Mitä opiskelet/harkitset joskus opiskelevasi?

[quote="Warriorgirl" post=2263] Eli tuleva lähihoitaja tässä hei. Mahtaako muita ihan vain ammattikoululaisia löytyä Risingilta?[/quote]   Et ole ihan ainokainen :)   Itse olen valmistunut lähihoitaja ja täytyy sanoa, että olen nyt jo harkinnut alan vaihtoa. Valmistuin ammattiini 2010 ja nyt jo 3 vuoden jälkeen on ammatin vaihto kovassa mietinnässä. Voi olla, että minulla on kirjaimellisesti *piip* tuuri tässä ammatissa. (Voin kertoa koko tarinan, kuinka selkäänpuukotus alkoi jo lähihoitaja koulusta.)   Mutta kyllä ammatin vaihto on mielessä, nostan niille hattua jotka jaksaa tässä ammatissa, mutta kysymys on vielä iso. Mitä haluan alkaa opiskelemaan. Sosionomin ja terapeutin hommat houkuttaa, mutta voi olla sitten sen jälkeen, kun saan rahaa kasaan enemmän.

Glare et ole ainoa jota puukotetaan selkään jo koulussa. Vielä ei ole kahtakaan jaksoa takana ja johan nuo on ehtineet puukottamaan oikein urakalla selkään. On laitettu ylimääräistä työtä, pistetty tekemään 11 kysymyksen tentti yksin muiden tehdessä 3 kysymyksen tentin 5hlö ryhmissä (niin ja siis nuo samat 3 kysymystä oli mullakin ja niiden lisäksi vielä 8 muutakin). Ja mitähän muuta, niin juu poissaolojen kirjaamista luvattomiksi vaikka on lääkärintodistukset ja kaikki. Mutta vakaasti aion valmistua ja päästä työelämään. Pakkokin oikeastaan.

Haa, täältä löytyisi jälleen yksi kirjallisuustieteen opiskelija. :cool: Kuten on jo ehditty mainitakin, tämä tutkinto ei suoraan valmista mihinkään ammattiin, vaan jatko riippuu omasta aktiivisuudesta ja siitä, mitä lukee/tekee/harrastaa kirjallisuuden [i]lisäksi[/i]. Omalla kohdallani on tietenkin kyseessä (yhä edelleen) vakaa aikomus elättää itseni tulevaisuudessa ammattikirjailijana.   Minun ei tarvinnut opiskella kirjallisuutta kauaa, ennen kuin tajusin, että tämä on juuri se minulle kaikkein omin oppiala. Alun perin tarkoituksenani oli alkaa lukea tiedostusoppia (tai journalistiikkaa tai millä nimellä sitä nyt missäkin kutsutaan). Tiedotusoppi on kuitenkin sen verran mediaseksikäs (heh, heh) ala, että sitä lukemaan ei ole aivan helppo päästä.   Ensimmäisenä vuonna hain ainoastaan tiedostusoppia lukemaan useampaan opinahjoon. En saanut opiskelupaikkaa, joten laajensin seuraavalla hakukerralla skaalaa kahdella muulla kirjoittamiseen liittyvällä oppiaineella, Suomen kielellä ja kirjallisuudella. Suomen kielen pääsykoekirja herätti minut tajuamaan, että koko aine oli käytännössä [i]kieliopin[/i] opiskelua, mitä halusin koko maailmassa ehkä [i]viimeiseksi[/i] tehdä. Niinpä en lopulta edes mennyt koko kokeisiin. Kirjallisuus sen sijaan kiinnosti enemmän, ja opiskeluoikeus tulikin sitten lopulta Tampereen kirjallisuustieteen piiriin.   Nyt olen proseminaarissa vääntämässä kandintyötä, eikä vielä ole kaduttanut. Pelottavaa ajatella, miten sitä teki kaikkensa päästäkseen lukemaan nyttemmin hyvin luotaantyöntäviltä näyttäviä aineita, ja siihen kaikkein omimpaan päätyi melkein puolisattumalta. :huh:

Muistaakseni edellisessä tällaisessa ketjussa tuli todettua että historian opiskelijoita liikkuu jokunen tällä foorumilla. Sitä lajia edustan myös minä.   Opiskelen Oulun yliopistossa historiaa. Aiempi Suomen ja Skandinavian historian ja yleisen historian jako poistui juuri aloittaessani opiskelut, joten kaiken kattavalla historialla tähän päivään asti on nyt menty. Historia on mulle ilo ja harrastus, en tiedä onko tästä ammatiksi asti, mutta pidän hissan valintaa opiskelualakseni siksikin onnistuneena että nautin siitä suunnattomasti. Opiskelin vuoden verran politiikkatieteitä Lapin yliopistossa ennen historialle hakemista ja voin sen perusteella sanoa, että ainakin mulle opiskeltavan alan on innostettava ja herätettävä kiinnostusta, jotta sitä jaksaa opiskella. Siksipä päädyin lukemaan hissaa, Ouluun lähinnä siksi ettei kotiin olisi kuin semmoiset 500 kilometriä.   Minussa tosin on pientä ikuisen opiskelijan vikaa. Minusta on tosi kiva kokeilla erilaisia sivuaineita, tällä hetkellä lyhyinä sivuaineina on valtio-oppia, kirjallisuutta sekä Itä- ja Kaakkois-Aasia-opintoja ja ainakin kahden ekan kanssa jatkan pidemmällekin. Näiden lisäksi olen kokeillut myös viestintää, saamelaista kulttuuria sekä englanninkielisen maailman kieli-, kirjallisuus- ja kulttuuriopintoja. Kävin myös viime vuonna vaihdossa Hongkongissa, mikä avarsi maailmankuvaa ja opetti kaikenlaista uutta ja kivaa elämästä noin yleensä. Siksipä toivonkin vielä opiskeluaikanani pääseväni tekemään harjoittelun jossain päin maailmaa.   Realiteetit alkaa kuitenkin tulla vastaan, olisihan se kai yliopistolta joskus valmistuttavakin. Esitin kandin työni viime viikolla ja tutkintopaperitkin varmaan tipahtavat postiluukusta tämän vuoden puolella. Ensi vuodeksi jää taklattavaksi iso-G eli gradu, mutta saa nyt nähdä mitä muita kivoja opintoja keksin siihen rinnalle vielä ottaa. Opiskelu on kivaa!

[quote="Warriorgirl" post=3376]Glare et ole ainoa jota puukotetaan selkään jo koulussa. Vielä ei ole kahtakaan jaksoa takana ja johan nuo on ehtineet puukottamaan oikein urakalla selkään. On laitettu ylimääräistä työtä, pistetty tekemään 11 kysymyksen tentti yksin muiden tehdessä 3 kysymyksen tentin 5hlö ryhmissä (niin ja siis nuo samat 3 kysymystä oli mullakin ja niiden lisäksi vielä 8 muutakin). Ja mitähän muuta, niin juu poissaolojen kirjaamista luvattomiksi vaikka on lääkärintodistukset ja kaikki. Mutta vakaasti aion valmistua ja päästä työelämään. Pakkokin oikeastaan.[/quote]   Joo, se on kumma homma, kuinka lapsellista porukkaa loppupeleissä tuolta opiskelun saralta löytyy. Itse jouduin tekemään loppupeleissä valituksen rehtorille eräästä opettajasta. Kadun vieläkin sitä, etten tehnyt sitä Oulunläänin opetushallitukseen.   Jos jaksat tässä työelämässä, nostan hattua. Mutta toivottavasti on parempi tuuri harjoittelujen suhteen, varsinkin kun ekassa vanhustenpaikan harjoittelussa oli ohjaaja ja varaohjaaja, jotka nauroivat näyttösuunnitelmalle. (Kirjoitusvirheitä täynnä, koska minulla sattuu olemaan lukihäiriö.)   Mutta Warrior, jos oikeasti alkaa tulla kuraa niskaan niissä työharjoittelupaikoissa, niin ota yhteys opettajaan. Ne eivät voi teettä työvoimana ja tähän on ikävä kyllä tullut jo törmättyä usein, että tykkäävät käyttää varsinkin hoitoalalla opiskelijoita työvoimana.

