Kategoria: Konepaja | 442 viestiä | 216,8 t lukukertaa
Vastannut: Mustelmann, 19.04.2026
Kategoria: Leirinuotio | 24 viestiä | 317 lukukertaa
Vastannut: kirill potemkin, 19.04.2026
(Netti)deittailusta ja kumppanin löytämisestä
04.02.2015
Wuntvor
1 kirja, 1 kirja-arvio, 82 viestiä
Onneksi Lucilla Notkolla on ollut onnea nettideittailun suhteen. Oma kokemukseni on täysin erilainen.
Sain tarpeekseni nettideiteistä koska treffeillä käyminen on erittäin turhauttavaa. Selasin suurimpien treffisivujen naisten ilmoitukset läpi ja kiinnostavia naisia löytyi hyvin vähän.
Parisuhde periaatteessa kiinnostaisi mutta nettitreffien kautta sopivan naisen löytäminen on yhtä todennäköistä kuin lottovoitto. Toisin sanoen ei maksa vaivaa.
Sain tarpeekseni nettideiteistä koska treffeillä käyminen on erittäin turhauttavaa. Selasin suurimpien treffisivujen naisten ilmoitukset läpi ja kiinnostavia naisia löytyi hyvin vähän.
Parisuhde periaatteessa kiinnostaisi mutta nettitreffien kautta sopivan naisen löytäminen on yhtä todennäköistä kuin lottovoitto. Toisin sanoen ei maksa vaivaa.
Onneksi Lucilla Notkolla on ollut onnea nettideittailun suhteen. Oma kokemukseni on täysin erilainen.
Sain tarpeekseni nettideiteistä koska treffeillä käyminen on erittäin turhauttavaa. Selasin suurimpien treffisivujen naisten ilmoitukset läpi ja kiinnostavia naisia löytyi hyvin vähän.
Parisuhde periaatteessa kiinnostaisi mutta nettitreffien kautta sopivan naisen löytäminen on yhtä todennäköistä kuin lottovoitto. Toisin sanoen ei maksa vaivaa.
06.02.2015
Iikh
22 kirjaa, 55 viestiä
Itse löysin poikaystäväni netin kautta, en tosin miltään deittisivulta vaan Last.fm:stä. Meillä oli samanlainen musiikkimaku 
Ihmiset ovat olleet täällä painostaan huolissaan. Oma kumppanini on asiaa sievistelemättä pullukka, mutta opin pian näkemään sen ohi. Luonne on tärkein, mutta se on uskallettava tuoda esiin. Olemme nyt seurustelleet... Kuusi vuotta? Huh huh.
Ihmiset ovat olleet täällä painostaan huolissaan. Oma kumppanini on asiaa sievistelemättä pullukka, mutta opin pian näkemään sen ohi. Luonne on tärkein, mutta se on uskallettava tuoda esiin. Olemme nyt seurustelleet... Kuusi vuotta? Huh huh.Itse löysin poikaystäväni netin kautta, en tosin miltään deittisivulta vaan Last.fm:stä. Meillä oli samanlainen musiikkimaku :smile: Ihmiset ovat olleet täällä painostaan huolissaan. Oma kumppanini on asiaa sievistelemättä pullukka, mutta opin pian näkemään sen ohi. Luonne on tärkein, mutta se on uskallettava tuoda esiin. Olemme nyt seurustelleet... Kuusi vuotta? Huh huh.
18.02.2015
crapcrapcrapcrap...
päivitetään nyt sitten tätäkin, eli tuossa edellisessa postauksessa mainitut treffit olivat todella mukavat ja kyseinen neitokainen on kuin päivänsäde (tai kuunsäde koska on yökukkuja joka tekee yövuoroja..) ja nyt on tullut tasaisesti parin päivän välein tekstiviestiteltyä (hänelle tämä on ilmeisesti sopinut ainakin sen jälkeen kun kerroin jonkinasteisesta puhelinkammostani..) ja hän liittyi mukaan roolipeliporukkaani
mutta nyt taas hirvittää kun uskaltauduin pyytämään, että nähtäisiin useammin kuin vain roolipelipäivinä..
miten voi ihmisen parinmuodostus ja siihen tähtäävät toiminnat olla niin hankalia? luulisi että evoluutio olisi tähänkin jo parissa miljoonassa vuodessa kehittänyt jonkin helpottavan visuaalisen vinkin.. vaikka otsalle läiskä joka hehkuu vihreänä kun kiinnostusta löytyy, keltaisena kun ei olla varmoja ja punaisena kun ei sytytä..
päivitetään nyt sitten tätäkin, eli tuossa edellisessa postauksessa mainitut treffit olivat todella mukavat ja kyseinen neitokainen on kuin päivänsäde (tai kuunsäde koska on yökukkuja joka tekee yövuoroja..) ja nyt on tullut tasaisesti parin päivän välein tekstiviestiteltyä (hänelle tämä on ilmeisesti sopinut ainakin sen jälkeen kun kerroin jonkinasteisesta puhelinkammostani..) ja hän liittyi mukaan roolipeliporukkaani
mutta nyt taas hirvittää kun uskaltauduin pyytämään, että nähtäisiin useammin kuin vain roolipelipäivinä..
miten voi ihmisen parinmuodostus ja siihen tähtäävät toiminnat olla niin hankalia? luulisi että evoluutio olisi tähänkin jo parissa miljoonassa vuodessa kehittänyt jonkin helpottavan visuaalisen vinkin.. vaikka otsalle läiskä joka hehkuu vihreänä kun kiinnostusta löytyy, keltaisena kun ei olla varmoja ja punaisena kun ei sytytä..
crapcrapcrapcrap...
päivitetään nyt sitten tätäkin, eli tuossa edellisessa postauksessa mainitut treffit olivat todella mukavat ja kyseinen neitokainen on kuin päivänsäde (tai kuunsäde koska on yökukkuja joka tekee yövuoroja..) ja nyt on tullut tasaisesti parin päivän välein tekstiviestiteltyä (hänelle tämä on ilmeisesti sopinut ainakin sen jälkeen kun kerroin jonkinasteisesta puhelinkammostani..) ja hän liittyi mukaan roolipeliporukkaani
mutta nyt taas hirvittää kun uskaltauduin pyytämään, että nähtäisiin useammin kuin vain roolipelipäivinä..
miten voi ihmisen parinmuodostus ja siihen tähtäävät toiminnat olla niin hankalia? luulisi että evoluutio olisi tähänkin jo parissa miljoonassa vuodessa kehittänyt jonkin helpottavan visuaalisen vinkin.. vaikka otsalle läiskä joka hehkuu vihreänä kun kiinnostusta löytyy, keltaisena kun ei olla varmoja ja punaisena kun ei sytytä..
18.02.2015
Lepi
61 kirjaa, 3 kirja-arviota, 16 viestiä
Nou hätä.. Mieti kaikki sun esi-isät aina aatamiin ja eevaan asti on rokannu tän homman.. Muuten et olisi tässä. Joten Hyvin se menee. Kuin tähtiinkirjoitettua..
Nou hätä.. Mieti kaikki sun esi-isät aina aatamiin ja eevaan asti on rokannu tän homman.. Muuten et olisi tässä. Joten Hyvin se menee. Kuin tähtiinkirjoitettua..
18.02.2015
Nou hätä.. Mieti kaikki sun esi-isät aina aatamiin ja eevaan asti on rokannu tän homman..heh, ei paineita.. jos ryssit niin oot ensimmäinen 400 sukupolveen joka feilas :D
mutta joo.. Toivossa on hyvä elää sano lapamatokin :D
[quote]Nou hätä.. Mieti kaikki sun esi-isät aina aatamiin ja eevaan asti on rokannu tän homman.. [/quote]
heh, ei paineita.. jos ryssit niin oot ensimmäinen 400 sukupolveen joka feilas :D
mutta joo.. Toivossa on hyvä elää sano lapamatokin :D
18.02.2015
sinidean
12 kirjaa, 2 kirja-arviota, 130 viestiä
Warghastmiten voi ihmisen parinmuodostus ja siihen tähtäävät toiminnat olla niin hankalia? luulisi että evoluutio olisi tähänkin jo parissa miljoonassa vuodessa kehittänyt jonkin helpottavan visuaalisen vinkin..Jos parinvalinnan evoluutio kiinnostaa enemmänkin, niin esim. tässä tieteellistä jargonia asiasta. ;) Ja tässä vielä ihan hauska kevyempi lehtijuttu. Tosin kumpikaan juttu ei tarjoa mitään kikkakolmosia parinvalinnan helpottamiseksi.
Yliopiston biologian opinnoissa olen osallistunut eräälle evoluutioekologian kurssille, jossa kolme luentokertaa käytettiin pelkästään näihin parinmuodostusasioihin (ihmisillä ja muilla eläimillä), mm. eri sukupuolten välisiin eroihin seksuaalivalintaa koskien (esim. naisen valinta eroaa miehen valinnasta jo pelkästään sen takia että naisella ns. enemmän pelissä mukana ja enemmän menetettävää) ja evolutiiviseen "kilpavarusteluun" sukupuolten välillä (=sopeumat jotka kilpailevat toisiaan vastaan).
Yhteenvetona voisi todeta, että parinmuodostus on niin monimutkainen prosessi, että tuollaista Warghastin kaipaamaa selkeää liikennevalojärjestelmää ei ole ihan heti näköpiirissä... :cheesy:
Muutama omasta mielestäni mielenkiintoinen poiminta linkkaamastani jutusta (siis tuosta raskaammasta):
Vaikka miehet ja naiset eroavat joidenkin etsimiensä piirteiden ja käytettyjen vihjeiden kohdalla, perustana oleva peliteoreettinen ongelma kuinka miellyttää parasta kumppania, joka voisi sinut hyväksya, on samanlainen molemmille sukupuolille (Miller 1997).
Miehet ja naiset kohtaavat paljolti samanlaisia ongelmia, kun he arvioivat mahdollisesti pettäviä vihjeitä, yhdistelevät vihjeitä, hakevat tulevaisuuden mahdollisuuksia ja yrittävät löytää parhaan hänet hyväksyvän kumppanin.
Pariutuminen vaatii useimmiten molemminpuolisen suostumuksen. Tämä yhteisen valinnan vaatimus monimutkaistaa asioita, koska kahden osapuolen mieltymysten täyttäminen on moninkertaisesti vaikeampaa kuin yhden.
...naiset mieltyivät enemmän sellaisten miesten hajuihin, joilla oli erilaiset MHC-ryhmät (major histocompatibility complex) kuin heillä itsellään (Wedekind ym. 1995). Tämä erilaisen geeniperimän suosiminen juuri immunologiassa on mitä ilmeisimmin seurausta jatkuvasta kilpajuoksusta erilaisia tartuntatauteja vastaan.
Öljyä on turha yrittää sekoittaa veteen. Ja sama näyttää pätevän henkilökemiassakin – vastoin tunnettua sanontaa vastakohtien miellyttämisestä. Ei nimittäin ole osoitettu, että vastakohtaisilla tai täysin erilaisilla piirteillä varustetuilla ihmisillä olisi koskaan ollut tapana pariutua keskenään. (...) Ilmiötä on tutkittu iän, pituuden, uskonnon, sosioekonomisen aseman, älykkyyden, persoonallisuuden, asenteiden ja monien muiden muuttujien osalta, ja taipumus valita itsensä kaltaisia kumppaneita on niin vallitseva, että voisi melkein puhua narsismista.
Parinvalinnan mekanismit ovat sopeutumia, ja sopeutumat ovat aina sopeutumia johonkin: määrättyyn tehtävään ja määrättyyn ympäristöön.
[quote="Warghast" post=29081]miten voi ihmisen parinmuodostus ja siihen tähtäävät toiminnat olla niin hankalia? luulisi että evoluutio olisi tähänkin jo parissa miljoonassa vuodessa kehittänyt jonkin helpottavan visuaalisen vinkin..[/quote]
Jos parinvalinnan evoluutio kiinnostaa enemmänkin, niin esim. [url=http://www.tieteessatapahtuu.fi/996/tammisalo.htm]tässä[/url] tieteellistä jargonia asiasta. ;) Ja tässä vielä ihan hauska kevyempi [url=http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mika_vikana/rakkaus_oma_valinta_vai_evoluution_paatos]lehtijuttu[/url]. Tosin kumpikaan juttu ei tarjoa mitään kikkakolmosia parinvalinnan helpottamiseksi.
Yliopiston biologian opinnoissa olen osallistunut eräälle evoluutioekologian kurssille, jossa kolme luentokertaa käytettiin pelkästään näihin parinmuodostusasioihin (ihmisillä ja muilla eläimillä), mm. eri sukupuolten välisiin eroihin seksuaalivalintaa koskien (esim. naisen valinta eroaa miehen valinnasta jo pelkästään sen takia että naisella ns. enemmän pelissä mukana ja enemmän menetettävää) ja evolutiiviseen "kilpavarusteluun" sukupuolten välillä (=sopeumat jotka kilpailevat toisiaan vastaan).
Yhteenvetona voisi todeta, että parinmuodostus on niin monimutkainen prosessi, että tuollaista [b]Warghastin[/b] kaipaamaa selkeää liikennevalojärjestelmää ei ole ihan heti näköpiirissä... :cheesy:
Muutama omasta mielestäni mielenkiintoinen poiminta linkkaamastani jutusta (siis tuosta raskaammasta):
[quote][i]Vaikka miehet ja naiset eroavat joidenkin etsimiensä piirteiden ja käytettyjen vihjeiden kohdalla, perustana oleva peliteoreettinen ongelma kuinka miellyttää parasta kumppania, joka voisi sinut hyväksya, on samanlainen molemmille sukupuolille (Miller 1997).[/i]
[i]Miehet ja naiset kohtaavat paljolti samanlaisia ongelmia, kun he arvioivat mahdollisesti pettäviä vihjeitä, yhdistelevät vihjeitä, hakevat tulevaisuuden mahdollisuuksia ja yrittävät löytää parhaan hänet hyväksyvän kumppanin.[/i]
[i]Pariutuminen vaatii useimmiten molemminpuolisen suostumuksen. Tämä yhteisen valinnan vaatimus monimutkaistaa asioita, koska kahden osapuolen mieltymysten täyttäminen on moninkertaisesti vaikeampaa kuin yhden. [/i]
[i]...naiset mieltyivät enemmän sellaisten miesten hajuihin, joilla oli erilaiset MHC-ryhmät (major histocompatibility complex) kuin heillä itsellään (Wedekind ym. 1995). Tämä erilaisen geeniperimän suosiminen juuri immunologiassa on mitä ilmeisimmin seurausta jatkuvasta kilpajuoksusta erilaisia tartuntatauteja vastaan.[/i]
[i]Öljyä on turha yrittää sekoittaa veteen. Ja sama näyttää pätevän henkilökemiassakin – vastoin tunnettua sanontaa vastakohtien miellyttämisestä. Ei nimittäin ole osoitettu, että vastakohtaisilla tai täysin erilaisilla piirteillä varustetuilla ihmisillä olisi koskaan ollut tapana pariutua keskenään. (...) Ilmiötä on tutkittu iän, pituuden, uskonnon, sosioekonomisen aseman, älykkyyden, persoonallisuuden, asenteiden ja monien muiden muuttujien osalta, ja taipumus valita itsensä kaltaisia kumppaneita on niin vallitseva, että voisi melkein puhua narsismista.[/i]
[i]Parinvalinnan mekanismit ovat sopeutumia, ja sopeutumat ovat aina sopeutumia johonkin: määrättyyn tehtävään ja määrättyyn ympäristöön.[/i] [/quote]
18.02.2015
jos etsii nörtimpää nettideittipaikkaa, niin tuonne kannattaa käydä laittamassa ilmoitus vielä kun ehtii..
http://geekgirls.fi/wp/blog/norttirakkautta/
taitaapa muuten olla ainut virallisesti nörteille suunnattu ilmoituspaikka.. vai onko muita tiedossa?
http://geekgirls.fi/wp/blog/norttirakkautta/
taitaapa muuten olla ainut virallisesti nörteille suunnattu ilmoituspaikka.. vai onko muita tiedossa?
jos etsii nörtimpää nettideittipaikkaa, niin tuonne kannattaa käydä laittamassa ilmoitus vielä kun ehtii..
http://geekgirls.fi/wp/blog/norttirakkautta/
taitaapa muuten olla ainut virallisesti nörteille suunnattu ilmoituspaikka.. vai onko muita tiedossa?
