Mitä opiskelet/harkitset joskus opiskelevasi?

[quote="Niittysalvia" post=23507]Juu, kiva tietää sillä meille ei ole oikeastaan paljon vielä valaistu ammattialojen työllisyydestä kuin sen että hoitoalalla tuntuu olevan työtä tarjolla. :') Ajattelin myös itsekkin tuota mah. välivuoden hyödyntämistä, koska sillä kai saa lääkiksen kurssejakin suoritettua?[/quote]   Eiköhän jotain saa hyödynnettyä, en tietenkään voi varmaksi sanoa, koska olen vain pahainen fyysikko. Mutta perusopintojahan noi meillä ekana vuonna oli, niin varmaan niistä osan saa hyväksiluettua. Nyt kun mietin, niin kaveri taisi puhua, että säteilyfysiikan (vai mikä foliohattufysiikka olikaan) kurssilla oli lääkiksen tyyppejä kanssa. Ja ainakin saa hyvät matemaattiset taidot pääsykokeita ym. ajatellen, olen kuullut huhuja, että lääkiksessä olisi paljon helpompaa matikkaa kuin meillä :lol:   En kyllä oikeasti tiedä lääkiksen touhuista mitään muuta kuin sen, että monet ovat sen vuoden tai kaksi fysiikalla kunnes pääsevät sisään :cheesy:

[quote="Strato" post=23508]Eiköhän jotain saa hyödynnettyä, en tietenkään voi varmaksi sanoa, koska olen vain pahainen fyysikko. Mutta perusopintojahan noi meillä ekana vuonna oli, niin varmaan niistä osan saa hyväksiluettua. Nyt kun mietin, niin kaveri taisi puhua, että säteilyfysiikan (vai mikä foliohattufysiikka olikaan) kurssilla oli lääkiksen tyyppejä kanssa. Ja ainakin saa hyvät matemaattiset taidot pääsykokeita ym. ajatellen, olen kuullut huhuja, että lääkiksessä olisi paljon helpompaa matikkaa kuin meillä :lol:   En kyllä oikeasti tiedä lääkiksen touhuista mitään muuta kuin sen, että monet ovat sen vuoden tai kaksi fysiikalla kunnes pääsevät sisään :cheesy:[/quote] Hyvä tietää :'D   Jep, uskoisin olevan sillä omatoimisen tutustumisen tuloksena on tullut esille sekin ettei matikkaa tarvita lääkikseen pääsemisessä muuta kuin yo:n lähtöpisteitten saantiin, jossa sitten vaikuttavat muutkin aineet. :huh:

Tutkijahommiin (niin akateemiselle puollelle kuin teollisuuteenkin) tähtäävän kannattaa muistaa, että tutkijan "perustutkinto" on tohtori ja väitöksen tekemiseen kuluu helposti se viisi-kuusi vuotta vielä maisterin päälle. Eli lukion jälkeen tämä tietää yhteensä vielä yli kymmentä vuotta opintoja. :)

Kirjoitan kuudesta seitsemään ainetta (pitkä matikka, äikkä, ruotsi, enkku, fysiikka, kemia ja ehkä filosofia). Sen jälkeen... Noh, haen TEAKiin dramaturgiksi, mutta koska sinne mitä todennäköisimmin en pääse, olisi varasuunnitelmissa lähteä opiskelemaan kirjallisuutta, suomenkieltä tai matikkafysiikkaa. Tampere kiehtoo aika paljon.   Olisi siistiä saada joku tohtorin tai maisterin arvonimi, koska unelmani on olla Siwan kassalla töissä. (Kirjoitttamisella ei elä.) Ropo kehui mun suunnitelmia. :cheesy:

[quote=Ageha]Eniten ahdistaa se jos valitsen jonkin alan ja sitten se ei olekaan oma juttu ja sitten opiskelupaikan vaihdosta tehdäänkin täysin mahdotonta ja... :roll:[/quote]   Muistan itsekin miettineeni ihan samaa asiaa kauhulla, kun aloitin omat yliopisto-opintoni, että mitä jos matematiikka ei olekaan se mun juttu. Se hyvä puoli Tampereen yliopistossa oli (ja on kai vieläkin? vai onkohan sitä muutettu...), että siellä oli vapaa sivuaineoikeus. Eli olisin pystynyt lukemaan halutessani ihan mitä tahansa ainetta sivuaineena, ja matikkaa pääaineenaan opiskeleville ei ollut edes mitään pakkosivuaineita (esim. tilastotietelijöiden oli pakko lukea mm. matematiikkaa yhtenä sivuaineena). Ja ilmeisesti myös vaihto omasta aloituspääaineesta toiseen on helppoa tai helpohkoa. Tuo vapaa sivuaineoikeus ainakin mahdollisti sen, että pystyi lukemaan aika paljon random kursseja ja täten tutustumaan erilaisiin juttuihin.     [quote=Dyn]Tutkijahommiin (niin akateemiselle puollelle kuin teollisuuteenkin) tähtäävän kannattaa muistaa, että tutkijan "perustutkinto" on tohtori[/quote]   Ei ehkä kuitenkaan ihan aina, riippunee jonkinkin verran alasta ja tilaisuuksista? Toki näin on suurimmaksi osaksi/melkein aina, mutta itse vaan tiedän omasta työpaikastani useita ihmisiä tutkimuksen puolelta, jotka ovat koulutukseltaan insinöörejä eikä heillä ole mitään aikomustakaan tehdä väitöstä. Tietenkin, meillä on oletuksena, että taloon tutkimuksen puolelle töihin tulleet ovat joko jo väitelleitä tai väittelevät. Ja mikäpä siinä, ainakin minulla väitöskirja valmistuu töiden oheistuotteena.

[quote="Dyn" post=23321][quote="punnort" post=23317][quote="Ageha" post=23316]koodaaminenkin kuulostaa siistiltä. Yliopistoon olen kuitenkin suuntaamassa, se on varmaa.[/quote]   Koodaajalle on optiona myös teekkariksi ryhtyminen. TKK:n koodauslinjat ovat käsittääkseni hiukan kovempitasoisia kuin yliopiston vastaavat.[/quote]   Ei pidä kyllä paikkansa, ainakaan Helsingin yliopiston kohdalla. Toki tietojenkäsittelytiede on teoreettinen (ja matemaattinen) tiede siinä missä koodaaminen onkin tärkeä työkalu. Jos ei ole kiinnostunut niin paljoa matikasta, mutta kuitenkin haluaa koodailla ja puuhata tietokoneiden parissa, amk voi olla parempi vaihtoehto.[/quote]   Tämä. Ja ainakin Jyväskylässä riippuu hirvittävän paljon myös linjasta (valitaan vasta myöhemmin, ei jo opintoja aloittaessa), kuinka ohjelmointipainotteista lopulta on. Ohjelmistotekniikka aika isoltakin osin (ylläri), laskennallisella puolella (simulointi, optimointi jne.) painottuu myös matematiikka... ja sitten on ope-puoli, jolla ei ole kurssiakaan matikkaa sivuaineena, ellei itse halua ottaa, ja ohjelmoinnista käydään vain perusteet. Ja sitten meillä on vielä pääainevaihtoehtoina tietojärjestelmätiede, jossa soppaan heitetään kaupallisuus, ja skaala onkin siellä sitten hyvin bisnesorientoituneesta aina järjestelmäsuunnitteluun ja ohjelmointiin asti, sekä informaatioturvallisuus, jossa on niin ikään teknisempi ja hallinnollisempi linja.

Ai niin, ja varsinainen asia unohtui. :D Eli piti suositella sellaista ratkaisua, että jos useampi ala ja yliopisto kiinnostaa, niin kannattaa hakea sellaiseen paikkaan, jossa voi sitten opiskella yhtä niistä pääaineena ja muita sivuaineena. :) Esim. psykan ja tietotekniikan yhdistämisellä ois varmasti mielenkiintoisia uramahdollisuuksia auki (meidänkin yliopistossa on tai oli yksi psykan, musiikin ja tietotekniikan yhteinen iso tutkimusprojekti)!   Itse valitsin aikoinaan Jyväskylän yliopiston (pääaineena journalistiikka) isolta osin siksi, kun täällä oli mahdollista ottaa sivuaineeksi etnologia. Olisin siis voinut myös mennä Ouluun kulttuuriantropologiaa pääaineena lukemaan, mutta sitten olisi pitänyt luopua journalistiikasta.

Tuli eilen irkissä esille että tätä äärimmäisen loistavaa työvoimatoimiston testiä ei ilmeisesti ole levitetty tarpeeksi lukiossa ja ylä-asteella: http://www.mol.fi/avo/   Testi on aika pitkä, mutta jos sen tekee huolella ja on itselleen rehellinen, niin kaikki vaihtoehdot ovat sellaisia että niitä ainakin voisi kuvitella tekevänsä. Tästä oli minulle huomattavaa hyötyä pari vuotta sitten ja yliopistolla on moni muukin sanonut samaa.   [Protip: mitä enemmän vastaatte asteikon reunoille, sitä tarkempia ehdotuksia kone antaa.]