Glare oot ihan oikeassa. On tullut jo tutuksi miten mieluusti käyttävät työvoimana. Nyt olen päiväkodissa ollut kohta 6 viikkoa ja oon tiukasti pitänyt kiinni oikeuksistani ja suoraan ilmoittanut etten ole mikään heittopussi joka tekee kaiken, ja saanut jopa kiitosta ohjaajaltani siitä että uskallan sanoa suoraan. Mulla on onneksi ihan huippu ohjaaja joka ei pomputa mutta muut työntekijät kyllä yritää vähän väliä pomputella tekemään kaikkea mitä eivät itse viitsi (ja istuvat samalla itse kahvilla jopa tunnin tai puolitoista juoruamassa).   Seuraavia työharjoitteluita odotellessa, päiväkodissa harjoittelu on kuitenkin se helpoin harjoittelu, jatkossa varmasti paljon pahempaakin odotettavissa.

Itse olin eräänlaisessa harjoittelussa jonkin sortin matkailualan yrityksessä, josta olin kuullut paljon kehuja asiakkaiden puolesta. Odotin ensimmäistä työpäivää innolla ja saavuin työpaikalle puoli tuntia etuajassa. Omistaja oli vaikuttanut jopa liian mukavalta ja vakuutteli kuinka mukavaa ja rentoa työpaikassa tulisi olemaan ja kuinka kaikki olisivat varmasti todella avoimia ja ottaisivat harjoittelijan (minut siis) innolla vastaan. Kun vihdoin harjoittelu loppui, vannoin etten enää koskaan menisi lähellekään sitä paikkaa, enkä ole niin tehnytkään. Paikka oli aivan kamala! Omista osoittautui juuri sellaiseksi tv-sarjojen hirviöksi jota kaikki työntekijät pakoilevat ja joka huusi ihan kaikille suoraa huutoa jopa täysin aiheetta. Jouduin olemaan todella paljon ylitöissä, vaikka palkkaahan sieltä ei minulle tietenkään maksettu. Ja aina, jos jouduin ravintolan puolelle tuuraamaan tai vastaavaa niin en missään tapauksessa saanut kurkistaakaan salin puolelle, koska olin 'vain harjoittelija' ja se olisi kuulemma huonoksi firman imagolle. Omistaja haukkui minut aivan pystyyn, eikä meinannut työtodistustakaan suostua kirjoittamaan, ennen kuin ilmoitin, että en pääsisi lähtemään paikasta ennen kuin hän olisi jotain siihen kirotulle paperille raapustanut. Että kyllähän näitä 'unelmien työpaikkoja' tuppaa löytymään. Enkä aio edes aloittaa siitä tämänvuotisesta, kun kaatosateessa ja ukkos säässä jouduin kitkemään kukkapenkkejä niin aukealla paikalla (ilman sadevarusteita) kuin vain olla saattaa, eikä sisälle ollut asiaa ennen kuin 9 tunnin työpäivä olisi ohi..

ja nyt huomaan ettei tämä liittynyt aiheeseen sitten millään tavalla.. pahoitteluni.. mutta itse olen hyvin kiinnostunut filosofiasta ja psykologiasta, joskaan en tiedä mihinkä sitä opiskelemaan pitäisi lähteä.. olen hieman tuuliajolla, tiedetään :roll:

[quote="Warriorgirl" post=3901]Glare oot ihan oikeassa. On tullut jo tutuksi miten mieluusti käyttävät työvoimana. Nyt olen päiväkodissa ollut kohta 6 viikkoa ja oon tiukasti pitänyt kiinni oikeuksistani ja suoraan ilmoittanut etten ole mikään heittopussi joka tekee kaiken, ja saanut jopa kiitosta ohjaajaltani siitä että uskallan sanoa suoraan. Mulla on onneksi ihan huippu ohjaaja joka ei pomputa mutta muut työntekijät kyllä yritää vähän väliä pomputella tekemään kaikkea mitä eivät itse viitsi (ja istuvat samalla itse kahvilla jopa tunnin tai puolitoista juoruamassa).   Seuraavia työharjoitteluita odotellessa, päiväkodissa harjoittelu on kuitenkin se helpoin harjoittelu, jatkossa varmasti paljon pahempaakin odotettavissa.[/quote]   Joo, niitä on edessä. Mutta minusta on mielenkiinoista, että näin naisvaltaisella alla loppupeleissä vaietaan, että kuinka kiusaaminen ja se nokkiminen alkaa jo koulussa. Välillä tekisi mieli kertoa ihan yleisesti se ns. vaiettu asia.   Mutta myös muutkin miettivät hoitoalalle lähtöä, niin kannattaa tosiaan miettiä pariin kertaa jaksaako sitä sorsimista/valitusta koko aikaa. Warriorille haluan tässä vielä sanoa, älä missään nimessä vanhusten puolella ala hoitamaan mitään 100kg vanhusta, joka ei yksin nouse. Sillä jos selkä pamahtaa kokonaan, silloin ei ole naurun asia. Varsinkin kun harjoittelut tulee muuttumaan raskaammaksi hiljalleen. Tosin en tiedä miten on nykyinen lähihoitaja kouluissa, että onko vikana vuonna kuinka pitkät työharjoittelut? Itse meidän koulussmme oli kokeiluvaihteella 15viikkoa harjoittelua, eli kentällä koko ajan ja perjantaina oltiin kotona itsekseen opiskelemassa.

Yritän keskittyä nyt yläkouluun niin paljon kun motivaationpuutteessani kykenen, mutta eihän tuo opolleni riitä. Ysin keskiarvolla pääsee aika varmana kuuspuolikkaan lukioon, joten mitäs suotta sitä miettimään. Opokeskustelussa opo oli jo lähettämässä mua aika aktiivisesti Tampereelle yliopistoon. Hän mun asiani paremmin tietää, mitäs minulta mielipidettä kysymään. :roll:

Teknilliseen Lukioon på Tammerfors sitä olisi tarkoitus mennä. pääsen ainakin peruslinjalle. saa nähdä meneekö läpi tekniselle

Unelmani on opiskella venäjän kieltä ja kääntämistä yliopistossa. Unelman toteutuminenkin alkaa jo häämöttää hamassa tulevaisuudessa, ensi keväänä on määrä hakea jatko-opintoihin. Abivuosi tuntuu vierivän eteenpäin valtavaa vauhtia!   YO-kirjoitukset stressaavat, koska niillä on niin paljon vaikutusta yliopistovalintoihin. Venäjä ja äidinkieli ovat kai ne tärkeimmät (jälkimmäisestä varmistui jo laudatur, jippii!) ja menestys muissa aineissa on tietysti plussaa.   Kääntäminen vaikuttaa juuri siltä hommalta, mitä haluan tehdä. Enkä tarkoita vain kirjallisuuden kääntämistä - olen tällä hetkellä mukana tietokonepeliprojektissa vapaaehtoisena kääntäjänä (tosin en venäjän vaan englannin), ja se on laajentanut näkökulmaa kääntämistyöhön. Ja yrityksissähän kääntäjiä tarvitaan sopimusten, lakitekstien jne. kääntämiseen, mikä lienee alan rahakkainta hommaa. Pelkästään venäläisiä romaaneja kääntämällä tuskin kukaan pystyy elättämään itseään!   Takaisin itse opiskeluun: ykkösvaihtoehtonani on Tampereen yliopisto, ja kakkosvaihtoehto olisi Jyväskylä, mikäli siellä voi erikoistua kääntämiseen. Täytyy vielä selvitellä asiaa.