18.02.2015
Echramath
4 kirjaa, 452 viestiä
Lucilla Notko Eli nämä Riverinkin mainitsemat ulkoiset seikat, joiden suhteen mielestäni pitäisi olla hyvinkin joustava, sillä koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Omasta kokemuksesta ja lähipiiristä tiedän, että toinen voi sairastua vakavasti, vammautua tai kokea jonkun lamauttavan menetyksen. Jos sellainen syy on syy jättämiseen, niin, noh, surulliseksi vetää. Säälin sitä jättäjää.Jaa-a, jaa-a, vaikea kuvitella, etteivät ulkoiset seikat kuitenkin vaikuttaisi. Eikä se meinaa, että toinen olisi varsinaisesti ruma tai olisi inhottavia piirteitä, vaan että ei vaan iske. Tässä on myös se "sisäinen kauneus", eli eleet, ilmeet ja puhetapa. Kyllä minä tiedän – niinkuin kaikki - runsaasti ihmisiä, joilla ns. vientiä, mutta jotka eivät ollenkaan iske ja tässä ei nyt puhuta pelkästään toisista miehistä.
(ja toisaalta esimerkiksi myös se, että toinen vammautuu niin pahasti, että pää ei toimi sillä tavalla, että olisi tasaveroinen kumppani, on ihan legitiimi syy erota. Tai jos ei muuten vaan enää kiinnosta)
[quote="Lucilla Notko" post=27963] Eli nämä Riverinkin mainitsemat ulkoiset seikat, joiden suhteen mielestäni pitäisi olla hyvinkin joustava, sillä koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Omasta kokemuksesta ja lähipiiristä tiedän, että toinen voi sairastua vakavasti, vammautua tai kokea jonkun lamauttavan menetyksen. Jos sellainen syy on syy jättämiseen, niin, noh, surulliseksi vetää. Säälin sitä jättäjää.[/quote]
Jaa-a, jaa-a, vaikea kuvitella, etteivät ulkoiset seikat kuitenkin vaikuttaisi. Eikä se meinaa, että toinen olisi varsinaisesti ruma tai olisi inhottavia piirteitä, vaan että ei vaan iske. Tässä on myös se "sisäinen kauneus", eli eleet, ilmeet ja puhetapa. Kyllä minä tiedän – niinkuin kaikki - runsaasti ihmisiä, joilla ns. vientiä, mutta jotka eivät ollenkaan iske ja tässä ei nyt puhuta pelkästään toisista miehistä.
(ja toisaalta esimerkiksi myös se, että toinen vammautuu niin pahasti, että pää ei toimi sillä tavalla, että olisi tasaveroinen kumppani, on ihan legitiimi syy erota. Tai jos ei muuten vaan enää kiinnosta)
02.04.2015
pihlajapuu
27 kirjaa, 5 kirja-arviota, 271 viestiä
EchramathKomppaan Echramathia. Itse voin kyllä ihan suoraan sanoa, että myös ulkonäkö merkitsee, koska pitäähän sitä nyt tuntea myös sillä tavalla vetoa kumppaniin, MUTTA se, mistä kukakin tykkää, onkin sit taas ihan toinen juttu. Ihan omassa kaveripiirissäkin on niin monenlaista mies- ja naismakua, että vaikea kuvitella, etteikö jokaiselle ihmisille olisi olemassa tyyppiä, joka pitää ulkonäöllisestikin viehättävänä. Kärjistetty esimerkki tästä voisi olla vaikkapa pitkät hiukset miehellä; itselläni ne herättävät heti kiinnostuksen (minkä näköinen tyyppi on muuten? millainenkohan se on? Minusta pitkät hiukset vain yksinkertaisesti tekevät miehestä lähes poikkeuksetta paremman näköisen, enkä mie sille mieltymykselle mitään voi), kun taas tiedän monia, joille pitkät hiukset miehellä on ehdoton "ei kiitos". Sama kuitenkin tuntuu pätevän suunnilleen kaikkiin ulkonäöllisiin piirteisiin, kun toinen tykkää tummasta, toinen vaaleasta, toinen pyöreistä kasvoista, toinen kapeista jne.Lucilla Notko Eli nämä Riverinkin mainitsemat ulkoiset seikat, joiden suhteen mielestäni pitäisi olla hyvinkin joustava, sillä koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Omasta kokemuksesta ja lähipiiristä tiedän, että toinen voi sairastua vakavasti, vammautua tai kokea jonkun lamauttavan menetyksen. Jos sellainen syy on syy jättämiseen, niin, noh, surulliseksi vetää. Säälin sitä jättäjää.Jaa-a, jaa-a, vaikea kuvitella, etteivät ulkoiset seikat kuitenkin vaikuttaisi. Eikä se meinaa, että toinen olisi varsinaisesti ruma tai olisi inhottavia piirteitä, vaan että ei vaan iske. Tässä on myös se "sisäinen kauneus", eli eleet, ilmeet ja puhetapa. Kyllä minä tiedän – niinkuin kaikki - runsaasti ihmisiä, joilla ns. vientiä, mutta jotka eivät ollenkaan iske ja tässä ei nyt puhuta pelkästään toisista miehistä.
[quote="Echramath" post=29118][quote="Lucilla Notko" post=27963] Eli nämä Riverinkin mainitsemat ulkoiset seikat, joiden suhteen mielestäni pitäisi olla hyvinkin joustava, sillä koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Omasta kokemuksesta ja lähipiiristä tiedän, että toinen voi sairastua vakavasti, vammautua tai kokea jonkun lamauttavan menetyksen. Jos sellainen syy on syy jättämiseen, niin, noh, surulliseksi vetää. Säälin sitä jättäjää.[/quote]
Jaa-a, jaa-a, vaikea kuvitella, etteivät ulkoiset seikat kuitenkin vaikuttaisi. Eikä se meinaa, että toinen olisi varsinaisesti ruma tai olisi inhottavia piirteitä, vaan että ei vaan iske. Tässä on myös se "sisäinen kauneus", eli eleet, ilmeet ja puhetapa. Kyllä minä tiedän – niinkuin kaikki - runsaasti ihmisiä, joilla ns. vientiä, mutta jotka eivät ollenkaan iske ja tässä ei nyt puhuta pelkästään toisista miehistä.
[/quote]
Komppaan Echramathia. Itse voin kyllä ihan suoraan sanoa, että myös ulkonäkö merkitsee, koska pitäähän sitä nyt tuntea myös sillä tavalla vetoa kumppaniin, MUTTA se, mistä kukakin tykkää, onkin sit taas ihan toinen juttu. Ihan omassa kaveripiirissäkin on niin monenlaista mies- ja naismakua, että vaikea kuvitella, etteikö jokaiselle ihmisille olisi olemassa tyyppiä, joka pitää ulkonäöllisestikin viehättävänä. Kärjistetty esimerkki tästä voisi olla vaikkapa pitkät hiukset miehellä; itselläni ne herättävät heti kiinnostuksen (minkä näköinen tyyppi on muuten? millainenkohan se on? Minusta pitkät hiukset vain yksinkertaisesti tekevät miehestä lähes poikkeuksetta paremman näköisen, enkä mie sille mieltymykselle mitään voi), kun taas tiedän monia, joille pitkät hiukset miehellä on ehdoton "ei kiitos". Sama kuitenkin tuntuu pätevän suunnilleen kaikkiin ulkonäöllisiin piirteisiin, kun toinen tykkää tummasta, toinen vaaleasta, toinen pyöreistä kasvoista, toinen kapeista jne.
02.04.2015
pihlajapuu
27 kirjaa, 5 kirja-arviota, 271 viestiä
Mutta palatakseni varsinaiseen aiheeseen sanottakoon vielä pari sanaa tuosta nettideittailusta, kun tässä nyt on edelleen "sitoutumattomana" pyörittyä.
