Tosin millainen leffa edes olisi Star Wars joka olisi taiteellinen riemuvoitto? Sen enempää Trek/Wars-vastaikkaanasetteluun lähtemättä (kykenen fanittamaan ja tarvittaessa kritisoimaan molempia tasapuolisesti!) - ainakin minulle koko Star Wars ylipäänsä merkkaa takuuvarmaa keskenkasvuista laatua jota voi katsoa kun lapsettaa ja haluaa nähdä lasereita avaruudessa vs. esim. Star Trek, joka joskus herättää jotain ajatuksiakin. Ainakin itse odotan että se mistä Abramsia Star Trek -ohjauksissaan kritisoitiin (tiivistetysti ehkä tietynlainen 'tyhmyys') on juuri sellaista ainesta joka Star Warsia ohjatessa puhkeaa kukkaan eikä SW-fandomin puolella harmita paljon ketään.
Mulle uusi traileri oli emotionaalisesti aivan loistava kokemus. Luken ääni sai minut kyyneliin, uusi naishahmo vaikuttaa sopivan badassilta, on mahtavaa saada tummaihoinen pääosa messiin, Brienne of Tarth on varmasti mainio pahis, se uusi mustahiuksinen tyyppi oli kuuma ja ne musiikit ja lentokohtaukset ja tietysti lopun Han... Ja mekaaninen käsi. Ja Millenium Falcon. Ja, no, kaikki.
On mahdollista, että koko juttu kosahtaa ja odotukset eivät tule täyttymään, mutta mä silti ajattelin mennä jonottamaan. Jo pelkästään Luken takia. Jos tämä sitten on ihan kaameaa kuraa, varmaan saatan tyytyä ostamaan netistä liput seuraaviin leffoihin.
(Tosin EU:n skippaamista en kyllä ikinä anna anteeksi, koska Thrawn. Ja Mara Jade. Ja paha jedimestari ja kloonit ja Kyp Durron ja Luke jedimestarina ja Hanin ja Leian kaksoset ja no, kaikki.)
Minusta vähän mitäänsanomaton traileri, kaikki otokset oli jo enemmän tai vähemmän esillä promokuvissakin. Vaderin kypärä oli tietysti siisti, ja saatiinpa vähän lisää ajelua edelleen jännän hyväkuntoisella Millennium Falconinlla. Mutta muuten... vähän tylsää. Toivottavasti leffassa on muutakin juonta kuin edestakaisin juoksemista.
Mielestäni leffa näyttää trailerin perusteella aika tavalliselta modernilta toimintaelokuvalta. Eipä sillä, mulla ei ole intohimoja Star Warsia kohtaan. Katsoin alkuperäisen trilogian joskus 12-vuotiaana, en tiedä olinko väärän ikäinen vai mitä.
Vähän harmittaa, etten taannoin ostanut UFFilta Jar Jar Binks-paitaa, onhan kyseessä ihan perusteettomasti leffojen vihatuin hahmo. Itse pidän Chewbackaa huomattavasti häiritsevämpänä.
Vanhat leffat pitäisi katsoa kyllä pohjalle tähän kertauksen vuoksi, siis nimenomaan ne kronologisesti viimeisimmät 70- ja 80-luvun tuotokset. Tuli nimittäin tuosta trailerista fiilis, että enhän minä muista näistä kapinallisista paljon mitään. Hienot taistelut ja hassut avaruusolennot ovat jääneet mieleen, mutta poliittiset kuviot eivät niinkään (paitsi että hyvikset taistelivat pahiksia vastaan, toki).
Ei tarvii.. Eikä edes kannata! Minua on ainakin kaduttanut joka kerta kun aikuisena olen uudelleenkatsonut ykkösen tai kolmosen ja näin hälventänyt lapsuuden taikaa, kakkonen on loppujen lopuksi ainoa aikuisten oikeesti hyvä leffa. Star Warsin poliittiset kuviot on pitkälti hyvin perinteiset hyvikset ja pahikset (synkeät fasistit ja pirteät fasistit). Paitsi uudemmassa trilogiassa, jossa huikealla plottwistillä - hyvis onkin pahis!
