Meripihkaa ja verta
Alkuteos ilmestynyt 2008. Suomentanut Mika Renvall. Kansi: Matt Stawicki. Sidottu.
Kuolevainen Mina, joka antoi elämänsä ensin Ainoalle jumalalle ja sitten Chemoshille, onkin itse jumala.
Mina voi horjuttaa jumalten välistä voimatasapainoa taivaassa. Sekä valon että pimeyden jumalat haluavat hänet omaan joukkoonsa.
Mutta arvoituksellisella ja salaperäisellä Minalla on omat suunnitelmansa, jotka eivät riipu jumalten tahdosta tai heidän suunnitelmistaan.
Meripihkaa ja verta on viimeinen osa jännittävästä Pimeyden oppilas -trilogiasta.
Margaret Weis
Margaret Weis (s. 1948) on yhdysvaltalainen fantasiakirjailija. Hänet tunnetaan yhdessä Tracy Hickmanin kanssa alkuperäisten Dragonlance-kirjojen kirjoittajana. Hänen romaanejaan on myyty yli 22 miljoonaa kappaletta.
Weis syntyi Independencessä Missourin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Weis löysi J. R. R. Tolkienin kirjat ollessaan collegessa. Niiden jälkeen hän ei kertomansa mukaan ole löytänyt fantasiakirjallisuutta josta pitäisi. Weis opiskeli Missourin yliopistossa ja valmistui vuonna 1970 maisteriksi pääaineinaan luova kirjoittaminen ja kirjallisuus. Hän työskenteli pienessä kustantamossa Independencessä kolmentoista vuoden ajan.
Dragonlance: Pimeyden oppilas
Jatko Sielujen sota -trilogialle.
Meripihkaa ja tuhkaa -teoksen kannessa sarjan nimenä on virheellisesti Musta oppilas.
Dragonlance: Pimeyden oppilas sisältää 3 kirjaa — sarja on kokonaan valmis.
Pääsarja Dragonlance
Kirja-arvioita
'Meripihkaa ja verta' päättää Margaret Weisin Pimeyden oppilas-trilogian, ja samalla saattaa mystisen Minan kohtalon päätökseensä. Krynnin jumalat ovat tohkeissaan, kun Mina on paljastanut olevansa tuntematon jumaluus, vaeltaja tähtien takaa vai tähän asti piilossa pysynyt jumaluus rajalinjojen takaa? Minan on valittava, astuuko hän pimeyden vai valon jumalten joukkoon ja heilauttaa siten tasapainoa suuntaan tai toiseen. Mina pakenee muuntautumalla takaisin lapseksi, jumallapseksi joka hakeutuu munkki Rhysin ja Koiso-kentin hoteisiin. Alkaa matka kohti Jumaltenkotoa, jossa Minan on tehtävä valintansa. Minulle 'Meripihkaa ja verta' oli pienoinen pettymys. Tarina tuntui jotenkin lässähtävän, enkä pysynyt enää aivan täysin kärryillä Minan hengenelämän muutoksista. Rhys Kivenhakkaaja ja Koiso olivat valjuja sivuhenkilöitä vailla syvyyttä, syvimmät henkilöt minusta olivat Mina ja minotauri Galdar. Tarina ei enää pitänyt otteessaan ja loppui minusta hiukan kliseisesti, vaikkakin myönnän Weisin oveluuden hänen saattaessaan Minan ja inkarnoituneen Paladinen vastakkain. Tosin, nyt Minan menneisyys on selitetty kokonaan ja myös hänen tarinansa saatettu loppuun. Mina sai loppua kohden mentäessä yhä enemmän kristiaanisia piirteitä ja hänen uusi asemansa Kyynelten Jumalattarena muistuttaa oudosti kristinuskon ajatusta tasa-arvosta ja rakkaudesta. 'Meripihkaa ja verta' ei ollut Weisin parhaimpia töitä, aika kaukana niistä. Mutta Dragonlance-kirjaksi se oli mukiin menevä. Arvosana: 7+.