Helliconia on suosikkikirjasarjojani, ja se kestää myös uudelleen lukemista. Kulttuurin, ihmiskunnan ja elämän kehittymistä äärioloissa, historiaa ja kansojen muistia, hengissä selviytymistä, ekologiaa - Helliconia on upea maailma ja eepos. Kolme kirjaa lomittuvat toisiinsa koukuttavilla kerronnan kikoilla.
Alkuteos ilmestynyt 1982. Suomentanut Tauno Peltola. Kansi: Piotr Tomaszewski. Sidottu.
British Science Fiction Association Award 1983, John W. Campbell Memorial Award 1983, Portti-palkinto 1987 (käännösteokset). Nebula-palkintoehdokas 1982, Locus-palkintoehdokas 1983. Valittu Tähtivaeltaja-lehden 1900-luvun tieteiskirjallisuuden Top 50 -listalle 2000 (koko trilogia).
”Ihmeellinen matka toiseen maailmaan." – John Fowles
Alkuvoimaisen huumaava luomiskertomus, sivilisaation jälleensyntymän tarina. Brian Aldissin mahtavan ja kiitetyn Helliconia-trilogian avaus on tapaus suomennetun tieteiskirjallisuuden rintamalla.
Vahvasti symbolisessa romaanissaan science fictionin tunnustettu mestari loihtii esiin mielikuvituksen aurinkokunnan ja samalla maailman, joka yllättävällä tavalla muistuttaa omaamme.
Tuhannen valovuoden päässä täältä kamppailee nuori Juli halki Helliconian vuosisatoja pitkän talven kohti kevättä ja määränpäätään, suurta metropolia Oldorandoa.
Siellä hallitsee Aoz Roon, kansanjohtaja jolla on synkkä menneisyys ja vastustajanaan velho nimeltä Shay Tal.
Siellä vaikuttaa myös nuori Laintal Ay, joka tulee muuttamaan historian kulkua. Siellä elävät fagorit – ihmiskunnan uhka ja petojen sukua.
Aikojen kuluessa vyöryy fagorien sotajoukko yli mantereen valloittaakseen Oldorandon, missä parhaillaan tapahtuu voimakkaita ja väkivaltaisia muutoksia.
Lukijoiden keskustelut
Mitä ajatuksia tämä kirja herätti? Aloita ensimmäinen keskustelu.
Voit osallistua ilman käyttäjätiliä.
Aloita keskusteluKirjasarja
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
2 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Brian Aldissin Helliconia-trilogian ensimmäinen osa on koko sarjan paras osa. Kaksi myöhempää kirjaa eivät tuoneet juoneen mukaan oikeastaan mitään uutta ja kiinnostavaa, ja niiden juonenkulku oli varsin ennalta arvattava. "Helliconian Kevät" oli kuitenkin varsin mielenkiintoinen ja poikkeuksellinen lukupaketti, josta kykenin nauttimaan ja kiinnostumaan. Kirjalla ei ole varsinaista päähenkilöä, vaan se keskittyy enimmäkseen kuvaamaan kaukaisen planeetta Helliconian ekologiaa, joka on varsin erilainen Maahan nähden: Helliconian kaksi aurinkoa (pieni ja kylmä Batalix ja suuri ja kuuma Freyr) saavat aikaan lähes 3000 Maan vuoden mittaisen "suurvuoden", jonka aikana planeetan kaksi älyllistä lajia, lämpimään sopeutuneet "ihmiset" ja kylmään sopeutuneet fagorit vuorottelevat hallitsevan lajin asemassa. Satojen kilometrien korkeudessa planeettaa kiertaa Maan tarkkailuasema Avernus, jonka tehtävä on tarkkailla planeettaa.
Varsin yllättävällä tavalla (Maan tarkkailuasema mainitaan ensimmäisen kerran vasta yli sadan sivun jälkeen) tämä kirja yhdistää fantasiaa ja scifiä, mutta järjestely toimii, ja ainakin minä jaksoin lukea kirjan (hieman töksähtävään) loppuun asti pahemmin pitkästymättä.
