Alkuteos ilmestynyt 1975. Suomentanut Heikki Karjalainen. Kannen kuva: Dave Christensen. Sidottu, kansipaperi.
World Fantasy -palkintoehdokas 1976.
Idyllisen pikkukaupungin uumenista kumpuaa ikiaikainen pahuus – odottamatta kuin laava kauan uinuneesta tulivuoresta. Säälimättömänä se levittää tuhoaan ihmisestä toiseen – ja kaikkein suurimmassa vaarassa ovat ne joita rakastetaan eniten.
Salem’s Lot on pieni uusenglantilainen kaupunki, jossa on valkeita, lautavuorattuja taloja, puiden reunustamia katuja ja vankkoja kirkontorneja. Tuona kesänä sinne palaa kirjailija Ben Mears, joka vietti kaupungissa lapsuutensa ja toivoo nyt pääsevänsä siellä pakoon riivaajiaan – mutta joutuukin keskelle hirvittävää painajaista.
Kaupungin laidalla kohoaa pitkään asumattomana ollut talo, johon liittyy synkkä murhenäytelmä ja jossa myös Ben on kokenut sanoinkuvaamattoman kauhun. Nyt talo onsaanut uudet asukkaat – ja heidän tultuaan kaupungissa alkaa tapahtua outoja, kammottavia asioita. Ne noudattavat vanhoista tarinoista tuttua kaavaa – mutta kukapa uskoisi, että sellaista voisi tapahtua valistuneena nykyaikana?
Mutta juuri epäuskonsa tähden Salem’s Lotin asukkaat ovat voimattomia pahuuden mahtia vastaan. Se ei jätä rauhaan ketään – ei Susania, joka etsii turvaa rakkaudesta Beniin; ei isä Callahania, pahaa pappia joka panee rapistuneen uskonsa viimeiselle koetukselle; eikä Markia, jolle mielikuvitus antaa parhaat aseet epätoivoiseen taisteluun.
Tässä romaanissa jännitys kasvaa kasvamistaan suorastaan hypnoottisiin mittoihin. Joka sen on lukenut, ei ikinä unohda Salem’s Lotia eikä ihmisiä jotka siellä asuivat.
