(Netti)deittailusta ja kumppanin löytämisestä

111 kirjaa, 9 kirja-arviota, 107 viestiä

Minä kuulun johonkin välitilaan siis. Olen iloinen olessani siellä.
Kiitos tästä määritelmästä.

#28

21.12.2013

Fantasyfan

476 kirjaa, 40 kirja-arviota, 108 viestiä

MoonlordSivuutetaan ihan ok tapaukset, ajatellen että jospa sitä löytyisi vielä parempi, vaikka niitä parhaita mahdollisia ei mitenkään voi riittää kaikille. Samat naiset roikkuvat sitten linjoilla vuosia kun mikään ei kelpaa. Ja niistä "parhaistakin" sitten moni osoittautuu pelimiehiksi jotka eivät sitoudu, koska vientiä on heilläkin.

Minulla vähän särähti tuo, koska tuskin siellä ollaan hakemassa mitään parasta, koska sellaista ei ole. On vain sopivia ja vähemmän sopivia ihmisiä per ihminen. Ehkä kyse on pikemminkin siitä, että ei haluta mennä sellaisen tyypin kanssa yhteen joka on "ihan kiva", vaan etsittään oikeaa kemiaa. Jos sellaista kemiaa ei löydy niin on parempi olla ilman kuin käyttää energiaa puolittaiseen parisuhteeseen. Parempi lopettaa suhde alkuunsa kuin kuin sinnitellä "ihan kivan" kanssa siihen asti kun on asuntolainaa, lapsia ja oikeita riitoja.

Itse en ole koskaan laittanut deitti-ilmoitusta, mutta olen kyllä päätynyt seurustelemaan erinäisten nettiyhteyksien kautta. Nämä alkoivat kaverillisella jutustelutasolla ja ehkä niin on parempi kun ei ole vielä siinä vaiheessa painetta etsiä toista ihmistä ja olla hurmaava. Voi olla, että deittifoorumeilla mennään liian suoraan aiheeseen. Jos voisi aloittaa kaverina niin vaikka se ensimmäinen juttelukaveri ei olisikaan se jonka kanssa seurustella, mutta jos hän pitää hyvänä tyyppinä niin ehkä hän voi esitellä sinua eteenpäin.

Puhtaan nörttikaverin löytyminen voi olla myös haastavaa, mutta kun löytää kivoja profiileja niin voisi katsoa että olisiko vielä jotain mitä voisi profiilinsa lisätä mikä tekee itsensä vähän enemmän muita peilaavaksi. Entä jos nörtteys on ihan ok, mutta pitää olla jotain muutakin yhteistä? Jotain millä erotutaan kaikista muista nörttimiehistä. Esim. käsitöiden päälle ymmärtävä mies voisi herättää enemmän huomiota vaikka ei nyplätä osaisikaan. Kuinka olisi romanttinen ilta kynttilän valossa lankaa kehräten? :wink:

Ja jos oikeasti pitää ruuanlaitosta, niin voisi kertoa millaisesta ja vaikka laittaa kuvallinen taidonnäyte siitä mihin pystyy. Nykyään "kokkaan" tuntuu tarkoittavan sitä, että "olen moderni mies ja yritän jakaa kotitöistä ainakin kokkauksen". Ja vielä kun olisi uskallusta lähteä käsityömiittiin, marttakerhon kokkikurssille tai vaikka vain sekakuoroon niin olisi sellaisessa ympäristössä "missä valita", vaikka suurin pointti mahtaisi olla siinä, että pääsee juttuun ihmisten kanssa ja kemioista tietäisi hyvissä ajoin.

(Yliopiston kuorossa kun olin niin siellä ei ollut sinkkupoikia kuin syksyllä ja nekin sitten pariutuivat syksyn mittaa jonkun kuorolaistytön kanssa...)

[quote="Moonlord" post=7551]Sivuutetaan ihan ok tapaukset, ajatellen että jospa sitä löytyisi vielä parempi, vaikka niitä parhaita mahdollisia ei mitenkään voi riittää kaikille. Samat naiset roikkuvat sitten linjoilla vuosia kun mikään ei kelpaa. Ja niistä "parhaistakin" sitten moni osoittautuu pelimiehiksi jotka eivät sitoudu, koska vientiä on heilläkin. [/quote] Minulla vähän särähti tuo, koska tuskin siellä ollaan hakemassa mitään [i]parasta[/i], koska sellaista ei ole. On vain sopivia ja vähemmän sopivia ihmisiä per ihminen. Ehkä kyse on pikemminkin siitä, että ei haluta mennä sellaisen tyypin kanssa yhteen joka on "ihan kiva", vaan etsittään oikeaa kemiaa. Jos sellaista kemiaa ei löydy niin on parempi olla ilman kuin käyttää energiaa puolittaiseen parisuhteeseen. Parempi lopettaa suhde alkuunsa kuin kuin sinnitellä "ihan kivan" kanssa siihen asti kun on asuntolainaa, lapsia ja oikeita riitoja. Itse en ole koskaan laittanut deitti-ilmoitusta, mutta olen kyllä päätynyt seurustelemaan erinäisten nettiyhteyksien kautta. Nämä alkoivat kaverillisella jutustelutasolla ja ehkä niin on parempi kun ei ole vielä siinä vaiheessa painetta etsiä toista ihmistä ja olla hurmaava. Voi olla, että deittifoorumeilla mennään liian suoraan aiheeseen. Jos voisi aloittaa kaverina niin vaikka se ensimmäinen juttelukaveri ei olisikaan se jonka kanssa seurustella, mutta jos hän pitää hyvänä tyyppinä niin ehkä hän voi esitellä sinua eteenpäin. Puhtaan nörttikaverin löytyminen voi olla myös haastavaa, mutta kun löytää kivoja profiileja niin voisi katsoa että olisiko vielä jotain mitä voisi profiilinsa lisätä mikä tekee itsensä vähän enemmän muita peilaavaksi. Entä jos nörtteys on ihan ok, mutta pitää olla jotain muutakin yhteistä? Jotain millä erotutaan kaikista muista nörttimiehistä. Esim. käsitöiden päälle ymmärtävä mies voisi herättää enemmän huomiota vaikka ei nyplätä osaisikaan. Kuinka olisi romanttinen ilta kynttilän valossa lankaa kehräten? :wink: Ja jos oikeasti pitää ruuanlaitosta, niin voisi kertoa millaisesta ja vaikka laittaa kuvallinen taidonnäyte siitä mihin pystyy. Nykyään "kokkaan" tuntuu tarkoittavan sitä, että "olen moderni mies ja yritän jakaa kotitöistä ainakin kokkauksen". Ja vielä kun olisi uskallusta lähteä käsityömiittiin, marttakerhon kokkikurssille tai vaikka vain sekakuoroon niin olisi sellaisessa ympäristössä "missä valita", vaikka suurin pointti mahtaisi olla siinä, että pääsee juttuun ihmisten kanssa ja kemioista tietäisi hyvissä ajoin. (Yliopiston kuorossa kun olin niin siellä ei ollut sinkkupoikia kuin syksyllä ja nekin sitten pariutuivat syksyn mittaa jonkun kuorolaistytön kanssa...)

