Siipien kansa
Alkuteos ilmestynyt 1993. Suomentanut Kerttu Manninen. Sidottu.
Harri on joka aamu Johannesta vastassa koulun pihalla, sillä parasta mitä hän tietää, on viedä Johannes poikien vessaan kiusattavaksi. Johannes yrittää puolustautua, ja suunnittelee jopa Harrin ampumista ukin vanhalla pistoolilla.
Mutta sitten Johannes jää auton alle. Hän herää pienessä huoneessa korkealla Johanneksenkirkon tornissa, ja hänellä on siivet. Viereisessä kammiossa asuu Teresa, jolla myös on siivet, ja koko kirkontorni on täynnä siipikansaa. Siipi-ihmisillä on yleensä valtavan hauskaa keskenään, mutta he myös elävät vaarallisesti.
Erik Wahlström kirjoittaa salaviisaasti ja humorisesti. Hän on löytänyt aivan oman mielikuvitusmaailman, joka sijaitsee taivaan ja maan
välillä.
Käyttäjät lukeneet myös
Erik Wahlström
Erik Wahlström on syntynyt Helsingissä 1945. Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1973 pääaineinaan klassiset kielet. Wahlström työskentelee toimittajana Hufvudstadsbladetissa. Vuosina 1997–2002 hän oli lehden päätoimittaja. Hän on toiminut myös Suomen ympäristökeskuksessa päätoimittajana.
Wahlström on julkaissut useita ympäristöongelmia käsitteleviä tietokirjoja mutta myös kaunokirjallisuutta, kuten lastenkirjan Siipien kansa (1993).
Vuonna 1993 Wahlströmille myönnettiin Tieto-Finlandia-palkinto teoksesta Ympäristön tila Suomessa (1992). Hän on saanut Svenska litteratursällskapetin kirjallisuuspalkinnon 2005 ja oli kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokas 2004 romaanillaan Tanssiva pappi.
Muita teoksia kirjailijalta Erik Wahlström
Kirja-arviot ja kommentit
Kirja on idealtaan yksinkertainen, mutta toteutukseltaan hieno. Helsingin tunnelmia maalataan paperille välillä surumielisen kauniisti, välillä rujon realistisesti. Juoni jaksaa pitää otteessaan loppuun saakka ja hahmoihin on helppo tykästyä. Niin kuin kannen taideteos antaa ymmärtää, kyseessä on synkähkö kirja, joka kuitenkin onnistuu käsittelemään vaikeita aiheita - kuten koulukiusaamista, alkoholismia ja kuolemaa - toivoa-antavalla tavalla, asioita vähättelemättä. Tarina on täynnä valoa ja sydäntä lämmittäviä kohtauksia, joskin ajoittainen tekstin epäselvyys antaa arvosteluun pienen miinuksen. Täydellinen lukukokemus, jota voi lämpimästi suositella vaikkapa lokakuun pimeisiin iltoihin kynttilänvalossa luettavaksi.
Kirja ei loppujen lopuksi kovin erikoinen ole, mutta ei huonokaan. Puhtaana fantasiateoksena se ei häikäisisi ketään, mutta jonkinmoisena koko ajan huumoria vaanivana kannanottona/mikä-nyt-liekään se käy kyllä ajanvietteestä. Ja ainakin se saa sinut vilkaisemaan Helsingin kirkkojen kattoja toiseenkin kertaan.