OkCupidia testailin tovin tuossa, mutta sen ongelmana on se, että samanhenkisiä, edes lähikaupungeissa asuvia on kovin vähän. Mutta kyllä niitä täyspäisiä ja mukavia miehiä sieltä deittipalstoiltakin voi todistettavasti löytää, voin tapaamisten perusteella sanoa, vaikka ei jutuista olekaan sit sen enempää tullut. Toki viestejä tulee myös niiltä erikoisemmilta tapauksilta, joista jää lähinnä tunne, että nyt on massapostitettu viestiä vähän jokaiselle, tai että nyt ei kyllä ole yhtään omaa tyyppiä, mutta eipä niitä pakko tavata ole tai vastata. Poistin profiilin jokin aika sitten, kun tuntui, että se vie lähinnä energiaa sen sijaan, että siitä saisi juurikaan mitään irti.
Tinder puolestaan on jotenkin väsyttävä. Alkusyksystä jaksoin sitä sovellusta vielä käyttää, ja tapasinkin muutaman tyypin kanssa (niin ikään täyspäisiä, mutta ei johtanut sen enempään). Paljon on mielestäni kiinni siitä, millaista viestiä antaa omilla kuvillaan ja tekstillään. Otin itse sen lähestymistavan, että viimeistään profiilin kuvaus karkoittaa ne tyypit, joiden kanssa en livenä taatusti tule ollenkaan toimeen, eli kuvauksesta löytyvät niin fantasia, scifi, nörttiys, kahden tutkinnon tekeminen ylipistossa kuin jotain muutakin hörhöilyä. Ei ole tullut myöskään mitään enempiä ehdotteluja, kun varmaan tajuavat, ettei tässä nyt yhdenyönjuttuja haeta, jos kirja- ja leffamakukin käydään profiilissa läpi. Ei vaan jotenkin jaksa enää sitä sovellusta, kun yleensä se ei kuitenkaan johda mihinkään, kun jonkin ajan jälkeen huomaa, ettei keskustelu oikein siitä lähde etenemään.
Edit. Suurin ongelma näissä oikeastaan on, että vievät liikaa aikaa ja energiaa siihen nähden, mitä niistä saa ja minkä verran muutakin tekemistä olisi.
OkCupidia testailin tovin tuossa, mutta sen ongelmana on se, että samanhenkisiä, edes lähikaupungeissa asuvia on kovin vähän. Mutta kyllä niitä täyspäisiä ja mukavia miehiä sieltä deittipalstoiltakin voi todistettavasti löytää, voin tapaamisten perusteella sanoa, vaikka ei jutuista olekaan sit sen enempää tullut. Toki viestejä tulee myös niiltä erikoisemmilta tapauksilta, joista jää lähinnä tunne, että nyt on massapostitettu viestiä vähän jokaiselle, tai että nyt ei kyllä ole yhtään omaa tyyppiä, mutta eipä niitä pakko tavata ole tai vastata. Poistin profiilin jokin aika sitten, kun tuntui, että se vie lähinnä energiaa sen sijaan, että siitä saisi juurikaan mitään irti.
Tinder puolestaan on jotenkin väsyttävä. Alkusyksystä jaksoin sitä sovellusta vielä käyttää, ja tapasinkin muutaman tyypin kanssa (niin ikään täyspäisiä, mutta ei johtanut sen enempään). Paljon on mielestäni kiinni siitä, millaista viestiä antaa omilla kuvillaan ja tekstillään. Otin itse sen lähestymistavan, että viimeistään profiilin kuvaus karkoittaa ne tyypit, joiden kanssa en livenä taatusti tule ollenkaan toimeen, eli kuvauksesta löytyvät niin fantasia, scifi, nörttiys, kahden tutkinnon tekeminen ylipistossa kuin jotain muutakin hörhöilyä. Ei ole tullut myöskään mitään enempiä ehdotteluja, kun varmaan tajuavat, ettei tässä nyt yhdenyönjuttuja haeta, jos kirja- ja leffamakukin käydään profiilissa läpi. Ei vaan jotenkin jaksa enää sitä sovellusta, kun yleensä se ei kuitenkaan johda mihinkään, kun jonkin ajan jälkeen huomaa, ettei keskustelu oikein siitä lähde etenemään.
Edit. Suurin ongelma näissä oikeastaan on, että vievät liikaa aikaa ja energiaa siihen nähden, mitä niistä saa ja minkä verran muutakin tekemistä olisi.
Mutta palatakseni varsinaiseen aiheeseen sanottakoon vielä pari sanaa tuosta nettideittailusta, kun tässä nyt on edelleen "sitoutumattomana" pyörittyä.
OkCupidia testailin tovin tuossa, mutta sen ongelmana on se, että samanhenkisiä, edes lähikaupungeissa asuvia on kovin vähän. Mutta kyllä niitä täyspäisiä ja mukavia miehiä sieltä deittipalstoiltakin voi todistettavasti löytää, voin tapaamisten perusteella sanoa, vaikka ei jutuista olekaan sit sen enempää tullut. Toki viestejä tulee myös niiltä erikoisemmilta tapauksilta, joista jää lähinnä tunne, että nyt on massapostitettu viestiä vähän jokaiselle, tai että nyt ei kyllä ole yhtään omaa tyyppiä, mutta eipä niitä pakko tavata ole tai vastata. Poistin profiilin jokin aika sitten, kun tuntui, että se vie lähinnä energiaa sen sijaan, että siitä saisi juurikaan mitään irti.
Tinder puolestaan on jotenkin väsyttävä. Alkusyksystä jaksoin sitä sovellusta vielä käyttää, ja tapasinkin muutaman tyypin kanssa (niin ikään täyspäisiä, mutta ei johtanut sen enempään). Paljon on mielestäni kiinni siitä, millaista viestiä antaa omilla kuvillaan ja tekstillään. Otin itse sen lähestymistavan, että viimeistään profiilin kuvaus karkoittaa ne tyypit, joiden kanssa en livenä taatusti tule ollenkaan toimeen, eli kuvauksesta löytyvät niin fantasia, scifi, nörttiys, kahden tutkinnon tekeminen ylipistossa kuin jotain muutakin hörhöilyä. Ei ole tullut myöskään mitään enempiä ehdotteluja, kun varmaan tajuavat, ettei tässä nyt yhdenyönjuttuja haeta, jos kirja- ja leffamakukin käydään profiilissa läpi. Ei vaan jotenkin jaksa enää sitä sovellusta, kun yleensä se ei kuitenkaan johda mihinkään, kun jonkin ajan jälkeen huomaa, ettei keskustelu oikein siitä lähde etenemään.
Edit. Suurin ongelma näissä oikeastaan on, että vievät liikaa aikaa ja energiaa siihen nähden, mitä niistä saa ja minkä verran muutakin tekemistä olisi.
19.07.2015
Mika
1 kirja, 49 viestiä
Koputellaas tällaista vanhaa aihetta vaihteeksi. Itsekin on tullut nettideittejä kokeiltua, kun ei samanhenkisiä ihmisiä nyt ihan jatkuvalla syötöllä kadulla pahkikaan kävele. Onpa sitä kautta muutama uusi ystävä ja ihan parisuhdekin löytynyt. Sopivan valikoivalla mielenlaadulla liikkuessa ei ole tullut vastaan edes yhtään ns. huonoa deittiä, vaikka kaikkien kanssa ei tokikaan ole yhtä tapaamista pidemmälle synkannut.
Koputellaas tällaista vanhaa aihetta vaihteeksi. Itsekin on tullut nettideittejä kokeiltua, kun ei samanhenkisiä ihmisiä nyt ihan jatkuvalla syötöllä kadulla pahkikaan kävele. Onpa sitä kautta muutama uusi ystävä ja ihan parisuhdekin löytynyt. Sopivan valikoivalla mielenlaadulla liikkuessa ei ole tullut vastaan edes yhtään ns. huonoa deittiä, vaikka kaikkien kanssa ei tokikaan ole yhtä tapaamista pidemmälle synkannut.
Muokannut Mika (02.08.2015)
22.07.2015
Mustelmann
64 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1272 viestiä
Ketjuhan on ollut varsin mielenkiintoista luettavaa. Itsekin olen joskus harkinnut, pitäisikö näitä palveluja kokeilla, mutta lopulta olen antanut asian olla. Olen sulkenut pois kaikki puhelinsovellukset, koska ensinnäkin inhoan puhelimella näpräämistä ja toisekseen moni palvelu tuntuu olevan jotenkin linkissä Facebookiin, mistä pidän vielä vähemmän. Haluaisin suorittaa teoreettisen nettideittailuni hallituissa olosuhteissa omalla kotikoneellani.
