Suuri ajomatka – Onttujen ensimmäinen kirja

Alku oli mielestäni aika sekava mutta kun jatkoin lukemista alkoi kirja tuntua selkeämmältä ja mielenkiintoisemmalta. Vauhdikas kirja. Mukavaa luettavaa.

Kiva kirja, jossa nauroin parissakin kohtaa (yksi oli se revonveli kohta), mutta muuten tämä ei naurattanut hirveästi vaikka Pratchettin kirjoja sanotaan huumorifantasiaksi. Joko minulla on huono huumorintaju tai sitten tämä ei ollut Pratchettin hauskimpia, mutta minua se ei ainakaan haitannut. Tämä oli todella hyvä kirja, mutta henkilöiden muistaminen oli hieman vaikeaa, mutta loppua kohden se helpottui. Sama kävi myös tarinassa. Aluksi se oli ehkä vähän tylsää, mutta loppua kohden parani.

Suosittelen

Hyvää huumorifantasiaa alusta loppuun saakka. Kirja on juuri sopivan lyhyt luettavaksi vaikka tylsänä sadepäivänä.

Kirja parani huomattavasti loppua kohti. Alussa en ollut sen lukemisesta hirveän innostunut, mutta loppu menikin sitten melkein yhdellä kertaa. Pratchettin huumori on taas suuressa osassa tässäkin kirjassa, mikä pitää mielenkiintoa yllä. Mitään hirveän erikoista juonta ei kirjassa ollut, mutta yksinkertainen juoni sopii hyvin kirjaan, missä henkilöt ovat 10cm mittaisia. Onttujen tietämättömyys maailman asioista sai väkisinkin hymyilemään.

Bromeliad-trilogian (vrt. Eddinggsin Belgariad-sarja) ensimmäinen osa "Suuri ajomatka" on ovela ja humoristinen kirja. Sinänsä kirjassa pyöritään pienissä ympyröissä, mutta kun katsotaan maailmaa pienikasvuisten onttujen näkökulmasta, tapahtumat saavat suuret mittasuhteet. Pratchett on käyttänyt samaa tyyliä (jokin ihmisestä eroava, omaa rooliaan hakeva ja usein myös pienikokoinen laji, jonka uskomukset "Jumalasta" ja "kuolemanjälkeisestä elämästä" muistuttavat ilkikurisella, vinksahtaneella tavalla omaa elämänkatsomustamme) esimerkiksi kirjassa "Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät".