Päivännousun valtias

Alkuteos ilmestynyt 1943. Suomentanut Jorma Partanen

Joan Grantista on sanottu, että hänen teoksensa elävät ajattomasti niin kuin kaikki todella suuri ja pysyväinen taide. Erityisesti häntä viehättää Egyptin tarunharmaa muinaisuus - pyramidien maan entisen loiston runoilijana hän on saavuttanut maailmanmaineen. Hänen viimeisin teoksensa, "päivän nousun valtias", vie meidät samoin kuin sen edeltäjäkin, "Auringonjumalan paluu", kuusituhatta vuotta sitten eläneiden ihmisten maailmaan, suuren murrosajan taitekohtaan, jolloin valo ja pimeys, mitä ankarin eetillisyys ja alhaisin turmelus kävivät keskenään valtavaa kamppailua. Harvinaisen elävästi kuvailee kirjailijatar tässä teoksessa Oryxinmaan lääninherran Ra-abin ja hänen perheensä vaiheita uuden faaraon Amenemhet I:n hallituskaudella ja tuo nämä ajallisesti etäiset hahmot meitä niin lähelle, kuin he eläisivät vielä tänäkin päivänä keskuudessamme. Heidän riemunsa ja murheensa, kärsimyksensä ja taistelunsa ovat samat kuin meidän - sillä ihmisten oleelliset pulmat eivät ole muuttuneet vuosituhansien kuluessa.

Eniten meitä viehättää tässä teoksessa kuitenkin Grantin syvästi inhimillinen, valoisa elämänoppi sekä se ylimaallisen hauras, kimmeltävä runous ja kiehtova mystiikka, joka väikkyy kirjailijattaren kiihkeän tunteen lataaman kerronnan yllä.