#29

22.12.2013

Moonlord

1006 kirjaa, 2038 viestiä

Kävin syksyllä kkuuntelemassa kansalaisopiston luentoa elokuvan historiasta ja naisten juttuja kuunnellessa sattui löytymään varma harrastus missä sinkkumies pääsisi tutustumaan hyvin naisiin... Zumbaamista harrasti kuulemma 100 naista yhtä miestä kohti. Itse en moiseen kylläkään kehtaa mennä. En kuitenkaan ujoudeltani saisi iskettyä edes sieltäkään naista ja niin käydessä se löisi viimeisen niitin ihmisten pähkäilyihin siitä, että olen homo :lol:

#30

22.12.2013

Echramath

4 kirjaa, 452 viestiä

MoonlordKävin syksyllä kkuuntelemassa kansalaisopiston luentoa elokuvan historiasta ja naisten juttuja kuunnellessa sattui löytymään varma harrastus missä sinkkumies pääsisi tutustumaan hyvin naisiin... Zumbaamista harrasti kuulemma 100 naista yhtä miestä kohti. Itse en moiseen kylläkään kehtaa mennä. En kuitenkaan ujoudeltani saisi iskettyä edes sieltäkään naista ja niin käydessä se löisi viimeisen niitin ihmisten pähkäilyihin siitä, että olen homo :lol:

Siinä pitää vain kiinnostua zumbasta tai marttakerhon touhuista oikeasti. Itsekunnioituksen kannalta kohtalosta ja varmaan läpinäkyvääkin, jos johonkin touhuun lähtee vain naisten perässä.

[Spoileri - klikkaa]

#31

28.12.2013

Moonlord

1006 kirjaa, 2038 viestiä

MoonlordMiellän että olen itse jo luovuttanut, mutta toisaalta juuri hiljattain (perjantai ja 13. päivä) lähestyin yhtä pitkäaikaista ihastustani (ja sain pakit), eli kai sitä pieni haave vielä on kumppanin löytymisestä.

Päivitetäänpä tätä vähän. Tilanne on edennyt niin että huomiseksi on sovittuna ekat treffit, eli ne ekat pakit eivät olleetkaan ehdottomat vaan pari päivää niiden jälkeen tytöltä tuli tekstari että on viimeiset pari päivää vain ajatellut minua ja että oli iloinen lähestymisestäni. Ollaan siitä lähtien tekstailtu ja treffit tosiaan tiedossa.

Kyseessä on söötti ex-naapurintyttö johon ehdin ihastua kun tarpeeksi usein näin häntä. Samanhenkinen kuin minäkin, harrastaa mm. animea. Kerrassaan ihannenainen minulle...

Mutta... suuria odotuksia minulla ei ole suhteen syntymisen suhteen, koska tyttö on puolta nuorempi kuin minä. Olen kyllä nuorekas, Risingshadowin Seinäjoen miitissäkin jotkut luulivat minua alta kolmikymppiseksi, mutta tiedän kyllä hyvin, etten minä ole lähellekään paras mahdollinen kumppani hänelle. Lisäksi hän taitaa pian muuttaa naapuripaikkakunnalle opiskelemaan...

Mutta minä tulen nauttimaan treffeistä ja hänen seurastaan täysin siemauksin, saanpa ainakin hyviä muistoja. Ja sain vähän ujouttani karsittua, ehkäpä naisten lähestyminen onnistuu sitten jatkossakin paremmin kun sai vähän positiivista mielikuvaa siitä. Jos nyt sitten enää koskaan tutustun kehenkään muuhun, joka kiinnostaisi minua romanttisessa mielessä.

Tykkäykset (1): Ageha

#32

28.12.2013

83 kirjaa, 27 viestiä

Punnort oletko koskaan lukenut omaa ilmoitustasi ja miettinyt mitä kaikkea kumppaniltasi siinä haluat?

-tositarkoituksella tai ei mitään
-androgyyni
-ei liian naisellisen pehmeä ja mukautuvainen
-ei liian macho tai kanamainen
-pelaa äly- ja tarkkuuspelejä
-pitää syvällisistä keskusteluista (erityisesti filosofia)
-vähintään sivuaineopinnot suoritettuna mielenkiintoiset keskustelut mahdollistavalta alalta
-suorapuheinen
-seurustelun ja seksin saralla dominoiva

En nyt halua lytätä unelmia ja voihan olla väärässäkin, mutta minusta noihin kriteereihin ei ihan helpolla ihmistä löydy.

#33

29.12.2013

2 kirjaa, 1 kirja-arvio, 917 viestiä

FerePunnort oletko koskaan lukenut omaa ilmoitustasi ja miettinyt mitä kaikkea kumppaniltasi siinä haluat?

-tositarkoituksella tai ei mitään
-androgyyni
-ei liian naisellisen pehmeä ja mukautuvainen
-ei liian macho tai kanamainen
-pelaa äly- ja tarkkuuspelejä
-pitää syvällisistä keskusteluista (erityisesti filosofia)
-vähintään sivuaineopinnot suoritettuna mielenkiintoiset keskustelut mahdollistavalta alalta
-suorapuheinen
-seurustelun ja seksin saralla dominoiva

En nyt halua lytätä unelmia ja voihan olla väärässäkin, mutta minusta noihin kriteereihin ei ihan helpolla ihmistä löydy.

Minä olen lähtenyt siitä, että nuo kriteerit antavat jonkunlaista osviittaa siitä, millaista henkilöä olen etsimässä, eikä niitä ole tarkoitettu kirjaimellisesti noudatettaviksi. Ainakin itse olen vastatessani naisten profiileihin joskus soveltanut annettuja kriteerejä hyvinkin luovasti, jos toinen on vaikuttanut kiinnostavalta.

Seksin saralla en laittaisi dominoivaakaan partneria pahakseni, mutta käsittääkseni sanon ilmoituksessani lähinnä, että etsin henkilöä, joka ei heittäydy dominoitavaksi, eli jonkunlainen johtajavastuun laittaminen 50-50 sopisi minulle myös. Seurustelun saralla toivon ennemmin jonkunlaista johtajavastuun laittamista 50-50 kuin dominoivaa partneria. Käsittääkseni myös ilmaisen asian ilmoituksesssani näin.

Myös koulutuksen ja androgyyniyden mainitsen ilmoituksessani lähinnä ideaaleina, en vaatimuksina.

