(Netti)deittailusta ja kumppanin löytämisestä

Ehkä enemmän kuvia voisit laittaa, jonkun josa teet jotain muutakin kuin hymyilet :)   Itse löysin morsiameni deittisivuston kautta, häät ensi kesänä.   Ei muuta kuin kärsivällisyyttä.

Heh, musta ei ole muita kuvia :D tietysta fyysisestä öh.. "haasteesta" johtuen kartan kameraa kuin ruttoa, joten on HYVIN harvinaista, että olen päätynyt edes näin useasti filmille.   Auttakaas: millainen olisi hyvä keskustelun avaus nettisaiteilla, joka ei säikäyttäisi pois mahdollisia kumppaniehdokkaita vaan saisi heidät vilkaisemaan profiiliin ja ehkä pidemmälle?

Ystävä hyvä, niitä kuvia saa lisää ihan vaan kuvaamalla. Kun kuvaa itse itseään on hommassa sekin etu, että lopputulosta voi kontrolloida. Deleteä vaan niille huonommille kuville, ja kun tarpeeksi ahkerasti jaksaa räpsiä niin yleensä muistikortille tarttuu myös joku edustuskelpoinen. Fyysisten haasteiden suhteen ei kannata valehdella, mutta toisaalta ensimmäisen kontaktin luomisessa auttaa jos kuva on sellainen joka ehkä vähän korostetusti tuo parhaita puolia esille ja häivyttää niitä huonompia (ja jos nyt vaikka ruumiinrakenteesta puhutaan, niin näihinhän voi vaikuttaa todella paljon ihan asennolla ja pukeutumisella, ilman että vielä olisi minkään valtakunnan valehtelusta tai totuuden kaunistelusta kyse). Katso että kuvassa on kiva tausta, laita päälle ehkä vähän tavanomaista kotiasua edustuskelpoisemmat vaatteet, hyvä ryhti, reippaan itsevarma ilme ja sitten se itselaukaisija päälle.   [quote]Auttakaas: millainen olisi hyvä keskustelun avaus nettisaiteilla, joka ei säikäyttäisi pois mahdollisia kumppaniehdokkaita vaan saisi heidät vilkaisemaan profiiliin ja ehkä pidemmälle? [/quote]   Tästä tuli minulle mieleen ainoastaan se klisee, että pitäisi olla vain oma itsensä. Avata keskustelu sillä tavalla kuin itse kokee luontevaksi. Itse ainakin kartan kaikenlaista laskelmointia ja miellyttämisenhalua ja olen mielestäni herkkä vaistoamaan sitä ihan jo kirjoitetusta tekstistäkin. Ei varmaankaan ole mitään yleispätevää keskustelunavausta joka tehoaa kaikkiin, koska kaikki ovat erilaisia. Tai no jaa, kuulemani mukaan omien sukukalleuksien esittely ensimmäisessä kuvaviestissä on sellainen josta harva nainen innostuu, mutta jotenkin oletan että sulla on normaalit käytöstavat ja kohteliaisuussäännöt hallussa :wink: Itse tykkään sekä irl-kommunikaatiossa että netin välillä tapahtuvassa kommunikaatiossa sellaisesta tietynlaisesta suoruudesta ja välittömyydestä. On plussaa, jos toisesta välittyy jo kirjoitetun tekstin perusteella sellainen terveen itsevarma, itseään korostamaton tai toisaalta vähättelemätönkään kuva.

Päätin sitten laittaa profiilini kokonaan uusiksi.   www.okcupid.com/profile/punnort   Kommentteja?

Punnort: Idea on mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja tarjoaa myös kiintoisia keskustelunaiheita! Pidän tästä paljon enemmän kuin aiemmasta versiosta, jossa tunnuit vaativan toiselta osapuolelta hyvin paljon ja joka siis varmasti karsi porukkaa - jätti helposti fiiliksen, että en ole sitä mitä etsit. Tämäntyyppiseen ilmoitukseen voisin kuvitellakin vastaavani, jos etsisin deittiä ja hahmot sopisivat itselle.

Kun en oikeasti mitään asiasta tajua, niin olen semmoista ajatusta pitänyt johtotähtenä, että jos yhdenlaiseen ilmoitukseen ei tule halutunkaltaisia vastauksia, pitää laittaa toisenlainen.