Tämä menee nyt muista kommenteista sivuun, mutta Force Awakensin sijaan mieleni tekee keskustella hieman aiemmista elokuvista.
Tutustuin Star Warsiin itse asiassa pelien kautta ja niistä sai fantastisen vaikutelman pimeän ja valon armeijoista, jotka ovat tuomittuja taistelemaan toisiaan vastaan ikuisesti. Pidin siitä ajatuksesta kovasti ja nautin näistä peleistä. Joskus kauan sitten yritin katsoa Episodi 4:sen, mutta se oli niin kliseinen ja tylsä, että pahaa teki. Myöhemmin päätin yrittää uudestaan ja käsiini joutuikin sattumalta Episodi 1. Katsoin sen ja olin myyty. Ajattelin että vihdoinkin ymmärrän miksi ihmiset tykkäävät niin paljon Star Warsista. Heh.
Vanhassa trilogiassa on omat hyvät hetkensä, mutta varsinkin elokuvissa 4-5 suurin osa sisällöstä on ylimääräiseltä tuntuvaa huttua. Tykkäsin Episodi 6:sen lopusta siitä, että Luke näkee Anakinin (ja tiedän että tämäkin raivostuttaa monia itsetituuleerattuja "tosifaneja") - sillä kun kerran katsoin elokuvat järjestyksessä 1-6, niin elokuvasarja tuntui pitkälti Anakin Skywalkerin tarinalta. Muuten elokuvan loppukohtaus oli lievästi sanottuna melko kummallinen, mutta tuo yksittäinen kohta ikään kuin sulki ympyrän ja antoi eräänlaisen päätöksen tunteen. Se ehkä onkin se mikä arveluttaa uusissa Episodeissa. Niissä ei voi olla Darth Vaderia ja JJ Abrams vaikuttaa kaikesta päätellen alkuperäistrilogia-hemmolta, joten huonoin skenaario on, että elokuvat ovat täynnä mustavalkoisia kliseitä ja abramsmaisia sentimentaalisia osioita. Silti odotukseni ovat jotenkin korkealla, sillä ainakin toivoa voi, että pakollisten Han&Wookie juttujen jälkeen päästään itse asiaan - rikkaaseen maailmaan ja hyvään tarinaan, mikä on yksi Episodien 1-3 parhaista anneista. Episodeja 4-6 vaivasi ehkä se, että SW-universumi ei vielä ollut kovin kehittynyt. Niissäkin oli toki paljon kivoja juttuja, kuten Kuolemantähti, Luken kehittyminen hahmona ja tietenkin Darth Vaderin kohtalo. Tarinalliset elementit ovat siis upeita, mutta elokuvina ne on rakennettu hieman kömpelösti.
Se, mistä erityisesti pidin ns. uudessa trilogiassa, oli se, että toisin kuin 90% leffoissa loppu ei ollut onnellinen. Vihollinen oli kerrankin voitokas, sankarit eivät pysyneet epäitsekkäinä loppuun asti vaan jokaisesta paljastui uusia, rumia puolia ja lopulta jokainen hahmo joutui tekemään omat vaikeat valintansa ja kohtaamaan niiden seuraukset. Disneyn uudesta trilogiasta voisi sen sijaan melkein sanoa jo etukäteen mikä sen lopputulos tulee olemaan, ja tuskinpa siis minulle mieluinen.