Alunperin haaveenani oli opiskella psykologiaa, ja opiskelinkin sitä kansanopistossa perusopintojen verran, mutta kahdesti pääsykoetta yritettyäni päätin luovuttaa ja ryhtyä opiskelemaan uskontotieteitä teologisessa tiedekunnassa. Halusin mahdollisimman yleissivistävän koulutuksen, ja nyt sellaisen saan. Helsingin teologiseen on muuten varsin helppoa päästä. Jos yliopisto kiinnostaa mutta olet epävarma siitä, mitä oikeastaan haluat, hae sinne!

Opiskelen vielä tämän kevään suomen kieltä Helsingin yliopistossa. Tarkoitus on valmistua tänä keväänä, tutkinnosta puuttuu gradu ja yksin pedagogisten tentti. Sivuaineina olen opiskellut pedagogisten lisäksi kotimaista ja yleistä kirjallisuutta sekä elokuva- ja televisiotutkimusta. Kotimaisesta kirjallisuudesta aion tehdä toisen maisterin, sillä sivuaineita menee yli minimitutkinnosta varsin paljon ja aion joka tapauksessa tehdä kirjallisuudesta pitkän sivuaineen. Minua kiinnostaisi jossain vaiheessa väitellä kirjallisuusaiheesta.   Olen aina ollut kiinnostunut lukemaan viestintää sivuaineena, mutta se on Helsingissä monen mutkan takana. Tuo toinen maisteri kuitenkin avaa mahdollisuuden yrittää kaapia ne opinnot kasaan avoimessa (kesäisin avoin on HY:n opiskelijoille ilmainen, aiempina kesinä ei vain ole ollut mahdollisuutta opiskella). Viime aikoina olen myös innostunut ajatuksesta lukea journalistiikkaa ja/tai kulttuurintuotantoa avoimessa ammattikorkeakoulussa (ei välttämättä tutkinnoksi asti siis). Olen aina ollut kiinnostunut opettamisesta, mutta olisin kiinnostunut tekemään sen ohessa tai välissä muutakin ja kulttuurin tutkiminen tai muuten kulttuuriala on alkanut kiinnostaa entistä enemmän, vaikkei olekaan mikään varma työllistäjä. Positiivisena asiana olen huomannut, että avoin ammattikorkea on huomattavasti edullisempi kuin avoin yliopisto, joten ainakaan ammatillisen puolen täydentäminen ei tule mahdottoman kalliiksi.   Olisin varmaan päätynyt tekemään hieman erilaisia ratkaisuja opinnoissani, jos ohjaajani olisivat uskoneet, että aion opettajan pätevyyden ohella lukea ylimääräistäkin. Silloin olisin välttynyt erilliseltä kirjallisuuden gradulta, kun olisin voinut suunnitella suomen kielen opintoni niin, että olisin voinut tehdä yhteisen gradun molempiin aineisiin. Nykyisiä valintojani olisi ollut vaikea nivoa yhdeksi työksi, vaikka kirjallisuutta käsittelenkin molemmissa graduissa. Kaksi tutkintoa ei olisi välttämättömyys, mutta kun pisteet riittävät, gradun ja sivuainetutkielman ero ei ole ihmeellinen ja sillä saa lisää aikaa, ratkaisu on oikeastaan ihan hyvä. Monta mutkaa olisin kyllä välttänyt, jos alussa olisi saanut enemmän ohjausta. Suurimman osan infosta olen löytänyt ajoissa, mutta osa jää kyllä hatuttamaan, tuo gradu yhtenä isoimmista.   Kaiken kaikkiaan olen kumminkin tykännyt opinnoistani. Meillä on todella mukava henkilökunta ja hyvä opetus ja olen saanut opinnäyteaiheilleni aina kannustusta, vaikka aiheet eivät ole olleet ohjaajien vahvinta aluetta. Monien muiden laitosten kanssa onkin sitten hakattu päätä seinään, kun kulttuurinen ihan toinen.

