Nuorille on jo tällä hetkellä tarjolla paljonkin kotimaista fantasiaa. Yksi niistä on Tuulia Ahon Kuikansulka, joka kertoo Kuikansulka-nimisestä tytöstä. Hänen kylästään on varastettu aikakangas, jota hänen täytyy lähteä hakemaan takaisin. Aho on aiemmin kirjoittanut kuvakirjoja, lastenloruja ja helppolukuisia lastenkirjoja. Tässä on yritetty löytää vanhempaa lukijakuntaa.
Tarina ei ole huono, mutta varsin kulunutta quest-fantasian kaavaa noudattava. Sankarittaren on lähdettävä matkalle seurueineen ja tuotava varastettu kalleus takaisin omalle kansalleen. Kerrontatyyli on varsin yksinkertaista, johtuen varmaankin kirjailijan taustasta. Se jättää minut jatkuvasti ihmettelemään, kuinka asiat saattoivat ratketa noin näppärästi, ilman mitään vastaväitteitä keneltäkään tarinan muista henkilöistä, kuten Kuikansulan lähteminen kankaan hakijaksi. Kertomuksessa olisi ollut mahdollista ottaa esille vaikeita asioita, mutta niin ei tehdä, ja haaskataan näin paljon tarinan potentiaalista. Liikaa väännetään rautalangasta, hyvän ja pahan väliin jäävää harmaata aluetta olisi voinut tarkastella lähemmin. Hahmojen välisistä suhteista olisi saanut irti enemmän, nyt ne olivat kovin ennalta arvattavia. Toteutus olisi siis voinut olla huomattavasti parempi. Puhumattakaan siitä sopivasti kohdalle sattuvasta maanjäristyksestä, joka auttaa sankaritartamme – ratkaisu, joka lopullisesti pilasi tämän kirjan.
Päällimmäiseksi mieleeni jäi harmistus, sillä tämä olisi voinut tulla niin paljon parempi kirja, kunhan se vaan olisi kirjoitettu vielä uudelleen pariin kertaan. Tässä olisi mielestäni ollut aineksia todella loistavaksi nuortenkirjaksi, sillä henkilöt ja heidän taustansa oli suunniteltu hyvin, mutta mustavalkoisuudessaan ja deus ex machina –ratkaisussaan se ei nyt ole edes keskinkertaisen hyvä kirja. Ainoastaan raivostuttavan heikosti toteutettu kohtalainen sellainen.