Warghast, oletko kokeillut, lykästäisikö Happy Pancakessa? Siellä profiilien kirjallinen taso on huomattavasti matalampi kuin OKCupidissa. Siellä saattaisi olla helpompi erottua edukseen, kun OKCupidissa hyväkin profiili hukkuu massaan.   EDIT: Ja siellä näyttää olevan naispuolisia kävijöitä siinä missä OKCupidissakin.

eipä ole tullut kokeiltua.. Toisaalta nyt kun tuola OKCupidissa alkoi olemaan itse enemmän aktiivinen niin sieltä alkoi tulemaan asiallisia vastauksiakin, ja pariviikkoa sitten tuntui löytyvän ihan kiinnostavan tuntuinen ihminen jonka kanssa oli yllättäviä yhteyksiä.   mun ongelmani on tälläkertaa hieman toisenlainen: kuinka ehdottaa että voisi sii siirtyä juttelemaan hieman paremmassa paikassa kuin ok cupidissa. Olen koittanut ehdottaa esim skypeä, tai facebookkia tai jotain toista IM palvelua. ja tämän jälkeen vastapuoli on tyystin hävinnyt..   alkaa jo huolestuttamaan että millainen profiili mun naamakirjasta näkyy ei kavereille? ajaako se pois hirveydellään vai onko ehdotus tullut liian äkkiä tai huonosti lausuttuna vai missä vika

Nyt tuli pitkän vastaanhangoittelun jälkeen heitettyä itsekin verkot veteen.   En tiedä mikä siinä on, mutta ilmoituksen julkaiseminen tuntui samalta kuin jos Iltalehdessä olisi huomenna minun kuvani ja lööppi "Sarantha on niin epätoivoinen että etsii kumppania netistä! Lue ilmoitus tästä!" Aivan kauheaa ajatellakaan sitä mahdollisuutta, että joku voisi tunnistaa minut siitä ilmoituksesta. Kyse ei ole pelkästään siitä, että olisi kamalaa jos joku tietäisi minun ylipäätään etsivän kumppania (helppohan minut on tästäkin tunnistaa, en ole koskaan Risingissa ollut kovin anonyymi), ehkä enemmän painaa se että minulle esim. ihannekumppanin kriteerit ovat jotenkin tosi henkilökohtainen asia, en halua puhua esimerkiksi miesmaustani missään työpaikan kahvipöydässä, se on vain jotenkin äärettömän kiusaannuttavaa.   En siis laittanut ilmoitukseen edes kuvaa, ja sen vuoksi en periaatteessa odota edes saavani vastauksia. Se kuva kun on kai sellainen ykkösjuttu tuolla. Mutta tällä hetkellä jos täytyy valita ikuinen vanhanpiian kohtalo tai kuvan laittaminen nettitreffi-ilmoitukseen, niin valitsen kirkkaasti edellisen.

Minkänimisiä sivustoja olette käyttäneet? Selkeästi aika moni on käyttänyt OKCupidia, mutta mites muut sivustot? Harkitsen tässä itse oman ilmoituksen jättämistä, joten kokemuksia eri sivustoista olisi kiva kuulla. Tällä hetkellä suurin este oman ilmoituksen jättämiseen on se pelko, että mitäs jos joku tuttu löytää ilmoitukseni enkä sen jälkeen sitten kuulekaan mistään muusta kuin ilmoituksestani. Toki netin kautta kumppanin löytäminen on yleistynyt, tiedän omasta tuttavapiiristäni muutaman pariskunnan, jotka ovat netissä tavanneet, joten netti-ilmoitukset alkaa olla aika tavallisia. En vaan ole koskaan tajunnut tuttaviltani kysyä, millä sivustolla se ilmoitus oli.

OKCupidissa on oma ilmoitus, sieltä tuntuu löytyvän ihan vastuullisia ihmisiä, joskin tuntuu että välillä sieltäkin vastapuoli katoaa mitään selittämättä..   Suomi24.. kuulemma ihan hyvä, itselle ei ole sieltä vastauksia tullut muita kuin tyyliin "mina ola :enter name: mina tahto puhu sinä. otta minu yhteys: Scammer@spammer.com"   taidanpa seuraavaksi kokeilla tuota: http://geekgirls.fi/wp/norttirakkautta-vol-2/   josko sieltä löytäisi itselleen sen elämänsä nörttinaisen (nörtittären?)   toki ehkä paremmin se oma kumppani löytyy IRL.. mutta missä ja miten houkutella nörttinaisia tietokoneen ulkopuolella? mennä baariin ja karjaista "Fus-Ro-Dah!!" minkä keuhkoista lähtee, vai miten?

