Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Luin tämän kirjan toista kertaa runsaat yli kymmenen vuotta siitä, kun luin sen ensimmäisen kerran ja itselläni oli valitettavasti muisti pyyhkiytynyt täysin tästä teoksesta. Muistin ainoastaan, että kirja sijoittui New York Cityyn.
Kirjan päähenkilö on 12-vuotias (myöhemmin kirjassa 14-vuotias) Ananka Fishbein, joka on viettänyt suurimman osan elämästään lukien ikiopiskeljavanhempiensa kotikirjastoa. Kirja alkaa kun (kirjassa selittämättömästä syystä) hänen naapurustonsa puistoon avautuu reikä Varjokaupunkiin ja hän näkee ensimmäistä kertaa Kiki Striken tutkimassa samaista koloa. Kiki Strike kokoaa Iskuryhmää Varjokaupungin tutkimiseksi ja Ananka pääsee tähän mukaan, ja niin edelleen. Kirjan alkupuolisko oli ihan jännittävä, kun hahmot pääsivät vihdoin Varjokaupunkiin, mutta kirjan nimestä huolimatta, ei sitä juurikaan paljon nähdäkään myöhemmin. Kirjan loppupuoliskon lukaisin mahdollisimman nopeasti, sillä minua ei hirveästi kiinnostanut prinsessa Sidonian Viisikon järjestämät kidnappaukset - jotenkin en pitänyt tätä koko kirjan ajan pinnallisena kuvattua teinityttöä kovin sykähdyttävänä mastermind-pahiksena. Olin kai odottanut, että Varjokaupungissa olisi asustanut jotain rottia ihmeellisempiä otuksia ja siihen olisi liittynyt jotain hauskoja juonenkäänteinä ja syvällisempää urbaania löytöretkeilyä.
Vanhempana lukijana kirja vaikutti teini-ikäisten tyttöjen voimafantasialta, missä ei sinänsä mitään vikaa ole. Olihan kirja osin huvittava ja jaksoin lukea kirjan loppuun, vaikka myös huomasin etten ole kirjan kohderyhmää. Lukujen lopuissa olevat tietoiskut saattavat opettaa lukijalle jotain uutta esimerkiksi New York Cityn historiasta tai salapoliisitekniikoista, tosin en tiedä kuinka realistia vihjeitä osa jälkimmäistä on. Välillä hämmensi kuinka yläasteikäiset tytöt ylipäätään pääsevät niin helposti pälkähästä uskomattomimmista asioista. Olisi ollut ehkä helpompaa sivuuttaa osa tapahtumista, jos hahmot olisivat olleet pari vuotta vanhempia, lukioikäisiä. Esimerkiksi kaksi tyttöä pääsee vartioituun rakennukseen sisälle naamioitumalla siivoojiksi ja lataavat CD-levylle huippusalaisena pidetyn kaupungin kartan osan (ilmeisesti tietokoneita tai pääsyä työpaikan palvelimille ei ollut mitenkään lukittu). Toinen esimerkki on kirjan lopussa tapahtuva pakeneminen erään pankin hälytetystä pankkiholvista niin, että pari sivuhahmoa ehti jopa ennen poliisien tuloa piiloutumaan rakennuksen ulkopuolelle tulematta pysäytetyksi (jotenkin odottaisi että NYC:issä varmaan tämäntyyppisessä pankissa olisi vartijoita).
Oma kappaleeni tästä kirjasta taitaa vihdoin päätyä lahjoitettavaksi kerättyään pölyä omasta kirjahyllystäni, mutta nuoremmille lukijoille tämä voi olla ihan kelpo teos.