Olen valmistumassa keväällä automaatioinsinööriksi ammattikorkeakoulusta. Neljävuotinen opiskelu alkaa olla ohi, enää yksi tentti ja opinnäytetyö jäljellä. On vaikea uskoa, että nyt jo olen tässä vaiheessa opintoja, vastahan se alkoi.   Valmistuminen herättää aina uusia kysymyksiä siitä, että mitäs nyt. Minulla on kaksi vaihtoehtoa. Työelämä on tietenkin se luonnollinen vaihtoehto, mutta näin lama-aikana se tuntuu etäiseltä ajatukselta. Minun alallani lama vaikuttaa nyt todella paljon, eikä töitä ole. Lähetin viime kesänä yli 50 kesätyöhakemusta eri puolille Suomea. Päädyin isälleni töihin. Opinnäytetyöpaikkaa etsin aktiivisesti lähes neljä kuukautta ja lopulta teen senkin isälleni. Onneksi on edes se paikka, mutta ei tulevaisuus työntekijänä näytä hyvältä. Isälleni en valmistumisen jälkeen mene töihin. Työttömäksi en haluaisi heti koulun penkiltä.   Toinen vaihtoehto minulla olisi jatkaa opintoja. Olen koko opiskeluajan tehnyt paljon töitä, jotta minulla olisi yli 3.0:n painotettu keskiarvo. Tuon maagisen rajan yläpuolella kun on mahdollisuus hakea teknilliseen yliopistoon maisteriohjelmaan. Pääsykokeitakaan ei ole, ainoastaan pitää kirjoittaa motivaatiokirjelmä. Keskiarvoni on reilusti tuon yläpuolella, joten melko varmasti pääsisin sisään. Diplomi-insinööksi valmistuisin sitten kahden vuoden päästä.   Opiskelujen jatkaminen tuntuisi nyt ihan fiksulta ajatukselta. Motivaatiota on eikä mitään upeaa työtarjoustakaan ole tyrkyllä. Opinnot kyllä kiinnostaisivat paljon. Ja jos joskus meinaan lukea itseni DI:ksi, on se fiksuinta tehdä nyt samaan putkeen. Asiat on vielä tuoreessa muistissa ja opintotuella on helpompi yrittää elää, kun ei ole päässyt säännöllisen palkanjuoksun makuun. Lisäksi minua kiinnostaisi joskus ehkä opettaa ammattikorkeassa, ja ainakin omassa koulussani siihen vaaditaan DI-opinnot. Opettajan pätevyyden voi opiskella sitten ensimmäisen opetusvuoden aikana, minulla on ollut muutama sellainen opettaja itsellänikin.   Näin kun kirjottaa ajatuksiaan ylös, näkee itsekin, että plussia opiskelujen jatkamiseen on enemmän kuin miinuksia. Olen päättänyt, että haun avautuessa maaliskuussa lähetän hakupaperit. Jos sitten saan sen paikan, ei sitäkään ole pakko ottaa vastaan, jos ei enää sitten kesällä siltä tunnu. Ne opinnotkaan ei sulje työntekoa pois, voihan niitä tehdä rinnakkain, valmistuminen siinä vaan vähän myöhästyy.

Opiskelen vielä lukiossa ja tarkoitus valmistua syksyllä, toivottavasti kirjotukset onnistus.   Haluaisin opiskelle luokanopettajaksi tai lastentarha opettajaksi. Vähän avoin, että kumpi on se vahvempi ja ois myös mieluisampi. Kumpaankin on sinänsä aika vaikea päästä, mutta uskon et onnistuisin jos oisin vaan oikein motivoitunut. :)

Minä en kai enää voi kirjoittaa tänne koska ketjun otsikko ei koske minua. Vielä kuukausi sitten opiskelin yliopistolla englantilaista filologiaa, mutta nyt olen valmistunut filosofian maisteriksi - kuuden ja puolen vuoden opiskelun jälkeen, mikä on kai vähän laitoksemme keskiaikaista valmistumisaikaa lyhyempi! Sivuaineinani luin kirjallisuutta ja suoritin aineenopettajan opinnot, eli nyt minulla on englannin opettajan pätevyys (peruskoulu sekä lukio).   Opiskelu oli kivaa, selvästi kevyempää kuin lukiossa minun kohdallani mistä voin kai kiittää omaa laiskuuttani ja kyvyttömyyttäni täyttää lukujärjestystäni järkevästi. Viimeisinä vuosina minulla oli hyvin vähän kursseja ja läsnäolopakollisia luentoja yleensä vain yksi tai kaksi viikossa. Nyt jossain määrin harmittaa että opiskeluaika on takanapäin, luulen että se voittaa työelämän... Joten nauttikaa lapset siitä kun vielä ehditte. =P

Siirtohaku alkaa helmikuun alussa, joten ajattelin kokeilla ja yrittää uudestaan Tampereen yliopistoon. Sen verran ehtinyt mennä käpy SeAMKin toimintaan, jossa tällä hetkellä opiskelen. Muutenkin pelitutkiminen kiinnostaa huomattavasti enemmän kuin kirjasto-opiskelu.