Mielestäni vaatimusten määrä sinänsä ei ole pahasta, jos vaaditut ominaisuudet ovat sellaisia, että ne tulevat usein samassa paketissa. Tässä suhteessa ongelma ilmoituksessani on mielestäni lähinnä pelien ja humanististen keskustelujen välillä. Harva on kiinnostunut molemmista, ja tietysti tässä suhteessa olisin valmis tyytymään pelkästään toiseen. Ehkä toinen ongelma on tietyn normeista poikkeavuuden ja elinikäisen parisuhteen välillä, jälkimmäisestä kun usein ovat kiinnostuneet lähinnä konservatiivit, mutta tässä en voi tinkiä, vaan tarvitsen molemmat.

[quote="Fere" post=8056]Punnort oletko koskaan lukenut omaa ilmoitustasi ja miettinyt mitä kaikkea kumppaniltasi siinä haluat? -tositarkoituksella tai ei mitään -androgyyni -ei liian naisellisen pehmeä ja mukautuvainen -ei liian macho tai kanamainen -pelaa äly- ja tarkkuuspelejä -pitää syvällisistä keskusteluista (erityisesti filosofia) -vähintään sivuaineopinnot suoritettuna mielenkiintoiset keskustelut mahdollistavalta alalta -suorapuheinen -seurustelun ja seksin saralla dominoiva En nyt halua lytätä unelmia ja voihan olla väärässäkin, mutta minusta noihin kriteereihin ei ihan helpolla ihmistä löydy.[/quote] Minä olen lähtenyt siitä, että nuo kriteerit antavat jonkunlaista osviittaa siitä, millaista henkilöä olen etsimässä, eikä niitä ole tarkoitettu kirjaimellisesti noudatettaviksi. Ainakin itse olen vastatessani naisten profiileihin joskus soveltanut annettuja kriteerejä hyvinkin luovasti, jos toinen on vaikuttanut kiinnostavalta. Seksin saralla en laittaisi dominoivaakaan partneria pahakseni, mutta käsittääkseni sanon ilmoituksessani lähinnä, että etsin henkilöä, joka ei heittäydy dominoitavaksi, eli jonkunlainen johtajavastuun laittaminen 50-50 sopisi minulle myös. Seurustelun saralla toivon ennemmin jonkunlaista johtajavastuun laittamista 50-50 kuin dominoivaa partneria. Käsittääkseni myös ilmaisen asian ilmoituksesssani näin. Myös koulutuksen ja androgyyniyden mainitsen ilmoituksessani lähinnä ideaaleina, en vaatimuksina. Mielestäni vaatimusten määrä sinänsä ei ole pahasta, jos vaaditut ominaisuudet ovat sellaisia, että ne tulevat usein samassa paketissa. Tässä suhteessa ongelma ilmoituksessani on mielestäni lähinnä pelien ja humanististen keskustelujen välillä. Harva on kiinnostunut molemmista, ja tietysti tässä suhteessa olisin valmis tyytymään pelkästään toiseen. Ehkä toinen ongelma on tietyn normeista poikkeavuuden ja elinikäisen parisuhteen välillä, jälkimmäisestä kun usein ovat kiinnostuneet lähinnä konservatiivit, mutta tässä en voi tinkiä, vaan tarvitsen molemmat.

#34

29.12.2013

83 kirjaa, 27 viestiä

Tästä päästäänkin deitti-ilmoituksien ongelmaan. Miten ilmoituksen tekijä on mielessään laatinut kirjoituksen vs miten ilmoituksen lukia mielessään sen tulkitsee.

Ilmoituksessa saanee miettiä tarkasti miten asian ilmaisee, vai ilmaiseeko edes ollenkaan. Käyttäisin nyt vaikka esimerkkinä tätä syvälliset keskustelut ominaisuutta. Minun mielipide on että syvällisiin keskusteluihin pystyy ihmiset joiden henkilökemiat kohtaa, ei niinkään ne joiden aihepiirit kohtaa. Tottakai varmasti avittaa jos on "tietämystä" samoista aihepiireistä, mutta toisaalta kaikista kiperimmät kysymykset tulee monesti asiaan vihkiintymättömältä. Eli ilmoituksessa itse laittaisin ehkä vain että pidän syvällisistä keskusteluista, sen suuremmin sitä tarkentamatta.

Myöskin nettipersoona ja livepersoona ovat monesti aika erillaisia. Siksi en sitä karsintaa alkuvaiheessa tekisi kovin paljoa. Lähtökohtana, tutustun uusiin ihmisiin, yritän ottaa siitä ilon irti, enkä ota sitä liian vakavalla mielellä ja jos sieltä se tosirakkaus on tullakseen niin se sitten tulee. Mielestäni on kuitenkin hyvä ilmoittaa että vakavalla mielellä on liikkeellä, mutta ei hampaat irvessä.

Mitä nyt noihin selityksiin muuten punnort, niin jos minä olen pystynyt tulkitesemaan niin kuin tulkitsin, joku muukin (potenttiaalisempi :wink:

) henkilö on voinut tulkita noin. Koska ilmoituksesta voisi päätellä että ole aika tarkka ihminen, niin sillon myös tulee ehkä hiukan sellainen mielikuva ettei Kriteerit puolisollekkaan ole heitetty sinnepäin.

#35

29.12.2013

2 kirjaa, 1 kirja-arvio, 917 viestiä

Fere
Ilmoituksessa saanee miettiä tarkasti miten asian ilmaisee, vai ilmaiseeko edes ollenkaan. Käyttäisin nyt vaikka esimerkkinä tätä syvälliset keskustelut ominaisuutta. Minun mielipide on että syvällisiin keskusteluihin pystyy ihmiset joiden henkilökemiat kohtaa, ei niinkään ne joiden aihepiirit kohtaa. Tottakai varmasti avittaa jos on "tietämystä" samoista aihepiireistä, mutta toisaalta kaikista kiperimmät kysymykset tulee monesti asiaan vihkiintymättömältä. Eli ilmoituksessa itse laittaisin ehkä vain että pidän syvällisistä keskusteluista, sen suuremmin sitä tarkentamatta.

Tästä olen eri mieltä. Syvällisessä keskustelussa toki ajattelutapa on tärkeämpi kuin tietämys asioista, mutta oma kokemukseni on se, että tietyn koulutuksen saaneilla on parempi (tai omani kanssa enemmän yhteensopiva) ajattelutapa kuin muilla. Tällainen ajattelutapa on teoreettinen ja erittelevä silloinkin kun käsitellään ihmiselämään liittyviä ilmiöitä, ja kokemusteni mukaan tätä ajattelutapaa treenaa parhaiten filosofian, kognitiotieteen, kielitieteen ja vastaavien humanististen aineiden opiskelu, toiseksi parhaiten matemaattiset luonnontieteet. Minun on vaikea kuvitella, että pystyisin keskustelemaan syvällisesti sellaisen henkilön kanssa, joka ei pysy perässä tekemissäni käsite-erotteluissa tai ei ymmärrä kunnolla, millainen on pätevä perustelu. Hyvin monien käytännönläheisempiäkin akateemisia aloja opiskelleiden kanssa keskustellessa minulle tulee helposti tunne, että joudun tyhmentämään itseni toisen tasolle.

