Kukkia Algernonille valloitti minut ensimmäisestä sivusta lähtien. Kirja on älykäs mutta ei vaikealukuinen vaan pakahduttavan liikuttava. Daniel Keyes eläytyy hämmästyttävän luontevasti älyllisen ja emotionaalisen kehityksen rattaisiin juuttuneen ja leikkauksella huippuälykkääksi muuttuvan miehen asemaan. Huomasin samaistuvani hyvin paljon päähenkilöön Charlieen siitäkin huolimatta, että olen kai älykkyydeltäni lähellä keskiarvoa.
Tuskin yksikään fiktiivinen teos on vaikuttanut yhtä suuresti myöhempien aikojen keskusteluun älykkyydestä ja erityisesti älykkyyden eri tasoilla olevien välisistä kommunikaation ongelmista. Voin suositella tätä humanistisen tieteiskirjallisuuden väkevää klassikkoa ihan kaikille.