[quote=Elenna] Pelkästään venäläisiä romaaneja kääntämällä tuskin kukaan pystyy elättämään itseään![/quote]   Venäläiset kirjoittaa vaikka mitä jännää scifiä ja fantasiaa, sinne olisi hyvä suomalaisten kustantajien kyllä laajentaa. Että ei kuin omaa osaamistasi markkinoimaan! :smile:

Kyllähän tätä on pikku hiljaa alkanut miettiä. Vaikka vasta lukion ekalla olenkin, ainakin hataria kirjoitussuunnitelmia on jo pakko alkaa miettiä, että saa käytyä kaikki tarvittavat kurssit. Historia onkin alkanut kiinnostaa yhä enemmän ja kun tässä jaksossa sitä minulla taas on, olen huomannut tuon entistä paremmin. Hissan tunnit olen aina täysin hereillä ja mukana ja kun ekalla tunnilla käytiin läpi koulun hissan kurssien tarjonta tuijottelin taululle haltioituneena. :wink: Psykologia on toinen reaali joka kiinnostaa, sekä lisäksi kielet ja kirjallisuus. Mutta historia... ehkäpä olen viimein löytämässä sitä omaa juttuani. :smile:   Ja Elennalle onnittelut ällästä, meilläkin oli tänänään lukio täynnä kirjoitustulosten tunnelmaa...

Täällä näyttää olevan vankka edustus humanistisissa aineissa... Itse myönnän olevani korkeintaan puolihumanisti ja toiselta puoleltani luonnontieteilijä. Nyt taitaa olla menossa jo kuudes vuosi Helsingin yliopiston Maantieteen ja geotieteiden laitoksella, ja vaikka yritänkin vähitellen siirtyä työelämän puolelle, niin ei kyllä ole kaduttanut että tämän opintosuunnan aikoinani valitsin. Maantiede sopii juuri tällaiselle harhailijalle, joka ei oikein tiedä, mitä kaikkea haluaisi opiskella. Niinpä itseltäni löytyy pääaineena luonnonmaantiede ja sivuaineina matkailuala, geoinformatiikka ja yleinen teologia, plus sekalaisia kursseja historiasta, eläinpolitiikasta, antropologiasta, kielistä, ja etnobotaniikasta :smile: Jos ette siis tiedä mitä lukion jälkeen haluaisitte oikeasti opiskella, suosittelen kokeilemaan maantiedettä.

Tällä hetkellä Helsingin yliopistossa fysiikkaa, mutta olo on kyllä jokseenkin sekava aika lailla kaikesta. Fysiikka on kyllä ihan jees, ei siinä mitään, mutta olen aika hakoteillä siitä, miten sitten luikahdan tuosta työelämään. Lisäksi työmäärä alkaa olla jo sitä luokkaa, että tässähän joutuu kohta oikeasti tekemään töitä (köh).   Koodi[strike]apin[/strike]velhoksikin ryhtyminen tavallaan houkuttaisi, mutta ei oikein viitsisi vaihtaa. Sitä voi sentään opiskella vapaa-ajallakin.   Kieliä tykkäsin ennen lukea paljonkin, ja kyllähän tuota venäjää on tarkoitus taas kevääksi ottaa, mutta vähän veikkaan, että niidenkin kanssa alan siirtyä itseopiskelun puolelle.