Sitten on vielä sekin, että en varsinaisesti halua parisuhdetta. Jonkinlainen kaverisuhde olisi kiva tai sitten ihan vaan kasuaali päiväkahviseura. Valitettavasti aika moni tuntuu olevan liikkeellä ns. vakavissaan, joten sekin hiukan nostaa kynnystä liittyä mihinkään palveluun.
Sitten on vielä sekin, että en varsinaisesti halua parisuhdetta. Jonkinlainen kaverisuhde olisi kiva tai sitten ihan vaan kasuaali päiväkahviseura. Valitettavasti aika moni tuntuu olevan liikkeellä ns. vakavissaan, joten sekin hiukan nostaa kynnystä liittyä mihinkään palveluun.
Ketjuhan on ollut varsin mielenkiintoista luettavaa. Itsekin olen joskus harkinnut, pitäisikö näitä palveluja kokeilla, mutta lopulta olen antanut asian olla. Olen sulkenut pois kaikki puhelinsovellukset, koska ensinnäkin inhoan puhelimella näpräämistä ja toisekseen moni palvelu tuntuu olevan jotenkin linkissä Facebookiin, mistä pidän vielä vähemmän. Haluaisin suorittaa teoreettisen nettideittailuni hallituissa olosuhteissa omalla kotikoneellani.
Sitten on vielä sekin, että en varsinaisesti halua parisuhdetta. Jonkinlainen kaverisuhde olisi kiva tai sitten ihan vaan kasuaali päiväkahviseura. Valitettavasti aika moni tuntuu olevan liikkeellä ns. vakavissaan, joten sekin hiukan nostaa kynnystä liittyä mihinkään palveluun.
23.07.2015
tjaa a... olihan se kivaa niin kauan kun se kesti...
Taas pitäis innostua etsiskelemään uutta ja samalla yrittää päästä eteenpäin..
Onko tietoa mistä muualta kannattaisi nörähtäneempää parinmuodostusta yrittää kuin tuo OKCupid ja Nörttityttöjen blogi?
tuo okcupid oli sinänsä hieno ja sieltä tuo yökukkujakin löyty mutta kun sekin alkaa olla koluttu ja hyvin vähän viestejä saa takasin..
oliskohan Esim. Steam Hellsinkissä paremmat mahdollisuudet IRL, tosin sinnekkin tarttee ehkä siipimiehen, että eres uskaltautuu paikalle, saati puhumaan kenellekkään..
Taas pitäis innostua etsiskelemään uutta ja samalla yrittää päästä eteenpäin..
Onko tietoa mistä muualta kannattaisi nörähtäneempää parinmuodostusta yrittää kuin tuo OKCupid ja Nörttityttöjen blogi?
tuo okcupid oli sinänsä hieno ja sieltä tuo yökukkujakin löyty mutta kun sekin alkaa olla koluttu ja hyvin vähän viestejä saa takasin..
oliskohan Esim. Steam Hellsinkissä paremmat mahdollisuudet IRL, tosin sinnekkin tarttee ehkä siipimiehen, että eres uskaltautuu paikalle, saati puhumaan kenellekkään..
tjaa a... olihan se kivaa niin kauan kun se kesti...
Taas pitäis innostua etsiskelemään uutta ja samalla yrittää päästä eteenpäin..
Onko tietoa mistä muualta kannattaisi nörähtäneempää parinmuodostusta yrittää kuin tuo OKCupid ja Nörttityttöjen blogi?
tuo okcupid oli sinänsä hieno ja sieltä tuo yökukkujakin löyty mutta kun sekin alkaa olla koluttu ja hyvin vähän viestejä saa takasin..
oliskohan Esim. Steam Hellsinkissä paremmat mahdollisuudet IRL, tosin sinnekkin tarttee ehkä siipimiehen, että eres uskaltautuu paikalle, saati puhumaan kenellekkään..
27.07.2015
Iivari
624 kirjaa, 1 kirja-arvio, 985 viestiä
Astoretheinille melkein suosittelisin OkCupidia, sillä vaikka se tässä ketjussa saakin lähinnä (sinänsä ainakin suuntaa-antavan oikeaa) kritiikkiä, se on minusta ehkä lopulta parhaimmillaan juuri uusien ihmissuhteiden, ei varsinaisesti elämän- tai seksikumppanien löytämisessä. Tätä kirjoittaessani ne ainoat ei-ennestään-tutut ihmiset, joihin OkCupidissa olen päätynyt kontaktiin, ovat nimenomaan uusimmat ystäväni, eivät mitään muuta. En sano, etteikö se olisi hyvä väline niin deittailuun kuin kumppanienkin hakuun, mutta ymmärrän hyvin (omankin kokemukseni pohjalta) että lopulta se ei välttämättä toimi kummassakaan loistavasti erinäisten yhteentörmäävien syiden takia. Eräs vielä mielestäni mainitsemattomista kritiikin kohteista on se, että OkCupid osoittaa hyvin helposti sen, kuinka pienet piirit useinkin tapaavat olla - tapaan tervehtiä siellä vastaantulevia tuttuja aina privalla, ja valehtelematta yli 90 prosenttia privalaatikkoni posteista on erinäisiä muunnelmia Tuttumoikkaus-postauksista alkaneita keskusteluja.
Asiaa sivuten: Steam Hellsinki saattaisi hyvinkin olla tässäkin mielessä varteenotettava paikka, sinnehän tuskin ihmiset tulevat (vain / ensi sijassa) vetämään lärvejä...
Asiaa sivuten: Steam Hellsinki saattaisi hyvinkin olla tässäkin mielessä varteenotettava paikka, sinnehän tuskin ihmiset tulevat (vain / ensi sijassa) vetämään lärvejä...
Astoretheinille melkein suosittelisin OkCupidia, sillä vaikka se tässä ketjussa saakin lähinnä (sinänsä ainakin suuntaa-antavan oikeaa) kritiikkiä, se on minusta ehkä lopulta parhaimmillaan juuri uusien ihmissuhteiden, ei varsinaisesti elämän- tai seksikumppanien löytämisessä. Tätä kirjoittaessani ne ainoat ei-ennestään-tutut ihmiset, joihin OkCupidissa olen päätynyt kontaktiin, ovat nimenomaan uusimmat ystäväni, eivät mitään muuta. En sano, etteikö se olisi hyvä väline niin deittailuun kuin kumppanienkin hakuun, mutta ymmärrän hyvin (omankin kokemukseni pohjalta) että lopulta se ei välttämättä toimi kummassakaan loistavasti erinäisten yhteentörmäävien syiden takia. Eräs vielä mielestäni mainitsemattomista kritiikin kohteista on se, että OkCupid osoittaa hyvin helposti sen, kuinka pienet piirit useinkin tapaavat olla - tapaan tervehtiä siellä vastaantulevia tuttuja aina privalla, ja valehtelematta yli 90 prosenttia privalaatikkoni posteista on erinäisiä muunnelmia Tuttumoikkaus-postauksista alkaneita keskusteluja.
Asiaa sivuten: Steam Hellsinki saattaisi hyvinkin olla tässäkin mielessä varteenotettava paikka, sinnehän tuskin ihmiset tulevat (vain / ensi sijassa) vetämään lärvejä...
02.08.2015
Mika
1 kirja, 49 viestiä
Mitäs mieltä muuten olette noiden "standardista poikkeavien" detaljien, kuten päihteettömyyden tai lapsettomuuden, mainitsemisesta profiilissa? Rehellinen on toki hyvä olla ja jos on vakaasti sitä mieltä, että ei lapsia ole elämäänsä kaipaamassa niin onhan se hyvä tuoda tavalla tai toisella ilmi. Mutta pitäisikö noita selitellä tarkemmin? Itse muistan näihin liittyen käyneeni muutaman keskustelun, jossa osa naisista on ollut sitä mieltä, että esimerkiksi raittius tuntuu epäilyttävältä (mietitään alkoholistitaustaa) tai se, että ilmoittaa suorasanaisesti ettei halua lapsia kuulostaa ensimmäisenä sitoutumiskammoiselta pelimieheltä. Ovatko tällaiset ensivaikutelmat yleisiä ja miten teidän mielestänne asia olisi hyvä ratkaista?
