Tämä kirja oli määritelmä ilmaisulle ”ihan kiva”. Ja sellaisena vaikea arvioitava – tästä on vaikea keksiä mitään kummallisempaa sanottavaa.
Päähenkilö on nuori Joe Binks, jonka vanhemmat ovat eronneet. Joe asuu isänsä kanssa ja on aikonut viettää rauhallista joulua hänen kanssaan, mutta isä joutuukin lähtemään sairastuneen sukulaisen luo. Joe lähetetään äidin ja tämän uuden perheen luokse. Junassa matkalla sinne Joe harhautuu reitiltään, tapaa noitia ja joutuu seikkailuun. Kuten varmaan arvasittekin, kyseessä on lasten fantasiakirja.
Noitatuulen kuiskaus on brittiläisen Anna Dalen esikoinen, jonka hän on netissä löytyvän haastattelun mukaan kirjoittanut kahdessa kuukaudessa. Mikäli hän ei siihen todellakaan…
Tämä kirja oli määritelmä ilmaisulle ”ihan kiva”. Ja sellaisena vaikea arvioitava – tästä on vaikea keksiä mitään kummallisempaa sanottavaa.
Päähenkilö on nuori Joe Binks, jonka vanhemmat ovat eronneet. Joe asuu isänsä kanssa ja on aikonut viettää rauhallista joulua hänen kanssaan, mutta isä joutuukin lähtemään sairastuneen sukulaisen luo. Joe lähetetään äidin ja tämän uuden perheen luokse. Junassa matkalla sinne Joe harhautuu reitiltään, tapaa noitia ja joutuu seikkailuun. Kuten varmaan arvasittekin, kyseessä on lasten fantasiakirja.
Noitatuulen kuiskaus on brittiläisen Anna Dalen esikoinen, jonka hän on netissä löytyvän haastattelun mukaan kirjoittanut kahdessa kuukaudessa. Mikäli hän ei siihen todellakaan enempää aikaa käyttänyt, on sen katsottava olevan varsin onnistunut suoritus. Tätä ei ole tarkoitettu kovin kehuvaksi arvosteluksi: hiottavaa olisi vielä ollut, mutta tällaisenaankin kirja on oikein hauska, vauhdikas ja kohdeyleisönsä, ahmimisikäisten lasten, mielestä varmasti viitisen minuuttia kirjan loppumisen jälkeen ”se kaikkein paras ikinä”. En kuitenkaan usko tämän nousevan kenenkään pitkäikäiseksi suosikiksi. Noitatuulen kuiskaus on niin kevyttä viihdettä, että se ei jätä minkäänlaisia traumoja eikä kestäviä muistijälkiä. Kivoja kekseliäitä vitsejä on muutama, mutta jotkut juonen kuviot ovat varsin läpinäkyvästi hahmojen paikoilleen siirtelyä – uskallanko paljastaa sen? – onnellista loppua varten.
Mikäli hänen olisi annettu pitää kirjaa kaapissa vuoden verran ja sitten kirjoittaa se uudelleen, tulos olisi varmasti ollut parempi kuin ”ihan kiva”. Jälleen kerran joudun toteamaan, että aineksia olisi ollut, mutta toteutus jäi puolitiehen.