Kanit laulavat pimeässä

Alkuteos ilmestynyt 2001. Suomentanut Katriina Savolainen. Sidottu.

Sua vartoo sauramo, käärmeenkieli
sekä norjanarho outo.
Nata ja virna ja hajuheinä
yövilkka ja päivännouto.

Tule vain meidän luo.
Tule meille iltasella.
Me olemme täällä aina.
Tule mielellä iloisella.

Else on tyttö, joka on aina nenä kiinni kirjassa. Isä ja äiti lähettävät hänet kesälomalla Oxfordiin Robert-sedän seuraksi, jotta Else saisi nähdä vähän maailmaa ja tehdä muutakin kuin lukea. Lukutoukka Elsestä on hienoa päästä samoihin maisemiin, joissa Liisan seikkailut Ihmemaassa ovat syntyneet. Mutta Robert-setä ei olekaan mikään tavallinen setä, vaan satusetä, jolla on salaperäinen yhteys Charles Dodgsoniin alias Lewis Carrolliin, Liisan luojaan.

Elsen matka Oxfordiin muuttuu unenomaiseksi saduksi Liisan jalanjäljissä. Oxfordin ja Cambridgen yliopistojen kilpasoutujoukkueet osoittautuvat valepukuisiksi linnuiksi, turistien täyttämät kaninkolot ajavat kaikki kanit maanpakoon, metsän puut kääntyvät ympäri ja luonnonhistoriallisen museon sukupuuttoon kuollut drontti onkin Robert-setä! Kilpajuoksun voittaa etana, filosofisen väittelyn käärmeenkieli, pöllöt laulavat runollisesti ja kanit polkevat pyörällä.

Kanit laulavat pimeässä on unohtumaton lukuelämys, joka vie omalaatuiselle matkalle Oxfordin ja Liisan maailmaan.

”Se kutsuu minua, Else ajatteli. Laulu kutsuu minua. Vähältä piti, ettei hän vastannut: nyt minä tulen. Mutta se olisi ollut typerää. Hänkin kulki täällä aivan yksin, ja nyt hän ymmärsi myös sen, mistä sävelmä ja laulu tulivat: Päästäni tietenkin, hän sanoi. Siellä tapahtuu nykyisin niin paljon kummaa. Ihmekös tuo, jos se on alkanut laulaakin.”