Aloitin viime syksynä Tampereen yliopistossa opiskelun venäjän kielen, kulttuurin ja kääntämisen tutkinto-ohjelmassa sivuaineena englannin kääntäminen ja tulkkaus (tai oikeastaan valinnaisena aineena, koska meidän yliopistossa ei enää ole pää- ja sivuaineita). Opiskeluelämä imaisi (pääasiassa positiivisella tavalla) mukaansa, mistä kenties kertoo sekin, että Risingissä hengailuni jäi entistä vähemmälle muun muassa opiskelijarientojen vallatessa kalenteria.   Nyt ensimmäisen opiskelusyksyn perusteella voin sanoa, että olen löytänyt alani. Kielten opiskelu on kivaa, mielenkiintoista ja palkitsevaa, opettajat ovat (pääasiassa) todella mukavia, opiskelutyötä on sopiva määrä ja uudet opiskelukaverit ovat kaikessa erilaisuudessaan ihania ihmisiä. Kielten opiskelu on jossain määrin "koulumaisempaa" kuin monilla muilla aloilla, sillä meillä on paljon lähiopetusta pienissä ryhmissä ja monilla kursseilla läsnäolopakko. Suuria massaluentoja oli itselläni syksyllä vain parilla kurssilla. Sen sijaan oli monia pienemmissä, n. 15-25 opiskelijan ryhmissä suoritettavia kursseja.   Kielten opiskelussa ainakin minusta on kivaa opintojen monipuolisuus. Toisaalta on teoriaopiskelua, kuten kielioppia ja kääntämisen perusteita, ja toisaalta käytännön harjoittelua kirjoittamis- ja keskustelukursseilla. Monilla kursseilla sisältöön kuuluu niin teoriaa kuin käytäntöä: esimerkiksi fonetiikassa teoriaa tukevat käytännön ääntämisharjoitukset, mistä ainakin itse olen tykännyt. Kahta eri kieltä opiskellessani olen myös huomannut, että eri kielten kursseilla painottuvat erilaiset asiat. Jotkut saattavat kuitenkin kokea kieltenopiskelun liian teoreettiseksi; näin kävi muun muassa serkulleni, joka lopetti venäjänopintonsa vuoden jälkeen. Itselleni tämäntyyppinen opiskelu puolestaan sopii kuin nakutettu.   Kieltenopiskelussa on myös yksi ehdoton plussapuoli: siihen sisältyy kieliharjoittelu ulkomailla. Olen muiden tänä vuonna aloittaneiden opiskelijoiden kanssa lähdössä Tveriin Venäjälle ensi vuoden keväällä, mutta otin itse varaslähdön ja olen jo ensi kuussa lähdössä Pietarin lähistölle. Kyseessä ei ole varsinaisesti yliopiston kieliharjoittelu, vaan kolmen kuukauden vapaaehtoistyö Inkerin kirkon vanhainkodilla ja samalla kielen oppiminen. Opiskelujani reissu tukee mainiosti, ja saan monet kurssit suoritettua samalla!   Jos luulet, että kieltenopiskelu voisi olla sinulle [i]se juttu[/i], voin kyllä omasta puolestani suositella lämpimästi tätä opintoalaa. Ja sivuaineenahan kieliä voi myös aina lukea.   [i]Onkos muuten muita viime syksynä korkeakoulu-/muita opintoja aloittaneita?[/i] Esimerkiksi lukiolaisille, joilla on tulevan opiskelupaikan valinta pian edessä, voisi olla hyötyä lukea muiden kokemuksista valitsemillaan aloilla. :)

Sellaisen vinkin voisin opiskelupaikkaa pohtiville antaa, että kannattaa selvittää, millaiset mahdollisuudet on opiskella oppilaitoksen muita aineita. Ainakin Helsingin yliopistossa on sekä vapaita sivuaineita että sellaisia, joihin on pääsykoe (ja muutama sellainen, joita voi opiskella vain saman tiedekunnan opiskelijat). Käsittääkseni myös ammattikorkeakouluissa on mahdollista opiskella muita saman oppilaitoksen tarjoamia aineita jonkin verran. Tällöin ei välttämättä tarvitse valita vain yhtä oppiainetta vaan on mahdollista kokeilla muitakin aineita.   Yliopisto-opinnoissa kannattaa muistaa se, että lähes kaikki yliopistoalat koostuvat pääaineesta ja sivuaineista, eli jopa yli puolet opinnoista saattaa olla muuta kuin omaa pääainetta (kandissa 70 opintopistettä pääaineen opintoja 180:stä, maisterissa 80 op:tä 120:stä). Erikseen ovat sitten sellaiset alat kuin farmasia ja lääketiede, joissa tutkinto tulee täyteen jo ihan oman alan opinnoista. Samoin esimerkiksi äidinkielen ja kirjallisuuden ja historian ja yhteiskuntaopin opettajilla ei tutkintoon mahdu ylimääräistä, jos haluaa suorittaa minimitutkinnon (mikä ei toistaiseksi ole kuitenkaan pakollista).