Mitäs mieltä muuten olette noiden "standardista poikkeavien" detaljien, kuten päihteettömyyden tai lapsettomuuden, mainitsemisesta profiilissa? Rehellinen on toki hyvä olla ja jos on vakaasti sitä mieltä, että ei lapsia ole elämäänsä kaipaamassa niin onhan se hyvä tuoda tavalla tai toisella ilmi. Mutta pitäisikö noita selitellä tarkemmin? Itse muistan näihin liittyen käyneeni muutaman keskustelun, jossa osa naisista on ollut sitä mieltä, että esimerkiksi raittius tuntuu epäilyttävältä (mietitään alkoholistitaustaa) tai se, että ilmoittaa suorasanaisesti ettei halua lapsia kuulostaa ensimmäisenä sitoutumiskammoiselta pelimieheltä. Ovatko tällaiset ensivaikutelmat yleisiä ja miten teidän mielestänne asia olisi hyvä ratkaista?
03.08.2015
Sarantha
103 kirjaa, 5 kirja-arviota, 85 viestiä
Minä en yhtään tiedä miten nuo jutut yleisesti menevät, mutta ainakin itse kokisin hyvänä että noista lapsettomuuspyrkimyksistä mainittaisiin, niin voisin itse sitten välttyä tuhlaamasta aikaa sellaiseen henkilöön :D Yleensäkin sellaiset suuret linjat on hyvä saada tietää jo alkuunsa, sillä onhan sitä toki monilla parinvalinnassa sellaisia reunaehtoja joiden on täytyttävä ennen kuin kannattaa edes harkita tutustumista. Esim. itse olen aina maininnut jo esittelytekstissä että minulla on koira, sillä olisi ihan ajanhukkaa ensin jutella iät ja ajat jonkun tyypin kanssa vain siksi että lopulta paljastuisi että hän on koirille pahasti allerginen. Vaikka onhan sekin toisaalta totta, että joidenkin asioiden esilletuonti voi myös synnyttää vastapuolessa vikaan meneviä vaikutelmia.
Minulle on jotenkin nyt viime aikoina kirkastunut, miten helvetin pinnallinen tuo parinvalintakulttuuri nykyään on. Ennen ehkä jotenkin ajattelin, että baarit ovat niitä lihatiskejä, mutta että onneksi on muitakin väyliä. Nykyään sen sijaan tuntuu, että kaikkialla ollaan yhtä ulkonäkökeskeisiä, kun taas kaikki muut kriteerit (kuten älykkyys, arvomaailma, yhteiset kiinnostuksenkohteet, kouluttuneisuus jne.) ovat täysin toisarvoisia. Seuraan yhtä sinkkuudesta ja elämäntilannelapsettomuudesta kertovaa blogia (Kun sitä vähiten odottaa) jonka kommenteissa tämä ilmiö tuotiin esiin todella osuvin sanankääntein:
"Kuvan jakamisesta deitissä on tullut sosiaalinen normi, ja kuvan jakamatta jättävä saa osakseen kiukkua. Kiukkua saa osakseen myös siitä, jos toivoo treffikumppanilta esimerkiksi kiinnostusta kouluttautumiseen. Kiinnostus opiskeluun ei ole deittimaailmassa olennaista, eikä ihmistä saa arvioida sen mukaan. Tärkein esisuodatuskriteeri deittailussa on ulkonäkö, ja sinun pitää olla valmis todistamaan, että sovit potentiaalisen kumppanin ulkonäkökriteereihin. Vasta sen jälkeen voidaan ryhtyä keskustelemaan. Ymmärrän sen kyllä, mutta en hyväksy sitä, ja siksipä nettideittailu ei minulle sovikaan."
Nykymaailmassa kaikki on vaan niin väärin.
Minulle on jotenkin nyt viime aikoina kirkastunut, miten helvetin pinnallinen tuo parinvalintakulttuuri nykyään on. Ennen ehkä jotenkin ajattelin, että baarit ovat niitä lihatiskejä, mutta että onneksi on muitakin väyliä. Nykyään sen sijaan tuntuu, että kaikkialla ollaan yhtä ulkonäkökeskeisiä, kun taas kaikki muut kriteerit (kuten älykkyys, arvomaailma, yhteiset kiinnostuksenkohteet, kouluttuneisuus jne.) ovat täysin toisarvoisia. Seuraan yhtä sinkkuudesta ja elämäntilannelapsettomuudesta kertovaa blogia (Kun sitä vähiten odottaa) jonka kommenteissa tämä ilmiö tuotiin esiin todella osuvin sanankääntein:
"Kuvan jakamisesta deitissä on tullut sosiaalinen normi, ja kuvan jakamatta jättävä saa osakseen kiukkua. Kiukkua saa osakseen myös siitä, jos toivoo treffikumppanilta esimerkiksi kiinnostusta kouluttautumiseen. Kiinnostus opiskeluun ei ole deittimaailmassa olennaista, eikä ihmistä saa arvioida sen mukaan. Tärkein esisuodatuskriteeri deittailussa on ulkonäkö, ja sinun pitää olla valmis todistamaan, että sovit potentiaalisen kumppanin ulkonäkökriteereihin. Vasta sen jälkeen voidaan ryhtyä keskustelemaan. Ymmärrän sen kyllä, mutta en hyväksy sitä, ja siksipä nettideittailu ei minulle sovikaan."
Nykymaailmassa kaikki on vaan niin väärin.
Minä en yhtään tiedä miten nuo jutut yleisesti menevät, mutta ainakin itse kokisin hyvänä että noista lapsettomuuspyrkimyksistä mainittaisiin, niin voisin itse sitten välttyä tuhlaamasta aikaa sellaiseen henkilöön :D Yleensäkin sellaiset suuret linjat on hyvä saada tietää jo alkuunsa, sillä onhan sitä toki monilla parinvalinnassa sellaisia reunaehtoja joiden on täytyttävä ennen kuin kannattaa edes harkita tutustumista. Esim. itse olen aina maininnut jo esittelytekstissä että minulla on koira, sillä olisi ihan ajanhukkaa ensin jutella iät ja ajat jonkun tyypin kanssa vain siksi että lopulta paljastuisi että hän on koirille pahasti allerginen. Vaikka onhan sekin toisaalta totta, että joidenkin asioiden esilletuonti voi myös synnyttää vastapuolessa vikaan meneviä vaikutelmia.
Minulle on jotenkin nyt viime aikoina kirkastunut, miten helvetin pinnallinen tuo parinvalintakulttuuri nykyään on. Ennen ehkä jotenkin ajattelin, että baarit ovat niitä lihatiskejä, mutta että onneksi on muitakin väyliä. Nykyään sen sijaan tuntuu, että kaikkialla ollaan yhtä ulkonäkökeskeisiä, kun taas kaikki muut kriteerit (kuten älykkyys, arvomaailma, yhteiset kiinnostuksenkohteet, kouluttuneisuus jne.) ovat täysin toisarvoisia. Seuraan yhtä sinkkuudesta ja elämäntilannelapsettomuudesta kertovaa blogia ([url=http://kunsitavahitenodottaa.blogspot.fi/]Kun sitä vähiten odottaa[/url]) jonka kommenteissa tämä ilmiö tuotiin esiin todella osuvin sanankääntein:
[i]"Kuvan jakamisesta deitissä on tullut sosiaalinen normi, ja kuvan jakamatta jättävä saa osakseen kiukkua. Kiukkua saa osakseen myös siitä, jos toivoo treffikumppanilta esimerkiksi kiinnostusta kouluttautumiseen. Kiinnostus opiskeluun ei ole deittimaailmassa olennaista, eikä ihmistä saa arvioida sen mukaan. Tärkein esisuodatuskriteeri deittailussa on ulkonäkö, ja sinun pitää olla valmis todistamaan, että sovit potentiaalisen kumppanin ulkonäkökriteereihin. Vasta sen jälkeen voidaan ryhtyä keskustelemaan. Ymmärrän sen kyllä, mutta en hyväksy sitä, ja siksipä nettideittailu ei minulle sovikaan."[/i]
Nykymaailmassa kaikki on vaan niin väärin.
03.08.2015
tpi
15 kirjaa, 12 kirja-arviota, 21 viestiä
"Kiinnostus koulutukseen ei olennaista?"
Oikeasti?
