Puhun nyt yleisesti Stinen kirjoista. Olen lukenut viimeisintä lukuunottamatta kaikki suomennetut kirjat, ja... huhhuh! Miten yhdellä ihmisellä voi olla mielikuvitusta sataan kirjaan, joissa on mahtava idea? Ideoita miehellä tosiaan on.
Henkilökohtaisesti pidän ehkä eniten tästä sekä Varjotytöstä. Nämä kirjat ovat hieman erilaisia muihin verrattuna, näissä on salakäytäviä ja salaisuuksia. Vaikka Stine on kirjoittanut monta aivan mieletöntä kirjaa, ne eivät löydä paikkaansa lempikirjoihini tuskin koskaan. Kuvailu on suorastaan hälyttävää bestseller-kirjailijalta. Näistä ideoista voisi saada jokaisesta pitkän ja upean opuksen, mutta Stine kirjoittaa kai mieluummin paljon ohuita ja mitäänsanomattomia kirjoja kuin panostaisi todella kuvailuun ja kerrontaan, ja saisi näin jotain syvyyttä kirjoihin, muutakin kuin "Häntä pelotti ja vilutti todella paljon."
Stinen kirjoissa on usein paljon käänteitä ja yllättävä loppuratkaisu, mutta välillä kirjat etenevät tietyn kaavan mukaan: ensin ilmestyy haamu, joka olikin sitten ilkeä sisko, sitten tulee taas haamu mutta päästään pakoon ja sitten kun haamu taas tulee niin keksitään joku keino hävittää se. Monesti kirjat kyllä onnistuvat pelottelemaan totaalisesti, enkä oikein voi muuta kuin ihailla Ärällän mielikuvitusta. Kirjojen taso vaihtelee aikalailla, mutta vanhimmat suomennokset ovat mielestäni olleet parhaimpia. Suosittelen tämän ja Varjotytön lukemista kaikille nuortenkauhufantasian ystäville.