Otto ja Hydran surfaajat

Kuvitus: Jussi Tuomola. Kansi: Markko Taina. Sidottu.

Jo joutui armas aika... Koulu päättyy, ja Otto, Plejadien kuninkaan poika, siirretään kahdeksannelle luokalle. Kun Otto lähtee koululta vertaillen todistuksiaan naapurintytön Sarin kanssa, he ovat vähällä jäädä korkealla äänellä kiljuvien viikinkikypäräisten skeittaajanaisten alle. Siinä samassa Otto saa huomata, etteivät valkoiseen lakanaan kietoutuneet sopraanot olekaan skeittaajia, vaan jonkinlaisia surfaajia – heidän laudoissaan ei ole pyöriä ja he leijuvat ilmassa – ja että toinen on tainnuttanut Sarin ja kopannut tytön syliinsä.

Tästä alkaa uusi Otto-seikkailu, jossa Otto joutuu pelastamaan sekä Sarin että maailman. Lisäksi hän saa vastaansa toinen toistaan oudompia avaruusolioita ja ihmisiä: Kuningas Octavus on joutunut pakenemaan Plejadeilta ja saapuu Oton vaivoiksi Maahan. Tuttu kiusanhenki Kerkko ei osoita rauhoittumisen merkkejä, vaikka kokeekin taas kovia. Ja mitä Hydran surfaajat loppujen lopuksi haluavat?

Otto ja Hydran surfaajat päättää Oton huimista avaruusseikkailuista kertovan trilogian.

”Huumori-scifi lienee niitä vaikeimpia kuviteltavissa olevia kirjallisuudenlajeja. Sarjan ensimmäisen osan (Otto ja Plejadien lähettiläs) perusteella Tapani Bagge selviää koitoksesta kunnialla, ainakin jos lopputulosta vertaa useimpiin lukemiini ulkomaisiin esikuviin humoristisen scifin alalla. Oton parissa hörähtelee mielikseen varttuneempikin lukija.” (Juha K. Tapio / Kaleva)