#36

29.12.2013

Sarantha

103 kirjaa, 5 kirja-arviota, 85 viestiä

Fere
Myöskin nettipersoona ja livepersoona ovat monesti aika erillaisia. Siksi en sitä karsintaa alkuvaiheessa tekisi kovin paljoa. Lähtökohtana, tutustun uusiin ihmisiin, yritän ottaa siitä ilon irti, enkä ota sitä liian vakavalla mielellä ja jos sieltä se tosirakkaus on tullakseen niin se sitten tulee. Mielestäni on kuitenkin hyvä ilmoittaa että vakavalla mielellä on liikkeellä, mutta ei hampaat irvessä.

Juuri tuon takia minä en laittaisi nettideitti-ilmoitukseen mitään hirveää ostoslistaa, vaan lähinnä muutaman olennaisimman "seulontakriteerin". Paperilla täydellinen ihminen kun voi olla livenä jotain muuta, ja myös toisinpäin. En myöskään lähtisi viikkotolkulla kirjoittelemaan ja ruokkimaan mielikuvia, vaan haluaisin tavata aika nopeasti.

Minulle ihastuminen on jotain, mikä tapahtuu suhteessa jo tuntemaani ja hyväksi tyypiksi toteamaani ihmiseen. En siis viehäty ihmisissä kovin pinnallisiin tai nopeasti päälle päin nähtäviin piirteisiin, vaan se tunteen syntyminen vaatii aikaa. Tämän vuoksi nettideittailu tuntuu asetelmaltaan minulle vähän ongelmalliselta, siellä kun ollaan jo lähtökohtaisesti kumppania etsimässä. Kaikkein parhaiten itselleni sopisi juuri tuollainen Feren kuvaama moodi, että yksinkertaisesti tutustutaan uusiin ihmisiin ja se on vain plussaa, jos joku niistä nappaa sillä syvemmälläkin tavalla.

#37

31.12.2013

Warghast ☆

203 viestiä

juu u, hyvä että edes jotakuta onnistaa..

tässä pariviikkoa sitten sain ihan jopa asiallisen vastauksen OKCupidissa ja toistaviikkoa viestittelyä edes takaisin ja nyt koko kyseisen neidon profiili on kadonnut :(

noh, eikait siinä.

tässä on muuten tuonne Nörttityttöjen blogiin heittämäni suomenkielinen ilmoitus, löytyykö tuosta mitään pois säikäyttävää elementtiä?
löytyy sivun alareunasta kommenteista,omalla nimimerkilläni.

http://geekgirls.fi/wp/norttimiehet-etsivat-norttinaisia-paakaupunkiseudulla-2/

#38

31.12.2013

83 kirjaa, 27 viestiä

punnort
Fere
Ilmoituksessa saanee miettiä tarkasti miten asian ilmaisee, vai ilmaiseeko edes ollenkaan. Käyttäisin nyt vaikka esimerkkinä tätä syvälliset keskustelut ominaisuutta. Minun mielipide on että syvällisiin keskusteluihin pystyy ihmiset joiden henkilökemiat kohtaa, ei niinkään ne joiden aihepiirit kohtaa. Tottakai varmasti avittaa jos on "tietämystä" samoista aihepiireistä, mutta toisaalta kaikista kiperimmät kysymykset tulee monesti asiaan vihkiintymättömältä. Eli ilmoituksessa itse laittaisin ehkä vain että pidän syvällisistä keskusteluista, sen suuremmin sitä tarkentamatta.
Tästä olen eri mieltä. Syvällisessä keskustelussa toki ajattelutapa on tärkeämpi kuin tietämys asioista, mutta oma kokemukseni on se, että tietyn koulutuksen saaneilla on parempi (tai omani kanssa enemmän yhteensopiva) ajattelutapa kuin muilla. Tällainen ajattelutapa on teoreettinen ja erittelevä silloinkin kun käsitellään ihmiselämään liittyviä ilmiöitä, ja kokemusteni mukaan tätä ajattelutapaa treenaa parhaiten filosofian, kognitiotieteen, kielitieteen ja vastaavien humanististen aineiden opiskelu, toiseksi parhaiten matemaattiset luonnontieteet. Minun on vaikea kuvitella, että pystyisin keskustelemaan syvällisesti sellaisen henkilön kanssa, joka ei pysy perässä tekemissäni käsite-erotteluissa tai ei ymmärrä kunnolla, millainen on pätevä perustelu. Hyvin monien käytännönläheisempiäkin akateemisia aloja opiskelleiden kanssa keskustellessa minulle tulee helposti tunne, että joudun tyhmentämään itseni toisen tasolle.

Vau, joudut tyhmentämään itsesi toisen tasolle, vau. Syvällisellä keskustelulla ja väittelylläkin on ero. Tietenkinhän olen vain kokkikoulun käynyt, mutta jos et pysty perusteluitasi selvästi normi-ihmiselle selventemään, perusteluissa on jotakin vikaa. Toiseksi syvälliset keskustelut ei (minun mielestä) ole akateemisia väittelyitä. Vähän menee nyt offtopiciksi tämä jo.

[quote="punnort" post=8094][quote="Fere" post=8092] Ilmoituksessa saanee miettiä tarkasti miten asian ilmaisee, vai ilmaiseeko edes ollenkaan. Käyttäisin nyt vaikka esimerkkinä tätä syvälliset keskustelut ominaisuutta. Minun mielipide on että syvällisiin keskusteluihin pystyy ihmiset joiden henkilökemiat kohtaa, ei niinkään ne joiden aihepiirit kohtaa. Tottakai varmasti avittaa jos on "tietämystä" samoista aihepiireistä, mutta toisaalta kaikista kiperimmät kysymykset tulee monesti asiaan vihkiintymättömältä. Eli ilmoituksessa itse laittaisin ehkä vain että pidän syvällisistä keskusteluista, sen suuremmin sitä tarkentamatta. [/quote] Tästä olen eri mieltä. Syvällisessä keskustelussa toki ajattelutapa on tärkeämpi kuin tietämys asioista, mutta oma kokemukseni on se, että tietyn koulutuksen saaneilla on parempi (tai omani kanssa enemmän yhteensopiva) ajattelutapa kuin muilla. Tällainen ajattelutapa on teoreettinen ja erittelevä silloinkin kun käsitellään ihmiselämään liittyviä ilmiöitä, ja kokemusteni mukaan tätä ajattelutapaa treenaa parhaiten filosofian, kognitiotieteen, kielitieteen ja vastaavien humanististen aineiden opiskelu, toiseksi parhaiten matemaattiset luonnontieteet. Minun on vaikea kuvitella, että pystyisin keskustelemaan syvällisesti sellaisen henkilön kanssa, joka ei pysy perässä tekemissäni käsite-erotteluissa tai ei ymmärrä kunnolla, millainen on pätevä perustelu. Hyvin monien käytännönläheisempiäkin akateemisia aloja opiskelleiden kanssa keskustellessa minulle tulee helposti tunne, että joudun tyhmentämään itseni toisen tasolle.[/quote] Vau, joudut tyhmentämään itsesi toisen tasolle, vau. Syvällisellä keskustelulla ja väittelylläkin on ero. Tietenkinhän olen vain kokkikoulun käynyt, mutta jos et pysty perusteluitasi selvästi normi-ihmiselle selventemään, perusteluissa on jotakin vikaa. Toiseksi syvälliset keskustelut ei (minun mielestä) ole akateemisia väittelyitä. Vähän menee nyt offtopiciksi tämä jo.

