Vampyyri, eli, Miten Wilhelm Kojac kuoli kovat kaulassa
1. painos: Otava, 1971. Nidottu.
2. painos: Otava, 1984. Otavan koulukirjasto. Lukio. Nidottu.
3. painos: Otava, 2007. Näköispainos. Sidottu, kansipaperi.
Kirjallisuutemme tuhattaiturin ja suuren humoristin omaleimainen, väkeväverinen fantasiateos
Sukunsa viimeinen vampyyri Wilhelm Kojac pakenee Transsylvaniasta Suomeen olympiavuonna 1952. Turkulaisessa vuokrahuoneistossa surkuhupaisa ja hyvin vähän kammottava olento litkii ruumisarkussa tomaattikeittoa ja suree sukunsa kurjaa kohtaloa.
Kojac tapaa gangsterielokuviin hurahtaneen Lauri Wiikin, joka haluaa verenhuuruisten fantasioidensa käyvän toteen. Kojacista vain ei enää ole verenimijäksi. Eikä Wiik ymmärrä, miksei gangsterifilmin elämä pidäkään kutiaan tavallisessa suomalaisessa kaupungissa.
Juuriltaan nyrjähtäneen vampyyrin ja wannabe-rikollisen kohtaamisesta syntyy epäsovinnainen, tragikoominen ilottelu, jossa Jarkko Laineen (1947–2006) ilkikurisuus ja kertojankyvyt ovat parhaimmillaan.
Jarkko Laine
Jarkko Laine (1947–2006) oli turkulainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä. Laine teki ensiesiintymisensä kirjallisuuslehti Parnasson runokilpailussa 1967, esikoiskokoelma Muovinen Buddha ilmestyi samana vuonna. Laine ehti julkaista yhteensä kaksikymmentä runokokoelmaa ja seitsemän romaania, niiden lisäksi novelleja, mietekirjallisuutta ja sitaattikokoelmia. Hän kirjoitti myös näytelmiä, kuunnelmia ja laulunsanoituksia sekä suomensi muun muassa Mark Twainia, Bram Stokeria, Richard Brautigania ja amerikkalaista runoutta.
Muita teoksia kirjailijalta Jarkko Laine
