Alkuteos ilmestynyt 1957. Suomentanut Pentti Saarikoski. Päällys: Martti Mykkänen. 4. painos 2004. Sidottu, kansipaperi.
Viareggio-palkinto 1957.
Kesäkuun 15. päivänä
1767 kieltäytyi kaksitoistavuotias Cosimo Piovasco di Rondó, paroni di
Rondón esikoinen ja arvonimen perijä, syömästä etanoita perheen
ruokapöydässä. Hän karkasi kotoa, nousi puuhun ja vannoi, ettei tule
alas milloinkaan. Tämä oli ainoa ehdoton periaate jota hän elämässään
seurasi; muuten hän oli varsin järkevä ja kohtuullinen mies jonka
ajatukset pysyivät maan pinnalla vaikka hän itse olikin puussa. Hän eli
omalla erikoisella tavallaan värikkään ja runsaan elämän, hän suri,
iloitsi, rakasti ja vihasi, hän kasvoi mieheksi, koukistui vanhukseksi
ja kuoli lopulta elämästä kyllänsä saaneena.
Eletään tieteellisten ja yhteiskunnallisten vallankumousten aikaa.
Puissa elävälle paronille sattuu toinen toistaan merkillisempiä
tapauksia, jotka – niin kuin kirjoittaja sanoo – kertominen muuttaa
tosiksi, jos ne ovat keksittyjä, ja keksityiksi jos ne ovat tosia. Hän
rakastaa Violaa, naapurin amatsonityttöä, opiskelee vanhan apotin
johdolla, taistelee turkkilaisia merirosvoja vastaan, kirjoittaa
tutkielmia ja julkaisee sanomalehtiä. Hän perehtyy uusiin keksintöihin
ja aatteisiin ja käy kirjeenvaihtoa valistusfilosofien kanssa. Cosimo
on viisas ja oikeamielinen ihminen, idealisti joka haluaa että kaikki
ihmiset muuttaisivat puihin elämään -vasta sitten hän itse laskeutuisi
takaisin maahan.