En ole deittimarkkinoilla ollut vuosikymmeniin, eikä ole tarkoitus sellaisile ikinä mennä - mutta itse olen niin snobi, että akateemisen koulutuksen puute olisi melkein ylipääsemätön juttu. Jos ei kiinnosta opiskella, kuinka voi olla kiinnostava henkilö?
Oikeasti?
En ole deittimarkkinoilla ollut vuosikymmeniin, eikä ole tarkoitus sellaisile ikinä mennä - mutta itse olen niin snobi, että akateemisen koulutuksen puute olisi melkein ylipääsemätön juttu. Jos ei kiinnosta opiskella, kuinka voi olla kiinnostava henkilö?
"Kiinnostus koulutukseen ei olennaista?"
Oikeasti?
En ole deittimarkkinoilla ollut vuosikymmeniin, eikä ole tarkoitus sellaisile ikinä mennä - mutta itse olen niin snobi, että akateemisen koulutuksen puute olisi melkein ylipääsemätön juttu. Jos ei kiinnosta opiskella, kuinka voi olla kiinnostava henkilö?
03.08.2015
Mika
1 kirja, 49 viestiä
tpiJos ei kiinnosta opiskella, kuinka voi olla kiinnostava henkilö?Oletko sitä mieltä, että asioista voi olla kiinnostunut tai niistä ottaa selvää ainoastaan formaalin koulutuksen puitteissa? Itse mielummin, jos pitäisi valita, tutustuisin henkilöön joka on utelias ottamaan selvää kaikesta omatoimisesti, kuin sellaiseen joka on tehnyt (akateemisenkin) tutkinnon ja sen jälkeen katsonut salkkareita kaiken vapaa-aikansa.
[quote="tpi" post=36079]Jos ei kiinnosta opiskella, kuinka voi olla kiinnostava henkilö?[/quote]
Oletko sitä mieltä, että asioista voi olla kiinnostunut tai niistä ottaa selvää ainoastaan formaalin koulutuksen puitteissa? Itse mielummin, jos pitäisi valita, tutustuisin henkilöön joka on utelias ottamaan selvää kaikesta omatoimisesti, kuin sellaiseen joka on tehnyt (akateemisenkin) tutkinnon ja sen jälkeen katsonut salkkareita kaiken vapaa-aikansa.
03.08.2015
Aderyn
73 kirjaa, 13 kirja-arviota, 10 viestiä
tpi"Kiinnostus koulutukseen ei olennaista?"Opiskeluko onkin ainoa asia, joka tekee ihmisestä kiinnostavan? Ihminen voi tietää asioista paljonkin ja olla hyvää keskusteluseuraa, vaikkei olisi käynyt muita kouluja kuin peruskoulun. Persoonallisuus ei muutu, vaikka viimeisimmän tutkinnon nimi muuttuu. Filosofian tohtori voi oikein hyvin olla henkevä ja ystävällinen, mutta oikein hyvin hän voi olla myös itserakas kusipää. Tämä sama pätee toki myös kouluttamattomiin. Se, onko käynyt yliopiston vai ei, ei vaikuta ihmisen luonteeseen millään tavoin.
Oikeasti?
En ole deittimarkkinoilla ollut vuosikymmeniin, eikä ole tarkoitus sellaisile ikinä mennä - mutta itse olen niin snobi, että akateemisen koulutuksen puute olisi melkein ylipääsemätön juttu. Jos ei kiinnosta opiskella, kuinka voi olla kiinnostava henkilö?
Mutta alkuperäiseen aiheeseen vastatakseni: Kumppanin etsiminen vain sen vuoksi, että saisi kumppanin, on jotenkin liian itsetarkoituksellista. Tulee sellainen olo, että koko ihmiskunta on kuin valtavat karjamarkkinat, joilla jokainen on sekä myytävänä että ostajana.
Ehkä olen romantikko, mutta uskon, että joskus kohdalle vain sattuu "se oikea", ystävyyssuhteesta tai tuttavuudesta kehittyy jotain kaunista ja palkitsevaa, mitä sanotaan rakkaudeksi. Turha siis on etsiä ja juosta sokkotreffeillä, jos tekee kuten minä - eli antaa elämän viedä ja asettaa eteen juuri ne oikeat ihmiset.
[quote="tpi" post=36079]"Kiinnostus koulutukseen ei olennaista?"
Oikeasti?
En ole deittimarkkinoilla ollut vuosikymmeniin, eikä ole tarkoitus sellaisile ikinä mennä - mutta itse olen niin snobi, että akateemisen koulutuksen puute olisi melkein ylipääsemätön juttu. Jos ei kiinnosta opiskella, kuinka voi olla kiinnostava henkilö?[/quote]
Opiskeluko onkin ainoa asia, joka tekee ihmisestä kiinnostavan? Ihminen voi tietää asioista paljonkin ja olla hyvää keskusteluseuraa, vaikkei olisi käynyt muita kouluja kuin peruskoulun. Persoonallisuus ei muutu, vaikka viimeisimmän tutkinnon nimi muuttuu. Filosofian tohtori voi oikein hyvin olla henkevä ja ystävällinen, mutta oikein hyvin hän voi olla myös itserakas kusipää. Tämä sama pätee toki myös kouluttamattomiin. Se, onko käynyt yliopiston vai ei, ei vaikuta ihmisen luonteeseen millään tavoin.
Mutta alkuperäiseen aiheeseen vastatakseni: Kumppanin etsiminen vain sen vuoksi, että saisi kumppanin, on jotenkin liian itsetarkoituksellista. Tulee sellainen olo, että koko ihmiskunta on kuin valtavat karjamarkkinat, joilla jokainen on sekä myytävänä että ostajana.
Ehkä olen romantikko, mutta uskon, että joskus kohdalle vain sattuu "se oikea", ystävyyssuhteesta tai tuttavuudesta kehittyy jotain kaunista ja palkitsevaa, mitä sanotaan [i]rakkaudeksi[/i]. Turha siis on etsiä ja juosta sokkotreffeillä, jos tekee kuten minä - eli antaa elämän viedä ja asettaa eteen juuri ne oikeat ihmiset.
:heart:
05.08.2015
Sarantha
103 kirjaa, 5 kirja-arviota, 85 viestiä
Niin, minä jaan tuon lainaamani Kun sitä vähiten odottaa -blogin kirjoittajan tuskan, sillä itsekin olen kiinnostunut enemmän ihmisten korvienvälisistä kuin ulkoisista avuista. Itsekin kyllä koen samoin kuin pari edellistä kirjoittajaa, että muodollista kouluttautuneisuutta tärkeämpää on se, että ihminen on yleisesti kiinnostunut asioista ja on tietyllä tapaa henkisesti vireä ja tiedonhaluinen.
Mutta kyllä se meininki oikeasti on aika pinnallista. Alla esimerkki:
Liityin itse jokin aika sitten Facebookissa yhteen sinkkuryhmään. En etsi aktiivisesti parisuhdetta tällä hetkellä, mutta lähtöajatuksena oli, että jos tuota kautta saisi vaikka jotain mielenkiintoista juttuseuraa. No joo. Ryhmässä käydyt keskustelunaiheet vaihtelevat tylsistä pinnallisiin. Olisin etukäteen odottanut, että tuolla olisi ollut paljonkin esim. arvoihin tai kiinnostuksenkohteisiin (erilaiset harrastukset jne.) liittyvää keskustelua, sillä sellaiset asiathan usein ovat aika olennaisia kumppanissa. Mutta ei! Siedettävimmät keskustelut ovat tasoa "Mitä teette tällä hetkellä", "Mitä mielessä juuri nyt" yms. tylsää paskanjauhantaa. Ne pinnallisemmat keskustelunaiheet sitten ruotivat lähinnä sitä, millaisia ulkonäkökriteereitä ihmisillä on, ja sitten on tietysti paljon seksiaiheisia keskusteluja ja pikkutuhmaa flirttailua. Juhlimiseen liittyviä aiheita on paljon, tyyliin perjantai-iltana aloitettu keskustelu "Ketä selvinpäin tällä hetkellä?" Kuvaketjuista en sitten edes aloita, niiden viitekehykset vaihtelevat tavallisista selfieistä bikinikuviin ja tissivakojen esittelyihin.
Että joo. Taisin menettää uskoni ihmiskuntaan noin puoli tuntia tuohon ryhmään liittymisen jälkeen.