[quote] mennä baariin ja karjaista "Fus-Ro-Dah!!" [/quote]   Tee se!! Minä huudahdin niin italiassa kun näin jättimäisen kypärän ja kaksi nuorta miestä näyttivät minulle peukkua ja iskivät silmää!   Kyllä minä ainakin erottelisin sen ihmisen joukosta heti!!

Aihe on oikea joten ajattelin liittää oman tarinani tähän.   Minä en ole oikeastaan koskaan innostunut nettideittailusta. Minulla on ollut pari kertaa profiili, mutta juttelin lähinnä mukavia satunnaisten, kivanoloisten mimmien kanssa jos oli tylsää. Lopulta kyllästyin touhuun todeten, ettei netti ole minua varten ja poistin profiilin.   Varsinaisesti en siis ole deittiseuraa netistä etsinyt. Nykyisen mimmin kanssa kävi kuitenkin hassusti sillä syksyllä päädyimme heittelemään yksityisviestejä eräällä foorumilla taiteestani. Hänen oli tarkoitus heitellä muutamia sanoja maalauksistani, mutta jotenkin jäimme suusta kiinni. Juttu vain jotenkin loksahti kohdilleen ja parin viikon päästä löysin itseni pohjolan pakkasista ja homma lipsahti seurusteluksi kun huumoria ja sähköä riitti välillämme. Elämät ja hommatkin ovat meillä onneksi sellaiset, että sallivat kauempana kotoaan viivähtämiset sopivanpituisina jaksoina. Muutaman sadan kilometrin etäisyyskään ei siis hirveämmin haittaa.

Omien kokemusten pohjalta sanoisin nettideittiprofiileista seuraavaa:   Kannattaa miettiä tarkkaan, miten paljon vaatimuksia toiselle osapuolelle esittää profiilissa. Lähes poikkeuksetta vähemmän tai ympäripyöremämpi on parempi kuin enemmän ja tarkat määreet. Kuten todettu, niin tulkitsemme aina lukemaamme omien kokemustemme näkökulmasta, ja tarkoittamatta syntynyt erilainen käsitys saattaa karkottaa potentiaalisia ihmisiä.   Tähän liittyy myös se, että kuvitelepa itsesi vastapuolen asemaan: Oletko profiilia lukiessa kiinnostuneempi siitä, millainen tuo toinen ihminen on (ja koetko, että hän voisi olla sinulle sopiva ihminen) vai mitä hän etsii. Itse ainakin vastaisin ensimmäisen. Muutama määre siitä, mitä etsii, ei haittaa (antaa vähän kuvaa myös siitä, minkä tyyppistä suhdetta hakee), mutta pääpaino pitää olla siinä _millainen_ profiilin taustalla oleva henkilö on, jotta voi muodostaa kuvan siitä, voisiko "klikata".   Yhteydenotoista sanottakoon, että itse naisena oikeastaan koskaan tehnyt aloitteita, ellei profiilissa jokin klikannut "kunnolla". MUTTA se, keille vastasin, perustui enemmän viestiin, kuin profiiliin. Toki, jos profiili oli erityisen kiinnostavan oloinen, saatoin vastata myös vähän tylsempään yhteydenottoon, mutta riippumatta profiilin kiinnostavuudesta, vastasin viesteihin, joista välittyi tunne, että meillä saattaisi olla puhuttavaa - eli siis että saattaisi olla luvassa vähintään mielenkiintoinen keskustelu, vaikka ei sitten sen enempää taikaa jutussa olisikaan.   Tämän perusteella kannustankin tekemään aloitusviestistä mahdollisimman luonnollisen keskustelunavauksen oloisen, ei mitään viikon verran hiottua romaania, kysymysluetteloa tai elämänkertaa. Ei myöskään markkinointipuheita enää tähän, se on profiilin tehtävä. Pelkkä "hei, vaikutat mukavalta. Jännä harrastus tuo x" ei toisaalta kuitenkaan riitä, ellei tyttö kiinnostu nimenomaan profiilistasi, vaan itse pyrkisin herättämään keskustelua jostakin hänen harrastuksestaan, kiinnostuksenkohteesta tai vaikkapa ajatuksistaan. (Pitäisikö tästä keksiä jokin esimerkki, vai hahmottuuko ajatukseni viestistä?) Itseeni eniten vetosivat ns. syvällisemmät keskustelunaloitukset, joista välittyi se, että vastapuoli oli selkeästi ajatellut jotain asiaa (omassa profiilissani siis oli aika paljon asiaa omasta elämänasenteestani, joka toimi usein keskustelunavauksen aiheena), sekä aloitukset, joista tuli hyvälle mielelle, eli niissä oli jotain iloista elämänasennetta tai rivien välistä aistittavaa huumoria mukana.   PS. Ja itse pyrkisin myös tapaamaan mielellään aika pian, jos vaikuttaa kiinnostavalta, koska kiinnostavankin ihmisen kanssa saattaa viestien vaihto tukahtua pidemmällä aikavälillä esim. toisen kiireiden vuoksi, vaikka livenä olisi homma toiminut. Lisäksi siinä on tuo puoli, että vasta livenä (ihan kokemuksesta) näkee, toimiiko kemia vai ei.

