Nahkakolo
Alkuteos ilmestynyt 2004. Suomentanut Tuula Tuuva.
1. painos: Like, 2004. Sidottu, kansipaperi.
2. painos: Like, 2006. Nidottu.
Tähtivaeltaja-palkintoehdokas 2005.
Sisältö:
- Jäähyväiset Liviöjoella
- Maa
- Ponoristit
- Rompepussi
- Kivi
- Big Bang
- Tauko
- Emanuel
- Jää
- Reissarimanifesti
- Hässäkkä
- Nahkakolo
- Stop!
- Androidit
- Rutvik
- Galaktos-menetelmä
- Yövuoro
- 0,002
- Ajan viimeinen kulma
Tärähtänyttä tieteiskirjallisuutta Tornionlaaksosta!
Runksukka ja Tornionlaakso, paistetut ahvenet ja vulkaaninen jukurtti, sauna ja avaruudelliset kylmälaboratoriot – voiko vinksahtaneemmaksi enää mennä? Mikael Niemi on täällä taas! Vittulanjänkältä ei koskaan päästy Eurooppaa pidemmälle, nyt ponkaistaan suoraan avaruuteen.
Nahkakolo on kokoelma hulluutta hipovia mutta samalla oudon arkisia tarinoita ajalta, jolloin käytettyjä avaruusraketteja saa jo kohtuuhintaan ja ihmiset voivat toteuttaa itseään entistä korkealentoisemmin.
”Riemastuttava visio avaruuden arjesta.” – Tähtivaeltaja-palkintoraati
Käyttäjät lukeneet myös
Mikael Niemi
Mikael Niemi (s. 1959) on poliisin poika Pajalasta, Vittulajänkän kylästä läheltä Suomen rajaa, ja hän asuu siellä edelleen. Niemi jos kuka tietää, mitä on elää kolmen kielen ja kahden kulttuurin ristitulessa – isä puhui meänkieltä, äiti ruotsia ja mummo saamea. Niemellä on hollantilainen vaimo ja kaksi lasta.
Vuonna 2000 ilmestyi Niemen esikoisromaani Populäärimusiikkia Vittulajänkältä, humoristinen kuvaus siitä, millaista oli kasvaa nuoreksi mieheksi 60- ja 70-lukujen Pajalassa. Romaani voitti Ruotsin tärkeimmän kirjallisuuspalkinnon Augustin ja sinkosi Niemen maailmanmaineeseen. Teos on käännetty ainakin 26 kielelle ja sen pohjalta on tehty myös elokuva.
Muita teoksia kirjailijalta Mikael Niemi
Kirja-arviot ja kommentit
Arvostelen Nahkakoloa positiivisen sävyyn, koska se sisälsi paljon ratkiriemukkaista ja omaperäisiä huomioita mahdollisuesta tulevaisuudesta. Hahmot ovat hauskoja ja kreiseimmätkin juonenkäänteet kirjailijan käsittelyssä jopa ällöttävän todentuntuisia. Mikael Niemeltä olen lukenut tämän lisäksi kaksi muutakin kirjaa (Populäärimusiikkia Vittulajänkältä ja Mies joka kuoli kuin lohi), ja hän ei tunnetusti kaunistele asioita missään niistä. Kieli on hmmm, mielenkiintoista, siellä vilisee Tornionlaakson yleisimpiä sanoja aina kullista paskaan. Kirjan sirpaleisuus oli tässä tapauksessa hyvä asia, sen avulla sai enemmän näkökulmia tähän hienoon farssiin. Neljä tähteä kuuluvat tälle kirjalle jo sen ansiosta, että se siirtää scifin aivan uusille alueille niin maantieteellisesti kuin tunnelmankin puolesta.