Nostetaanpa vähän ketjua näin korkeakoulujenkin lukukauden pian alkaessa. Onko uusia opiskelupaikkoja luvassa, tai jatkoa vanhoissa?

Tammikuussa olen näköjään kirjoitellut tänne haaveistani jatkaa opintoja valmistumisen jälkeen. Sen jälkeen kevät koitti, valmistujaiset tulivat, todistuksen lisäksi minut palkittiin stipendillä erittäin hyvän koulumenestyksen johdosta, ja kyllähän se opiskelupaikka TTY:ltä napsahti päälle.   Nyt olen sitten aika tarkkaan kuukauden verran ollut "maisterifuksi", eli ensimmäisen vuoden opiskelija, joka aloitti opinnot suoraan maisterivaiheessa. Tai no, melkein suoraan. Ensimmäisenä koulupäivänä meille nimittäin kerrottiin tällaisista "tutkintoa täydentävistä" -kursseista, jotka kaikki kuuluu käydä, mutta niitä ei sisällytetä tutkintooni. Eli siis käyn nyt sitten 5 matikankurssia, jotka eivät edistä opintojani millään tavalla, mutta vievät vuoden elämästäni. Koko ajan TTY:tä on markkinoitu siten, että maisterifuksi valmistuu 2 vuodessa diplomi-insinööriksi. En löytänyt mistään edes pientä pränttiä, joka olisi sanonut, että todellinen opiskeluaika on tuo tutkinnon tavoiteaika 2 vuotta + 1 vuosi, joka menee noiden ei-tutkintoon kuuluvien opintojen selvittämiseen. Kävin valittamassa asiasta opolle, joka ei sanonut suurinpiirten mitään muuta, kuin että koita kestää ja kärsiä. Olipas siitäkin apua.   Lievästi sanottuna on ollut motivaatio aika hukassa. Minun ei olisi enää pakko opiskella, vaan olen vapaaehtoisesti raatamassa, joten jo sen takia koko ajan takaraivossa hakkaa kysymys: "miksi minä teen tätä?". Sen lisäksi teen noita saakelin työläitä matikankursseja, joiden asiat ON jo minulle opetettu ammattikorkeassa. Nyt ne vaan opetetaan vaikeamman kautta, ja kaikki pitää opetella ulkoa. Toki luja pohja noista asioista auttaa kursseissa, mutta kaukana helposta se silti on. Läksyistä en ole vielä kertaakaan selvinnyt yksin, aina pitää kysyä kavereilta apua.   Minua masentaa ajatus, että opiskelu-urani kestää vielä 3 vuotta tämän takana olevan 4 vuoden lisäksi. Kaksi vuotta kuulosti ihan kohtuulliselta ajatukselta, mutta vuosi lisää on vetänyt mielen matalaksi. Lisää negatiivisuutta heittää sekaan Kela, sillä saan opintotukea ensi vuoden jouluun asti. Sen jälkeen pitäisi vielä 1,5 vuotta elättää itsensä jollakin, kokoaikaista työtä en opiskelun oheen halua. Tiedän, etten selviä sekä töistä että koulusta, jos molempia pitäisi tehdä täysipäiväisesti. Sossun luukulle taitaa vuoden jälkeen käydä minun tieni, vaikka luonto käy kovasti sitä vastaan.   Olen kovasti yrittänyt keksiä positiivisia puolia koulusta, jotta jaksaisin yrittää. Luonnollinen syy pysyä koulussa on se, ettei minulla ole tiedossa työpaikkaa. Tässä taloudessa on myös hankala löytää omalta alaltani työtä. Joten koulu on edes siinä suhteessa järkevää tekemistä. Toistaalta, jos jaksan olla aktiivinen, koulusta voi saada uusia kavereita. Tässä vaiheessa niitä ei ole vielä löytynyt, kun käyn niitä matikoita 19-vuotiaiden fuksien kanssa. Pari kertaa yrittänyt tutustua heihin, mutta taidan olla liian vanha heille, sillä seurani ei heitä kiinnosta. Ihan oikeasti, yksi tyttö alkoi tekstailemaan samaan aikaan, kun yritin saada keskustelua hänen kanssaan aikaiseksi. Ymmärsin vihjeen.   Luonteeseeni ei kuulu luovuttaminen, ja koko ajan yritän tsempata itseäni, että selvittäisin sisulla nuo matikat ja ehkä homma sitten alkaa tuntua mielekkäämmältä. En vain tiedä, jaksanko vuoden tätä rääkkiä, kun ei enää olisi pakko. Vapaa-aikaa on vähän, iltaisin olen rättiväsynyt, viikonloput menee nenä matikankirjoissa. Kaverit on samaan aikaan töissä, vapailla ja tienaavat rahaa.   Koko viime vuoden yritin takoa itselleni päähän, että jos jätän tämän koulun kesken, se ei ole luovuttamista. Minulla on jo hyvä ammatti, voin mennä pää pystyssä töihin. Ei kaikista tarvitse tulla diplomi-insinöörejä. Silti nyt koulun kesken jättäminen tuntuu juurikin luovuttamiselta. Onhan siellä muitakin ammattikorkeasta tulleita, jotka jaksavat. Miksi minä olisin heitä huonompi? En ole tekemässä päätöstä mihinkään suuntaan ennen joulua, katson tämän kortin nyt. Teen kaikkeni, että pääsen kursseista läpi, ettei jälkikäteen tarvitse katua. Ehkä muutaman kuukauden päästä mieleni on valoisampi ja ajatukseni selkeämpiä. Siihen asti täytyy yrittää vain jaksaa.

