Vanhan talon kummitus

Alkuteos ilmestynyt 1973. Suomentanut Jukka Kemppinen. 2. laitos: Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1977. Kannen piirrokset: Osmo Omenamäki. Sidottu.

Ikivanhasta talosta tuli 10-vuotiaan Jamesin, hänen äitinsä, isänsä ja sisarensa uusi jännittävä koti. Jamesin huoneeksi kunnostettiin vanha ullakkokamari, jota ei ollut käytetty ainakaan sataan vuoteen. Mutta huoneessa oli jotain kummallista: tavarat alkoivat kadota, maljakot lentelivät itsestään; ja mikä ihmeellisintä, ikivanhalla käsialalla kirjoitettuja lappusia ilmestyi milloin minnekin. Pahinta Jamesin mielestä oli, että tapahtumia pidettiin hänen kepposinaan. Hän päätti tutkia kuka talossa oikein mellasti. Ja kumma juttu: selvisi, että talossa oli 1600-luvulla asunut Thomas Kempe -niminen velho, mahtava parantaja ja selvänäkijä.

Aikaa myöten Kempe villiintyi aivan mahdottomaksi: jopa koulun taululle ilmestyi salaperäisiä kirjoituksia. Niin James päätti ruveta tutkimaan miten henkiä karkotetaan. Siinä touhussa hän sai selville jännittäviä asioita entisajan ihmisten uskomuksista, taioista, ennustuksista, hengistä – ja ihan oikeista kummituksista.

Penelope Livelyn lämpimästi ja humoristisesti kirjoitettu kummitustarina palkittiin ilmestyessään Englannissa vuoden parhaana lastenkirjana (Carnegie Medal, 1973).