#39

31.12.2013

2 kirjaa, 1 kirja-arvio, 917 viestiä

FereTietenkinhän olen vain kokkikoulun käynyt, mutta jos et pysty perusteluitasi selvästi normi-ihmiselle selventemään, perusteluissa on jotakin vikaa.

Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Tietyillä akateemisilla oppialoilla, kuten filosofiassa ja matematiikassa, opitut tiedot ovat toisarvoisia, ja opiskelun pääpaino on nimenomaan siinä, että opetellaan seuraamaan ajatuskulkuja, jotka menevät taviksilta yli hilseen. Esimerkiksi filosofianopinnoissa itselleni kaikkein vaikeina oli oppia seuraamaan sellaisten filosofien järjenjuoksua, jotka päätyvät eri johtopäätöksiin kuin minä ja sen ymmärtämisessä, miksi heidän antamansa perustelut tosiaan perustelivat heidän johtopäätöksensä.

Otetaan esimerkki siltä alalta, jonka hallitsen parhaiten, eli matematiikasta. Olen kirjoittanut seuraavan tekstin:

http://solmu.math.helsinki.fi/2013/3/hex.pdf

Se ei vaadi esitietoja matematiikasta juuri yhtään. Yläasteen tiedot matematiikasta riittävät hyvin. Tärkein tarvittava esitieto, eli Hex-pelin säännöt annetaan artikkelin alussa.

Artikkelin pääpaino on nimenomaan perustelemisessa. Esitän siellä väitteitä, joita kutsutaan teoreemoiksi, ja jotka teoreemoja seuraavissa todistus-osioissa todistetaan eli perustellaan vedenpitävästi. Perustelut ovat monimutkaisia, mutta niissä ei ole mitään vikaa. Kenelle tahansa maisteritason matemaatikolle tämä on artikkelin huolellisen lukemisen jälkeen päivänselvää. Taviksilta kuitenkin puuttuu harjaannus monimutkaisten perustelujen ymmärtämisessä, ja siksi he eivät yleensä pystykään lukemaan kyseistä artikkelia. Tiedän esimerkiksi yhden lääketieteen professorin, joka ei ole pystynyt artikkelia lukemaan, ei siksi, etteikö hänellä olisi ollut tarvittavia esitietoja, vaan siksi, että hänellä ei ollut riittävää harjaannusta monimutkaisten päättelyketjujen seuraamisessa (missä taas matemaatikot ovat eksperttejä.)

Toiseksi syvälliset keskustelut ei (minun mielestä) ole akateemisia väittelyitä.

En ole näin väittänytkään. Akateemisen koulutuksen antamalla ymmärryskyvyllä pystyy keskustelemaan muutenkin kuin väitellen.

[quote="Fere" post=8211]Tietenkinhän olen vain kokkikoulun käynyt, mutta jos et pysty perusteluitasi selvästi normi-ihmiselle selventemään, perusteluissa on jotakin vikaa.[/quote] Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Tietyillä akateemisilla oppialoilla, kuten filosofiassa ja matematiikassa, opitut tiedot ovat toisarvoisia, ja opiskelun pääpaino on nimenomaan siinä, että opetellaan seuraamaan ajatuskulkuja, jotka menevät taviksilta yli hilseen. Esimerkiksi filosofianopinnoissa itselleni kaikkein vaikeina oli oppia seuraamaan sellaisten filosofien järjenjuoksua, jotka päätyvät eri johtopäätöksiin kuin minä ja sen ymmärtämisessä, miksi heidän antamansa perustelut tosiaan perustelivat heidän johtopäätöksensä. Otetaan esimerkki siltä alalta, jonka hallitsen parhaiten, eli matematiikasta. Olen kirjoittanut seuraavan tekstin: http://solmu.math.helsinki.fi/2013/3/hex.pdf Se ei vaadi esitietoja matematiikasta juuri yhtään. Yläasteen tiedot matematiikasta riittävät hyvin. Tärkein tarvittava esitieto, eli Hex-pelin säännöt annetaan artikkelin alussa. Artikkelin pääpaino on nimenomaan perustelemisessa. Esitän siellä väitteitä, joita kutsutaan teoreemoiksi, ja jotka teoreemoja seuraavissa todistus-osioissa todistetaan eli perustellaan vedenpitävästi. Perustelut ovat monimutkaisia, mutta niissä ei ole mitään vikaa. Kenelle tahansa maisteritason matemaatikolle tämä on artikkelin huolellisen lukemisen jälkeen päivänselvää. Taviksilta kuitenkin puuttuu harjaannus monimutkaisten perustelujen ymmärtämisessä, ja siksi he eivät yleensä pystykään lukemaan kyseistä artikkelia. Tiedän esimerkiksi yhden lääketieteen professorin, joka ei ole pystynyt artikkelia lukemaan, ei siksi, etteikö hänellä olisi ollut tarvittavia esitietoja, vaan siksi, että hänellä ei ollut riittävää harjaannusta monimutkaisten päättelyketjujen seuraamisessa (missä taas matemaatikot ovat eksperttejä.) [quote]Toiseksi syvälliset keskustelut ei (minun mielestä) ole akateemisia väittelyitä.[/quote] En ole näin väittänytkään. Akateemisen koulutuksen antamalla ymmärryskyvyllä pystyy keskustelemaan muutenkin kuin väitellen.

#40

31.12.2013

Sarantha

103 kirjaa, 5 kirja-arviota, 85 viestiä

Muutamasta ylläolevasta viestistä päästäänkin takaisin tähän Feren toteamukseen:

Ilmoituksessa saanee miettiä tarkasti miten asian ilmaisee, vai ilmaiseeko edes ollenkaan. Käyttäisin nyt vaikka esimerkkinä tätä syvälliset keskustelut ominaisuutta.

Samakin käsite, kuten nyt vaikka tässä yhteydessä "syvällinen keskustelu" voi tarkoittaa eri ihmisille täysin eri asioita. Esimerkiksi punnortille se tuntuu olevan erittäin teoreettista ja akateemiseen tietämykseen nojaavaa asioiden pohtimista ja väittelyäkin. Toisaalta joku toinen voisi määritellä keskustelun syvällisyyden esimerkiksi sen sisältämän emotionaalisen latauksen perusteella - tästä näkökulmasta syvällinen keskustelu voi olla vastavuoroista puhetta esimerkiksi toiveista ja peloista, itsensä asettamista alttiiksi paljastamalla toiselle haavoittuvimpia puoliaan ja arimpia asioitaan. Tämä lienee aika kaukana yliopistomatematiikasta. Näinkin eri tavoilla saman käsitteen voi siis määritellä.