Mutta kyllä se meininki oikeasti on aika pinnallista. Alla esimerkki:
Liityin itse jokin aika sitten Facebookissa yhteen sinkkuryhmään. En etsi aktiivisesti parisuhdetta tällä hetkellä, mutta lähtöajatuksena oli, että jos tuota kautta saisi vaikka jotain mielenkiintoista juttuseuraa. No joo. Ryhmässä käydyt keskustelunaiheet vaihtelevat tylsistä pinnallisiin. Olisin etukäteen odottanut, että tuolla olisi ollut paljonkin esim. arvoihin tai kiinnostuksenkohteisiin (erilaiset harrastukset jne.) liittyvää keskustelua, sillä sellaiset asiathan usein ovat aika olennaisia kumppanissa. Mutta ei! Siedettävimmät keskustelut ovat tasoa "Mitä teette tällä hetkellä", "Mitä mielessä juuri nyt" yms. tylsää paskanjauhantaa. Ne pinnallisemmat keskustelunaiheet sitten ruotivat lähinnä sitä, millaisia ulkonäkökriteereitä ihmisillä on, ja sitten on tietysti paljon seksiaiheisia keskusteluja ja pikkutuhmaa flirttailua. Juhlimiseen liittyviä aiheita on paljon, tyyliin perjantai-iltana aloitettu keskustelu "Ketä selvinpäin tällä hetkellä?" Kuvaketjuista en sitten edes aloita, niiden viitekehykset vaihtelevat tavallisista selfieistä bikinikuviin ja tissivakojen esittelyihin.
Että joo. Taisin menettää uskoni ihmiskuntaan noin puoli tuntia tuohon ryhmään liittymisen jälkeen.
Niin, minä jaan tuon lainaamani [i]Kun sitä vähiten odottaa[/i] -blogin kirjoittajan tuskan, sillä itsekin olen kiinnostunut enemmän ihmisten korvienvälisistä kuin ulkoisista avuista. Itsekin kyllä koen samoin kuin pari edellistä kirjoittajaa, että muodollista kouluttautuneisuutta tärkeämpää on se, että ihminen on yleisesti kiinnostunut asioista ja on tietyllä tapaa henkisesti vireä ja tiedonhaluinen.
Mutta kyllä se meininki oikeasti on aika pinnallista. Alla esimerkki:
Liityin itse jokin aika sitten Facebookissa yhteen sinkkuryhmään. En etsi aktiivisesti parisuhdetta tällä hetkellä, mutta lähtöajatuksena oli, että jos tuota kautta saisi vaikka jotain mielenkiintoista juttuseuraa. No joo. Ryhmässä käydyt keskustelunaiheet vaihtelevat tylsistä pinnallisiin. Olisin etukäteen odottanut, että tuolla olisi ollut paljonkin esim. arvoihin tai kiinnostuksenkohteisiin (erilaiset harrastukset jne.) liittyvää keskustelua, sillä sellaiset asiathan usein ovat aika olennaisia kumppanissa. Mutta ei! Siedettävimmät keskustelut ovat tasoa "Mitä teette tällä hetkellä", "Mitä mielessä juuri nyt" yms. tylsää paskanjauhantaa. Ne pinnallisemmat keskustelunaiheet sitten ruotivat lähinnä sitä, millaisia ulkonäkökriteereitä ihmisillä on, ja sitten on tietysti paljon seksiaiheisia keskusteluja ja pikkutuhmaa flirttailua. Juhlimiseen liittyviä aiheita on paljon, tyyliin perjantai-iltana aloitettu keskustelu "Ketä selvinpäin tällä hetkellä?" Kuvaketjuista en sitten edes aloita, niiden viitekehykset vaihtelevat tavallisista selfieistä bikinikuviin ja tissivakojen esittelyihin.
Että joo. Taisin menettää uskoni ihmiskuntaan noin puoli tuntia tuohon ryhmään liittymisen jälkeen.
Tykkäykset (1): Ageha
06.08.2015
Echramath
4 kirjaa, 452 viestiä
Tuossa opiskelujutussa on sellainen vahvistava bias, että Suomen koulujärjestelmä ynnä äärioikeistolaisten ryhmittymien (mm. valtioneuvosto) uhasta huolimatta olemassa oleva opintotukijärjestelmä lapioivat tietyn tyyppiset ihmiset aika tehokkaasti yliopistoihin – tai vähintään ammattikorkeaan.
Mutta eihän se mikään ekvivalenssi ole eikä minullakaan ole paperit kuin Väinö Linnan lukiosta vuodelta 1998...
Mutta eihän se mikään ekvivalenssi ole eikä minullakaan ole paperit kuin Väinö Linnan lukiosta vuodelta 1998...
Tuossa opiskelujutussa on sellainen vahvistava bias, että Suomen koulujärjestelmä ynnä äärioikeistolaisten ryhmittymien (mm. valtioneuvosto) uhasta huolimatta olemassa oleva opintotukijärjestelmä lapioivat tietyn tyyppiset ihmiset aika tehokkaasti yliopistoihin – tai vähintään ammattikorkeaan.
Mutta eihän se mikään ekvivalenssi ole eikä minullakaan ole paperit kuin Väinö Linnan lukiosta vuodelta 1998...
21.10.2015
Dyn
542 kirjaa, 51 kirja-arviota, 3978 viestiä
Helsingin kirjamessutkin ovat lähteneet deittailuun mukaan kirjatreffien muodossa. Teekupin väristä tunnistaa, onko juttukaveri vapaa vai varattu. Linkki
Kirjamessuille rakennetaan pop-up-kahvila, johon voi tulla oman lempikirjansa kanssa kohtamaan muita lukijoita. Tutustumisen vauhtiin pääsee keskustelemalla kirjallisuudesta ja suosittelemalla lukemista toisille kirjojen ystäville. Sinkut ja varatut kirjanystävät tunnistaa Lempikahvilassa värikoodeista; vihreä vapaa, punainen varattu.Että siitä vain fantsu- tai scifijärkäle kainaloon ja tarkistamaan, osuisiko paikalle muitakin samanhenkisiä ihmisiä.
Helsingin kirjamessutkin ovat lähteneet deittailuun mukaan kirjatreffien muodossa. Teekupin väristä tunnistaa, onko juttukaveri vapaa vai varattu. [url=http://www.messukeskus.com/Sites3/Kirjamessut/Sivut/News.aspx?url=/UutisetTiedotteet/LempikirjakainalossaHelsinginKirjamessuille.aspx]Linkki[/url]
[quote]Kirjamessuille rakennetaan pop-up-kahvila, johon voi tulla oman lempikirjansa kanssa kohtamaan muita lukijoita. Tutustumisen vauhtiin pääsee keskustelemalla kirjallisuudesta ja suosittelemalla lukemista toisille kirjojen ystäville. Sinkut ja varatut kirjanystävät tunnistaa Lempikahvilassa värikoodeista; vihreä vapaa, punainen varattu.[/quote]
Että siitä vain fantsu- tai scifijärkäle kainaloon ja tarkistamaan, osuisiko paikalle muitakin samanhenkisiä ihmisiä.
22.10.2015
Dyn
542 kirjaa, 51 kirja-arviota, 3978 viestiä
Niin ja mainostettakoon vielä, että aimminkin mainitsemani Kansallismuseon deitti-ilta saa opiskelijaversion, johon siis ehkä on odotettavissa nuorempaa porukkaa.
Lisätietoja täältä, ei tosin vielä tarkempia aikoja, mutta ehkä lähempänä tapahtumaa.
Match Made in Museum! - Student edition sinkku-ilta ke 25.11.2015, yhteistyössä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan HYY:n kanssa.
Lisätietoja täältä, ei tosin vielä tarkempia aikoja, mutta ehkä lähempänä tapahtumaa.
Niin ja mainostettakoon vielä, että aimminkin mainitsemani Kansallismuseon deitti-ilta saa opiskelijaversion, johon siis ehkä on odotettavissa nuorempaa porukkaa.
[quote]Match Made in Museum! - Student edition sinkku-ilta ke 25.11.2015, yhteistyössä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan HYY:n kanssa.[/quote]
Lisätietoja [url=http://www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo/tapahtumat]täältä[/url], ei tosin vielä tarkempia aikoja, mutta ehkä lähempänä tapahtumaa.