Ai niin, olisi ehkä pitänyt edellisessä täsmentää siltä osin, että puhun asiasta siis siitä näkökulmasta (/diskurssista), että pidän tärkeimpänä vaiheena nettideittailussa keskusteluyhteyden syntymistä ja keskustelussa muodostuvaa mielikuvaa, ja siksi korostan mahdollisuuksien pitämistä avoimina.

samoin.. ujona ihmisenä sen oikean tavan, paikan ja tyylin osaaminen ja siihen pystyminen ovat minun mielestäni juuri ne vaikeimmat asiast..   profiili syntyy suht helposti, mutta mitäpäs sitten kun se on tehty ja pitäisi alkaa kirjoittelemaan mahdollisille kumppaniehdokkaille? tekemään se "First Move"... tässä kohtaa itsellä pettää rohkeus...   sama käy mm. "oikeassa elämässä", sitä aivot alkaa ajatella: ei halua toista häiritä ja ei ole kohteliasta ja jne.. jne.. tämän ja alkuperäisen "mitä profiilissani on vikana?" kysymyksen kanssa on tässä tullut painittua kohta pieni ikuisuus.. :)

Pihlajapuu puhuu fiksuja.   [quote]Tähän liittyy myös se, että kuvitelepa itsesi vastapuolen asemaan: Oletko profiilia lukiessa kiinnostuneempi siitä, millainen tuo toinen ihminen on (ja koetko, että hän voisi olla sinulle sopiva ihminen) vai mitä hän etsii. Itse ainakin vastaisin ensimmäisen. [/quote]   Samaa mieltä. Ei oikein innosta, jos toisen profiilissa on heti vastassa ostoslista, johon pitäisi itsensä yrittää sovittaa. Jos luettelee vain pitkän listan unelmakumppanin kriteereitä kertomatta itsestään paljoakaan, tulee siitä vähän... ei-kiva vaikutelma. Kun minun mielestäni deittaileminen on kuitenkin enemmän itsensä asettamista alttiiksi kuin vaatimusten esittämistä.   Itse huomasin ilmoitusta tehdessäni, että en miettinyt oikeastaan ollenkaan niitä toisen osapuolen kriteerejä, vaan pyrin kertomaan itsestäni niin (toki rehellisesti), että se herättäisi juuri tietynlaisten ihmisten kiinnostuksen. Itse kun etsin esim. arvomaailmaltaan ja kiinnostuksenkohteiltaan samantyyppistä ihmistä kuin mitä itsekin olen. Jos siis kirjoitan olevani punavihreä lukemisesta tykkäävä koiraihminen, oletan automaattisesti saavani vastauksia todennäköisemmin vastaavanlaisilta ihmisiltä kuin eläimiä vihaavilta perussuomalaisilta. Itse en määritellyt vastapuolen kriteereistä mitään muuta kuin ikähaarukan.   Diara, Suomi kaksneloseen tein oman ilmoitukseni. Sieltä tuntuvat monet löytäneen ihan järjellisiä kumppaneita, vaikka kokonaisuutena sivusto onkin melkoisen paskaämpärin maineessa. Myös tuon treffiosion "käyttöliittymä" on mielestäni ihan kiva.   Btw, onko punnortin profiilitekstin uudistus tuottanut tulosta?   Warghast, oletko miettinyt mitä oikein pelkäät tuossa "First Moven" tekemisessä? Mikä on pahinta, mitä siinä voisi tapahtua? Itse tunnistan kyllä vastaavanlaisia pelkoja ihan yhtä lailla. Kirjoitustesi perusteella tunnut olevan aika kiinni siinä ajatuksessa, mitä kaikkea ET osaa tai hallitse. Ja luulen, että nuo ovat usein enemmän uskomuspohjaisia kuin tosiasioita.   Ja ehkä tuohon vastapuolen katoamiseenkaan ei kannata hirveästi takertua, netin kautta jutteleminen ja tutustuminen on kuitenkin niin kevyen tason yhteydenpitoa, ettei siinä ole vielä kysymys minkään tason sitoumuksista. Jos vastapuoli katoaa, niin sitten vaan uutta matoa koukkuun. Ehkä seuraava on sitten se, joka ei katoa. Se, että toinen osapuoli katoaa, ei varmaankaan kerro mitään yleisellä tasolla sinun kiinnostavuudestasi tai siitä että olisit tehnyt jotain kategorisesti väärin. Deittailu tuntuu vain vaativan valitettavan paljon kokeilemista ennen kuin kaksi toisilleen sopivaa ihmistä onnistuu seulomaan toisensa isosta massasta. Ei siis kannata miettiä, että nyt pitää seuraavalla kerralla tehdä jotain toisin ettei toinen taas katoaisi, sillä voi olla että se piirre josta edellinen keskustelukumppani ei tykännyt, on seuraavalle juuri se mikä saa kiinnostumaan.

