Kuikansulka
Päällys: Sami Saramäki. Sidottu.
Lasten luku-Varkaus -palkinto 2006.
Kiehtova taru matkasta Kalliokaupunkiin
Kuikan kansan kylästä on varastettu taianomainen aikakangas, jonka avulla voi nähdä sekä menneeseen että tulevaan. Oikeissa käsissä se on oiva väline, mutta pahantahtoisella julma ase. Kangas on saatava takaisin.
Nuori Kuikansulka-tyttö lähtee matkaan seuranaan pienikokoinen Rapina-opastaja. Varasta jäljittäessään kaksikko kulkee kallioilla, rotkoissa ja soilla. Heitä koettelevat luonnonvoimat, saalistajat ja jäätiikerit. Vaarallisen joenylityksen jälkeen he saavat mukaansa Takiaisen, toisen pienen opastajan.
Samaan aikaan metsähevoskansan maassa entisen päällikön poika Itätuuli saa tehtäväkseen aikakankaan etsimisen. Katala uusi päällikkö haluaa itselleen sen antaman rajattoman vallan. Itätuuli suuntaa Kalliokaupunkiin, josta tieto kankaasta on kantautunut. Kivisten seinien, katujen ja puiden kaupunkiin saapuvat myös Kuikansulka ja opastajat. Siellä käydään suuri välienselvittely, jossa niin Itätuulen kuin Kuikansulankin henki on vaarassa.
Tuulia Aho
Tuulia Aho (entinen Almila) on syntynyt Helsingissä 1952. Aho opiskeli Helsingin yliopistossa soveltavaa psykologiaa ja muita aineita. Kirjailija on kolmen pojan äiti ja hän asuu nykyisin Tammisaaressa. Tuulia Aho on julkaissut useita lastenkirjoja, ensimmäiset kolme nimellä Tuulia Almila. Hänen fantasiakirjansa Kuikansulka (2005) sai Lasten luku-Varkaus -palkinnon 2006.
Kirja-arvioita
Tarinana Kuikansulka ei mielestäni ole huono. Maailma on mielenkiintoinen ja siitä lukisin mieluusti enemmänkin. Tarinan hamot jäivät kuitenkin aika ohuiksi ja melko mustavalkoisiksi. Tekstiä tuntui vaivaavan myös tietty hiomattomuus. Kaikissa kohdissa ei ollut selvää, oltiinko sisällä vai ulkona ja kenen kädessä mikäkin esine oli. Tämän vuoksi suhtauduin kirjaan varmaan jotenkin kriittisemmin kuin lukemaani yleensä, koska kerronta ei tuntunut ihan luotettavalta. Myös joillekin juonenkäänteille olisin kaivannut enemmän selitystä. Hengenvaarallisten temppujen seuraaminen ei ole ihan niin jännää, jos koko ajan joutuu ihmettelemään, miksei tätä nyt voitu tehdä sillä helpommalla tavalla, joka äskettäin tuli mieleeni.
Kirja sisältää aivan uskomatonta kuvailua. En voinut muuta kuin hakata päätä seinään, ja olla kateellinen Tuulia Ahon mielikuvitukselle. Jokainen yksityiskohta oli huolellisesti suunniteltu, peurannahkatossun täytteitä myöten. Miten joku jaksaakin nähdä moista vaivaa? Kuvailusta täysi 10. Muuten kirja olikin pienoinen pettymys. Kohtiin, jotka oli tarkoitettu jännittäviksi käännekohdiksi, ei saanut otetta. Tapahtumat käsiteltiin liian "kevyesti". Hahmot olivat hyviä, mutta jäivät jotenkin taustalle. Olisin kaivannut enemmän ajatuksia, enemmän tunnetta. Kirjasta jäi puuttumaan se tietynlainen "syvyys", joka saa lukijan ajattelemaan asioita. Viisi tähteä vain siitä hyvästä, että kuvailu jätti sanattomaksi :)
Kuikansulka oli jopa parempi kuin ennalta oletin. Tuulia Ahon teksti on mukaansa tempaavaa, toimivaa ja tarina vaikuttaa hyvin suunnitellulta. Kuikansulka -kirjassa on ihanasti yhdistetty vanhaa perinnettä oikeasta maailmasta, ja lisätty siihen fantasia piirteitä, jotka voisi olla suoraan vanhoista taruista! Opastajatkin on niin ihania! ..ja kirjan kansikuva on tosi hieno ;)
Tämä teos on kotimaisen fantasian helmiä. Tosin se kertoo useiden muiden fantasiakirjojen tapaan pitkästä ja vaarallisesta matkasta ja tärkeästä ja vaikeasta tehtävästä. Kuitenkin kirjailija on onnistunut kutomaan tarinaan ainutlaatuisia aineksia. Varsinkin pörröiset värikäs luonteiset opastajat herättivät minussa ihastusta tarinan edetessä. Muinaiseen magian ja erikoisten otusten aikakauteen sijoittuva tarina on kiehtova heimoperinteineen ja magian vivahteineen. Nuoren Kuikansulan ja ystävien seikkailua seuraa mielnekiinnolla.
Kuikansulka oli sitä huonohkoa ja ongelmallista fantasiaa jollaista kotimainen fantasia oli vielä vuosikymmen sitten. Kuikansulka alkoi aika hyvin, mutta lösähti kasaan kun teksti ei vienyt mukanaan ja mielenkiinto lopahti. Minuakin tuo maanjäristys häiritsi paljonkin. Laadultaan keskivertoa, tökkivää ja varsin valjua. Maisemat jäivät toisinaan aika harmaiksi, eli harmaiden kulissien ongelma astui esiin. Lisäksi koska kirja oli suunnattu nuorille, sen taso oli aika lapsellinen eikä mitään todella pahaa tapahtunut kenellekään. Paljolti Kuikansulka on keitos jossa on sekoitettu paljon kliseitä ja suomalaisia kansanperinteitä. Hahmot jäivät epäselviksi ja samoin paljolti heidän sielunliikkeensä. Tosin uskon että Tuulia Ahokin kehittyy Anu Holopaisen lailla jatkaessaan kirjoittamista. Suosittelen kotimaista fantasiaa etsiville. Arvosana: 6.
Nuorille on jo tällä hetkellä tarjolla paljonkin kotimaista fantasiaa. Yksi niistä on Tuulia Ahon Kuikansulka, joka kertoo Kuikansulka-nimisestä tytöstä. Hänen kylästään on varastettu aikakangas, jota hänen täytyy lähteä hakemaan takaisin. Aho on aiemmin kirjoittanut kuvakirjoja, lastenloruja ja helppolukuisia lastenkirjoja. Tässä on yritetty löytää vanhempaa lukijakuntaa. Tarina ei ole huono, mutta varsin kulunutta quest-fantasian kaavaa noudattava. Sankarittaren on lähdettävä matkalle seurueineen ja tuotava varastettu kalleus takaisin omalle kansalleen. Kerrontatyyli on varsin yksinkertaista, johtuen varmaankin kirjailijan taustasta. Se jättää minut jatkuvasti ihmettelemään, kuinka asiat saattoivat ratketa noin näppärästi, ilman mitään vastaväitteitä keneltäkään tarinan muista henkilöistä, kuten Kuikansulan lähteminen kankaan hakijaksi. Kertomuksessa olisi ollut mahdollista ottaa esille vaikeita asioita, mutta niin ei tehdä, ja haaskataan näin paljon tarinan potentiaalista. Liikaa väännetään rautalangasta, hyvän ja pahan väliin jäävää harmaata aluetta olisi voinut tarkastella lähemmin. Hahmojen välisistä suhteista olisi saanut irti enemmän, nyt ne olivat kovin ennalta arvattavia. Toteutus olisi siis voinut olla huomattavasti parempi. Puhumattakaan siitä sopivasti kohdalle sattuvasta maanjäristyksestä, joka auttaa sankaritartamme – ratkaisu, joka lopullisesti pilasi tämän kirjan. Päällimmäiseksi mieleeni jäi harmistus, sillä tämä olisi voinut tulla niin paljon parempi kirja, kunhan se vaan olisi kirjoitettu vielä uudelleen pariin kertaan. Tässä olisi mielestäni ollut aineksia todella loistavaksi nuortenkirjaksi, sillä henkilöt ja heidän taustansa oli suunniteltu hyvin, mutta mustavalkoisuudessaan ja deus ex machina –ratkaisussaan se ei nyt ole edes keskinkertaisen hyvä kirja. Ainoastaan raivostuttavan heikosti toteutettu kohtalainen sellainen.