Vampyyri, eli, Miten Wilhelm Kojac kuoli kovat kaulassa

1. painos: Otava, 1971. Nidottu.
2. painos: Otava, 1984. Otavan koulukirjasto. Lukio. Nidottu.
3. painos: Otava, 2007. Näköispainos. Sidottu, kansipaperi.

Kirjallisuutemme tuhattaiturin ja suuren humoristin omaleimainen, väkeväverinen fantasiateos

Sukunsa viimeinen vampyyri Wilhelm Kojac pakenee Transsylvaniasta Suomeen olympiavuonna 1952. Turkulaisessa vuokrahuoneistossa surkuhupaisa ja hyvin vähän kammottava olento litkii ruumisarkussa tomaattikeittoa ja suree sukunsa kurjaa kohtaloa.

Kojac tapaa gangsterielokuviin hurahtaneen Lauri Wiikin, joka haluaa verenhuuruisten fantasioidensa käyvän toteen. Kojacista vain ei enää ole verenimijäksi. Eikä Wiik ymmärrä, miksei gangsterifilmin elämä pidäkään kutiaan tavallisessa suomalaisessa kaupungissa.

Juuriltaan nyrjähtäneen vampyyrin ja wannabe-rikollisen kohtaamisesta syntyy epäsovinnainen, tragikoominen ilottelu, jossa Jarkko Laineen (1947–2006) ilkikurisuus ja kertojankyvyt ovat parhaimmillaan.