#41

31.12.2013

2 kirjaa, 1 kirja-arvio, 917 viestiä

Sarantha

Samakin käsite, kuten nyt vaikka tässä yhteydessä "syvällinen keskustelu" voi tarkoittaa eri ihmisille täysin eri asioita. Esimerkiksi punnortille se tuntuu olevan erittäin teoreettista ja akateemiseen tietämykseen nojaavaa asioiden pohtimista ja väittelyäkin. Toisaalta joku toinen voisi määritellä keskustelun syvällisyyden esimerkiksi sen sisältämän emotionaalisen latauksen perusteella - tästä näkökulmasta syvällinen keskustelu voi olla vastavuoroista puhetta esimerkiksi toiveista ja peloista, itsensä asettamista alttiiksi paljastamalla toiselle haavoittuvimpia puoliaan ja arimpia asioitaan. Tämä lienee aika kaukana yliopistomatematiikasta. Näinkin eri tavoilla saman käsitteen voi siis määritellä.

Joo, määrittelen yleensä syvällisen keskustelun pääasiassa sen perusteella, kuinka syvälle keskustelussa älyllisellä tasolla päästään.

Jälkimmäistäkin esittämääsi keskustelutyyppiä pidän tärkeänä, mutta minun on mahdotonta mieltää sitä kokonaan akateemisesta keskustelusta poikkeavana keskustelun lajina. Se, että hahmotan todellisuuden hyvin teoreettisesti, heijastuu väistämättä toiveisiini ja pelkoihini. Esimerkiksi viime viikolla yritin puhua hyvin aroista ihmissuhdeongelmistani erään vähemmän koulutetun henkilön kanssa, ja hän ei tuntunut hahmottavan kunnolla tekemääni käsite-erottelua "pahantahtoisen" ja "pahaa aikaan saavan" ihmisen välillä, minkä johdosta en kokenut myöskään saavani keskustelussa kunnolla vastakaikua tunnetasolla. Tämän tyyppisten ongelmien takia en avaudu yleensä tunnetasolla ihmisille, joiden teoreettista ymmärryskykyä en ole testannut jollain tunnelataukseltaan neutraalilla keskustelulla, mutta tällä kertaa oli erinäisistä syistä pakko.

#42

02.01.2014

83 kirjaa, 27 viestiä

Aiheeseen palatakseni vielä, ajattelin että kerron oman kokemukseni netti deittailusta, ainakin osasta siitä. Siitä en tiedä hyödyttääkö se ketään :lol:

Aikoionaan minulla on deitti profiili muutamallakin saitilla. No yhden tytön kanssa aloin siellä poriseen. Meillä oli hiukan saman tyylisiä kiinnostuksen kohteita, mutta myöskin erillaisia oltiin. Siinä muutaman viestin vaihdon jälkeen, minusta alko tuntuu että tässähän ois mielenkiintoisen oloinen tyttö. No ilmeisesti vastapuoli ei kokenut samoin, kun pikkuhiljaa homma kuihtu ns. kasaan. Asia jäi siihen.

Sitten meillä työpaikalla alkoi käydä uudet tuulet ja porukkaa lähti opiskeleen/valmistautui ja hakeutui töihin omalle alalle. Minulla myös henkilökohtaisesti kävi uudet tuulet, kun vuokranantaja päätti tehdä rajun korotuksen vuokraan. Uusi asuntohan se oli kateltava. Sattuipa näin että muutin yhden meidän uuden naispuolisen työtekinjän alakertaan (kerrostalo). Tämä johti siihen että tuli oltua hiukan muutenkin tekemisissä, kuin työn puolesta, varsinkin kun molemmat oli koira ihmisiä.

Tuparit tuli ja meni (lähinnä paikalla työkaverit jotka ei ollu töissä :eek: ). Meitä asui lähekkäin muutamakin työkaveri ja paljon tuli vietettyä aikaa keskenään, vuorotyöllä tahtoo olla vähän tämäntyylinen vaikutus. Raskas työ raskaat huvit. Yhden tämmöisen illanvieton jälkimainingeissa asiat johti seuraavaan yläkerran naapurin kanssa. Nykyään tämä yläkerran naapurin kanssa on lapsi, omakotitalo ja 3 koiraa

Hassuin kohtahan tässä on se että kun yhteen oltiin muuttamassa, niin lupasi ottaa puolison kuvat pois hänen koneelta ja siirtää omaan. Hänen koneellaan heitettiin sen jälkeen sitä kuulisaa vesilintua. Noh tätä tekiessäni huomasin siellä yhden kuvan joka oli tutun näkönen. Noh sehän oli se deittiilmotuksen tyttö ja kappas kun katsoo tarkkaan niin onhan se myös tämä minun työkaveri/seurustelukumpani/tuleva puoliso, hiukset olivat kuvassa vain kuvassa niin kovasti erillaiset, mitä "nykyään" että ei ollut käyny mielessäkään sama henkilö.

En ole muuten koskaan ottanut asiaa puheeksi. Sen verran meidän alkuajoista on ollut puhetta, että melkein puolivuotta kerettiin tuntea, ennen ku puolisoni oli kuulemma alkanut katseleen sillä silmällä. Että ilmeisesti nettipersoonani oli liian nössö hänen makuun ja alkuvaikutelmakin oli ilmeisesti liian nössö hänen makuun, mutta aika ilmeisesti osoitti että ehkä ei olekkaa/ei ole niin huono asia :cool:

Aiheeseen palatakseni vielä, ajattelin että kerron oman kokemukseni netti deittailusta, ainakin osasta siitä. Siitä en tiedä hyödyttääkö se ketään :lol: Aikoionaan minulla on deitti profiili muutamallakin saitilla. No yhden tytön kanssa aloin siellä poriseen. Meillä oli hiukan saman tyylisiä kiinnostuksen kohteita, mutta myöskin erillaisia oltiin. Siinä muutaman viestin vaihdon jälkeen, minusta alko tuntuu että tässähän ois mielenkiintoisen oloinen tyttö. No ilmeisesti vastapuoli ei kokenut samoin, kun pikkuhiljaa homma kuihtu ns. kasaan. Asia jäi siihen. Sitten meillä työpaikalla alkoi käydä uudet tuulet ja porukkaa lähti opiskeleen/valmistautui ja hakeutui töihin omalle alalle. Minulla myös henkilökohtaisesti kävi uudet tuulet, kun vuokranantaja päätti tehdä rajun korotuksen vuokraan. Uusi asuntohan se oli kateltava. Sattuipa näin että muutin yhden meidän uuden naispuolisen työtekinjän alakertaan (kerrostalo). Tämä johti siihen että tuli oltua hiukan muutenkin tekemisissä, kuin työn puolesta, varsinkin kun molemmat oli koira ihmisiä. Tuparit tuli ja meni (lähinnä paikalla työkaverit jotka ei ollu töissä :eek: ). Meitä asui lähekkäin muutamakin työkaveri ja paljon tuli vietettyä aikaa keskenään, vuorotyöllä tahtoo olla vähän tämäntyylinen vaikutus. Raskas työ raskaat huvit. Yhden tämmöisen illanvieton jälkimainingeissa asiat johti seuraavaan yläkerran naapurin kanssa. Nykyään tämä yläkerran naapurin kanssa on lapsi, omakotitalo ja 3 koiraa Hassuin kohtahan tässä on se että kun yhteen oltiin muuttamassa, niin lupasi ottaa puolison kuvat pois hänen koneelta ja siirtää omaan. Hänen koneellaan heitettiin sen jälkeen sitä kuulisaa vesilintua. Noh tätä tekiessäni huomasin siellä yhden kuvan joka oli tutun näkönen. Noh sehän oli se deittiilmotuksen tyttö ja kappas kun katsoo tarkkaan niin onhan se myös tämä minun työkaveri/seurustelukumpani/tuleva puoliso, hiukset olivat kuvassa vain kuvassa niin kovasti erillaiset, mitä "nykyään" että ei ollut käyny mielessäkään sama henkilö. En ole muuten koskaan ottanut asiaa puheeksi. Sen verran meidän alkuajoista on ollut puhetta, että melkein puolivuotta kerettiin tuntea, ennen ku puolisoni oli kuulemma alkanut katseleen sillä silmällä. Että ilmeisesti nettipersoonani oli liian nössö hänen makuun ja alkuvaikutelmakin oli ilmeisesti liian nössö hänen makuun, mutta aika ilmeisesti osoitti että ehkä ei olekkaa/ei ole niin huono asia :cool:

#43

05.01.2014

Warghast ☆

203 viestiä

alkaa hieman huolestuttamaan tämä, OK Cupidissa on lähetetty viestiä kaikille vähänkään samaan suuntaan ajatteleville ja joko ei ole tullut vastausta, tai vastaus on ollut "oot kiva mutta ei kiinnosta" :(

Suomi24ssa sama juttu paitsi että vastaus on jäänyt saapumatta 99,9999% tapauksista.

mitä muita paikkoja on?
missä voi tavata sen oman elämänsä naisen?
onko missään ujoille suunnattua paikkaa missä voisi tavata?

#44

05.01.2014

111 kirjaa, 9 kirja-arviota, 107 viestiä

Warghast: Minusta on todella hienoa että miehenä uskallat (Se on monella uskalluksesta kiinni) avoimesti sanoa olevasi yksin ja kaipaavasi vierellesi kumppania.
SE on asia mikä monessa miehessä on puuttuva se osa.
Miten voit sanoa olevasi ujo? Olet Yksi harvoista rehellisistä miehistä! Rehellinen mies on sellainen joka pussaa ja pukahtaa!!
Kiitos kun näytät muille sinunlaisia vielä olevan, rakkaudennälkäistä ihmistä!!

#45

05.01.2014

Warghast ☆

203 viestiä

heh, se ujous tuleekin siitä, että tuola In Real Lifessa, uusia ihmisiä kohdatessa tai puolitutussa ryhmässä, musta ei saa sanaakaan ulos.

Rising on siitä hyvä, että täälä saa hieman kierrettyä tuota omaa blokkiaan, risingin mafioissa olen joskus käynyt ja Ropecon miiteissä ja niissäkin se keskusteluun liittyminen vaatii melkoista ponnistelua jos samassa pöydässä istuvia ei ole ennen nähnyt.

tämä foorumi-minä, vaikkakin nimimerkin takaa, sekä irkki -minä, ovat lähimpänä sitä totuutta mikä oikeasti olen. ensikertaa tavatessa, tai jossain kokoontumisessa paikalla on lähinnä se koteloitunut ja ahdistunut minä.

siksipä olisikin hyvä tavata joku netissä ensin, saisi perustettua sellaisen luottamussuhteen ennen ensitapaamista, että paikalle saapuessa se kotelo ja suojamuuri jäisi narikkaan.

#46

05.01.2014

Rinja

847 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1031 viestiä

Warghastsiksipä olisikin hyvä tavata joku netissä ensin, saisi perustettua sellaisen luottamussuhteen ennen ensitapaamista, että paikalle saapuessa se kotelo ja suojamuuri jäisi narikkaan.

Minä taas olen muutaman nettisuhteen ja ylipäätäänkin nettituttavuuksien mittaan oppinut ajattelemaan täsmälleen päinvastoin. Varsinkin nuorempana minulla ei juuri muita kuin nettituttavuuksia ollutkaan, ja saatoin keskustella niiden kanssa vuosia, ennen kuin tavattiin toisemme irl. Kaikista niistä kaveruusvuosista huolimatta irl-tapaamisissa tuli yllätyksiä puolin ja toisin - ihmisistä ei koskaan saa kokonaiskuvaa netissä, ja heistä voi jopa luoda päähänsä täysin vääränlaisen tulkinnan. Tällä en nyt tarkoita vain ulkonäköä, vaan jopa luonnetta. Irl-tilanteessa vain voi ihan eri tavalla nähdä sen, miten ihmisen ajatuksenjuoksu kulkee ja miten hän suhtautuu asioihin. (En tosin ole koskaan harrastanut nettituttavuuksien kanssa esim. Skypeä, joten en tiedä, saisiko sen kautta paremman kuvan toisesta.)

Nämä havainnot johtivat siihen, että kun ajauduin netin kautta kohti suoranaisia romanttisia suhteita, en uskaltanut lopulta edes tavata niitä ihmisiä oikeasti. Pelkäsin sitä, millaisen valheellisen mielikuvan he ovat ehkä päähänsä minusta luoneet. Totesin, että tähän vaivaan auttaa parhaiten joko se, että tapaa ihmisen melkein heti irl (tai vähintäänkin ennen kuin antaa edes itsensä kuvitella, että tässä nyt voisi olla seurustelusuhteeseen saumoja), tai sitten pyrkii suhteeseen ylipäätäänkin vain irl-tavattujen ihmisten kanssa - netti voi olla siinä toki tutustumisen apuväline, jos halutut sanat eivät tavatessa tule suusta ulos.