[quote="Dyn" post=5180][quote=Elenna] Pelkästään venäläisiä romaaneja kääntämällä tuskin kukaan pystyy elättämään itseään![/quote]   Venäläiset kirjoittaa vaikka mitä jännää scifiä ja fantasiaa, sinne olisi hyvä suomalaisten kustantajien kyllä laajentaa. Että ei kuin omaa osaamistasi markkinoimaan! :smile:[/quote]   Itseltäni ovat vielä jääneet Lukjanenkot sun muut lukematta (kunpa olisi enemmän aikaa...), mutta kieltämättä idän suunnalta vaikuttaa olevan tulossa mielenkiintoista uutta kirjallisuutta Pushkinin, Dostojevskin ja muiden klassikoiden rinnalle. Silti todellisuutta lienee se, että tällaisen (Suomessa) kaunokirjallisuuden alalla kysynnältään melko pienen kielen kääntäminen keskittyy vahvasti muille alueille, lähinnä yritysmaailmaan. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä kaikkea eteen tulee, jos nyt aluksi vain pääsisi opiskelemaan. :)

Opiskelen ammattikoulussa liiketaloutta taloushallintolinjalla. Tällä hetkellä olen työharjoittelussa tilitoimistossa ja valmistun parin kuukauden päästä merkonomiksi. Valmistuttuani olen kiinnostunut työskentelemään kirjanpitäjänä.   En ole koskaan ollut ahkera opiskelija, lukioonkin menin lähinnä saadakseni lisäaikaa miettiä, mikä musta tulisi isona. Peruskoulussa ja lukiossa olen ollut keskiverto-oppilas, mutta ammattikoulussa numerot ovat olleet lähinnä kiitettäviä ja olen ensimmäistä kertaa vuosikausiin kiinnostunut opiskelusta. Tutkintoni kestää kokonaisuudessaan vain 1,5 vuotta joten työelämään pääsee nopeasti. Ala tuntuu omalta enkä usko suorittavani muita tutkintoja enää tämän jälkeen.

Paljon sivistynyttä väkeä täällä :) Meitä on täällä niitäkin, joita ei opiskelu kiinnostanut.. tai kiinnosti, mutta.. Rahatukku kädessä joka kuun lopussa vei voiton opiskelu haluista. Moni asia kiinnosti, mutta tuuliviirinä yhteen asiaan keskittyminen oli mahdottomuus. Kuitenkin, teen vähän kaikkea mistä unelmoin jo lapsena. Siihen ei tarvittu koulutusta :) JOS, pitäisi jonnekkin opiskelemaan lähteä se olisi... astrobiologia tai armeija (mitä ei opiskella).

Kyllähä armeijassaki voi opiskella vaikka kuinka. :wink: Ittellä ois kiinnostusta maanpuolustuskorkeekouluun, mut ei kumminkaa nii paljon, että raaskis C-paperit kumota.

Päivitetään tähänkin ketjuun se seikka, että olen taas vaiheeksi opiskelijatittelillä varustettu. Tosin onneksi nyt jatko-opiskelija. :)   Olin alkuun hieman huolissani, että vaihtaessani pääainetta teoreettisesta matematiikasta soveltavaan matematiikkaan, en pääsisi enää tekemään niitä ihania todistustehtäviä (parhautta!), mutta turha huoli. Kyllä niitäkin riittää ja samalla pääsee näkemään miten jotkut teoriat ja hyvinkin teoreettisilta tuntuvat asiat toimivat oikeasti käytännössä. Ja näistä jutuista on todellakin hyötyä töitteni kannalta. Vaikeitahan ne todistustehtävät ovat, käytän aikaa vaikka kuinka niiden tekemiseen, mutta se onnistumisen tunne, kun tehtävän saa tehtyä, on joitain niin hienoa.   Nyt taas tuntuu, että minulla on tavoitteita, joita kohti edetä. Elämäkin tuntuu mielekkäämmäältä. Sitä vaan kauhulla mietin, että miten sitten jos joskus saan hyppysiini ne tohtorinpaperit... Mitä tavoitella sen jälkeen?

