Pendragonin legenda
Alkuteos ilmestynyt 1934. Suomentanut Juhani Huotari. Kansi ja vinjetit: Timo Mänttäri. Taitto: Atena. Sidottu, kansipaperi.
”Jotain on tapahtumassa. Jotain on tapahtumassa. Kohtalottaret punovat lankojaan. Pendragonin suvun historiasta aukeaa uusi, raskas sivu.”
Vuonna 1933 mystiikkaa tutkiva unkarilainen tohtori János Bátky saa odottamattoman kutsun jaarli Pendragonin kartanoon. Bátky päätyy todistamaan outoja tapahtumia: hänen aseestaan katoavat luodit, jaarli yritetään murhata ja linnan pihalla karauttelee outo ratsumies. Kaiken takana häilyvät kirjaston käsikirjoitukset, jotka kertovat ruusuristiläisten veljeskunnasta ja alkemistien suurista salaisuuksista.
Bátky joutuu Pendragonin suvun legendan vaikutuspiiriin, ja tarut ja todellisuus alkavat sekoittua. Jaarlin esi-isien salattu perintö elää edelleen Walesin vuorten keskellä.
Pendragonin legenda yhdistää historiaa ja goottilaista kauhua, fantasiaa ja jännitystä, kirjallisuutta ja okkultismia. Taitavasti kirjoitetussa klassikkoromaanissa on arvoituksia, jotka pitävät mielenkiinnon yllä aina unenomaiseen loppuun asti.
Antal Szerb (1901–1945) oli 1900-luvun alun Unkarin kirjallisuuden tärkeimpiä hahmoja. Pendragonin legenda oli hänen ensimmäinen romaaninsa. Szerb kuoli keskitysleirillä Balfissa vain 44-vuotiaana.
Antal Szerb
Budapestissä syntynyt Antal Szerb (1901–1945) kuuluu Unkarin 1900-luvun kirjallisuuden keskeisiin hahmoihin. Juutalaista syntyperää ollut Szerb oli intohimoinen kirjallisuudentutkija ja kirjailija, joka asui ja työskenteli myös Ranskassa, Italiassa ja Englannissa. Szerb jäi unkarilaisen kirjallisuudentutkimuksen historiaan kirjoittamalla muun muassa maailmankirjallisuuden ja Unkarin kirjallisuuden historiat.
Szerbin tunnetuimpia ja käännetyimpiä kaunokirjallisia teoksia on hänen ensimmäinen romaaninsa Pendragonin legenda (1934). Romaani yhdistää satiiria ja goottilaista kauhua, fantasiaa ja jännitystä, kirjallisuutta ja okkultismia.
Kirja-arvioita
Pendragonin legenda ammentaa vahvasti goottilaisen kirjallisuuden perinteestä niin juoneltaan, miljööltään kuin hahmoiltaankin. Teos on myös hyvin genretietoinen: brittiläisyyden yliampuvassa kuvailussa on ironiaa, joka osaltaan tekee teoksesta oikein hauskaa luettavaa. Juoni on vetävä, hahmot toimivat ja tunnelmaltaan teos on aidosti omintakeinen.
Annan Pendragonin legendalle neljä tähteä: yhden hyvin toteutetusta genretietoisuudesta, toisen vetävyydestä, kolmannen omaäänisyydestään ja neljännen intertekstuaalisesta kiinnostavuudestaan.
Suosittelen teosta erityisesti Da Vinci -koodin ja Draculan ystäville.
Antal Szerbin esikoisromaani "Pendragonin legenda" (Atena, 2008) on 1930-luvulla kirjoitettu romaani unkarilaisesta tutkijasta János Bátkysta, joka tulee sattumalta tempaistuksi mukaan keskelle vanhaan Pendragonin aatelissukuun kytkeytyvää tapahtumasarjaa. Goottilaissävytteisessä kauhuromaanissa päähenkilömme joutuu tekemisiin muun muassa tekemisiin okkultismin, muinaisten alkemistien, elämän ja kuoleman kysymyksiä ratkovien jaarlien, öisin ilmestyvien tummanpuhuvien ratsumiesten ja Ilmestyskirjaa siteeraavien walesilaisten profeettojen kanssa. Vaikka kirja voidaan periaatteessa luokitella kauhugenreen, ei se ole erityisen pelottava. Mukana on runsaasti huumoria. Szerbilla on sana todella hyvin hallussaan, ja kirjassa nauretaan erityisesti englantilaisuudelle ja sen erilaisille ilmenemismuodoille. Lopputulos on ihan viihdyttävä romaani, jonka olisi voinut ajatella syntyneen P.G. Wodehousen ja H.P. Lovecraftin yhteistyönä.
Erikoinen teos vuosikymmenien takaa - monet kirjan ajatuksista voisivat hyvin olla ihan nykyaikaisesta fantasiaromaanista. Nykylukija siksi hiukan pettyy, kun kirja ei tunnu tarjoavan mitään varsinaisesti uutta. Klassikkona silti mainio ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
'Pendragonin legenda' oli minusta varsin outo kirja, ei tosin yhtä outo kuin M. John Harrisonin tuotokset, mutta silti normaalia fantasiaa oudompi. Tarina alkaa hyvin, tosin aika pian päähenkilö Janos Batky alkaa käydä hermoille. Lisäksi osa hahmoista jää hämäriksi ja epäselviksi, lisäksi jotkut tuntuvat aika absurdeilta. Kirjan parhaimmat hahmot olivat Jaarli Pendragon ja Asaph Pendragon. Tarina itse oli alun ja keskiosien kohdalta hyvä ja kiinnostava, mutta lopussa tarina jotenkin plörähti hajalle ja eri osaset eivät tuntuneet enää sopivan yhteen ja asioita jäi selvittämättä, mm. profetoivan talonpojan tapaus ja Eileen St.Clairen vaikuttimet, sillä hän käyttäytyi välistä minusta hassusti. Kirja on varsin täynnä mystiikkaa ja on hankala erottaa, mikä on totta ja mikä ei. Kirja ei ole mikään fantasian huipputeos ja minusta keskivertoa sekavampi ja hajanaisempi. Kirja onnistuu herättämään lukijan kiinnostuksen kaikilla mysteereillään, mutta loppu on minusta aika plösö. Suosittelen mystiikan nälkäisille. Arvosana: 6-.