Kellopeli, eli, kuinka kaikki vedettiin käyntiin

Alkuteos ilmestynyt 1996. Suomentanut Helene Bützow. Kuvitus: Peter Bailey. Sidottu.

Whitbread-palkintoehdokas 1997 (lastenkirjat), Carnegie-palkintoehdokas 1997.

Olipa kerran muuan saksalainen pikkukaupunki, jossa sattui kummallinen tapaus. Kaikki alkoi eräänä talvi-iltana, kun kaupunkilaiset kerääntyivät Valkoisen hevosen majataloon. Tuuli lennätti lunta alas vuorilta ja sai kellot liikahtelemaan rauhattomasti kirkon tornissa...

Kirjailija Fritz alkaa kertoa majatalon väelle tarinaa. Ja jotkut tarinat ovat vähän niin kuin vanhan ajan kellot: kun ne on vedetty käyntiin, niitä ei pysäytä mikään.

Huikeassa tarinassa sekoittuu satu ja tosi Pullmanin ainutlaatuisella tyylillä: Fritzin kertomassa tarinassa esiintyvä henkilö, tohtori Kalmenius, saapuu majataloon ja jatkaa itse tarinaa. Oppipoika Karlin pitäisi seuraavana aamuna paljastaa kisällintyönsä, kylän tornin kelloon luomansa uusi hahmo. Hän on kuitenkin epäonnistunut työssään ja suostuu tohtori Kalmeniuksen ehdotukseen ottaa tilalle tohtorin luoma hahmo, Ritari Rautasydän. Ritari joka liikkuu – ja pysähtyy vain kuullessaan tietyn sävelmän...