Vuonna 2019 ilmestynyt Juhani Karilan "Pienen hauen pyydystys" oli sen verran mainio opus, että odotukset kirjailijan uutuusromaania "Terapeuttini on ihmissusi" (Siltala, 2026) kohtaan ehtivät kasvaa pilviin. En itse asiassa malttanut odottaa kirjaston varauksen saapumista, vaan marssin Akateemiseen ja ostin romaanin itselleni. Ei olisi pitänyt.
Nyt pääsi nimittäin käymään niin, ettei "Terapeuttini on ihmissusi" toiminut minulle ollenkaan. Vaikka fantastinen ja erilaisia ihmeotuksia vilisevä Helsinki oli miljöönä kiehtova, tuntui itse romaani sekavalta ja hämmentävää kyllä, pitkäveteiseltä. En jaksanut kiinnostua yhdestäkään henkilöhahmosta, olipa kyse sitten heidän traumoistaan, mielenterveydestään, ihmissuhteistaan tai pöytätenniksenpeluustaan, en sitten tipan vertaa. Loppuhuipennuskin tuntui varsin yhdentekevältä.
Voi tietysti olla, että minä olen mitään ymmärtämätön mölli, mutta olihan tämä nyt ihan hirmuinen pettymys. Pakko silti nostaa hattua avauslauseelle "Ihmissusi piti vastaanottoa Kruununhaassa", joka on yksi parhaista vähään aikaan näkemistäni.