Pääsky ja Yötuuli
Päällys: Sami Saramäki. Sidottu.
Kuikansulan lumoava jatko-osa
Pääsky ja Yötuuli jatkaa Tuulia Ahon Kuikansulka-fantasiaromaanissa alkanutta tarinaa. Luvassa on pohjoisten loitsujen taikaa, menneiden aikojen lumoa ja satumaisen seikkailun vetovoimaa.
Kuikansulka on nyt aikuinen, ja hänen kaksospoikansa Pääsky ja Yötuuli ovat seitsemäntoistavuotiaita. Kuikansulka jättää poikiensa kanssa hevoskansan ja Kultaiset vuoret palatakseen synnyinseudulleen Kuikkajärvelle. Matkalla Yötuuli näkee tulisarvisen hirven ja ratsastaa sen perässä Loputtomiin metsiin. Kuikansulka epäilee, että hänen poikansa on lumottu. Ainut keino saada vihje Yötuulen olinpaikasta on nähdä tämän kanssa samaa unta – ja se onnistuu ainoastaan myyttisen aikakankaan avulla.
Aikakankaan kutomiseen liittyvä seikkailu vaaroineen on vielä hyvin Kuikan kansan muistissa. Nyt ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja, vaan Kuikansulan on otettava riski ja päästettävä toinenkin poikansa ratsastamaan Loputtomien metsien siimekseen. On toimittava ripeästi ja uhrauksia pelkäämättä, sillä Yötuulen johdattaminen oikealle polulle vaatii myös eksyneen omaa tahtoa palata vapauteen.
Tuulia Aho
Tuulia Aho (entinen Almila) on syntynyt Helsingissä 1952. Aho opiskeli Helsingin yliopistossa soveltavaa psykologiaa ja muita aineita. Kirjailija on kolmen pojan äiti ja hän asuu nykyisin Tammisaaressa. Tuulia Aho on julkaissut useita lastenkirjoja, ensimmäiset kolme nimellä Tuulia Almila. Hänen fantasiakirjansa Kuikansulka (2005) sai Lasten luku-Varkaus -palkinnon 2006.
Kirja-arvioita
Minua harmitti lukiessa, että Kuikansulka oli aikuistunut ja nyt seurataankin hänen lastensa matkaa. Tarinassa on myös joitain hieman yli hilseen meneviä juttuja. Loppukin vähän tökki. Ihan ok kirja, mutta ei yllä edeltäjän tasolle.
Pääsky ja Yötuuli jatkaa Kuikansulan toimivaa tarinaa mukaansa tempaavasti, ja hauskasti! Kirjojen välissä on paljon aikaa kulunut, mutta alkuperäiset päähenkilöt ovat onneksi vielä mukana - ainakin osittain. Juonikuviot ovat välillä hiukan sekavia, muuta selvenevät aina ajallaan. Kansikuva on taaskin oikein hieno! Kaikenpuolin ihana kirja! :)
Verrattuna ensimmäiseen, niin oli huonompi. Kerta luettavaa, mutta ne jotka pitivät... mikäs siinä... Juoni oli tönkköä, mielenkiinto sammui loppua kohti. Loppu sekä haikea, että onnellinen. Sekavan puoleinen. Toivotaan, että seuraavasta kirjasta tulisi parempi.