Tiimalasivelhon lohikäärmeet

Kadonneiden kronikoiden viimeinen osa, joka samalla täyttää viimeiset Kronikat-sarjan aukot. Mitä kaikkea Raistlin tekikään Punaisen meren Suuren Pyörteen ja Nerakan temppelin välillä.
'Tiimalasivelhon lohikäärmeet' on taattua Weis&Hickman-laatua ja kertoo viimeisen osan niin monelle rakkaan Raistlinin tarinasta, kuinka hänestä tuli mustan kuun velho, kuinka hän kukisti Fistandantiluksen ja tuli Menneen ja Nykyisen herraksi. Samalla moni muukin mysteeri ratkeaa.
Tarina kulkee jouhevasti Mustan Kuningattaren vallan viimeisinä päivinä ennen tuhoa, henkilöhahmot ovat vahvoja ja omaperäisiä ja Raistlinkin paljastuu yhä syvällisemmäksi hahmoksi. Raistlin onkin loppujen lopuksi suuri kapinallinen, velho joka ei kumarra keisareita eikä jumalia ja haluaa kulkea omaa tietään vapaana.
Pieniä kliseitä tietysti ajelehtii tarinassa ja jotkin "paljastukset" tuntuivat hieman teennäisiltä ja väkisin tarinaan myöhemmin sovitetuilta. Mutta pikku vioistaan huolimatta tarina on mahtava, koukuttava ja sujuva. Weisin ja Hickmanin muiden kirjojen tapaan myös 'Tiimalasivelhon lohikäärmeet' on vetävää, mukavaa ja nautittavaa ajanvietilukemista ilman suurempia pohdintoja tai teoreettis-filosofisia dialogeja.
Suosittelen 'Tiimalasivelhon lohikäärmeitä' kaikille, jotka ovat lukeneet Kronikat ja aiemmat Kadonneet kronikat, sillä muuten kokonaisuutta ei käsitä. Mutta mainiota kesälukemista kenelle tahansa aiheeseen perehtyneelle.
Arvosana: 9-.