[quote=Emelie]Sitä vaan kauhulla mietin, että miten sitten jos joskus saan hyppysiini ne tohtorinpaperit... Mitä tavoitella sen jälkeen? [/quote]   Riittävän tutkimusmenestyksen jälkeen... professuuria? :wink:

^ Sitä sitten varmaan. :tongue: Jos nyt riittävää tutkimusmenestystä ehdin hankkimaan niiltä kaikilta rahoitushakemuksilta, jotka ilmestyvät tehtäväksi valmistumisen jälkeen ja jotka syövät kaiken työajan. Eli ilmeisesti kannattaa pysyä jatko-opiskelijana mahdollisimman kauan, jotta tuossa suossa rämpii joku muu mun puolestani.

Opiskelen nyt kolmatta vuotta latinaa Helsingin yliopistossa. Yleensä tämän kuullessaan ihmiset kysyvät a) miksi ja b) mikä sinusta sitten tulee. Entisessä työpaikassani jotkut ovat jopa kehdanneet kyseenalaistaa koko aineen hyödyllisyyden. Kuitenkin latinan kielen taitoa tarvitaan kaikessa antiikintutkimuksessa sekä pitkälti keskiajan ja uudemmankin ajan lähteiden tulkitsemiseen.   Päädyin latinaan melko sattumalta, en ollut kovinkaan tietoinen, että sitä voisi opiskella pääaineena. Olin aiemmin harkinnut mm. historiaa ja taidehistoriaa sekä kokeillut kerran suomen kielen pääsykokeissa. Kuitenkin antiikin viehättää minua niin paljon, että oli ihan nappi valinta. Bonuksena voin brassailla ärsyttästi latinan kielisillä viisauksilla. Sivuaineina minulla on kirjallisuus ja historia, jotka tukevat pääainettani mielestäni loistavasti ja laajentavat perspektiiviä. Syksyllä olisi tarkoitus myös alkaa opiskelemaan ainakin arabiaa ja jossakin vaiheessa papyrologiaa (jos vaan löytyy joku tilaisuus), yliopistolla on niin paljon kaikkea jännää ja kiinnostavaa. :cheesy:

Peruskoulun jälkeen suuntasin lukioon, koska en ollut ihan varma ammatinvalinnasta vielä, lukio tuntui siis sopivalta lisäajalta miettiä. ja lukiohan oli mitä mukavin paikka, opiskelu on mukavaa. Hetken harkitsin kuvataidepainotteiseen lukioon hakemista, itse asiassa hain mutta en mennyt pääsykokeisiin. Päädyin siis lähilukioon :), hieman laiskuuttani, ja hieman epävarmuuttani ja hieman sitä että harrastuksille jäi aikaa.   Lukiosta valmistuin 2008 ja suuntasin sen jälkeen puutarhakouluun :smile: Koska tätä olin yläasteen jälkeen jo miettinyt ja mieli ei ollut muuttunut lukion aikana mihinkään.   Nyt on sitten jo puutarhurin paperit sekä floristin paperit :cheesy:   Ja mukavaa on, nautin todella työstäni. Saa tehdä, en kykene olemaan paikoillaan, ja saa tehdä jotain kaunista, koko ajan tulee uutta, joten tähän alaan ei kyllästy. Okei muutamat kaverini eivät oikein ymmärrä intoani johonkin kasveihin :lol: Mutta ne ovat todella mielenkiintoisia, ja välillä hämmästyn itsekin miten tiedän niin paljon, mm. tieteellisten nimien opettelu oli varsin hauskaa. Työpaikalla olenkin se liikkuva tietopankki jolta kysytään kaikki, milloin mihinkin nimeen tai hoitoon tai muuhun liittyvä. ja jos en tiedä, mikäs siinä taas syys selvittää asia ja oppia uutta. Mutta työstään täytyy todella tykätä, silloin on valinnut oikein.   Opintoja voisi vielä jatkaa floristimestariksi, mutta en koe sitä tällä hetkellä mitenkään tarpeelliseksi. Koska töissä tekemällä oppii niin paljon.