Yritän pitäytyä erossa koko 1-3 ja 4-6 taistosta, joka on vahvasti ikäluokkasidonnainen kiista, ja kommentoin että itseäni 4-6 episodeissa häiritsee vain yksi asia Lucasin 90-luvun lopun perseilyjen ulkopuolelta:
Voin uskoa, että Lucasilla ja kumppaneilla oli jonkinlainen käsitys laajemmasta tarinakaaresta isä-poika-suhteineen (kuten Lucas on joskus väittänyt). Mutta eka Star Wars piti tehdä itsenäiseksi elokuvaksi ilman turhia klumeruuleja ihan vain sen takia, ettei ollut mitään takeita että tekijöiden annetaan ikinä palata aiheeseen. Kun Star Wars osoittautuikin menestykseksi, päätettiin tehdä homma uusiksi ja nyt kertoa koko tarina - aina Kuolemantähden tuhoamisineen.
Jos ei näin, niin sitten voin vain todeta, että hitto, mitä ideoiden kierrätystä.
Olen sen verran junnu, että mulle ihan kaikkiin Star Warseihin liittyy jonkinlaista lapsuustaikaa. Episodit 4-6 katsottiin VHS:ltä silloin kun episodi 1 tuli leffaan. 2000-luvun trilogiassa mua kiehtoi nimenomaan jedit, runsas Voiman esilläolo, pieni romantiikkaviba, komeat puvut ja maisemat (semmonen esiteini-ikäinen tyttönen kun olin). Tämän kokemuksen rinnalla episodit 4-6 olivat lähinnä rymistelyä paikasta toiseen, joten kokemus jäi vaisummaksi, eikä sille tänäkään päivänä oikein mitään mahda. Joten joo, ehkä kyseessä on sukupolvikysymys.
Mutta vaikka aika kultaa muistot, ajattelin mä silti katsoa ne uudestaan, ihan vain virkistääkseni näitä muistoja kun ei ole kuin hajanaisia mielikuvia edes siitä, missä osassa tapahtui mitäkin. :cheesy:
Tunnustan episodi ykkösen ja kolmosen hyvät puolet, koska en pidä alkuperäisiäkään juomattavasti muita teineille suunnattuja leffoja arvokkaampina, vaika fani olenkin (luen jopa EU:ta, etenkin sarjakuvia), ja monista Lucasin konsepteista pidän sinänsä suuresti.. Etenkin podracing on ihan alkuperäisten henkeen sopiva, mahtava keksintö ja kohtaus. Remasteroinnistakaan en osaa harmistua, enimmäkseen tykkään. Mutta on pakko Niksu kysyä että tykkäätkö oikeasti episodi kakkosestakin, en nimittäin muista siitä mitään, edes iällä selitettävää, mitään muuta kuin että se oli ihan hirveää "made in china muovi-cgi"- skeidaa lähes joka mittarilla, tapahtuuko siinä edes mitään muuta kuin boom boom bang bang robotit kuolee, yoda pomppii, pompi sinäkin lego starwarsissa.
max, muistan monia yksittäisiä kauniita kohtauksia Episodi 2:sesta. Kloonisotilaat olivat kiinnostava käänne ja Obi-Wanin sooloseikkailu Genosiksella viihdyttävä. Kaikkein kaunein yksittäinen otos on kuitenkin lopussa ja se on aivan upea - haluaisin liittää sen tähän kuvana, mutta en tiedä onnistuisinko. Tarkoitan kohtausta häistä, jossa kamera siirtyy kuvaamaan vasta vihityn parin yhteenliitettyjä käsiä. Se on kauniisti kuvattu.
