Kirjan lukemisestä on jo monta vuotta, mutta muistan odottaneeni saavani viimein selville Humanin ja Magiuksen tarinan, johon muissa kirjoissa on vain mainintoja. Kazin merkitys tarinalle tuli yllätyksenä, tosin nautin valtavasti Kazin ja Magiuksen yhteenotoissa. Harmittamaan jäi vain Magiuksen vähäinen esilläolo.
Alkuteos ilmestynyt 1988. Suomentanut Sari Kare. Kansikuva: Duane O. Myers. Nidottu.
Myyttisen Peitsen sankarin, Solamnian ritari Human tarina
Human mystinen alkuperä, rakkaus hopeiseen lohikäärmeeseen, legendaaristen lohikäärmepeitsien löytyminen ja käyttäminen taistelussa Paladinen puolesta Mustan kuningattaren pimeitä voimia vastaan.
Petturuus Solamnian ritarien joukossa, karskin minotaurisoturi Kazin pelastaminen jättien kynsistä.
Lukijoiden keskustelut
Mitä ajatuksia tämä kirja herätti? Aloita ensimmäinen keskustelu.
Voit osallistua ilman käyttäjätiliä.
Aloita keskusteluKirjasarja
Dragonlance-sarjan suositeltava lukujärjestys.
Lue koko sarjakuvaus
Dragonlance on alun perin suunniteltu roolipelimaailmaksi, mutta sen yhteyteen on kirjoitettu myös kymmenittäin kirjoja.
Ensimmäinen suomennettu Dragonlance-kirja oli Syyshämärän lohikäärmeet, jonka kirjoitti Dragonlancen tunnetuin kirjailijapari Margaret Weis ja Tracy Hickman.
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
4 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Human legenda on paras lukemani Dragonlance-romaani, joka on jonkun muun kuin Margaret Weisin kirjoittama. Jos on pettynyt vaikka Jean Raben räpellyksiin mutta sarjan maailma kiinnostaa, niin suosittelen tähän kirjaan tarttumista. Koko tarina kerrotaan mukavasti yksien kansien sisällä.
Vähän harmittaa, että Jalava ei koskaan kääntänyt Knaakin kirjaa "Kaz the Minotaur" vuodelta 1990. Tämä kertoo Kazin vaiheista Human legendan jälkeen, mutta ennen Minotaurien maan tapahtumia. Toisaalta petyin kovasti Knaakin Minotaurisodat-trilogiaan ja jätin sen kesken ensimmäisen osan jälkeen.
Richard Knaakin kannattaisi vain pysytellä minotauriensa parissa. Human legenda oli, kuten Camaro sanoikin, pettymys. Odotin jotakin enemmän kuin Jean Rabea muistuttaa stereotypioita ja kliseitä pursuavaa tarinaa, jossa Magius ja moni muukin hahmo pilattiin siitä miksi Weis ja Hickman olivat heidät luoneet. Hopealohikäärmeen ja Magiuksen motivaatiot jäivät olemattomiin, ja suurin pettymys oli Magiuksen vähäinen rooli. Margaret Weis & Trayc Hickman olisivat kirjoittaneet paljon paremmin kuin Knaak. Minotauri Kazia tuotiin enemmän esille kuin niissä sirpaleissa tarinasta joita löytyy muista Dragonlance-kirjoista. Pettymys ja surkea, Raben tasoa oleva kirja. Humankin oli ällöttävä "minä olen hyvä, rehti, sankarillinen, epäitsekäs jne"-tyyppi. Taas yksi surkea Dragonlance-kirja.
Arvosana: 6.
Tämän kirjan vikana olivat enimmäkseen lukijan suuret odotukset.
Legendaarinen Huma ei ollut ihan sitä mitä oletin muiden kirjojen perusteella. Rakkaustarina toimi, mutta olin pettynyt Magiuksen vähiseen osuteen tarinan kulussa. Eikös velhon ja ritarin pitänyt olla erottomaton parivaljakko?
Ja miksi aina näitä minotaureja joka paikkaan?
Kirja oli kuitenkin teknisesti hyvin kirjoitettu, ja olisin luultavasti pitänyt tarinastakin enemmän, jos en olisi lukenut aiemmin muita dragonlance-kirjoja.
