Margaret Atwoodin elämäkerta, Elämäni, on paljon värikkäämpi ja eläväisempi kuin mitä tylsä nimi ilmentää. Atwoodin nuoruusvuodet perheensä kanssa Kanadassa on täynnä elämyksiä ja luontokokemuksia, jotka jatkuivat myös aikuisena elämänkumppanin ja lasten kanssa. Yksityiskohdat maalla elämisestä vanhoissa maataloissa kotieläinten kera on välillä hilpeää luettavaa. Kirjojen julkaisemisiin liittyvät vaiheet ja taustat ovat myös kiinnostavia, mutta en välttämättä ollut kaikista yksityiskohdista kiinnostunut. Samalla avautui näkymää kuitenkin koko kanadalaiseen kirjallisuus- ja julkaisukenttään.
Suomennoksena yli 700-sivuinen teos kattaa paljon ja vielä vähän enemmän. Ja luonnollisesti loppua kohden tarinaa riittää myös Orjattaresi ja Testamentit sekä Nimeltään Grace -tv-sarjoista, joissa Atwoodilla oli kaikissa cameoroolit.
Kirjassa Atwoodin kumppani Graham Gibson saa reilusti huomiota ja tällä olikin paljon samoja intressejä kuin Atwoodilla. Pitkän suhteen päättyminen toisen kuolemaan on aina raskasta kertoa ja lukea. Elämäni on elämäkertana keskivertoa kiinnostavampi ja parempi, mitä olen hetkeen lukenut.