Sterkarmin poika

Kirja tuli minulle vastaan kirpputorilla eikä näytä saaneen täällä kovin hyviä arvioita.

Kirja on kuitenkin mielestäni kiehtova aikahyppy-teos. Tässä aikahyppy tehdään "taikatunnelin" kautta. 

2000-luvun ihmiset lähtevät tutkimaan 1500-luvun elämää ja rahoittajien tavoitteena on tietenkin hyötyä rahallisesti hankkeesta. He pitävät 1500-luvun ihmisiä yksinkertaisina tolloina, joita voi lahjoa aspiriinilla.

Elämä 1500-luvulla on yhteisöllistä, hajut ovat vahvasti läsnä. Viha ja rakkaus ovat voimallisia.

Rahoittajien juttu alkaa mennä mönkään, kun linnanherran poika joudutaan tuomaan 2000-luvulle kuolemankielissä. 

Pidin kirjasta kovasti, vaikka 1500-luvun ihmisten hellyys tuntui turha ylenpalttiselta. Jos ihmiset eivät tiedä uusista keksinnöistä tai nykyajasta, niin eivät he silti olleet tyhmiä. Heidän taitonsa olivat muualla. 

Hienoa oli myös 1500-luvun elämisen kuvaus.

Lukekaa ihmeessä jos jostain löydätte.

Minun oli vaikea päättää, pidänkö tästä kirjasta vai en. Sen idea oli hyvä, vaikka olen samantapaisen kirjan lukenut aiemminkin. Juoni ja toteutus taasen eivät niin hyviä olleetkaan. Tähän yhteen kirjaan oli tungettu hieman liikaa ns. isoja tapahtumia ja juonenkäänteitä. Se oli alussa vähän lastenkirjamainen, mutta lopussa taasen melko raaka. Kirjassa on myös liikaa toistoa, varsinkin keskiajan hajuista ja Sterkarmien homouteen vivahtavista tavoista, aivan kuin kirjailija pitäisi lukijaa tyhmänä ja muistamattomana. Suomentajalle miinus runsaista pilkkuvirheistä..

Sterkarmit olivat henkilöinä erittäin törkeitä, mikä taasen rupesi itseäni ärsyttämään kirjan edetessä. Myös heidän homoutensa rupesi ottamaan päähän, varsinkin kun kirjailija koko ajan toisteli sitä. En koskaan päässyt hirveän hyvin sisälle Periin ja Andreaan, osaksi ehkä sen takia, että heidän ikäänsä ei koskaan mainittu. Varsinkin Andrea jäi melko pinnalliseksi henkilöksi. Kirjailijan päätös tehdä Peristä luottamaton Andreaa kohtaan oli mielestäni huono, sillä nyt Perin mielipide Andreasta vaihtui kirjassa varmaan 6 kertaa..

Kirjan loppua oli venytetty ehkä vähän turhankin paljon. Loppuratkaisusta en osaa sanoa, oliko se hyvä vai huono, mutta siihenkin olisi voinut käyttää paljon enemmän tunnetta. Muutenkin kirjassa jäivät tunteet erittäin paljon taka-alalle. Takakannessakin mainostetaan Perin ja Andrean välistä romanssia, mutta itse kirjasta taisi koko romanssi unohtua. Positiivisena seikkana kirjasta mainitsisin sen nopealukuisuuden sekä todentuntuisuuden.