[quote="pihlajapuu" post=10925] Tähän liittyy myös se, että kuvitelepa itsesi vastapuolen asemaan: Oletko profiilia lukiessa kiinnostuneempi siitä, millainen tuo toinen ihminen on (ja koetko, että hän voisi olla sinulle sopiva ihminen) vai mitä hän etsii. Itse ainakin vastaisin ensimmäisen. Muutama määre siitä, mitä etsii, ei haittaa (antaa vähän kuvaa myös siitä, minkä tyyppistä suhdetta hakee), mutta pääpaino pitää olla siinä _millainen_ profiilin taustalla oleva henkilö on, jotta voi muodostaa kuvan siitä, voisiko "klikata". [/quote]   Minä ainakin vastaisin hyvin mielelläni sellaiseen ilmoitukseen, josta kävisi selvästi ilmi, että ilmoituksen jättäjä arvostaa toisessa niitä ominaisuuksia, joita minä arvostan itsessäni. Kun mietin, vastaanko ilmoitukseen vai en, minulla suurin este jättää vastaamatta on ajatus siitä, että toinen ei kuitenkaan arvostaisi minua sellaisena kuin olen.   EDIT: Ja kun katson naisten profiileja, ongelma ei mielestäni ole se, että vaatimuksia esitetään, vaan se, että kaikki tuntuvat etsivän sitä samaa pitkää, taloudellisesti menestyvää, urheilullista ja joskus taidenäyttelyissä piipahtavaa miestyyppiä, jota en itse edusta. Ideaalitapauksessa vaatimuslistat olisivat varioidumpia niin, että yksi etsisi yhtä ja toinen toista. Jos nainen jättäisi valtavirrasta poikkeavan vaatimuslistan, hän ainakin kertoisi itsestään sen, ettei ole laumasielu.

^ Totta tuokin puoli asiasta. Itse en vain usko kauhean vahvasti listojen kuvailuvoimaan saati totuusarvoon. Kemia on tietysti toinen puoli asiassa, mutta toinen ongelma on, että omakohtaisesta kokemuksesta olen huomannut, että jokaisen suhteen jälkeen sitä kuvittelee, että no nyt tällä kertaa tietää, mitä haluaa, ja lopulta päätyy sitten kuitenkin yhteen jollain tapaa yllättävän ihmisen kanssa. Tai ehkä tietää, mitä haluaa, mutta ei sitä, mitä tarvitsee. Siksi, jos joskus päätyisin sinkuksi jälleen, olisin hyvin varovainen sen kanssa, mitä luulen tarvitsevani.   Toisaalta tähän pelkistyy mielestäni koko nettideittailun ongelma: Ihmiset shoppailevat profiileista kuviteltuja luonteenpiirteitä, harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita, jotka tietoisella tasolla tuntevat sellaisiksi, mitä haluavat, mutta todellisuus ei toimi niin pelkistetyllä tasolla.