Jälkimmäinen vaihtoehtohan eli potentiaalisten kumppanien tapaaminen jo alunperin irl nyt on tietysti koko perimmäinen ongelma ja tämän ketjunkin innoittaja :P Itse onnistuin siinä pari kuukautta sitten ensimmäistä kertaa. Asian kanssa on nyt tähän asti pyristelty, ja arvelen vahvasti ettei tästä tule lopulta yhtään mitään koska ei vain ajatusmaailmat tunnu kyseisen ihmisen kanssa kohtaavan (minkä lisäksi minä olen liian rationaalinen ja hän liian herkkä, as usual), mutta tulipahan koettua. Huomasipahan taas ainakin sen, että vaikka yksinäisimpinä aikoina tuntuisi siltä, että olisi valmis seurustelemaan ihan vaikka kenen tahansa kanssa, niin sitten tilaisuuden koittaessa todellisuus voikin osoittautua paljon monimutkaisemmaksi. Lopulta sitä on tuhat kertaa mieluummin yksin kuin sen "kenen tahansa" kanssa, vaikka se "kuka tahansa" olisikin esmes scifinörtti tai muulla tavoin sopivanoloinen taustaltaan. Jos ei mätsää niin ei mätsää.

(EDIT: Minua jaksaa kyllä vuosi vuoden jälkeen ihmetyttää se, miksi tutustun paremmin vain herkkiin ihmisiin. Viehättääkö jokin heissä minua vai jokin minussa heitä? Jos ensimmäistä, niin minä en ainakaan itse tiedosta sitä.)

[quote="Warghast" post=8499]siksipä olisikin hyvä tavata joku netissä ensin, saisi perustettua sellaisen luottamussuhteen ennen ensitapaamista, että paikalle saapuessa se kotelo ja suojamuuri jäisi narikkaan.[/quote] Minä taas olen muutaman nettisuhteen ja ylipäätäänkin nettituttavuuksien mittaan oppinut ajattelemaan täsmälleen päinvastoin. Varsinkin nuorempana minulla ei juuri muita kuin nettituttavuuksia ollutkaan, ja saatoin keskustella niiden kanssa vuosia, ennen kuin tavattiin toisemme irl. Kaikista niistä kaveruusvuosista huolimatta irl-tapaamisissa tuli yllätyksiä puolin ja toisin - ihmisistä ei koskaan saa kokonaiskuvaa netissä, ja heistä voi jopa luoda päähänsä täysin vääränlaisen tulkinnan. Tällä en nyt tarkoita vain ulkonäköä, vaan jopa luonnetta. Irl-tilanteessa vain voi ihan eri tavalla nähdä sen, miten ihmisen ajatuksenjuoksu kulkee ja miten hän suhtautuu asioihin. (En tosin ole koskaan harrastanut nettituttavuuksien kanssa esim. Skypeä, joten en tiedä, saisiko sen kautta paremman kuvan toisesta.) Nämä havainnot johtivat siihen, että kun ajauduin netin kautta kohti suoranaisia romanttisia suhteita, en uskaltanut lopulta edes tavata niitä ihmisiä oikeasti. Pelkäsin sitä, millaisen valheellisen mielikuvan he ovat ehkä päähänsä minusta luoneet. Totesin, että tähän vaivaan auttaa parhaiten joko se, että tapaa ihmisen melkein heti irl (tai vähintäänkin ennen kuin antaa edes itsensä kuvitella, että tässä nyt voisi olla seurustelusuhteeseen saumoja), tai sitten pyrkii suhteeseen ylipäätäänkin vain irl-tavattujen ihmisten kanssa - netti voi olla siinä toki tutustumisen apuväline, jos halutut sanat eivät tavatessa tule suusta ulos. Jälkimmäinen vaihtoehtohan eli potentiaalisten kumppanien tapaaminen jo alunperin irl nyt on tietysti koko perimmäinen ongelma ja tämän ketjunkin innoittaja :P Itse onnistuin siinä pari kuukautta sitten ensimmäistä kertaa. Asian kanssa on nyt tähän asti pyristelty, ja arvelen vahvasti ettei tästä tule lopulta yhtään mitään koska ei vain ajatusmaailmat tunnu kyseisen ihmisen kanssa kohtaavan (minkä lisäksi minä olen liian rationaalinen ja hän liian herkkä, as usual), mutta tulipahan koettua. Huomasipahan taas ainakin sen, että vaikka yksinäisimpinä aikoina tuntuisi siltä, että olisi valmis seurustelemaan ihan vaikka kenen tahansa kanssa, niin sitten tilaisuuden koittaessa todellisuus voikin osoittautua paljon monimutkaisemmaksi. Lopulta sitä on tuhat kertaa mieluummin yksin kuin sen "kenen tahansa" kanssa, vaikka se "kuka tahansa" olisikin esmes scifinörtti tai muulla tavoin sopivanoloinen taustaltaan. Jos ei mätsää niin ei mätsää. (EDIT: Minua jaksaa kyllä vuosi vuoden jälkeen ihmetyttää se, miksi tutustun paremmin vain herkkiin ihmisiin. Viehättääkö jokin heissä minua vai jokin minussa heitä? Jos ensimmäistä, niin minä en ainakaan itse tiedosta sitä.)

#47

08.01.2014

Warghast ☆

203 viestiä

http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288638733072.html

Tuntuuko muistakin että tuossa on jotenkin nurinkurinen viesti?
Ainakin omalla kohdalla tuo nostaa karvat pystyyn. Pitäisikö mun oppia nauttimaan siitä olosta mikä mulle tulee kun ajattelen omaa osaani?!

Pitäisikö iloita siitä painostavasta, mustasta ja tyhjästä olosta mikä kumpuaa jostain sielun syvyydestä kun tulee mieleen että kukaan ei rakasta?

Nauttia siitä, että viimeisin keskustelu ääneen on käyty useita päiviä ennemmin? tai siitä kuristavasta tunteesta mikä tulee kun kaipaa toisen ihmisen kosketusta?!

noh.. anyway.. Ihme on tapahtunut: Joku vastasi mulle!! Joku ihminen ja asiallisesti! pitäisikö mennä lottoamaan? :D

Anyway: Mitä tuollaiseen vastauksen vastaukseen pitäisi kirjoittaa? en ole hyvä small talkissa, ainakaan näin ööh, vuoropohjaisessa keskustelussa mitä kaikki nettideittisaitit ja-foorumit ovat. vinkkejä mitä kirjoittaa että toinen osapuoli haluaa vastata uudestaan, ja uudestaan ja uudestaan?

#48

08.01.2014

111 kirjaa, 9 kirja-arviota, 107 viestiä

Jos on ujo irl ja sitten vielä ruudun takaa on syytä antaa pieni sähköisku itselleen, kuitenkin uskallat avoimesti kertoa olevasi ujo etc. täällä foorumilla ja se on ristiriitaista. Minusta tuntuu ettet ole ujo, olet luonut itse oman ujon nörttipersoonasi, murra se ja uskalla olla spontaanimpi, puhu hänelle niinkuin puhut täällä foorumissa! Jään murtamiseen tarvitaan vain vähän. Jokainen petaa oman petinsä, uudet lakanat on uskallettava ja osattava itse laittaa!! Eikö? Just go for it, man!!!

#49

08.01.2014