Arvostelen Nahkakoloa positiivisen sävyyn, koska se sisälsi paljon ratkiriemukkaista ja omaperäisiä huomioita mahdollisuesta tulevaisuudesta. Hahmot ovat hauskoja ja kreiseimmätkin juonenkäänteet kirjailijan käsittelyssä jopa ällöttävän todentuntuisia. Mikael Niemeltä olen lukenut tämän lisäksi kaksi muutakin kirjaa (Populäärimusiikkia Vittulajänkältä ja Mies joka kuoli kuin lohi), ja hän ei tunnetusti kaunistele asioita missään niistä. Kieli on hmmm, mielenkiintoista, siellä vilisee Tornionlaakson yleisimpiä sanoja aina kullista paskaan.
Kirjan sirpaleisuus oli tässä tapauksessa hyvä asia, sen avulla sai enemmän näkökulmia tähän hienoon farssiin. Neljä tähteä kuuluvat tälle kirjalle jo sen ansiosta, että se siirtää scifin aivan uusille alueille niin maantieteellisesti kuin tunnelmankin puolesta.
