, niin viime yönä oli vähän pidempi otos, tai ainakin sellainen minkä muistan. Luulin muistavani niistä enemmänkin, mutta ne alkoivat putoilla päästä melkein saman tien. Omituista että sinänsä yhdentekevätkin jutut voivat unissa tuntua jotenkin rasittavilta ja ongelmallisilta. Mukana on elementtejä, joiden alkuperän pystyy jäljittämään todennäköisimmin tiettyihin tv-sarjoihin joita katsoin edellisenä päivänä. Kuulostaako muiden mielestä tutulta?   Ensin piti kiireellä paeta huoneistosta koska perässäni oli joku päävastustaja vanhoista Megaman-peleistä. Yritin ennen lähtöä tarkistaa veljeni kanssa ohjeet vanhoista Nintendo-lehdistä, mutta en kiireessä löytänyt oikeaa lehteä ja jouduimme lähtemään ulos. Tähän meni kuitenkin liikaa aikaa emmekä sen takia ehtineet ajoissa piiloon pihan perällä olevaan kerrostaloa muistuttavaan rakennukseen. Tarkoitus oli päästä ovesta sisään ja piiloon ennen kuin hirviö tulisi paikalle, mutta se ehti nähdä meidät ja seurasi sisälle portaikkoon. Hirviö oli vihreä, sen ulkonäköä en enää muista muuten kuin että se oli iso, ontto ja pyöreä. Tässä vaiheessa siirryin sivustakatsojaksi ja seurasin miten hirviö meni lasten perässä huoneiston ovesta ja sisältä alkoi kuulua kiljuntaa. Tässä vaiheessa paikalle oli tulossa pelastajia, mutta juttu jäi jotenkin kesken. Olin itse jo laiturilla ja yritin saada otteen kauemmaksi lipuvasta veneestä sillä työkalulla, jota kai kutsutaan keksiksi. Vene piti saada kiinni laituriin ettei se ajalehtisi minne sattuu. Ja sitten vedessä uimassa, piti päästä rannalle. Ja hiipimässä rannalla koska minua ei saanut nähdä ja yritin päästä jonkinlaisen rakennuksen ohi. Sisällä oli juhlat.   Tämän jälkeen olin Citymarketissa, jossa ohi käveli kaksi nuorta poikaa joista toinen oli tummaihoinen ja häntä kiusattiin sen takia. Lattialla oli tytön irtopää, eli yksi pojan kiusaajista. Ihmettelin asiaa vähän, koska pää oli myös tummaihoinen. Minua tämä kiusaamisjuttu ärsytti sen verran että tyrkkäsin päätä harjalla ja se liukui pitkin lattiaa. Pää näytti nyt jotenkin katuvalta ja ärsyyntyneeltä. Polvistuin sen eteen ja kysyin että mikä tuossa pojassa oli sen mielestä niin ärsyttävää. Pää vastasi: "No kun se on niin avuton ja ei osaa pitää puoliaan." Sanoin ettei kuulosta siltä että pojassa olisi mitään sen suurempaa vikaa.   Olin sitten ostamassa jotain tuotteita ja sovittelin niitä muovikassiin. Tajusin että valvontakamerassa saattaisi näyttää siltä että olin varastamassa tavarat. Eikö ne pitäisi viedä kassalle ostoskorissa tai kärryssä? Miksi minä asettelin niitä korista muovikassiin? Yritin näyttää siltä että olisin oikealla asialla ja järkeilin että voihan tavarat viedä kassalle muovikassissakin. Pitihän minun tietää mahtuisivatko ne kasseihin! Yhtäkkiä tajusin kävelleeni muovikasseineni ulos kaupasta, koska olin ulkona ja aioin etsiä toisesta kaupasta jotain. Minun piti siis päästä takaisin maksamaan ostokset, ja toivoin ettei kukaan ollut huomannut että olin lähtenyt maksamatta. Mutta en enää ollut varma miten kauppaan pääsisi takaisin. Kauppakeskus ja maanalainen käytäväverkosto oli sokkelomainen, enkä ollut ihan varma mihin suuntaan piti lähteä. Ehkä liukuportaita alas? Mutta sittenpä olin jonkinlaisessa päiväkodissa, jossa yritin etsiä hakusanoilla jotain mutta tuloksena oli ilmassa leijuva kuva sinänsä viattomasta sarjakuva-apinasta, jonka alla luki jotain törkeää. Eihän tuollainen käynyt päinsä kun tässä piti tehdä jotain lapsille! Teksti pysyi itsepintaisesti vaikka yritin hakea uudestaan, ja minua ärsytti. Lopussa käskin että ilmeisesti asiasta vastuussa olevan vanhan naisen suu pestäisiin saippualla, ja kätyrini raahasivat hänet kylpyhuoneeseen lavuaarin ääreen.   Toivottavasti myöhemmin näkee niitä mukavampia seikkailu-unia. [img]/media/kunena/emoticons/rs_thinking.png[/img]