[quote=Diara]Koko ajan TTY:tä on markkinoitu siten, että maisterifuksi valmistuu 2 vuodessa diplomi-insinööriksi. En löytänyt mistään edes pientä pränttiä, joka olisi sanonut, että todellinen opiskeluaika on tuo tutkinnon tavoiteaika 2 vuotta + 1 vuosi, joka menee noiden ei-tutkintoon kuuluvien opintojen selvittämiseen. Kävin valittamassa asiasta opolle, joka ei sanonut suurinpiirten mitään muuta, kuin että koita kestää ja kärsiä. Olipas siitäkin apua.[/quote]   No onpas nyt. Harvinaisen harhaanjohtavaa markkinointia ja vielä harvinaisen ikävä asenne opollakin. Kyllähän sitä oppilaitosta vaihtaessa voi siltaopintoja tulla, mutta olisihan nämä hyvä jossain mainita, kuten vaikka että opinnot voivat sisältää jotain ekstraa riippuen aiemmista opinnoista... Toivottavasti niistä kursseista nyt kuitenkin jotain hyötyä on lopulta.

Opinnot jatkuu SeAMKissa, kun en päässyt Tampereelle. Tiedä sitten, viitsinkö yrittää uudestaan, kun tätä on se 2,5 vuotta jäljellä. Kolmantena vuotena on viiden kuukauden työharjoittelu ja sen jälkeen saa paahtaa opinnäytetyön parissa. Jos nyt tästä toisesta vuodesta selviäisi taas kunnialla, niin hyvä olisi. 73 opintopistettä ensimmäiseltä vuodelta on ihan hyvä saalis ja nyt olisi tiedossa aika monta lisää. Otin myös muutaman valinnaisen kurssin (saksaa ja kuoro), joista saan yhteensä 10 opintopistettä vuoden aikana (saksan kursseista 6, kuorosta 4). Tunteja on ollut toistaiseksi aika vähän, mutta sekin muuttuu mitä enemmän kursseja on. Alussa oli vain kaksi, nyt on ainakin viisi. Katsoo sitten "loman" jälkeen, miten paljon lukujärjestykset ovat muuttuneet.   Osa kursseista toki jatkuu pitkälle syksyyn ja ainakin saksan kakkoskurssi tulee otettua keväälle. Kuoro samaten, kun on se ihan mukavaa olla jotain muuta välillä kuin pelkkää tunneilla istumista ja opettajan kuuntelemista.

Nyt alkaa opinnot olemaan siinä vaiheessa, että pitäisi alkaa miettiä kandin aihetta ja valmistautua itse työn kirjoittamiseen. Ongelmana on, että tässä on niin paljon kursseja hoidettavana sen kanssa ettei ihan hirveästi ole ylimääräistä aikaa. Lisähommaa tuottaa vielä muuan homma nimeltä tähtitieteen tutkimusprojekti, joka pitää olla tehtynä ennen kandiksi valmistumista, mutta josta ei vielä ole paljoa infoa kuulunut. Näyttää siis siltä että kandin lisäksi saa tehdä vielä tämmöistäkin projektia samaan aikaan.