Tykkäsin myös koko trilogian ajan Obi-Wanin ja Anakinin välisestä mestari/oppipoika suhteesta. Varsinkin kun Qui-Gonin kuolema edellisessä elokuvassa oli toteutettu niin hyvin. Se oli kunnollinen kuolema, jolla oli merkitys trilogialle. Vanhan Benin "savuna ilmaan" kuolema ja aaveilu olivat yksi vanhan trilogian suurimmista miinuksista. Tosin jos oikein muistan, niin Qui-Gonkin taisi myöhemmin kuiskutella Obi-Wanille kuolonporttien takaa? Tiedän, että aaveilu on otettu osaksi SW-universumia ja joissain yhteyksissä se on osattu tehdä hyvällä maulla, mutta jostain syystä elokuvissa se tuntui huonolta valinnalta - muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Yoda on koko elokuvasarjan huvittavin ja samalla ärsyttävin hahmo. Sama se hyppiikö hän ympäriinsä, hengailee kaatopaikan näköisellä suoalueella tai istuu ja saarnaa Neuvostossa. Toivon ja rukoilen, ettei Abrams tunge Force Awakensiin mitään pakollista vihreää limanuljaskaa. Mieluummin vaikka Jar Jar Binks, jos ei muusta syystä niin sitten vaikka vain fanien kommenttien vuoksi...
Lapsena episodit 4-6 olivat mun lempielokuvien joukossa, joten en mä varmaan ikinä osaa katsoa niitä puolueettoman objektiivisesti. Mutta tarkoituksena on kerrata ne tässä lähiviikkoina ennen uutta Tähtien sotaa, saas nähdä, miten hyviltä ne nyttemmin tuntuvat
Episodeista 1-3 en sitä vastoin ole koskaan suuremmin välittänyt. Sen voin kuitenkin myöntää, että niissä on enemmän laajan universumin tuntua ja sinänsä tarina, kuinka Anakinista tuli Darth Vader ja kuinka tasavalta romahti, on lähtökohtaisesti huomattavasti kiehtovampi kuin episodien 4-6 perinteisempi hyvä-voittaa-pahan-seikkailu. Mutta elokuvien toteutuksessa Lucas kärsi mielestäni pahemman kerran mammuttitaudista ja antoi tietokone-efekteillä leikkimisen nousta turhan usein ensisijaiseksi. Ja vaikka eri planeettojen ja yhä uusien sivuhahmojen esittely antoikin SW-universumille lisää todentuntuisuutta ja elävyyttä, teki se mielestäni juonesta turhan hajanaisen ja sekavan tuntuisen.
Pahempi ongelma mulle kuitenkin ehkä oli päähenkilöiden latteus. Useimmat merkittävistä hahmoista jäivät etäisiksi tai muuten luotaantyöntäviksi. Niin ikään elokuvien dialogi ei varsinaisesti huikaissut luontevuudellaan. Vaikka alkuperäistrilogiassa juoni ei ehkä ollutkaan yhtä kunnianhimoinen, Luke, Leia, Han sekä droidit muodostivat kuitenkin sympaattisen konkkaronkan ja heidän vaiheistaan välitti.
Mä taas tunnen tiettyä nostalgiaa nimenomaan 2000-luvun alun CGI-tehosteisiin. Onhan ne nykynäkökulmasta paskoja, mutta siihen aikaan leffoissa ei ollut nähnyt mitään vastaavaa, joten kaikki ne planeetat, huimat kaupunkinäkymät, muut tehosteet... ne oli niin nannaa kuin vain voi semmonen kymmenvuotias muksu toivoa.
Nykyään on toki sit jännää katsoa jotain Sormusten herraa ja tajuta, että samaan aikaan on voitu tehdä myös oikeasti todella hienoja tehosteita, jotka kestävät katselua vielä vuosikymmeniä myöhemminkin.
No en itsekään ole mikään hifistelijä, joka tutkiskelisi blurayn pikseleitä vapaa-ajalla, mutta uustrilogiassa ylittyi semmonen tietty raja, joku samanlainen kuin uncanny valley-ilmiössä, että kaikki on niin kiiltävää, se ahdistaa.
Samaan aikaan Disneyllä... Naisten suosituin Star Wars con-asuste eli tietenkin orjabikinit pois kaikista virallisista SW-tuotteista: http://2vngkj3vgq1035md8x4bmwva1c0w.wpengine.netdna-cdn.com/wp-content/uploads/scott-campbell.jpg
Episodi I on nyt katsottu uudelleen, tai oikeammin sen loppupuolisko. Muistikuvat elokuvasta olivat hyvin etäiset, joten kokemus oli melkein kuin olisi ensimmäistä kertaa katsonut. Leffasta jäi olo, että sen tarkoitus oli toimia lähinnä johdantona ja hahmojen esittelynä. Tarinassa ei ollut mitään itsessään mielenkiintoista tai jännittävää.
Anakin Skywalker on jo geneerinen ihmelapsi, jossa on enemmän MIDI-CHOLARIANEJA KUIN KENESSÄKÄÄN ON ENNEN TAVATTU!! Midi-chlorianit voisi oikeastaan korvata millä tahansa taikuudelle yms. kyvyllä. Anakinilla on myös yllään tyypillinen päähenkilön aura, jolla hän selviää kiperistä tilanteista lähinnä onnenkantamoisella. Mikään ei silti voita Jar Jar Binksin uskomatonta juopontuuria. Mitä Jar Jariin muuten tulee, hahmo lähinnä huvittaa mua, koska tiedän, kuinka katkerasti ihmiset sitä vihaavat. Ei sen kummempi kuin comic relief-hahmot yleensä. Näyttelijävalinnat ovat sinänsä ihan hyviä, mutta kukaan ei tunnu oikeasti yrittävän tosissaan.
Episodi II sitten seuraavaksi.
PS. Tyhmä kysymys ehkä, mutta mitä jedit tekee Voimalla, jos ne vain pääosin heiluttelevat valomiekkaa?
Kaikkein kaunein yksittäinen otos on kuitenkin lopussa ja se on aivan upea - haluaisin liittää sen tähän kuvana, mutta en tiedä onnistuisinko. Tarkoitan kohtausta häistä, jossa kamera siirtyy kuvaamaan vasta vihityn parin yhteenliitettyjä käsiä. Se on kauniisti kuvattu.
Torissa ilmestyi hyvä artikkeli episodi kakkosesta: http://www.tor.com/2015/11/10/star-wars-attack-of-the-clones-was-supposed-to-be-a-love-story/. Vähän kriittisemmin samasta.. Enää 2 viikkoa ensi-iltaan.. Ja flunssa päällä. :( Mutta eiköhän se ehdi parantua. Olis vaan ollu kiva ottaa Star Wars kirjaversumikin kiinni, kun ssitä Aftermathistaniin kohistiin, mutta nyt on tyytyminen hypen ruokkimiseen sarjakuvin. Jotka on ihan jees, mutta nyt varsinkin flunssassa rassaa niiden tekstin paljous suhteessa syvyyteen. Haave: Marvel Manga. Ensi-illasta puheenollen, sen sijoittaminen keskelle viikkoa harmittaa. Kun se vaihtoehto on olemassa, niin ei sitä tämmöistä spektaakkelia jaksa niillä parillakaan päivällä lykätä, vaikka se olisi moninkertaisesti mukavampaa kruunata viikko leffalla kuin palata heti aamulla arkeen.
Sivustomme käyttää evästeitä takaaksemme parhaimman käyttökokemuksen.
Sen enempää Trek/Wars-vastaikkaanasetteluun lähtemättä (kykenen fanittamaan ja tarvittaessa kritisoimaan molempia tasapuolisesti!) - ainakin minulle koko Star Wars ylipäänsä merkkaa takuuvarmaa keskenkasvuista laatua jota voi katsoa kun lapsettaa ja haluaa nähdä lasereita avaruudessa vs. esim. Star Trek, joka joskus herättää jotain ajatuksiakin. Ainakin itse odotan että se mistä Abramsia Star Trek -ohjauksissaan kritisoitiin (tiivistetysti ehkä tietynlainen 'tyhmyys') on juuri sellaista ainesta joka Star Warsia ohjatessa puhkeaa kukkaan eikä SW-fandomin puolella harmita paljon ketään.
