Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita

Kannen kuva: Hannu Mänttäri. Graafinen suunnittelu: Janne Uotila. Sidottu, kansipaperi. Loisto-pokkari 2008. Uusi kansikuva.

Tähtivaeltaja-palkintoehdokas 2006.

Sisällys:

• Lukko (Portti 2/1985)
• Palvelukseen halutaan kokenut neitsyt (Portti 4/1985)
• Varhain aamulla siirtola 11:n portilla (Aikakone 2/1987) [sf]
• Sorsapuisto (Jäinen vaeltaja, 1986) [sf]
• Hanna (Atoroxin perilliset, 1988) – Atorox-palkinto 1989
• Transit (Ensimmäinen yhteys, 1988) [sf]
• Valkoinen hiiri (Tähtivaeltaja 3/1988) [sf]
• Metsän tuttu (Aikakone 3/1991)
• Me vakuutamme sinut (Kultainen naamio, 1993) – Atorox-palkinto 1994
• Kädettömät kuninkaat (Tähtivaeltaja 3/1994) [sf]
• Tango merellä (Onnellinen kuolema, 1996) – Atorox-palkinto 1997
• Etiäinen (2001)
• Baby Doll (Intohimosta rikokseen, 2002) [sf] – Atorox-ehdokas 2003, Nebula-palkintoehdokas 2008.
• Grande Randonnée – Atorox-ehdokas 2006
• Yhdeksän ruukkua (Tähtivaeltaja 4/2004) – Atorox-ehdokas 2005

Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita -novellikokoelma koostuu Johanna Sinisalon aiemmin julkaisemista novelleista. Lisäksi mukana on yksi kertomus, joka on kirjoitettu tätä kokoelmaa varten. Novellit ovat saaneet kiitosta muun muassa Suomen fantasiakirjallisuuden ja science fictionin harrastajilta: kolme kokoelman novellista on saanut alan oman Atorox-palkinnon, neljä on tullut toiseksi. Näitä novelleja lukijat ovat jo pitkään pyytäneet saada luettaviksi yksissä kansissa.

Sinisalon tarinat sijoittuvat pääosin meidän aikaamme, tuttuihin maisemiin, joissa jokin on häiritsevästi ja pelottavasti toisin. Novellissa Lukko perheen kotona on keittiön ovessa jykevä lukko, jota kukaan muu ei näe. Kädettömät kuninkaat avaa hyytävästi sen miksi ja kenen välikappaleina täällä elämme, novellissa Me vakuutamme mainostoimiston copy huomaa toimivansa työssään jonkin suuremman maailmanjärjestyksen ja myytin tahdottomana palvelijana.

Järjestelmällisesti Sinisalo muuttaa novelleissaan tutun ja totutun päälaelleen; se mitä luulemme omaksemme on jonkin muun hallussa, ihmisen ymmärrys maailmasta on jonkin toisen kirjoittama kuin hänen itsensä, myytit totta ja totena pidetty pelkkää myyttiä. Sinisalon novellien maisema pitää sisällään salaisuuksia jollaisia emme voi edes kuvitella siellä olevan, ja samalla hän avaa uusia viiltäviä valaistuskulmia omaan maailmaamme. Näiden novellien lukemisen jälkeen ei mitään – ei edes itseä – voi katsoa enää niin kuin ennen, sillä kaikki mihin uskomme saattaakin olla häiritsevästi toisin.

Arvosteluotteita:

”Käsikirjoittajanakin tunnetun Sinisalon draamallinen näkemys välittyy novelleista ilmaisuvoimaisena dialogina, vakuuttavina henkilöhahmoina ja varsinkin siinä, miten kerronta keskittyy kohtauksiin. – – Sinisalo myös pohtii ihmissuhteita, niin perheessä kuin muissakin yhteisöissä – – Lopputulema ei näytä kovin valoisalta, mutta sitäkin syvemmältä se lukijaa kouraisee.” – Sari Peltoniemi, Aamulehti 29.4.2005

”Sinisalon novelleille on leimallista jonkin oudon asian tai ilmiön tuominen keskelle arkea – – monet tavallisistakin tavallisimmat asiat saavat uusia ulottuvuuksia. Sinisalo ikään kuin pakottaa lukijan miettimään arkea uusista näkökulmista.” – Kimmo Rantanen, Turun sanomat 2.5.2005

”Sinisalon taito sekoittaa todellisuus ja myytit sekä itsestäänselvyys ja mystinen unenomaisuus on mestarillista. Sanoillaan hän osoittaa kuuluvansa kirjailijoidemme harvalukuiseen etujoukkoon. Kokoelman kustantanut Teos on jälleen onnistunut esimerkillisesti kirja(ilija)valinnassaan.” – Ralf Hermans, Kauppalehti 16.5.2005

”Heti ensimmäiseksi huomio kiinnittyy siihen helppouteen, jolla Sinisalo tarinansa kertoo. Oli kyseessä sitten kuvaileva, dialogipainotteinen, puhekielinen tai jopa slangimuotoon puettu teksti, niin aina se soljuu eteenpäin nautinnollisen vaivattomasti. Sinisalo hallitsee suomen kielen nyanssit ja laajan sanavaraston sekä näillä välineillä leikittelyn, joten yksinkertaisuuden illuusiosta huolimatta kerronta on rikasta ja vivahteikasta.” – Toni Jerrman, Tähtivaeltaja 2/2005

”Mainoksen tilaava vakuutusyhtiö, jonka edustajia päähenkilöcopywriter ei saa tavata tai keittiönoveen asennettu jykevä lukko - yksi yksityiskohta riittää, sillä Sinisalo lataa pieneen suuren merkityksen. Samalla selittämättömästä kuoriutuu esiin kauhu.” – Karo Hämäläinen, Suomen Kuvalehti, 34/2005

”Huikea retrospektiivi älykkäitä ja omaperäisiä, yhä tuoreelle maistuvia tarinoita kahdenkymmenen vuoden ajalta.” – Tähtivaeltaja-palkintolautakunta