[quote="Dyn" post=37947] Kyllähän sitä oppilaitosta vaihtaessa voi siltaopintoja tulla, mutta olisihan nämä hyvä jossain mainita, kuten vaikka että opinnot voivat sisältää jotain ekstraa riippuen aiemmista opinnoista... Toivottavasti niistä kursseista nyt kuitenkin jotain hyötyä on lopulta.[/quote]   Oli niistä siltakursseista kerrottu etukäteen, että muutamia korvaavia kursseja täytyy käydä, mutta se määrä järkytti. Markkinointimateriaalista kun sai sen kuvan, että näitä siltaopintoja on juurikin se pari siellä täällä, joiden suorittaminen ei viivästytä itse tutkintoa ollenkaan. Todellisuus olikin juuri se 5 matikankurssia ja vuosi enemmän opintoja.   Parastahan tässä on vielä se, että juuri nämä kyseiset matikanopinnot eivät kuulu kaikissa koulutusohjelmissa pakollisiin siltaopintoihin (mutta siis ne löytyvät kaikkien kandivaiheiden listoilta). Eli siis minun tapauksessani valitsin väärin hakiessani. Valmistuin AMK:sta sähkötekniikan linjalta automaatioinsinööriksi, ja hakiessani TTY:lle pohdin valintaa sähkötekniikan ja automaatiotekniikan välillä. Valitsin automaation ja sain kiitokseksi nämä kamalat matikankurssit. Kaverini menivät sähkölle ja nauravat nyt partaansa, kun heidän siltakursseissaan ei ole ollenkaan matikkaa, vaan oikeasti vain pari hassua kurssia, jotka suorittaa muun tutkinnon ohessa. Ihan en tätä ymmärrä siltäkään kannalta, kun AMK:ssa sähköllä laskettiin aika tosi paljon enemmän matikkaa kuin automaatiolla, ja nyt tilanne on päinvastainen. Koulutusohjelman vaihtoa miettiessä...   Jos nuo siltakurssit olisivat jotenkin inhimillisiä, niin en jaksaisi valittaa, vaan kävisin ne kiltisti pois alta. Mutta kun juuri matikankurssit ovat koko koulun työläimmät kurssit. Joka viikko on harkkatehtävät, joiden tekemiseen menee kevyesti vähintään 10h, usein enemmänkin. Tenttiin on opeteltava ulkoa 120 sivua erilaisia kaavoja ja laskusääntöjä, laskinta ja taulukkokirjaa kun ei tässä oppilaitoksessa tunneta. Viikon ainoa matikkavapaa päivä on tiistai, kun aamulla palautetaan edellisen viikon tehtävät ja uudet tehtävät tulevat keskiviikkona. Saan sentään yhden illan viikossa tehdä jotain ihan muuta kuin miettiä koulua. Tai siis sain, nyt kun tentti on viikon päästä tulossa, en mitään muuta enää teekään, kun yritän ymmärtää tätä korkealentoista aihetta.   Edelleen mietin jatkuvasti, miksi vapaaehtoisesti lähdin tähän rääkkiin. Toistaiseksi jaksan yrittää, sitten en tiedä, mitä tapahtuu, jos tuo matikka ei mene läpi.

Harkitsen tässä totaalista alan vaihtoa. Vaikka pelitutkimus kiinnostaa erityisen paljon ja haenkin jälleen Tampereelle, niin mielessä pyörii myös taideopinnot joko ammattikorkeakoulussa tai sitten yliopistossa.   Päällimmäinen ajatus on se, että olen enemmän käytännöllinen kuin teoreettinen ihminen, ja oppiminen on sen mukaista. Erityisesti haluan tehdä käsilläni jotain, joten siinä mielessä taideopinnot olisi itselle se juttu. Vaikka tiedän/olen lukenut, ettei sillä alalla hirveästi töitä ole (ainakaan Suomessa), niin en kavahtaisi ajatusta muuttaa jonnekin muualle töiden perässä. :smile:

Ansa, jos pelitutkimus ja käsillä tekeminen kiinnostavat, miten olisi tietojenkäsittelytiede? Sitä voi opiskella varsin monessa yliopistossa ja AMK:ssa vähän eri painotuksin, ja valmentaa hyvin monenlaisiin eri uravaihtoehtoihin. Ja työllistyminen ainakin on varmempaa kuin taidealoilla, vaikkakin meikäläisiä kyllä myös lähtee ulkomaille kiinnostavan työn perässä. Minä hain aikanaan myös taidealoille, mutta Helsingin yliopistoon TKTL:lle päädyin, enkä ole katonut päivääkään. Työ on luovaa, opiskelu oli kivaa ja hyödyllistä, ja koulutus antaa monenlaisia valmiuksia. Perinteisempiä kuvataiteitakin harrastaa sitten ihan mielellään vapaa-ajalla, kun niistä ei ole pakko repiä leipää irti.

Eipä ole tuommoinen käynyt edes mielessä, joten kiitos Dyn! Pitääpä perehtyä siihen enemmän. :smile: