Minusta tämä oli parempi kuin ensimmäinen osa. Juoni oli parempi ja tykkäsin siintä kun päähenkilö "vaihtui" välillä. Mutta kumpaakaan kirjaa lukiessani en ole kertaakaan kyllä nauranut. Kirjassa on välillä
aika tylsiä kohtia.
Alkuteos ilmestynyt 1990. Suomentanut Katja Ruunaniemi. Sisäsivujen oheiskuvat: David Wyatt. Sidottu.
Onttujen huima matka Ulkomaailmassa jatkuu!
Onttujen rohkea pakomatka ainoasta tuntemastaan maailmasta – purku-uhan alle joutuneesta tavaratalosta – johtaa heidät hylätylle louhokselle, missä he aloittelevat uutta elämää. Hetken rauhaa ei löydy sieltäkään, sillä talvi painaa päälle, ruokaa ei ole ja kauhukseen ontut huomaavat myös, että uuden kodin liepeillä alkaa parveilla ihmisiä. Louhos aiotaan avata uudelleen, ja onttujen on aloitettava taistelu kotinsa puolesta. Mieliä hämmentää lisäksi kysymys siitä, onko onttujen tavarataloaikojen jumala, Velj. Arnold, edelleen olemassa – ja mistä ontut oikeasti ovatkaan kotoisin…
Huippusuositun Terry Pratchettin nuortenkirjatrilogian toinen osa on jälleen täynnä vauhtia, viihdettä ja salakavalan syväluotaavaa viisautta! Sarjan ensimmäinen osa oli nimeltään Suuri ajomatka.
Adlibris: Katso Adlibriksestä
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella. Bromeliad-trilogia
Kaikki sarjatiedot →Kirjasarja
Sarjan nimi on viittaus siihen, että eräät pienet sammakot elävät koko elämänsä ananaskasvien eli bromelioiden (engl. bromeliads) sisällä. Nimi viittaa myös David Eddingsin Belgarionin taruun (Belgariad) ja Homeroksen Iiliakseen (Iliad).
Risingshadow
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Risingshadow
Lukijoiden arviot
3 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
"Louhoksen Valtiaat" jatkaa samaa rataa kuin edellinen osa. Hieman tässä alkaa jo miettiä, että miten onttujen mahtaa käydä, heillä kun on edessään suuri matka, eikä kahden kirjan aikana ole päästy kovinkaan pitkälle eteenpäin. Onttujen "uskonto" saa omat lahkonsa ja marttyyrinsa, ja jotkut kohtaukset (etenkin ihmisten ja onttujen kohtaamisista) tuovat elävästi mieleen yhden elokuvan, jonka nimeä en nyt saa päähäni.
Pratchett on taas vauhdissa ja irvailee nykymaailman asioilla onttujen näkökulmasta käsin.
Louhoksen valtiaat ei ole yhtä vauhdikas ja jännittävä kuin Suuri ajomatka, vaan keskittyy muuten paitsi lopussa kuvaamaan syvällisempiä ja filosofisempia asioita onttujen kautta. Esim. jumaluuden olemassa olo on yksi pohdinnon kohteista. Lopussa taas pistetään vauhdiksi ja kirjaa loppuu tavallaan kesken, jättäen Masklinin tarinan seuraavaan kirjaan. Kirja oli aivan hyvää, rauhallista ja tyyntä luettavaa, jossa ei suuria kurveja tai nousuja tapahtunut. Suosittelen kirjaa kaikille Suuren ajomatkan lukeneille, sillä siten kirja avautuu parhaiten.
Arvosana: 7-.
Risingshadow