Omasta mielestäni tosiaan listojen kirjoittelut deitti-ilmoitukseen saattaa karkoittaa viimeisetkin kiinnostuneet. Ruudun toisella puolella kun voi olla niitä ujoja nörttityttöjä, jotka ajattelee etten kuitenkaa tälle nyt kelpaa kun en kaikkia listan määritteitä ole. Sinne meni sitten sekin varteenotettava ehdokas.   Itse olen myös joskus ammoisina aikoina nettideittisaitille ilmoituksen jättänyt. Jätin vain kuvauksen ja tiedot itsestäni ja mitä toivon kumppanilta (siis nämä valmisvaihtoehdot : tupakoitko,juotko jne). Toivoin sen oman kuvauksen karkottavan kaikki ylimääräiset yhden yön jutut, ja että sieltä löytyisi se oma puolikas. Löytyhän sieltä.. Montakin.. Ystävää. Treffeillä käytiin, oli ihanaa, mukavaa ja sai nauraa. Mutta se *ZING* jäi puuttumaan. Jos ei toinen viehätä ni ei sitten viehätä. Ystäviä ollaan edelleen useamman kanssa. Parasta on että löysin sitä kautta myös hyvän ystävän, joka oli nainen. Hän sanoi että oli ilmoitus niin omalaatuinen että tästä ei voi tulla kuin legendaarista :D   Eli ei se aina toimi vaikka niitä ilmoituksia saisikin. Oman mieheni löysin Suomi24-chatista. Siellä sai olla oma itsensä, eikä ollut sitä tunnetta että tässä nyt on pakko esittää jotain. Ujo kun olen niin näin sain keinon olla oma itseni punastelematta. Vaikkei kukaan nykyisistä ystävistä sitä uskoisikaan. Hyviä ystäviä löytyi sieltäkin ja se one and only.   7yrs and counting.

Olen vuosien varrella kokeillut nettideittejä pariin otteeseen. Alan väsymään lisääntyneeseen naisten pinnallisuuteen (osa miehistä saattaa olla yhtä pinnallisia, omakohtaista kokemusta aiheesta ei ole).   Viimeinen niitti oli saa**nan OkCupidon kuvattomien ilmoitusten piilottaminen. Suurin osa kiinnostavista naisista oli kuvattomia eikä haussa enää ole mahdollista valita näkyvätkö kuvattomat profiilit vai ei.. :sad: Tietääkö joku saako kuvattomia profiileja jollain konstilla näkyviin Cupidossa?   Olen yrittänyt kokeilla lähestyä ns. IRL naisia mutta ongelmana on 1. harrastuksissa ei ole pahemmin sinkkunaisia ja baarit eivät kiinnosta. 2. en uskalla lähestyä naisia ellei ole valmiiksi jotain yhteistä puheenaihetta (esim. kirjallisuus).

Nörttityttö-palsta julkaisi taas yli sata deitti-ilmoitusta: http://geekgirls.fi/wp/nortit-etsimassa-rakkautta/ Mukana sekä miesten että naisten ja sekä miehille että naisille.   Lueskelin noita kyllä mielenkiinnolla, mutta koen vastaamisen vaikeaksi. Osasyynä ovat juurikin "toivelistat", joista tässäkin on keskusteltu. Minä itse suhtaudun niin, että jos toisen luonteenpiirteistä ja iästä ja mielenkiinnonkohteista jotain kehtaa mennä toivomaan, niin ne ovat sitten ehdottomia minimivaatimuksia. Itse kyllä esimerkiksi ymmärrän jotain pelaamisen päälle, mutta en ole sitä kohtaan niin intohimoinen, että uskaltaisin vastata ilmoitukseen jossa toivotaan "kiinnostusta peleihin".   Myös yhteistä tulevaisuutta koskevat toiveet tuntuvat vähän ahdistavilta. Tuolla maalaillaan tosi hienoja kuvia siitä, miten yhdessä sitten käveltäisiin pitkin rantoja ja keskusteltaisiin intohimoisesti, tai käperryttäisiin illalla sohvalle ja katsottaisiin sitä ja tätä sarjaa tai pelattaisiin pelejä aamuun. Pitkältihän näihin toiveisiin ovat syynä nuo apuna olleet esimerkkikysymykset, enkä sano että tällaisista omista unelmista kertominen yksinomaan huono asia olisi. Ehkä en vain itse mätsää noihin toiveisiin, kun taas "sopiva" ihminen huomaisi juuri noista että tässä voisi olla nyt unelmien täyttymys. Itse lähtisin ehkä enemmmän siitä, että kertoisin hyvin yleisellä tasolla, mitä tykkään tehdä, ja niiden tekemisten yhteinen versio sitten muotoutuisi, no, yhteisesti.

heh, tuonneppa laitoin omanikin ilmoituksen.. mielenkiinnolla selailin noita neitosten ilmoituksia ja huomasin että vaikka ilmoitus vaikutti kiinnostavalta ja olisin todella halunnut ottaa yhteyttä, niin empä vaan vieläkään osaa..   jotain jää aina miettimään liikaa ja sitten kantti pettää tyyliin "ei se kuitenkaan vastaisi mulle"   prkl.. ei voi olla näin hankalaa (pardon my french) miten kummassa ihmislaji on säilynyt viimeset 200 000 vuotta?   hmm.. pitääkö alkaa etsimään itselle kavereita, jotka sitten parittaisivat minut? Pimp my Jarmo?

Hei te joilla on enemmän kokemusta nettideittailusta, kertokaapa kokemuksianne muutamasta asiasta...   Missä vaiheessa olette alkaneet miettiä keskustelukumppanin tapaamista? Jotain hyviä vinkkejä tähän, missä vaiheessa ja miten tavata, entä miten ehdottaa tapaamista?   Ja jos on käynyt niin onnellisesti että olette vielä tapaamisen jälkeen päätyneet pitämään yhteyttä, niin oletteko sen jälkeen siirtyneet kommunikoimaan "perinteisesti" (puhelin, FB, irl-tapaamiset jne.) vai palanneet vielä takaisin deittisivustolle keskustelemaan? Oletteko irl-tapaamisessa keskustelleet suoraan siitä, halutaanko vielä tämän jälkeen pitää yheyttä, vai onko joutunut jännityksellä odottamaan, kuuluuko toisesta enää mitään?

Minulla ei nyt todellakaan ole yhtään kokemusta aiheesta, mutta. Laitoin pari viikkoa sitten Suomi24:seen oman ilmoitukseni ja pari päivää myöhemmin yksi tyyppi vastasi. Olemme sen jälkeen kirjoittaneet lähes kerran päivässä-tahtiin viestejä toisillemme, suhteellisen pitkiäkin vielä. Itse olen melko arka siirtymään eteenpäin tässä jutustelussa, mutta toinen osapuoli ohjailee ihan hyvällä tahdilla. Viimeisimmässä viestissä sain hänen henkilökohtaisen sähköpostin, jotta jos itse haluan, voisimme siirtyä kirjoittelemaan sitä kautta, kun tuo suomi24:sen käyttöliittymä on hieman kökkö. Äsken sitten kirjoitin hänelle omasta sähköpostistani. Hänellä on selkeästi luotto minuun, koska paljasti oman etu- ja sukunimensä ilman pyytämistä, ja tässä viimeisimmässä viestissä kerroin oman nimeni.   En nyt tiedä, onko tämä nopeaa vai ei, mutta olemme tapaamassa ensi viikolla ensimmäistä kertaa. Hän taas tätä tapaamista ehdotti, mutta olin kyllä miettinyt jo samaa. Tapaamisen ehdottaminen kuului ihan muodossa "mulla on vähän sellainen olo, että pitäisi tavata. mitä mieltä olet?" Viestit toisillemme ovat pitkiä ja tosiaan kun tahti on, että kerran päivässä tulee kirjoitettua, niin johan tässä on aika paljon jutusteltu. Suomi24:ssa kirjoittelu jää nyt jo muutenkin pois, kun molemmilla on toisen sähköpostiosoite.   Mielestäni tämä meidän etenemä tahti on ihan hyvä, ja omaa luottoa vastapuoleen lisää tämä, että hän paljastaa asioita itsestään ennen minua. Hyvin rauhallisesti hän silti etenee, vaikka hän ehdotti sähköpostiin siirtymistä niin seuraavassa lauseessa oli, että käy kyllä katsomassa Suomi24:sen puolelta viestejä, jos en koe, että haluan kertoa oman sähköpostin. Ensimmäinen tapaaminen lähenee ja jännittää, yhtään ei tiedä, miten se sujuu ja onko meillä yhtään juteltavaa, vaikka kirjoittaminen sujuu hyvin.